Tervetuloa
Marrasmai, onpas hienoa saada sinutkin tänne puolelle kirjoittelemaan!
Teillä on kyllä ollut kohtuuttoman raskas alkutaival, mutta toivottavasti lääkkeen vaihto nyt auttaisi pikkuista niin että pääsisitte pian kotiin viettämään ihan kunnon vauva-arkea.
Onko lääkärit vielä osanneet arvioida, milloin tyttö voisi päästä sairaalasta?
Mandalalle hurjasti onnea alkionsiirtoon, täällä ollaan hengessä mukana!
Motorisesta kehityksestä vielä: mä olen jostain lukenut että pikemminkin konttauksen väliin jäämisestä voisi mahdollisesti olla jotain haittaa, ei niinkään ryömimisen. Mutta ota näistä sitten selvää.
Meilläkin oli muuten samankaltainen tapaus lääkärineuvolassa kuin
Evangelinalla, kun pojan kuuloa tsekattiin. Ehti jo vähän äidin pulssi kiihtyä, kun vauva ei reagoinut ekoihin ääniin mitenkään, olkoonkin että kotona pojan kuulo on vaikuttanut ihan normaalilta. No, kunhan lääkäri vaihtoi toisenlaiseen laitteeseen, joka päästi vaimeaa helinää, poika käänsikin oitis katseensa äänen suuntaan. Ilmeisesti se ekan laitteen tuottama piipitys ei vaan ollut tarpeeksi kiinnostavaa!
Uniasioista voisin kirjoittaa melkoisen romaanin, mutta ehkä nyt säästän teidät siltä ja tyydyn tällä erää vähän typistettyyn versioon. Lyhyesti kerrottuna me pidettiin parisen kuukautta sitten pojalle tassuttelu-unikoulua, jossa oli tarkoitus saada noin kahdeksan tunnin pätkä yhtäjaksoista unta öihin (ei siis lopettaa yösyöttöjä ihan kokonaan). Odotin aika nopeita tuloksia, sillä esim. mun siskoni vauva oppi aikoinaan nukkumaan heräämättä kolmessa yössä, mutta meillä homma ei kyllä mennyt lähimainkaan niin helposti. Ehkä joskus 10 vuorokauden päästä vasta alkoi homma kunnolla toimia, ja senkin jälkeen on muutama kerta jouduttu palaamaan tassutteluun, esim. mökkireissun jälkeen kun siellä unirytmi meni taas plörinäksi. Eli siis mun kokemukseni mukaan nämä jutut vaatii kyllä tosi paljon sitkeyttä ja johdonmukaisuutta, ja ilmeisesti jotkut vauvat (kuten meillä) on vaan paljon haastavampia tapauksia kuin toiset. Siitäkin huolimatta kannustan kyllä yrittämään unikoulua, jos yöheräämisiä on paljon ja olo on uupunut – yhtäjaksoinen uni on kumminkin tosi tärkeää, ja kyllä ne vauvat siihen vähitellen oppii, kuka nopeammin ja kuka hitaammin. Meillä siis tilanne on nykyisin se, että poika herää useimpina öinä syömään ekan kerran vasta kuuden-seitsemän maissa aamulla ja jatkaa siitä unia vielä parisen tuntia.
Tärkeintähän uniasioissa olisi se, että vauva oppisi yöllä herättyään nukahtamaan itsenäisesti ilman mitään apuvälineitä, oli se sitten tissi, silittely, heijaus, tutin laitto tms. Mä esim. olin laiskuuttani totuttanut pojan siihen, että aina herättyään sai tissiä, koska se oli nopein tapa saada vauva uneen ja jatkettua myös omia unia. Nyt siitä on siis vähitellen yritetty oppia pois, mutta uusimpana ongelmana mä olen itse alkanut valvoa tunnin tai kaksikin, jos satun keskellä yötä heräämään. Eli vähän silmät ristissä täällä edelleen mennään…
Joka tapauksessa toivotan kovasti tsemppiä ja jaksamista teille
Evangelina ja
Caro, jatkuva heräily on kyllä tosi rankkaa. Mutta kuten
Mandalakin sanoi, kyse voi myös olla ohimenevästä vaiheesta just kun pikkuinen oppii uusia taitoja ja treenailee niitä unissaankin. Unikoulua kannattaa myös harkita, vaikka omasta kokemuksesta tiedän että kynnys sen aloittamiseen on tosi korkea.
Mitäs vielä, meillä mies palasi töihin tällä viikolla ja pojalla on sattunut olemaan muutama tosi kiukkuinen päivä, johtuneeko sitten hampaiden tulosta vai mistä.
Missään ei oikein viihdy eikä ole tyytyväinen, ei lattialla eikä sylissä. No, joka tapauksessa vähän karu paluu arkeen monen leppoisan viikon jälkeen, mutta eiköhän se arki lähde tästä taas vähitellen rullaamaan… Viime viikonloppuna olin muuten ensimmäistä kertaa poissa kotoa pojan nukkumaanmenoaikaan, ja ihan hyvin oli kaikki sujunut, jee! Täytynee anoa iltalomaa joskus toistekin.
Roxanne ja pikkumies 8 kk