Täällä on niin paljon tekstiä, että koitan vastailla vähän yleisluontoisemmin ettei mee tägäykset metsään kun muistan jonkun sanomiset kuitenkin väärin
Sormiruokailusta: Tää aihe tuntuu olevan nyt jotenkin sellainen, niinkuin pitäisi tehdä joku isojako että kuka mitenkä lastaan ruokkii (ei siis tällä palstalla, vaan yleisesti vauva"maailmassa"
). Totean saman kuin muutkin, että jokainen tekee omalle perheelle parhaat päätökset. Ja ne perusteet päätösten teollekin on ihmisillä erilaiset.
Me aloitettiin sormiruokaillen kiinteät 6kk iässä. Lapsi oli jäntevä ja istui jo hyvin syöttärissä, jos ei olisi istunut niin varmaan olisi sylissä nojaten annettu. Mä tykkään sormiruokailussa siitä, että tosiaan lapsi saa itse tutustua ruokaan ja kokeilla miltä se tuntuu, tuoksuu jne. Ja yksi iso asia sormiruokaillessa on mulle myös tärkeä, eli se että lapsi näkee miltä ruoka-aineet näyttää. Kun soseissa ruoka on ihan tunnistamatonta, niin mun mielestä on kiva että lapsi näkee parsakaalin olevan tämmöinen ja mustikan olevan tommoinen. Onhan se ruoka houkuttelevamman näköistäkin kokonaisena.
Soseita annettiin kyllä tien päällä, kahvilassa tms. missä olisi ollut hankala järkätä sormiruokaa (varsinkin ihan pienenä). Niin ja vielä se
kaikista isoin plussa sormiruokailussa on se, että saa itsekin syödä oman ruokansa rauhassa! Mitä isommaksi lapsi tulee niin sitä enemmän tätä arvostan
Toki meilläkin on aina välillä autettu lusikalla ja haarukalla, jos ei lasta kiinnosta niin syötetään puuro ym, en oo vetänyt asiaa ääripäähän että lapsen ruokaan ei saisi aikuinen koskea ollenkaan.
Nenäsuihkeista: Meillä oli vauva-aikana aina keittosuolatipat ja Nenäfrida. Kaikki niitä aina mollaa, mutta ei meillä oo ollut mitään valittamista
Hyvin on toiminut, ei oo kalliita ja aina on riittänyt tarkoitukseensa. Pahin tukkoisuus kun on yöllä aina, niin en mä silloin kyllä mitään imuria alkaisi kaivelemaan esiin
1 veen jälkeen siirryttiin Otrivin nenäsuihkeeseen, se on kyllä oikea taivaan lahja! Itsekin luotan siihen kun oon flunssassa. Aina unille mennessä räkäaikana laitan pojalle, sen sallitun ajan. Vicksistä ei oo kokemusta.
Vieressä nukkumisesta: Mä en kans pidä tätä lähtökohtaisesti minään ongelmana
Siis tietenkin jos ei itse/lapsi saa nukuttua, niin ei sitten tokikaan. Mutta muuten se ei oo mun mielestä asia mihin meillä pitäisi ainakaan puuttua, lapset on niin häviävän hetkisen pieniä ja me ainakin miehen kanssa tykätään, että tulee kainaloon
Tässä keväästä saakka poika on valtaosin nukkunut yöt läpeensä aamuun saakka, jos herää niin kerran, ja silloin otetaan ihan automaattisesti aina viereen. Nyt kun kesän ajan ei ole heräillyt juuri ollenkaan, niin joskus miehen kanssa maata mennessä otetaan lapsi sieltä meidän väliin, kun itse halutaan
Se on niin ihanaa kun se suloinen murunen tuhisee vieressä
@Mandala tosi kurjaa tuo teidän päiväkodissa oleva meno. Ja varsinkin tuo pureminen!
Mutta kyllä mulla silti riittää sympatiaa tälle ulkomaalaiselle pojallekin, on varmaan tosi hämmentävää pienelle, jos yhteistä kieltä ei ole ja hoidossa oleminen muutenkin uusi ja outo juttu. Kotioloista ei toki voida tietää, mutta ehkä sitä jotain on siellä vinossa, jos ei mitään kuria pysty pitämään.
Mun ystävällä on autistinen lapsi, jonka autismi ilmenee ylivilkkautena, keskittymisen puutteena ja tunnesäätelyn ongelmina. Lapsi ei myöskään osaa puhua juurikaan, vaikka on jo pitkälle leikki-ikäinen. Hän on vaan kertonut että aina heidän lasta pidetään kurittomana ja ilkeänäkin, kun riehuu ja ei osaa jakaa ym., koska autismi ei näy päällepäin. Mulla tämä on auttanut ajattelemaan sitä, että ei koskaan voi tietää mitkä syyt oikeasti on siellä kurjan käytöksen taustalla. Mutta siis tietenkään pureminen ja kiusaaminen ei silti ole mitenkään hyväksyttävää!!
@-dino- millainen kantoväline sulla on? Harmi jos tulee olkapää kipeäksi
@atvk87 Mä kans tuossa alkukesällä kun pojalla oli ihan karmea kitinävaihe päällä monta viikkoa, niin pari kertaa korotin ääntä oikein kunnolla että ole nyt hiljaa! Se morkkis mikä siitä tulee kun näkee toisen kauhistuneen ilmeen, on ihan hirveä
Mutta mä oon koittanut ihan tietoisesti harjoitella niitä hankalien tilanteiden sietämistä, ja kitinätkin on meillä vähentynyt. Mutta ymmärrän kyllä, että pinna kiristyy ja katkeaakin joskus
Tsemppiä sinne!
Kilometriterveisin MyMa ja poju 1,5v