Synnytysrapsa
Vauvan koko arvioitiin rv 38+1, 17.4 olevan 4100 g, jonka vuoksi suunniteltiin käynnistys seuraavalle päivälle. Aamulla menin sovitusti Espoon sairaalaan, jossa jonotin neljä tuntia kuullakseni sairaalan olevan täynnä. Saimme luvan tulla illalla uudestaan. Illalla emättimeen asetettiin ballonki ja mies lähetettiin kotia. En saanut kovin voimakkaita supistuksia, mutta suhteellisen nopeaa kohdunsuu oli auki 4 cm ja ballonki tippui ulos. Lääkäri tutki tilanteen ja totesi tilanteen olevan vielä epäkypsän. Sain jonkin kohtua kypsyttävän tabletin ja käskyn nukkua. Heräsin viideltä aamulla ja seitsemältä tuli lääkäri, joka totesi tilanteen olevan kypsä kalvojen puhkaisulle. Kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän asetettiin anturi. Sain luvan kutsua mieheni paikalle ja menimme synnytyssaliin. Supistukset olivat voimakkaita ja olin aluksi ammeessa , josta siirryin sängyn viereen seisomaan ja imppaamaan ilokaasua. Iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen olin avautunut neljästä sentistä kuuteen senttiin ja totesin, että on tulossa pitkä ja kivulias synnytys ja en selviä ilman lääkkeitä. Aqua-rakkuloita olin saanut jo saliin tullessa.
En ollut tutustunut puudutusvaihtoehtoihin etukäteen, sillä kuvittelin synnyttäväni luomuna kuten kolme aiempaa lastani. Kätilä suositeli epiduraalia ja olin jo niin tolkku pois, että suostuin siihen. Asentaminen meni hyvin ja kivut loppuivat. Nukahdimmekin hetkeksi miehen kanssa, ja pötköttelin kivuttomana sängyssä. Kutsuin kätilön paikalle jossakin vaiheessa, kun tuli pieni ponnistamisen tarve. Olin 10 cm auki, mutta lapsi hyvin korkealla. Puoli-istuvassa asennossa ponnistin supistusten aikana (3-4 minuutin välein) lasta alemmas. Tämä vaihe kesti kolme tuntia ja oli aivan turha. Lapsi ei laskeutunut yhtään ja turhauduin pahasti. Kätilöllä ei ollut mitään ideoita asian edistämiseksi ja pyysin jo leikkausta. Ihmettelin, miksi mitään ei tehty, vaikka vaihe vain kesti ja kesti eikä edistynyt yhtään. Tuli vuoronvaihto ja sanoin uudelle kätilölle ponnistaneeni turhaan kolme tuntia ja synnytys ei etene. Tämä pyysi apukäsiä ja huoneessa olikin lopulta kolme kätilöä. Yksi kätilöistä oli tomera ja sanoi, että nyt ponnistat sen lapsen ulos. Jalkani asennettiin jalkatukiin ja muutin asentoa. Tässä asennossa lapsi alkoikin nopeaa syntymään ja mies tuli vireeni. Ponnistin hyvin ja tehokkaasti ja lapsi syntyi 16 minuutissa. Kokonaiskesto oli n. 9 h, joka on minun pisin synnytykseni.
Lapsi painoi 3675 g ja oli 50 cm pitkä, eli painoarvio heitti paljon. Mieheni itki onnesta lapsen synnyttyä ja saimme olla kolmestaan noin neljä tuntia synnytyshuoneessa.
Vauva syntyi sunnuntaina ja imetys ei käynnistynyt ollenkaan. Vauvalla ei ollut imuhaluja, ja sai korviketta. Lypsin koko ajan koneella. Tiistaina pettymys oli suuri, kun vauva määrättiin valohoitoon. Keskiviikkoiltana pääsimme kotiin, ja oli mahtavaa näyttää vauvaa siskoille ja uudelle isälle . Aamulla emme saaneet vauvaa hereille ja syömään, joten lähdimme osastolle takaisin. Minä ja vauva jäimme osastolle vuorokaudeksi seurantaan ja vauva alkoikin nopeasti syömään lääkärin ohjeen mukaan. Vauva pitää herättää syömään kolmen tunnin välein. Pumppaan omaa maitoa pulloon ja lisäksi saa vähän korviketta. Maanantaina menemme imetystukihenkilölle, mikä on aavistuksen koomista, sillä olen imettänyt kolme lasta, yhteensä kolme vuotta. Vauva ei ime, vaan nukahtaa rinnalle.
Olemme hänestä superonnellisia ja hän on maailman kaunein vauva mielestämme. Hän syntyi rv 38+3, 19.4.