Valotan vähän tilannetta.
Ollaan lähdössä reilu viikon päästä kahden viikon etelänlomalle. Olen koko ajan pelännyt, että vuoto alkaisi siellä tai että menisi kesken tai tai tai...että olisin joiden espanjalaisten lääkäreiden (ei muuten mitään, mutta en osaa espanjaa ja siellä harvemmin pärjää enkulla) hoidettavana ja saisin kauheat laskut kaupan päälle..onneksi ultra oli nyt ja onneksi tilanne ei ole mikään kiikun kaakun, "saattaa olla että siellä jotain on" tms, vaan että on kerrasta poikki. Olen miettinyt paljon tuota etelänlomaa, kun en käytännössä voisi syödä siellä mitään, jos menis näiden meidän suositusten mukaan..olen ollut jo perumassa koko matkaa omalta osaltani, mutta tuska siitä että joutuisin olemaan kaksi viikkoa erossa lapsesta ja tietty miehestä, oli raastava ajatuskin.
Kun kerran elämän pitää olla näin paskaa, niin olkoon helvetti, kyllä minä perkeleeni kesytän ja tästäkin paskasta kammetaan päivänvaloon. Sain Mifegyne-tabun polilla ja huomenna alkaa Cytotecien tykitys, vanhasta tottumuksesta sekin, kaikki on tuttua kauraa, bring it on.
Eniten mua harmittaa paitsi itseni puolesta-miten toivottu tämä olisi ollut ja miten hartaasti tätäkin on tehty..ja mitä joudun taas huomenna kokemaan..niin tietysti lapseni puolesta, hän niin pitää vauvoista ja ihastelee niitä aina avoimesti, onneksi ei ole alkanut kyselemään koska meille tulisi, kun muillakin on.
Miehen puolesta harmittaa ehkä eniten. Hänessä ei ole vikaa, siittiöt priimaa, liikkuvuus, tiheys ja kaikki priimaa. Minä olen se, jota "osoitetaan sormella" ja kenen vaakakuppi painuu pöytään asti vikoineen.
Tieto siitä, että mies voisi koska vain saada lapsen toisen kanssa, naapurin Irmakin olisi hedelmällisempi kuin minä.
Hän tulee jäämään yhden lapsen isäksi, mikäli mun kanssa aikoo olla, ei kolmeseiskavee enää nuorene ja eiköhän kolmeseiskaveen munatkin ala olla ehtoopuolella, siksi niistä ei varmaan mitään tulekaan enää.
Sain valita, menenkö polille huomenna (synnyttäneiden poli) vai tulenko sunnuntaina (gynen poli), valitsin huomisen, SILLÄ EHDOLLA että mulla on yksiö, oma huone omalla vessalla.sellainen luvattiin mulle varata. En aio kuunnella vauvojen kitinää samalla kun pusken omaa tuulimunaani ulos. Hell no. Yksi päivä aikaisemmin alkanut vuoto loppuukin varmaan päivää aikaisemmin, kuin päivää myöhemmin alkanut, right? Aion myös uida lomallani, enkä valutella ainoastaan verta.
Mutta leidit, mä vaikenen ja poistun. Lisääkö joku fiksumpi tonne mun riviin merkinnän tuulimuna, musta on tärkeää että pysyn plussanneissa, kun näitä näköjään käy. Koska plussasinhan mä, vaikkakin ihan turhaan.
Tammikuussa edessä kromosomitutkinnat, neljäs tällainen case mulla jo (2 varhaista, km:ää, 1 keskeytynyt km ja tää tuulimuna), joten jossakin nyt klikkaa ja kunnolla. Adios ja parempia tuulia muille.
Ollaan lähdössä reilu viikon päästä kahden viikon etelänlomalle. Olen koko ajan pelännyt, että vuoto alkaisi siellä tai että menisi kesken tai tai tai...että olisin joiden espanjalaisten lääkäreiden (ei muuten mitään, mutta en osaa espanjaa ja siellä harvemmin pärjää enkulla) hoidettavana ja saisin kauheat laskut kaupan päälle..onneksi ultra oli nyt ja onneksi tilanne ei ole mikään kiikun kaakun, "saattaa olla että siellä jotain on" tms, vaan että on kerrasta poikki. Olen miettinyt paljon tuota etelänlomaa, kun en käytännössä voisi syödä siellä mitään, jos menis näiden meidän suositusten mukaan..olen ollut jo perumassa koko matkaa omalta osaltani, mutta tuska siitä että joutuisin olemaan kaksi viikkoa erossa lapsesta ja tietty miehestä, oli raastava ajatuskin.
Kun kerran elämän pitää olla näin paskaa, niin olkoon helvetti, kyllä minä perkeleeni kesytän ja tästäkin paskasta kammetaan päivänvaloon. Sain Mifegyne-tabun polilla ja huomenna alkaa Cytotecien tykitys, vanhasta tottumuksesta sekin, kaikki on tuttua kauraa, bring it on.
Eniten mua harmittaa paitsi itseni puolesta-miten toivottu tämä olisi ollut ja miten hartaasti tätäkin on tehty..ja mitä joudun taas huomenna kokemaan..niin tietysti lapseni puolesta, hän niin pitää vauvoista ja ihastelee niitä aina avoimesti, onneksi ei ole alkanut kyselemään koska meille tulisi, kun muillakin on.
Miehen puolesta harmittaa ehkä eniten. Hänessä ei ole vikaa, siittiöt priimaa, liikkuvuus, tiheys ja kaikki priimaa. Minä olen se, jota "osoitetaan sormella" ja kenen vaakakuppi painuu pöytään asti vikoineen.
Tieto siitä, että mies voisi koska vain saada lapsen toisen kanssa, naapurin Irmakin olisi hedelmällisempi kuin minä.
Hän tulee jäämään yhden lapsen isäksi, mikäli mun kanssa aikoo olla, ei kolmeseiskavee enää nuorene ja eiköhän kolmeseiskaveen munatkin ala olla ehtoopuolella, siksi niistä ei varmaan mitään tulekaan enää.
Sain valita, menenkö polille huomenna (synnyttäneiden poli) vai tulenko sunnuntaina (gynen poli), valitsin huomisen, SILLÄ EHDOLLA että mulla on yksiö, oma huone omalla vessalla.sellainen luvattiin mulle varata. En aio kuunnella vauvojen kitinää samalla kun pusken omaa tuulimunaani ulos. Hell no. Yksi päivä aikaisemmin alkanut vuoto loppuukin varmaan päivää aikaisemmin, kuin päivää myöhemmin alkanut, right? Aion myös uida lomallani, enkä valutella ainoastaan verta.
Mutta leidit, mä vaikenen ja poistun. Lisääkö joku fiksumpi tonne mun riviin merkinnän tuulimuna, musta on tärkeää että pysyn plussanneissa, kun näitä näköjään käy. Koska plussasinhan mä, vaikkakin ihan turhaan.
Tammikuussa edessä kromosomitutkinnat, neljäs tällainen case mulla jo (2 varhaista, km:ää, 1 keskeytynyt km ja tää tuulimuna), joten jossakin nyt klikkaa ja kunnolla. Adios ja parempia tuulia muille.
