Mulla oli istukka edessä ja tunsin just ennen rakenneultraa (mikä oli 21+4) joskus 19+ viikoilla ekan kunnon muljahduksen. Mulla siis ei ainakaan mitään hipaisuja eikä muutakaan hentoa tuntemusta ollut sitä ennen mitä kuulee monesti kuvailtavan. Kerran rv15 aikaan tuntui elohiirimäinen tuntemus mahalla, ei mitään vakuutta että se olisi ollut liikkeitä, mutta sen jälkeen tosiaan eka "nyt tämä on sitä itteään" fiilis oli se muljahtelu mistä ei voinut erehtyä. Ja ekojen muljahduksien jälkeen meni monta päivää ennenku tuntui yhtään mitään taas, joten se etuistukka kyllä mulla ainakin blokkasi tosi hyvin aluksi.
~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~
- Viestiketjun aloittaja sydänsuvenyö
- Ensimmäinen viesti
Mukava kuulla vertaiskokemus että on ihan normaalia vaikkei vielä tässä vaiheessa liikkeitä ole kunnolla tuntenutkaan.
Ehkä vähän suoraan sanottuna huolestuin koska mennään Kesäheinän kanssa suunnilleen samoissa päivissä enkä tosiaan ole vielä mitään selkeetä tuntenut. Tuosta istukan sijainnista en tosin tiedä, onko se edessä vai ei.Näin viime yönä unta jossa olin terveydenhoitajan luona ja pöydällä oli vaaleanpunaisia esineitä jotka nähtyäni sain leiman passiin
Mieli ilmeisesti työstää sen parissa onko tyttö vai poika. Saa nähdä oliko enneuni vai ei.Giraffen 17+5
Mäkään en tiedä istukan sijaintia, mutta epäilen vahvasti sen olevan takana. Koska ne kuplinnat/muljahtelut, joiden kuvittelen olevan liikkeitä, on ihan tossa edessä, ja myöskin joka kerta kun sydänääniä on kuunneltu, ne on kuuluneet vahvasti heti saman tien kun anturi on laskettu vatsalle. Olin itse vähän yllättynyt, että liikkeet (jos ne nyt niitä on!) alkoi tuntua niin varhain, koska odottelin niiden tuntuvan vasta lähempänä rv 20. Eli @giraffen___ kyllä ne sieltä vielä tulee, ällös huoli!
Ja kiitos hyvistä rintsikkavinkeistä! Ei noi mun mielestä nyt niin pahalta näytä, ainakaan noiden simpsakoiden mallien päällä.
Liikkeitä on pari päivää tuntunut entistä enemmän. Eilen sängyssä maatessa silittelin välillä mahaa ja aina silittelyjen jälkeen alkoi tuntua sitä pientä muljahtelua. En usko sen olevan suoliston kuplintaa, koska sitäkin kyllä on, mutta se tuntuu erilaiselta.
Ja en mäkään kyllä kuvailis niitä perhosen siipien hipaisuiksi tms. vaan ehkä enemmän muljahteluiksi/kuplinnaksi/elohiirimäiseksi "nykimiseksi". Mutta me ollaan kaikki varmaan vähän erilaisia.
Kesis 18+1
Ja kiitos hyvistä rintsikkavinkeistä! Ei noi mun mielestä nyt niin pahalta näytä, ainakaan noiden simpsakoiden mallien päällä
.Liikkeitä on pari päivää tuntunut entistä enemmän. Eilen sängyssä maatessa silittelin välillä mahaa ja aina silittelyjen jälkeen alkoi tuntua sitä pientä muljahtelua
. En usko sen olevan suoliston kuplintaa, koska sitäkin kyllä on, mutta se tuntuu erilaiselta.Ja en mäkään kyllä kuvailis niitä perhosen siipien hipaisuiksi tms. vaan ehkä enemmän muljahteluiksi/kuplinnaksi/elohiirimäiseksi "nykimiseksi". Mutta me ollaan kaikki varmaan vähän erilaisia.
Kesis 18+1
Mites muuten, oletteko syöneet majoneesia? Eviran ohjeissa ei edes mainita majoneesia tai (raakaa) kananmunaa, mutta silti keskustelupalstoilla törmää väitteeseen, että tietenkään majoneesia (=raakaa kananmunaa) ei saa syödä salmonella- ja listeriariskin takia. Kotimaisissa munissahan salmonellaa ei ole, mutta onkohan listerian suhteen kohonnut riski? Valmismajoneeseissa on kaiketi käytetty pastöroitua keltuaista tai keltuaisjauhetta. Mä olen välttänyt majoneesia ja raakaa kananmunaa vain ulkomailla, mutta Suomessa olen kyllä syönyt, kun Evira ei kerta ole kieltänyt...
Kyllä mä olen syönyt majoneesia ja puolikypsiä munia myös. Joskus ennenhän ne oli kielletty salmonellavaaran vuoksi, mutta nykyisin sitä riskiä ei kotimaisissa munissa ole. Ulkomailla tietenkin eri juttu.
Mun mielestäni tää on hyvä artikkeli aiheesta, ja se kertoo muutenkin siitä miten monet suositukset vaihtelee eri maissa:
https://yle.fi/uutiset/3-8618305
Mun mielestäni tää on hyvä artikkeli aiheesta, ja se kertoo muutenkin siitä miten monet suositukset vaihtelee eri maissa:
https://yle.fi/uutiset/3-8618305
Olen syönyt majoneesia esim. grilliruokien yhteydessä joskus nyt raskaanakin, kerran hiljattain kyllä sain yhden illan mahataudin vanhentuneesta majosta... Salmonellaa ei Suomessa kanoilla juurikaan ole, tosin en ole silti syönyt jos joskus harvoin on vielä suomalaisia munia, joissa on vähän kanankakkaa pinnassa. Tosin salmonella voi tulla munaan jo kanan sisällä munan muodostuessa tai sitten ulosteesta munimisen yhteydessä (kaikissa maissa munia ei pestä ennen myyntiä).
Ulkomailla olen aina vältellyt majoruokia ja raakaa munaa (ja lihaa myös) ihan vaan yleisesti mahatautien välttämiseksi, oli salmonella tai ei.
Vähän olen myös miettinyt että kas kun ei Eviran listassa puhuta salmonellasta mitään. Siitä voi kuitenkin aiheutua keskenmenokin.
Kiitos Roxu linkistä, kiinnostavia nuo eri maiden suositukset.
Ulkomailla olen aina vältellyt majoruokia ja raakaa munaa (ja lihaa myös) ihan vaan yleisesti mahatautien välttämiseksi, oli salmonella tai ei.
Vähän olen myös miettinyt että kas kun ei Eviran listassa puhuta salmonellasta mitään. Siitä voi kuitenkin aiheutua keskenmenokin.
Kiitos Roxu linkistä, kiinnostavia nuo eri maiden suositukset.
@adelmiina_ ja @Toive* Onnea pikku nyyteistä!
Liikkeistä: itsellä istukka alhaalla takaseinässä ja kohdunsuun päällä,eli etinen istukka. Liikkeitä tuntuu tuossa edessä. Minustaki ne on enemmän semmosia lihas nykinän tyyppisiä, ja painon vaihtelua. Kolme kertaa olen yksittäisen potkun tuntenut ja se oli miin hento ku joku olis sormenpäällä napauttanu sievästi sisältäpäin
päivä päivältä paremmin tunnistan liikkeet, mutta saattaa mennä päiviäki välissä ettei tunnu yhtää vaikka kuinka keskittyis.
Pahoinvointi vihdoin alkanut väistyä ja nyt on jatkuvasti nälkä. Maha on kasvanut hurjasti eikä sitä enää piilotella yhtää
Evangelina rv 16+1
Liikkeistä: itsellä istukka alhaalla takaseinässä ja kohdunsuun päällä,eli etinen istukka. Liikkeitä tuntuu tuossa edessä. Minustaki ne on enemmän semmosia lihas nykinän tyyppisiä, ja painon vaihtelua. Kolme kertaa olen yksittäisen potkun tuntenut ja se oli miin hento ku joku olis sormenpäällä napauttanu sievästi sisältäpäin
päivä päivältä paremmin tunnistan liikkeet, mutta saattaa mennä päiviäki välissä ettei tunnu yhtää vaikka kuinka keskittyis.Pahoinvointi vihdoin alkanut väistyä ja nyt on jatkuvasti nälkä. Maha on kasvanut hurjasti eikä sitä enää piilotella yhtää
Evangelina rv 16+1
@Evangelina Katsottiinko sulla nt-ultrassa istukan sijainti? Mä en muista, että meillä olis missään ultrassa ollut puhetta asiasta. No, rakenneultrassa sitten.
@Roxanne Onpa kiinnostava artikkeli, olen pari kertaa siihen törmännyt, kun olen jotain ruokarajoitteita googlaillut. Kiinnostavaa on myös se, että Japanissa odottajille suorastaan suositellaan sushia ja merilevää, kun taas meillä molemmat on kielletty. Itse huomaan olevani aika hysteerinen syömisten kanssa, mutta ehkä vois yrittää vähän relata... Se on kontrollifriikille vaan niin kovin vaikeaa. Majoneesia olen kyllä syönyt (Suomessa), samoin kotona keittäessä jätän munankeltuaiset pehmeiksi. Enkä välttele esim inkivääriä, jos sitä on tuoreena mausteena jossain.
@MyMa Jännä tosiaan, ettei salmonellasta puhuta mitään. Olisko kuitenkin, että se ei ole niin suuri riski kuin listerioosi ja toksoplasmoosi? Tai sillä ei ole niin vakavia seurauksia?
Meillä oli tänään lääkärineuvola, ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Sydänäänet kuuluivat tosi hyvin & vahvoina, eikä muutenkaan ilmennyt mitään erityisseurantaa vaativaa. Käsittämätöntä, että mun mahassa kasvaa pieni tyttö, jolla on kaikki hyvin! Rakenne-uä on viikon päästä (siirrettiin vähän aikaisemmaksi aikatauluhaasteiden takia), joka tietysti vähän jännittää, mutta toivotaan ettei sieltä löydy mitään huolestuttavaa.
Kesis 19+0
@Roxanne Onpa kiinnostava artikkeli, olen pari kertaa siihen törmännyt, kun olen jotain ruokarajoitteita googlaillut. Kiinnostavaa on myös se, että Japanissa odottajille suorastaan suositellaan sushia ja merilevää, kun taas meillä molemmat on kielletty. Itse huomaan olevani aika hysteerinen syömisten kanssa, mutta ehkä vois yrittää vähän relata... Se on kontrollifriikille vaan niin kovin vaikeaa
. Majoneesia olen kyllä syönyt (Suomessa), samoin kotona keittäessä jätän munankeltuaiset pehmeiksi. Enkä välttele esim inkivääriä, jos sitä on tuoreena mausteena jossain.@MyMa Jännä tosiaan, ettei salmonellasta puhuta mitään. Olisko kuitenkin, että se ei ole niin suuri riski kuin listerioosi ja toksoplasmoosi? Tai sillä ei ole niin vakavia seurauksia?
Meillä oli tänään lääkärineuvola, ja kaikki oli niin kuin pitääkin
. Sydänäänet kuuluivat tosi hyvin & vahvoina, eikä muutenkaan ilmennyt mitään erityisseurantaa vaativaa. Käsittämätöntä, että mun mahassa kasvaa pieni tyttö, jolla on kaikki hyvin! Rakenne-uä on viikon päästä (siirrettiin vähän aikaisemmaksi aikatauluhaasteiden takia), joka tietysti vähän jännittää, mutta toivotaan ettei sieltä löydy mitään huolestuttavaa.Kesis 19+0
@Kesäheinä-78 joo katsottiin nt ultrassa, varmaa siksi ku ollu verenvuotoa. Kätilö sanoikin että sitä ei yleensä mainita/katsota sen erikoisemmin sillä kertaa, paitsi jos ollu vuotoa johon ei ole syytä aikaisemmin löytynyt. Onneks nyt vuodot pysyny poissa jo pitkään kun on noudattanu annettuja rajoituksia ( ei ponnistelua, ei pyörällä ajoa, ei saa syke nousta eikä hengästyä, ei saa nostaa mittää painavaa, jos vuotoa ei seksiä, ja muutenki seksin tulee olla hellää, sisätutkimus kielletty).
Ruoka suositukset: majoneesia oon syöny, muuten oon varsin tarkka rajoitusten suhteen. Harmikseni huomasin että joka ikisessä salmiakissa on lakritsiuutetta myös. Joten kuola valuen kävelen ohi niitäki...
Tuntuu että omaan rakenne ultraan on vielä pitkä aika ( kuukausi). Haluais jo niin nähdä pienen ja saada selville kumpi sieltä on tulossa
Evangelina rv 16+5
Ruoka suositukset: majoneesia oon syöny, muuten oon varsin tarkka rajoitusten suhteen. Harmikseni huomasin että joka ikisessä salmiakissa on lakritsiuutetta myös. Joten kuola valuen kävelen ohi niitäki...
Tuntuu että omaan rakenne ultraan on vielä pitkä aika ( kuukausi). Haluais jo niin nähdä pienen ja saada selville kumpi sieltä on tulossa
Evangelina rv 16+5
Heippa kaikki,
Puoliksi keitettyjä kananmunia olen syönyt, samoin myös majoneesia. Ulkomailla en ole ollut eli en ole joutunut siellä syömistä pähkäilemään. Ehkä olisin nuo edelliset siellä jättänyt väliin.
@Evangelina mukava kuulla että pahoinvointi on väistynyt. Ja täällä kanssa rakenneultraa odotellaan kovasti. Pari viikkoa vielä...
@Kesäheinä-78. Hyvä että neuvolalääkärissä kaikki hyvin. Ja rakenneultrakin jo lähellä.
Harjoitussupistuksista... Neuvolalääkäriä edeltävänä yönä kohtu kovettui jonka tulkitsin supistukseksi. Ei kipuja. Ehkä johtui jännityksestä tms. Lääkäri kysyi supistuksista ja tuosta mainitsin mutta ei puuttunut mitenkään. Kaikki oli tutkimuksessa kunnossa. Nyt kuitenkin pari päivää myöhemmin liikunnan yhteydessä tuli taas supistus... Onkohan kellään noista kokemusta? Täytyy varmaan rauhoittaa menoa ja kysellä ehkä neuvolasta maanantaina ... Kun ei kokemusta onko miten normaalia
giraffen 18+6
Puoliksi keitettyjä kananmunia olen syönyt, samoin myös majoneesia. Ulkomailla en ole ollut eli en ole joutunut siellä syömistä pähkäilemään. Ehkä olisin nuo edelliset siellä jättänyt väliin.
@Evangelina mukava kuulla että pahoinvointi on väistynyt. Ja täällä kanssa rakenneultraa odotellaan kovasti. Pari viikkoa vielä...
@Kesäheinä-78. Hyvä että neuvolalääkärissä kaikki hyvin. Ja rakenneultrakin jo lähellä.
Harjoitussupistuksista... Neuvolalääkäriä edeltävänä yönä kohtu kovettui jonka tulkitsin supistukseksi. Ei kipuja. Ehkä johtui jännityksestä tms. Lääkäri kysyi supistuksista ja tuosta mainitsin mutta ei puuttunut mitenkään. Kaikki oli tutkimuksessa kunnossa. Nyt kuitenkin pari päivää myöhemmin liikunnan yhteydessä tuli taas supistus... Onkohan kellään noista kokemusta? Täytyy varmaan rauhoittaa menoa ja kysellä ehkä neuvolasta maanantaina ... Kun ei kokemusta onko miten normaalia
giraffen 18+6
Viimeksi muokattu:
Minäkin oon majoneesia kyllä syönyt ja yks päivä muutaman fetankin. Muuten noudatan aikalailla suosituksia, kielletyt ei suurimmaksi osaksi kuulu muutenkaan ruokavalioon.
giraffen, mulla alko viime raskaudessa myös joskus noilla viikoilla harkkasupistukset ja niitä tuli loppuun asti paljon. Rasituksen yhteydessä ja muutenkin jos vaikka vaan makoilin sohvalla. Mulla ne ei kohdunkaulalle tehnyt mitään mutta hyvähän se on välillä tarkistaa. Itse en rajottanu liilkumisiani mitenkään, lenkkeilin viime päiviin asti. Toki joskus piti pysähdellä jos inhottavalta rupes tuntuun.
Ihan kamalin pahoinvointi on ehkä helpottanu. Ällöttää kyllä pitkin päivää edelleen ja närästää. Pakko käydä tänään rennietä ostamassa kun osa pahoinvoinnista saattaa johtua siitäkin. Ihan kamala väsymys on kun muutenkin joutuu heräilemään pitkin yötä. Tiistaina olis ultra niin pääsee näkemään onko vieläkin kaikki hyvin.
Ainiin ja ei ole vielä tullut nt-ultraan aikaa. En muista kuinka nopeesti viimeks tuli. Aika pianhan senki pitäs olla nii luulis että lähettävät ajan hyvissä ajoin.
Caro ja 9+6
giraffen, mulla alko viime raskaudessa myös joskus noilla viikoilla harkkasupistukset ja niitä tuli loppuun asti paljon. Rasituksen yhteydessä ja muutenkin jos vaikka vaan makoilin sohvalla. Mulla ne ei kohdunkaulalle tehnyt mitään mutta hyvähän se on välillä tarkistaa. Itse en rajottanu liilkumisiani mitenkään, lenkkeilin viime päiviin asti. Toki joskus piti pysähdellä jos inhottavalta rupes tuntuun.
Ihan kamalin pahoinvointi on ehkä helpottanu. Ällöttää kyllä pitkin päivää edelleen ja närästää. Pakko käydä tänään rennietä ostamassa kun osa pahoinvoinnista saattaa johtua siitäkin. Ihan kamala väsymys on kun muutenkin joutuu heräilemään pitkin yötä. Tiistaina olis ultra niin pääsee näkemään onko vieläkin kaikki hyvin.
Ainiin ja ei ole vielä tullut nt-ultraan aikaa. En muista kuinka nopeesti viimeks tuli. Aika pianhan senki pitäs olla nii luulis että lähettävät ajan hyvissä ajoin.
Caro ja 9+6
Kiitos @Caro87 vastauksestasi koskien noita harkkasupistuksia. Helpotti kyllä kuulla että voi hyvinkin olla ihan normaalia.
Ja toivottavasti väsymys ja etominen Sinulla pian vähenee, kohtahan ensimmäinen kolmannes alkaakin siellä olla jo loppusuoralla. Muistaakseni n. 2 viikkoa ennen tuli täällä aika nt-ultraan (ja rakenneultra samassa kirjeessä).
giraffen 18+6
Ja toivottavasti väsymys ja etominen Sinulla pian vähenee, kohtahan ensimmäinen kolmannes alkaakin siellä olla jo loppusuoralla. Muistaakseni n. 2 viikkoa ennen tuli täällä aika nt-ultraan (ja rakenneultra samassa kirjeessä).
giraffen 18+6
Ihanaa @Kesäheinä että siellä oli kaikki neuvolassa hyvin Aina se vähäksi aikaa helpottaa oloa, mutta kuten puhuttua niin siitä se hyvä fiilis taas yleensä johonkin kaikkoaa ja epäusko täyttää mielen... Tai ainakin täällä useimmilla taitaa olla vähän niin, vai osaako joku olla huoletta?
Tulin juuri ulkomaanreissulta äitini kanssa, ja vähän hankalaa meinasi olla ruokien kanssa... Söin muutaman palan juustoa josta en tiennyt oliko past.(oli kuitenkin kovaa juustoa, homejuustoon en koskenut), ja jugurttia söin myös vaikka ei ollut tietoa millaista oli. Nämä olivat vähän sellaisia olosuhteiden pakosta-juttuja, kun hotelliaamiainen oli tosi suppea enkä viitsinyt pelkkää banaania syödä. Äitini (eikä kukaan muukaan!) ei siis vielä tiedä!
Koska olette muuten kertoneet perheelle/tutuille? Me aiomme kertoa reilun vkon päästä nt-ultran jälkeen, jos siellä kaikki hyvin. Hoidoista emme kerro, vain kaksi minun ystävääni tietävät.
Niin ja mulla aika nt-ultraan varattiin ekalla neuvolakäynnillä.
MyMa 10+6
Aina se vähäksi aikaa helpottaa oloa, mutta kuten puhuttua niin siitä se hyvä fiilis taas yleensä johonkin kaikkoaa ja epäusko täyttää mielen... Tai ainakin täällä useimmilla taitaa olla vähän niin, vai osaako joku olla huoletta? Tulin juuri ulkomaanreissulta äitini kanssa, ja vähän hankalaa meinasi olla ruokien kanssa... Söin muutaman palan juustoa josta en tiennyt oliko past.(oli kuitenkin kovaa juustoa, homejuustoon en koskenut), ja jugurttia söin myös vaikka ei ollut tietoa millaista oli. Nämä olivat vähän sellaisia olosuhteiden pakosta-juttuja, kun hotelliaamiainen oli tosi suppea enkä viitsinyt pelkkää banaania syödä. Äitini (eikä kukaan muukaan!) ei siis vielä tiedä!
Koska olette muuten kertoneet perheelle/tutuille? Me aiomme kertoa reilun vkon päästä nt-ultran jälkeen, jos siellä kaikki hyvin. Hoidoista emme kerro, vain kaksi minun ystävääni tietävät.
Niin ja mulla aika nt-ultraan varattiin ekalla neuvolakäynnillä.
MyMa 10+6
Ihanaa, että täällä on niin monella ollut hyviä uutisia! Mä en ole vielä harkkasupistuksia bongannut, mutta ilmeisesti ne on ihan luonnollisia tässä vaiheessa.
Caro, jos ei sitä ultrakutsua pian kuulu niin kannattaa soitella perään. Mullehan kävi niin, että kutsua ei koskaan tullut, vaikka väittivät neuvolassa laittaneensa lähetteen. Lopulta sit soittelin Naistenklinikalle eikä sielä mitään lähetettä löytynyt. Sain sitten kyllä ultra-ajan heti puhelimessa, ja varmistuskirjekin tuli parin päivän sisällä postissa.
MyMa, me kerrottiin raskaudesta lähimmille sukulaisille nt-ultran jälkeen, mutta töissä kerroin vasta rv18+. Oikeastaan olisin halunnut odottaa rakenneultraan asti, mutta ajattelin että reilumpaa kertoa ennen kesälomia, jotta ehtivät miettiä sijaisjärjestelyjä ajoissa. Ja alkoihan se mahakin jo siinä vaiheessa pullottaa...
ON: Täällä meni rikki 24 viikkoa eli periaatteessa vauvalla olisi kai jo jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä, jos se syntyisi - aika hurja ajatus! Liikkeitä tuntuu päivittäin ja paljon. Aamuisinkin sitä välillä herää potkuihin ja toteaa, että ai sielläkin ollaan jo hereillä. Yöuni on muuttunut aika katkonaiseksi, mutta eipä se niin haittaa näin lomalla ollessa, kun aamuisin voi nukkua pitkään. Eli kaiken kaikkiaan asiat on juuri nyt tosi hyvin ja siitä yritän päivittäin nauttia.
Roxanne 24+3
Mä en ole vielä harkkasupistuksia bongannut, mutta ilmeisesti ne on ihan luonnollisia tässä vaiheessa.Caro, jos ei sitä ultrakutsua pian kuulu niin kannattaa soitella perään. Mullehan kävi niin, että kutsua ei koskaan tullut, vaikka väittivät neuvolassa laittaneensa lähetteen. Lopulta sit soittelin Naistenklinikalle eikä sielä mitään lähetettä löytynyt.
Sain sitten kyllä ultra-ajan heti puhelimessa, ja varmistuskirjekin tuli parin päivän sisällä postissa.MyMa, me kerrottiin raskaudesta lähimmille sukulaisille nt-ultran jälkeen, mutta töissä kerroin vasta rv18+. Oikeastaan olisin halunnut odottaa rakenneultraan asti, mutta ajattelin että reilumpaa kertoa ennen kesälomia, jotta ehtivät miettiä sijaisjärjestelyjä ajoissa. Ja alkoihan se mahakin jo siinä vaiheessa pullottaa...
ON: Täällä meni rikki 24 viikkoa eli periaatteessa vauvalla olisi kai jo jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä, jos se syntyisi - aika hurja ajatus! Liikkeitä tuntuu päivittäin ja paljon. Aamuisinkin sitä välillä herää potkuihin ja toteaa, että ai sielläkin ollaan jo hereillä.
Yöuni on muuttunut aika katkonaiseksi, mutta eipä se niin haittaa näin lomalla ollessa, kun aamuisin voi nukkua pitkään. Eli kaiken kaikkiaan asiat on juuri nyt tosi hyvin ja siitä yritän päivittäin nauttia. Roxanne 24+3
Meillä molempien vanhemmat tiesi jo siirrossa käymisestä (ja hoidoista tietty). Ja odottivat testitulosta. Oltiin siis jo ekasta plussasta heille kerrottu heti kun siirroistakin tiesivät ja kun se meni persiilleen niin kaikki halusivat heti tietää missä mennään. Töissä olin pomolle kertonut jo hoitojen alkamisesta kun halusin hänen olevan tietoinen miksi olen välillä poissa kesken päivää ettei tarvi valehdella. Oli itselle jotenkin helpompi töissä kun olin ollut asiasta avoin. (Mies) pomoni oli tosi jees asian suhteen. Ei kysellyt asiasta ellen itse puhunut eka. Ekan pieleen menneen plussan aikaan oli eräs tiimi event minne en viitsinyt lähteä joten kerroin plussasta pomolle. Ja sitten kun musertava tilanne ekan plussan epäonnistumisesta vei voimat täysin niin kerroin siitäkin ja pomo sanoi että jää kotiin vaan.
Olen kuitenkin miettinyt että jos ikinä mennään toiseen siirtoon niin saattaisin ehkä haluta pitää sen salassa vanhemmilta ja kertoa mahdollisesta plussasta sitten yllätyksenä. He varmasti repisivät pelihousunsa onnesta sellaisesta uutisesta.
Ollaan miehen kanssa puhuttu ja kuulemma hoitoihin palaaminen on täysin musta kiinni. Isoimmat kalleimmat ostokset mitä enää ei käytetä (turvaistuin, vaunukoppa yms) ollaan yhteistuumin säilytetty "mitä jos" fiiliksin muuta kaikkea pientä olen tori.fissä myynyt pois jaloista pyörimästä. Iiiiihan pikkuisen vauvakuumetta kai tässä on kehittynyt kun vauvamahat näyttää niin ihanilta ja olen edelleen haaveillut toisenlaisesta, lempeämmästä synnytyksestä
Eihän siitäkään ole mitään takuuta että seuraavaakaan synnytys alkaisi ilman käynnistystä ja siitä ainakin tiedän yhden kokemuksen perusteella etten selviä ilman kunnon lääkitystä. Veteen synnyttäminen vieläkin toimia paljon kiinnostaa!
Mietin vaan onko minusta kahden lapsen äidiksi, että onko yhden lapsen kanssa eläminen 'parempaa' ja helpompaa. Lapsien kanssa kun ei varmastikaan päde sama kuin koirissa ja kissoissa että "siinä se kaksikin menee kuin yksi" en osaa arvioida onko mulla hermoja kahden lapsen raivareihin ja huoltotoimiin se on lähinnä ainoa asia mikä itseä estää kun en osaa arvioida ollenkaan.
Sori että tänne tulin ajatusvirtaani purkamaan teidän ihanaan odotusketjuun!
Olen kuitenkin miettinyt että jos ikinä mennään toiseen siirtoon niin saattaisin ehkä haluta pitää sen salassa vanhemmilta ja kertoa mahdollisesta plussasta sitten yllätyksenä. He varmasti repisivät pelihousunsa onnesta sellaisesta uutisesta.
Ollaan miehen kanssa puhuttu ja kuulemma hoitoihin palaaminen on täysin musta kiinni. Isoimmat kalleimmat ostokset mitä enää ei käytetä (turvaistuin, vaunukoppa yms) ollaan yhteistuumin säilytetty "mitä jos" fiiliksin
muuta kaikkea pientä olen tori.fissä myynyt pois jaloista pyörimästä. Iiiiihan pikkuisen vauvakuumetta kai tässä on kehittynyt kun vauvamahat näyttää niin ihanilta ja olen edelleen haaveillut toisenlaisesta, lempeämmästä synnytyksestä Eihän siitäkään ole mitään takuuta että seuraavaakaan synnytys alkaisi ilman käynnistystä ja siitä ainakin tiedän yhden kokemuksen perusteella etten selviä ilman kunnon lääkitystä. Veteen synnyttäminen vieläkin toimia paljon kiinnostaa!Mietin vaan onko minusta kahden lapsen äidiksi, että onko yhden lapsen kanssa eläminen 'parempaa' ja helpompaa. Lapsien kanssa kun ei varmastikaan päde sama kuin koirissa ja kissoissa että "siinä se kaksikin menee kuin yksi"
en osaa arvioida onko mulla hermoja kahden lapsen raivareihin ja huoltotoimiin se on lähinnä ainoa asia mikä itseä estää kun en osaa arvioida ollenkaan.Sori että tänne tulin ajatusvirtaani purkamaan teidän ihanaan odotusketjuun!
@Mandala Mä ainakin lueskelen mielläni sun kuulumisia ja pohdiskeluja, joten anna palaa vaan . Meille on molemmille aika selvää, että tämä raskaus ja lapsi (jos sinne asti päästään...) jää ainokaiseksi. Meillä on ikääkin kuitenkin kohta jo se 40, eikä olla muutenkaan haaveiltu kuin yhdestä kullanmurusta.
Meillä pitkiksi venähtäneistä hoidoista on tiennyt perhe ja lähimmät ystävät (alle 10 hlö) alusta asti. He ovat olleet tukena ylä- ja alamäissä, joita on riittänyt. Tämän raskauden edetessä ollaan kerrottu yhtä useammalle ystävälle ja mies kertoi taannoin pomolleen. Mulla ei yrittäjänä ole pomoa, mutta vakiasiakkaille taidan kertoa rakenneultran jälkeen. Silloin kerrotaan myös muille sukulaisille ja lopuille kavereille. Missään somessa ei aiota asiaa toitottaa, vaan asia selviää ihmisille sitä mukaa kuin selviää. Ihan hoitojen alussa (neljä vuotta sitten, heh) pidettiin asia omana tietonamme, mutta hoitojen pitkittyessä avoin linja alkoi tuntua paremmalta.
@MyMa Juu ei kyllä osaa olla täysin huoletta. Toki mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä varmemmalta homma alkaa tuntua, mutta kyllä mulla ainakin on epävarmuuden tunteita ihan päivittäin. Suurimmat pelot ovat kyllä jo (lähes) väistyneet.
@Evangelina Tosiaan sulla oli niitä selittämättömiä vuotoja, joten hyvä että eteisistukka selvisi jo nt-ultrassa. Mulla vuodot loppuivat jo silloin joskus 9+ viikolla, ja niiden oli todettu johtuvan pikkuisesta hematoomasta, joten asiaa ei vissiin ollut tarpeen selvittää tarkemmin.
Mä meinaan koko ajan unohtaa, että sukupuoli yleensä selviää rakenneultrassa, kun se on meille ollut kromosomitesteistä johtuen selvillä jo useamman viikon. Mua siis jännittää ultrassa lähinnä se, että onko vauvalla kaikki kunnossa.
Liikkeitä on nyt tuntunut päivittäin rv 16+3 saakka, ja nyt viime päivinä yhä useammin ja selkeämmin. Nytkin se tyttö siellä jotain möyrii, kun tuossa samassa kohtaa tuntuu koko ajan pientä kuplintaa ja muljahtelua.
Onko teillä muuten minkä verran samassa tilanteessa olevia ystäviä? Odottavia tai ihan pienten lasten vanhempia siis? Mä olen nyt huomannut vähän kaipaavani sellaisia, mutta suurin osa kavereista on joko vapaaehtoisesti lapsettomia tai sitten jo selvästi isompien lasten vanhempia. Ehkä niitä äiti- tai isäkavereita löytää sitten jostain perhevalmennuksesta tai hiekkalaatikon reunalta? En ole halunnut liittyä mihinkään odottavien ryhmiin, kun niissä useimmat äidit ovat niin paljon nuorempia, tai useamman lapsen äitejä, tai sellaisia joille lasten saanti on maailman luonnollisin asia ja jotka eivät tiedä lapsettomuudesta mitään.
Viimeinen viikko vielä lomaa. Tänään meinasin ottaa ihan rennosti kotona vaan, kun palattiin vasta eilen illalla reissusta. Onneksi säätiedotus lupailee epävakaista
. Meille on molemmille aika selvää, että tämä raskaus ja lapsi (jos sinne asti päästään...) jää ainokaiseksi. Meillä on ikääkin kuitenkin kohta jo se 40, eikä olla muutenkaan haaveiltu kuin yhdestä kullanmurusta.Meillä pitkiksi venähtäneistä hoidoista on tiennyt perhe ja lähimmät ystävät (alle 10 hlö) alusta asti. He ovat olleet tukena ylä- ja alamäissä, joita on riittänyt. Tämän raskauden edetessä ollaan kerrottu yhtä useammalle ystävälle ja mies kertoi taannoin pomolleen. Mulla ei yrittäjänä ole pomoa, mutta vakiasiakkaille taidan kertoa rakenneultran jälkeen. Silloin kerrotaan myös muille sukulaisille ja lopuille kavereille. Missään somessa ei aiota asiaa toitottaa, vaan asia selviää ihmisille sitä mukaa kuin selviää. Ihan hoitojen alussa (neljä vuotta sitten, heh) pidettiin asia omana tietonamme, mutta hoitojen pitkittyessä avoin linja alkoi tuntua paremmalta.
@MyMa Juu ei kyllä osaa olla täysin huoletta
. Toki mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä varmemmalta homma alkaa tuntua, mutta kyllä mulla ainakin on epävarmuuden tunteita ihan päivittäin. Suurimmat pelot ovat kyllä jo (lähes) väistyneet.@Evangelina Tosiaan sulla oli niitä selittämättömiä vuotoja, joten hyvä että eteisistukka selvisi jo nt-ultrassa. Mulla vuodot loppuivat jo silloin joskus 9+ viikolla, ja niiden oli todettu johtuvan pikkuisesta hematoomasta, joten asiaa ei vissiin ollut tarpeen selvittää tarkemmin.
Mä meinaan koko ajan unohtaa, että sukupuoli yleensä selviää rakenneultrassa, kun se on meille ollut kromosomitesteistä johtuen selvillä jo useamman viikon
. Mua siis jännittää ultrassa lähinnä se, että onko vauvalla kaikki kunnossa.Liikkeitä on nyt tuntunut päivittäin rv 16+3 saakka, ja nyt viime päivinä yhä useammin ja selkeämmin. Nytkin se tyttö siellä jotain möyrii, kun tuossa samassa kohtaa tuntuu koko ajan pientä kuplintaa ja muljahtelua
.Onko teillä muuten minkä verran samassa tilanteessa olevia ystäviä? Odottavia tai ihan pienten lasten vanhempia siis? Mä olen nyt huomannut vähän kaipaavani sellaisia, mutta suurin osa kavereista on joko vapaaehtoisesti lapsettomia tai sitten jo selvästi isompien lasten vanhempia. Ehkä niitä äiti- tai isäkavereita löytää sitten jostain perhevalmennuksesta tai hiekkalaatikon reunalta? En ole halunnut liittyä mihinkään odottavien ryhmiin, kun niissä useimmat äidit ovat niin paljon nuorempia, tai useamman lapsen äitejä, tai sellaisia joille lasten saanti on maailman luonnollisin asia ja jotka eivät tiedä lapsettomuudesta mitään.
Viimeinen viikko vielä lomaa. Tänään meinasin ottaa ihan rennosti kotona vaan, kun palattiin vasta eilen illalla reissusta. Onneksi säätiedotus lupailee epävakaista
Mustakin on mukava lukea Mandalan kirjoituksia, kuten tietty kaikkien teidän muidenkin! Kiva että palsta tuntuu muutenkin taas aktivoituneen pienen kesähiljaisuuden jälkeen. Mulle myös normiodottajien palstat on ihan nou-nou, tuntuu ettei juurikaan ole yhteistä muiden kanssa, jotka a) saattaa jo odottaa tyyliin neljättä, b) ovat raskautuneet tuosta vaan ehkäisyn jätettyään ja c) ovat yleensä mua vähintään 10 vuotta nuorempia. Mutta tää palsta on ollut kullanarvoinen, ja samoin olen viihtynyt hyvin nelikymppisten yrittäjien ja odottajien ketjuissa, kun sielläkään nämä jutut ei ole kenellekään itsestäänselvyyksiä. (Siellä ei muuten tartte välttämättä olla tuo maaginen 40 vielä mittarissa, mukana on ollut 37-38-vuotiaitakin kirjoitteljoita.)
Kesäheinä kyseli ystävistä, mullakin lähes kaikki heistä on jo omat lapsensa vuosia sitten saaneet (toki heiltä on nyt sitten saanut kullanarvoisia vinkkejä tulevaan). Siksikin tää palsta on ollut niin tärkeä, ja ainakin tällä hetkellä ajattelen niin, että haluaisin jatkaa kirjoittelua täällä netissä vielä lapsen synnyttyä. Täällä ei muuten taida olla koskaan ollut mitään palstalaisten tapaamisia tms.? Sellainenkin voisi kiinnostaa, vaikka edellyttäisi tietty sitä että on useampia jotka asuu samalla paikkakunnalla.
Tokasta lapsesta: meille on ollut alusta saakka selvää, että siirretään tämän jälkeen vielä se yksi pakkaseen jäänyt alkio. Ja jos mieheltä kysytään, niin jatkettaisiin varmaan hoitoja senkin jälkeen, mutta sitä mun täytyy vielä miettiä... Ikää tietty on jo nyt enemmän kuin tarpeeksi.
Peloista ja huolista vielä: joo, eihän ne tietty missään vaiheessa kokonaan katoa. Mä tein rakenneultran jälkeen tietoisen päätöksen, että alan puhua vauvan tulosta kun-muodossa enkä enää lisää joka lauseen perään jotain varausta ("jos kaikki menee hyvin..."). Ei tätä elämää voi kumminkaan elää niin että varautuu koko ajan pahimpaan mahdolliseen skenaarioon. Mutta kyllähän esim. kohtukuolema, synnytyksen komplikaatiot ym. pelottaa ihan hulluna, jos niitä vaan rupeaa miettimään. Ja huomaan kyllä, että jos esim. täällä hehkutan miten hyvin kaikki on niin heti iskee morkkis perään, että saanko kohta jonkun muistutuksen siitä ettei tää nyt niin helppoa ole...
Kiva että palsta tuntuu muutenkin taas aktivoituneen pienen kesähiljaisuuden jälkeen. Mulle myös normiodottajien palstat on ihan nou-nou, tuntuu ettei juurikaan ole yhteistä muiden kanssa, jotka a) saattaa jo odottaa tyyliin neljättä, b) ovat raskautuneet tuosta vaan ehkäisyn jätettyään ja c) ovat yleensä mua vähintään 10 vuotta nuorempia. Mutta tää palsta on ollut kullanarvoinen, ja samoin olen viihtynyt hyvin nelikymppisten yrittäjien ja odottajien ketjuissa, kun sielläkään nämä jutut ei ole kenellekään itsestäänselvyyksiä. (Siellä ei muuten tartte välttämättä olla tuo maaginen 40 vielä mittarissa, mukana on ollut 37-38-vuotiaitakin kirjoitteljoita.)Kesäheinä kyseli ystävistä, mullakin lähes kaikki heistä on jo omat lapsensa vuosia sitten saaneet (toki heiltä on nyt sitten saanut kullanarvoisia vinkkejä tulevaan). Siksikin tää palsta on ollut niin tärkeä, ja ainakin tällä hetkellä ajattelen niin, että haluaisin jatkaa kirjoittelua täällä netissä vielä lapsen synnyttyä. Täällä ei muuten taida olla koskaan ollut mitään palstalaisten tapaamisia tms.? Sellainenkin voisi kiinnostaa, vaikka edellyttäisi tietty sitä että on useampia jotka asuu samalla paikkakunnalla.
Tokasta lapsesta: meille on ollut alusta saakka selvää, että siirretään tämän jälkeen vielä se yksi pakkaseen jäänyt alkio. Ja jos mieheltä kysytään, niin jatkettaisiin varmaan hoitoja senkin jälkeen, mutta sitä mun täytyy vielä miettiä... Ikää tietty on jo nyt enemmän kuin tarpeeksi.
Peloista ja huolista vielä: joo, eihän ne tietty missään vaiheessa kokonaan katoa. Mä tein rakenneultran jälkeen tietoisen päätöksen, että alan puhua vauvan tulosta kun-muodossa enkä enää lisää joka lauseen perään jotain varausta ("jos kaikki menee hyvin..."). Ei tätä elämää voi kumminkaan elää niin että varautuu koko ajan pahimpaan mahdolliseen skenaarioon. Mutta kyllähän esim. kohtukuolema, synnytyksen komplikaatiot ym. pelottaa ihan hulluna, jos niitä vaan rupeaa miettimään. Ja huomaan kyllä, että jos esim. täällä hehkutan miten hyvin kaikki on niin heti iskee morkkis perään, että saanko kohta jonkun muistutuksen siitä ettei tää nyt niin helppoa ole...
Ei muakaan @Mandala haittaa vaikka täällä kävisikin "huutelemassa", ehkä hoitoketjulaisia (?) saattaisi musertaa puheet toisesta mutta tuskin tällä puolen kai, me ollaan kaikki jo voittajia kun ollaan plussa saatu!
@Kesäheinä-78 kyselit tutuista; mä olen kolmissakymmenissä ja lähes kaikki mun läheisimmät ystävät ja muutkin ovat ekan kierroksen lapsissaan saaneet, muutamalla jo toinen. Kuitenkin siinä mielessä kiva, että ystävieni lapset ovat siinä alle 3v oikeastaan kaikilla ja monilla varmaan kakkonen toiveissa, joten pian saattaakin olla samassa tilanteessa olevia Ja yksi ei-kovin-läheinen kaverini odottaa joulukuuksi (mulla LA helmikuussa). Hoidoissa olleita ei tietääkseni ole tutuissani.
"Normaalit" odotusketjut ja -ryhmät tuntuu olevan kuin toiselta planeetalta, jo muhunkin verrattuna siellä on aika nuoria ja lisäksi se huolettomuuden ilmapiiri tuntuu kauhean vieraalta. En siis yhtään dissaa heitä, ihanaa jos voi olla noin rennosti, mutta en vain osaa samaistua heihin. Täällä on kotoisampi olo
Vastasinkohan suurinpiirtein kaikkiin avoimiin keskustelunaiheisiin... Niin ja btw, mulla on joskus migreeniä (esim eilen) ja kyllä on aikamoista kuolemaa yrittää Panadolilla pärjätä, kun olisi kunnon migreenimyrkytkin kaapissa. Olin eilen aika zombi aamusta iltaan pimeässä peiton alla
MyMa 11+1
@Kesäheinä-78 kyselit tutuista; mä olen kolmissakymmenissä ja lähes kaikki mun läheisimmät ystävät ja muutkin ovat ekan kierroksen lapsissaan saaneet, muutamalla jo toinen. Kuitenkin siinä mielessä kiva, että ystävieni lapset ovat siinä alle 3v oikeastaan kaikilla ja monilla varmaan kakkonen toiveissa, joten pian saattaakin olla samassa tilanteessa olevia
Ja yksi ei-kovin-läheinen kaverini odottaa joulukuuksi (mulla LA helmikuussa). Hoidoissa olleita ei tietääkseni ole tutuissani."Normaalit"
odotusketjut ja -ryhmät tuntuu olevan kuin toiselta planeetalta, jo muhunkin verrattuna siellä on aika nuoria ja lisäksi se huolettomuuden ilmapiiri tuntuu kauhean vieraalta. En siis yhtään dissaa heitä, ihanaa jos voi olla noin rennosti, mutta en vain osaa samaistua heihin. Täällä on kotoisampi olo Vastasinkohan suurinpiirtein kaikkiin avoimiin keskustelunaiheisiin...
Niin ja btw, mulla on joskus migreeniä (esim eilen) ja kyllä on aikamoista kuolemaa yrittää Panadolilla pärjätä, kun olisi kunnon migreenimyrkytkin kaapissa. Olin eilen aika zombi aamusta iltaan pimeässä peiton allaMyMa 11+1
Mäkään en missään vaiheessa edes kuvitellutkaan laittavani mitään mahakuvia tai ultrakuvia someen (enkä myöskään odottajien ketjuja täällä palstalla..). Aina oikein puistattaa kun näkee jonkun ekan ultran kuvan somessa, että miten ihmiset uskaltaa Mä ainakin oiin aivan liian taikauskoinen eikä olisi jotenkin ollut mun tyyliä semmoisesta asiasta toitottaa somessa.
Me kuitenkin sitten laitettiin synnytyslaitoksella ollessa kuva minkä mies otti kun poika oli just nostettu rinnalle. Tuli monelle kyllä yllätyksenä kun meilläkin kaveripiirissä vain lähimmät (kenen kanssa eniten tekemisissä) tiesi raskaudesta tai hoidoista. Kyllä mä siis kerroin kaikille ketä siinä ehti nähdä, mutta mun kaveripiiri on aika suppea kenen kanssa oikeasti jaksaa treffailla jatkuvasti. Siinä sitten somen välityksellä muutama sata muutakin ihmistä sai tietää
Ja joo kyllä tuo ikäjuttu itseäkin mietityttää. Täytän 38 kuun lopulla, joten varsinkin kun en haluaisi millään tosi pienellä ikäerolla (jos sitä toista edes koskaan saataisi haluamisesta huolimatta) niin kyllä siinä varmaan olisi jo 40 lasissa. Pakkasessa olevat alkiothan on tehty 35 vai 36veenä, mutta kyllä se oma ikäkin vaikuttaa tietysti asiaan. Että miten jaksaisi kahden kanssa.
Oon kyllä niin kauhian onnellinen teidän kaikkien puolesta (erityisesti Kesäheinän ja Roxannen kenen nimet on kauan aikaa olleet samoissa ketjuissa) kun täällä on mennyt nyt viime aikoina kaikilla oikein leppoisasti
Mä ainakin oiin aivan liian taikauskoinen eikä olisi jotenkin ollut mun tyyliä semmoisesta asiasta toitottaa somessa.Me kuitenkin sitten laitettiin synnytyslaitoksella ollessa kuva minkä mies otti kun poika oli just nostettu rinnalle. Tuli monelle kyllä yllätyksenä kun meilläkin kaveripiirissä vain lähimmät (kenen kanssa eniten tekemisissä) tiesi raskaudesta tai hoidoista. Kyllä mä siis kerroin kaikille ketä siinä ehti nähdä, mutta mun kaveripiiri on aika suppea kenen kanssa oikeasti jaksaa treffailla jatkuvasti. Siinä sitten somen välityksellä muutama sata muutakin ihmistä sai tietää
Ja joo kyllä tuo ikäjuttu itseäkin mietityttää. Täytän 38 kuun lopulla, joten varsinkin kun en haluaisi millään tosi pienellä ikäerolla (jos sitä toista edes koskaan saataisi haluamisesta huolimatta) niin kyllä siinä varmaan olisi jo 40 lasissa. Pakkasessa olevat alkiothan on tehty 35 vai 36veenä, mutta kyllä se oma ikäkin vaikuttaa tietysti asiaan. Että miten jaksaisi kahden kanssa.
Oon kyllä niin kauhian onnellinen teidän kaikkien puolesta (erityisesti Kesäheinän ja Roxannen kenen nimet on kauan aikaa olleet samoissa ketjuissa) kun täällä on mennyt nyt viime aikoina kaikilla oikein leppoisasti
Mua kiinnostaisi tavata, jos joku asuu Oulun seudulla, mä tutustun aina mielelläni uusiin ihmisiin, enkä oikeastaan tunne ketään, jolla olis hoitotausta, kaikki kaverit on raskautuneet enemmän tai vähemmän helposti ja lähipiirissä ei ole ihan pieniä vauvoja, olis ihanaa päästä nuuskuttelemaan taas ihan pientä.
Me kerrottiin pikkuhiljaa nt-ultran jälkeen lähimmille. Äitini valitettavasti arvas kummallakin kerralla jo viidennellä viikolla, heti kun plussasin, äidit nyt vaan yleensä tietää kaiken mitä lapset yrittää salata
Meillä on kans pakkasessa alkioita, joiden laadusta tosin ei ole takeita. Ne saa ollakin, kunnes tehdään lopullinen päätös niiden suhteen. Järsi ja sydän sanoo, ettei niitä saa roskiin heittää. Haaveilen edelleen pikkukolmosesta, mulla ei ekan jälkeen ole ollutkaan vielä näin voimakasta vauvakuumetta, ei edes kun odotin toista Mutta kuumeilu saa laantua itsekseen, ainakaan aika ei ole kypsä kolmannelle vuosiin. Mulla on tuo sama juttu mitä Mandala sanoi, että persoonana en ehkä kolmatta lasta jaksaisi putkeen tähän härdelliin, koti on jatkuvasti sekaisin ja pedanttina ihmisenä en siedä jatkuvaa leluihin kompastelua ja milloin mitäkin räkätautikierrettä, joka sekoittaa unirytmin ja koko perhe-elämän viikoiksi, puhumattakaan parisuhteesta, jolle ei ole enää juuri aikaa. Toisaalta just tällainen arki on ihanaa, ja tuntuisi haikealta, että tämä olisi viimeinen vauva
Ihana tosiaan lukea, miten te edistytte raskauksissanne. Varsinkin useammalla hoitokierroksella onnistuneiden raskaudet ovat ihanaa luettavaa. Raskaana olo on niin ihanaa aikaa kaikista vaivoista huolimatta, kun ei vielä tiedä kuka pieni persoona siellä masussa möyrii ja vaikka kolottais ja oksettais, se aika on niin toiveita ja haaveita täynnä.
Ihanaa kesää ja onnea kaikille masun kasvattelijoille
Me kerrottiin pikkuhiljaa nt-ultran jälkeen lähimmille. Äitini valitettavasti arvas kummallakin kerralla jo viidennellä viikolla, heti kun plussasin, äidit nyt vaan yleensä tietää kaiken mitä lapset yrittää salata
Meillä on kans pakkasessa alkioita, joiden laadusta tosin ei ole takeita. Ne saa ollakin, kunnes tehdään lopullinen päätös niiden suhteen. Järsi ja sydän sanoo, ettei niitä saa roskiin heittää. Haaveilen edelleen pikkukolmosesta, mulla ei ekan jälkeen ole ollutkaan vielä näin voimakasta vauvakuumetta, ei edes kun odotin toista
Mutta kuumeilu saa laantua itsekseen, ainakaan aika ei ole kypsä kolmannelle vuosiin. Mulla on tuo sama juttu mitä Mandala sanoi, että persoonana en ehkä kolmatta lasta jaksaisi putkeen tähän härdelliin, koti on jatkuvasti sekaisin ja pedanttina ihmisenä en siedä jatkuvaa leluihin kompastelua ja milloin mitäkin räkätautikierrettä, joka sekoittaa unirytmin ja koko perhe-elämän viikoiksi, puhumattakaan parisuhteesta, jolle ei ole enää juuri aikaa. Toisaalta just tällainen arki on ihanaa, ja tuntuisi haikealta, että tämä olisi viimeinen vauva Ihana tosiaan lukea, miten te edistytte raskauksissanne. Varsinkin useammalla hoitokierroksella onnistuneiden raskaudet ovat ihanaa luettavaa. Raskaana olo on niin ihanaa aikaa kaikista vaivoista huolimatta, kun ei vielä tiedä kuka pieni persoona siellä masussa möyrii ja vaikka kolottais ja oksettais, se aika on niin toiveita ja haaveita täynnä.
Ihanaa kesää ja onnea kaikille masun kasvattelijoille
Meillä tietää pari kaveria, muille sitten nt-ultran jälkeen. Alkaa olla vaikee jo nyt peitellä kun maha pömpöttää aikalailla. Poikaa odottaessa oli helpompaa kun oli kylmempi ja pysty vuorautumaan isoihin paitoihin. Löysät mekotkaan ei enää peitä. En vielä nt ultrankaan jälkeen haluais isovanhemmille kertoo mutta varmaan on pakko. Kun ollaan vielä hoidoissa oltu niin sillon en oo halunnu juuri kellekkään kertoa. Aiheuttais mulle vaan liikaa stressiä. Ite en yhtään tykkää hössöttämisestä ja pelottaa valmiiks kun joutuu omalle äidille raskaudesta kertoon, en ehkä pysty uskomaan synnytykseen asti että kaikki vois mennä hyvin tälläkään kertaa niin siks ehkä sellanen tuntuu pahalta.
Meillä kavereista oikeestaan kaikki on tehny lapsensa vaikak ite oon kohta vasta 30. En silti kaipaa oikein muita äitikavereita joilla olis pieniä lapsia. Enemmänkin vertaistuki samanlaisten kanssa ton erityislapsen kanssa merkkaa paljon.
Mandala, itekkin mietin miten jaksan kahden kanssa varsinkin kun tuo esikoinen on erityinen. Uskon että jotenkin selvitään tuli mitä tuli. Kun useemman on aina halunnu niin kait se oli vaan uskallettava
Meillähän jäi vieläkin 3 alkioo pakkaseen jos tässä käy vielä huonosti. Se jäi vähän epäselväks mitä lopuille käy jos tämä vauvaksi asti tulee.
Huomenna ultra ja jännittää onko kaikki vielä hyvin..
Caro ja 10+1
Meillä kavereista oikeestaan kaikki on tehny lapsensa vaikak ite oon kohta vasta 30. En silti kaipaa oikein muita äitikavereita joilla olis pieniä lapsia. Enemmänkin vertaistuki samanlaisten kanssa ton erityislapsen kanssa merkkaa paljon.
Mandala, itekkin mietin miten jaksan kahden kanssa varsinkin kun tuo esikoinen on erityinen. Uskon että jotenkin selvitään tuli mitä tuli. Kun useemman on aina halunnu niin kait se oli vaan uskallettava
Meillähän jäi vieläkin 3 alkioo pakkaseen jos tässä käy vielä huonosti. Se jäi vähän epäselväks mitä lopuille käy jos tämä vauvaksi asti tulee.
Huomenna ultra ja jännittää onko kaikki vielä hyvin..
Caro ja 10+1
Ai niin piti mainita tuosta kaverijutusta sen verran, että ainakin Kesäheinä taisi olla pääkaupunkiseudulta ja mä työkaverilta raskaana ollessa sain vinkin Kirppanat porukasta ketkä järjestää jumppia yms raskaana oleville, synnyttäneille ja vaikka mitä. Mentiin sitten viime vuonna syyskuussa alkaneelle vauvajumppa-kurssille ja se oli ihan tosi jees! kunnon hikijumppaa vauvan kanssa, oli oikeasti aivan taivaallisen siistiä päästä tekemään jotain semmoista samassa, sai päiviin tekemistä (se siis kuitenkin kerran viikossa) ja tapasi muita samassa tilanteessa olevia äitejä. Jatkoin siitä 'alle 7kk' ryhmästä vielä '7kk+' ryhmään tämän vuoden alussa jossa oli tuttuja naamoja aiemmasta ryhmästä ja olen sieltä sitten parin äidin kanssa jatkanut yhteydenpitoa ja nähdään tyyliin kerran viikossa. Se on hurjan siistiä kun on lapset saman ikäisiä ja pääsee höpöttämään äitien kesken juttuja samassa tilanteessa olevien kanssa.
Toinen missä kävin kun Kirppanoiden ryhmä oli joulutauolla oli Liikkunen porukan jumppa, sekin oli kiva. Mutt joo sori tää ei enää liity kauheasti odotusaikaan!
Ja kuten Tupsuli sanoi niin mä olen myös aina valmis tapaamaan muita "hoitoalkuisia äitejä", täällä pääkaupunkiseudulla ainakin. On kuitenkin ollut monia ihmisiä kenen kanssa palstoilla pyörinyt vuosia niin voisihan sitä mielellään tavata livenäkin!
Toinen missä kävin kun Kirppanoiden ryhmä oli joulutauolla oli Liikkunen porukan jumppa, sekin oli kiva. Mutt joo sori tää ei enää liity kauheasti odotusaikaan!
Ja kuten Tupsuli sanoi niin mä olen myös aina valmis tapaamaan muita "hoitoalkuisia äitejä", täällä pääkaupunkiseudulla ainakin. On kuitenkin ollut monia ihmisiä kenen kanssa palstoilla pyörinyt vuosia niin voisihan sitä mielellään tavata livenäkin!
Heips taas pitkästä aikaa
Luin nopeasti viestit läpi ja perehdyn niihin paremmalla ajalla. Kiitos kaikille onnitteluista
Arkea on täällä harjoteltu nyt vähän reilu kaksi viikkoa ja hyvin se on tähän asti mennyt. Opetellaan ja ihmetellään toisiamme..
Mun synnytys oli pitkä ja kivulias, joten kerron vaan lyhyesti
Osastolle päädyin siis 11.7. äitiyspolikäynniltä kohonneiden verenpaineiden vuoksi. Heti aloitettiin käynnistys cytotekillä, 3x50mg päivässä. Lääkkeet toimi sen verran, että seuraavana päivänä sain ballongi. Se oli avannut kohdun suuta "ihan hyvin" mutta seuraavat päivät jatkettiin cytotekkiä. Lauantaina 15.7. aamusta lähdettiin saliin oksitosiinitippaan. Se sai supistukset hyvin käyntiin, mutta epiduraalin laiton jälkeen niitä sai odotella uudelleen alkaviksi. Ennen epiduraalia sain kokeilla kipuihin tens-laitetta ja se toimi tosi hyvin. Voin suositella
Päivä vaihtui yöksi ja vain odoteltiin pojan laskeutumista.. vihdoin sain luvan ponnistaa ja sitä kesti melkein kaksi tuntia ennen kuin alettiib valmistautumaan imukuppiin ja samalla sektioon. Tässä kohti olin jo niin väsynyt ja kivuissani, että pyysin päästä suoraan sektioon ilman että kokeiltaisiin imukuppia. Lääkäri ja kätilö tyrmäsi ehdotukseni suoraan ja hyvä niin viimeisen tunnin mieheni sai tehdä tosissaan töitä, jotta minä pysyisin edes jotenkin tolkuissani. Itkin, kiljuin, huusin ja kirosin samaan aikaan..
Imukupilla autettaessa poika syntyi kolmannella vedolla sunnuntai aamuna klo 5.54. 18 tunnin jälkeen se tunne kun pojan sai rinnalle oli jotain uskomatonta
EDIT: olin saanut niin paljon päivän mittaan epiduraalia, että lopussa, kun kivut oli pahimmat sitä oli jäljellä enää 10milliä.. tässä kohti kätilö kuulemma kysyi lääkäriltä spinaalin laitosta lisäksi, mutta en tiedä miksi sitä ei annettu
Nyt se rakkaus tuhisee rinnan päällä tissi suussa
Luin nopeasti viestit läpi ja perehdyn niihin paremmalla ajalla. Kiitos kaikille onnitteluista
Arkea on täällä harjoteltu nyt vähän reilu kaksi viikkoa ja hyvin se on tähän asti mennyt. Opetellaan ja ihmetellään toisiamme..
Mun synnytys oli pitkä ja kivulias, joten kerron vaan lyhyesti
Osastolle päädyin siis 11.7. äitiyspolikäynniltä kohonneiden verenpaineiden vuoksi. Heti aloitettiin käynnistys cytotekillä, 3x50mg päivässä. Lääkkeet toimi sen verran, että seuraavana päivänä sain ballongi. Se oli avannut kohdun suuta "ihan hyvin" mutta seuraavat päivät jatkettiin cytotekkiä. Lauantaina 15.7. aamusta lähdettiin saliin oksitosiinitippaan. Se sai supistukset hyvin käyntiin, mutta epiduraalin laiton jälkeen niitä sai odotella uudelleen alkaviksi. Ennen epiduraalia sain kokeilla kipuihin tens-laitetta ja se toimi tosi hyvin. Voin suositella
Päivä vaihtui yöksi ja vain odoteltiin pojan laskeutumista.. vihdoin sain luvan ponnistaa ja sitä kesti melkein kaksi tuntia ennen kuin alettiib valmistautumaan imukuppiin ja samalla sektioon. Tässä kohti olin jo niin väsynyt ja kivuissani, että pyysin päästä suoraan sektioon ilman että kokeiltaisiin imukuppia. Lääkäri ja kätilö tyrmäsi ehdotukseni suoraan ja hyvä niin
viimeisen tunnin mieheni sai tehdä tosissaan töitä, jotta minä pysyisin edes jotenkin tolkuissani. Itkin, kiljuin, huusin ja kirosin samaan aikaan..Imukupilla autettaessa poika syntyi kolmannella vedolla sunnuntai aamuna klo 5.54. 18 tunnin jälkeen se tunne kun pojan sai rinnalle oli jotain uskomatonta
EDIT: olin saanut niin paljon päivän mittaan epiduraalia, että lopussa, kun kivut oli pahimmat sitä oli jäljellä enää 10milliä.. tässä kohti kätilö kuulemma kysyi lääkäriltä spinaalin laitosta lisäksi, mutta en tiedä miksi sitä ei annettu
Nyt se rakkaus tuhisee rinnan päällä tissi suussa
Pikainen omanapa, ultrassa kaikki ok siellä se vauvan alku köllötteli ja kättä ja jalkaakin jo erottu vaikka ei niin hyvät laitteet ollu neuvolassa.
Caro ja 10+2
siellä se vauvan alku köllötteli ja kättä ja jalkaakin jo erottu vaikka ei niin hyvät laitteet ollu neuvolassa.Caro ja 10+2
Mua voisi kiinnostaa treffata vaikka jossain Helsingin keskustassa, jos saatais joku pieni porukka kasaan? Muualle pk-seudulle on jo hankalampi lähteä, kun ei ole autoa, mutta olen avoin ehdotuksille.
@Mandala kiitos Kirppanat-vinkistä! Kävinkin sieltä jo katsomassa mammapilateksen, johon voisin syksyksi ilmoittautua. Mulla reistailee selkä ja pelkään että se menee vaan pahemmaksi tässä odotuksen edetessä. Salikortin jouduin jo laittamaan tauolle, mutta odottajille suunnattu pilates vois toimia.
@Roxanne Mä oon lueskellut taustalta jo pitkään tota nelikymppisten odottajien ketjua, mutta jotenkin en ole osannut liittyä mukaan. Ja aivan samoja ajatuksia täälläkin peloista odotukseen liittyen. Mutta kyllä mekin ollaan nyt ihan tietoisesti siirrytty enemmän ja enemmän kun-ajatteluun. Ylihuominen rakenneultra olkoon se viimeinen rajapyykki jossittelun suhteen.
Tämä ketju (samoin kuin aikaisemmin IVF-ketju) on ollut kyllä ihan kultaakin kalliimpi, vaikka en muuten ole nettipalstaihmisiä. Mutta tässä tilanteessa vertaistuki on ihan äärettömän tärkeää, olen huomannut.
Tokasta lapsesta vielä: Meillähän on siis pakkasessa vielä jopa neljä (tai kolme?) alkiota, joten voi hyvin olla, että päädytään jossain vaiheessa siirtämään ne. Alkiothan ovat 38-vuotiaita, vaikka me oltais siinä vaiheessa jo reilusti yli nelikymppisiä. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että jos se yksi saadaan niin jo se on enemmän kuin ollaan uskallettu toivoa
@Caro87 Kävikö teillä nyt kuitenkin niin, että pojalle jäi pysyviä vammoja synnytyksestä? Ovatko kovin pahanlaatuisia? Monien erityisyyksien kanssa pystyy onneksi elämään ihan normaalia elämää. En muista oletko kirjoittanut asiasta aiemmin... Ja ihana kuulla, että ultrassa oli kaikki hyvin!
@Toive* Huh, olipahan rutistus!
Itselläkin on ajatukset aina välillä eksyneet jo synnytykseen asti. Haluaisin pärjätä mahdollisimman luomusti ja olen itse asiassa ajatellut ottaa selvää hypnosynnytyksestä. Mutta sen aika ei ole ihan vielä.
Onpa tosiaan kiva, että palsta on taas piristynyt kesätauon jälkeen
@Mandala kiitos Kirppanat-vinkistä! Kävinkin sieltä jo katsomassa mammapilateksen, johon voisin syksyksi ilmoittautua. Mulla reistailee selkä ja pelkään että se menee vaan pahemmaksi tässä odotuksen edetessä. Salikortin jouduin jo laittamaan tauolle, mutta odottajille suunnattu pilates vois toimia.
@Roxanne Mä oon lueskellut taustalta jo pitkään tota nelikymppisten odottajien ketjua, mutta jotenkin en ole osannut liittyä mukaan. Ja aivan samoja ajatuksia täälläkin peloista odotukseen liittyen. Mutta kyllä mekin ollaan nyt ihan tietoisesti siirrytty enemmän ja enemmän kun-ajatteluun. Ylihuominen rakenneultra olkoon se viimeinen rajapyykki jossittelun suhteen.
Tämä ketju (samoin kuin aikaisemmin IVF-ketju) on ollut kyllä ihan kultaakin kalliimpi, vaikka en muuten ole nettipalstaihmisiä. Mutta tässä tilanteessa vertaistuki on ihan äärettömän tärkeää, olen huomannut.
Tokasta lapsesta vielä: Meillähän on siis pakkasessa vielä jopa neljä (tai kolme?) alkiota, joten voi hyvin olla, että päädytään jossain vaiheessa siirtämään ne. Alkiothan ovat 38-vuotiaita, vaikka me oltais siinä vaiheessa jo reilusti yli nelikymppisiä. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että jos se yksi saadaan niin jo se on enemmän kuin ollaan uskallettu toivoa
@Caro87 Kävikö teillä nyt kuitenkin niin, että pojalle jäi pysyviä vammoja synnytyksestä? Ovatko kovin pahanlaatuisia? Monien erityisyyksien kanssa pystyy onneksi elämään ihan normaalia elämää. En muista oletko kirjoittanut asiasta aiemmin... Ja ihana kuulla, että ultrassa oli kaikki hyvin!
@Toive* Huh, olipahan rutistus!
Itselläkin on ajatukset aina välillä eksyneet jo synnytykseen asti. Haluaisin pärjätä mahdollisimman luomusti ja olen itse asiassa ajatellut ottaa selvää hypnosynnytyksestä. Mutta sen aika ei ole ihan vielä.
Onpa tosiaan kiva, että palsta on taas piristynyt kesätauon jälkeen