~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Reasonille jaksamista hermoja rakastavaan odotukseen! Kunpa kaikki olisi hyvin.

Täällä homma saattaa sittenkin edistyä vähän. Parina yönä on supistellut, mutta ei kuitenkaan kovin tiheästi. Ekana yönä oli oikeastaan sellainen yhtäjaksoinen tunnin pätkä, joka sitten yhtäkkiä loppuikin.
Tänään mahdollisesti tihkunut vähän lapsivettä ja limatulppa irtosi ainakin. Nyt seurailen että tuleeko lisää. Siinä tapauksessa pitää ilmeisesti käydä antamassa se näyte.

 

Joo jos epäily lapsivedestä niin pitää mennä testaamaan koska siinä on sitten aikaraja milloin aletaan käynnistämään tulehdusriskin vuoksi.
Usein kuulemma myös valkovuoto voi muuttua todella vetiseksi lopussa, mutta paras mennä testaamaan kumpi kyseessä.

Toivottavasti nyt alkaa tapahtumaan siellä

 

Lapsivettähän se oli, ja streptokokin vuoksi jäin samantien osastolle. Supistuksille annettiin vähän vauhtia Cytotecilla, joka todellakin vauhditti niitä. Nyt vain odotellaan, mutta joko tänään tai huomenna pitäisi tapahtua.

 

Rv 37+3. Pussipirun kanssa samoissa hommissa <3 apua! Tsemppiä

 

Wautsiwau jännää! kertokaahan miten lähtee sujumaan, pidän täällä peukkuja pystyssä teille molemmille!

 

Moikka. Eilen käytiin nt-ultrassa, kaikki hyvin. Vilkas ja normaalin näköinen kaveri, la 26.12

 

Onnea Voikukka

Mennään muuten melkein samassa sun kanssa.

 

Täällä rupee oleen jänniä aikoja kohta useammalla. Jännää!

Torstain synnytystapa- arvio siirtykin maanantaille, vähän jännittää kyllä minkä kokonen kaveri tuola matkustaa

 

Terveiset vauvamaailmasta!

Onnea hyvistä ultrakuulumisista ja Isosti tsemppiä synnyttäjille!! On se aika touhua!

Meille syntyi tiistaina 13. päivä rv 41+4 tyttö mitoin 3540 g ja 49 cm. Maanantaina yliaikakontrollista jäin suoraan osastolle käynnistykseen. Päivällä puolikas cyto ja aamuyöstä alko säännölliset supistukset. Kipupiikin sain yöllä osastolla, jonka avulla torkuin ees vähän. Kuudelta aamulla oli jo tosissaan kipeitä suppareita ja olin kuumassa suihkussa niitä ulisemassa
Kaheksalta saliin, jossa sain samontein epiduraalin ja sittepä sitä nukuin sen päivän. Epi vei kuitenkin ponnistamisen tarpeen, joten se oli vähän epätoivosta odotella. Piti vaan sitten supistuksen tunteella työntää. Iltapäivällä sitten syntyi vauva Tuli repeämä ja jokunen tikki. Vähä kipee, kun kirvelee.
Perjantaina päästiin kotiin, on hän vaan niiiin ihana Niin luontevasti lähti imetyskin käyntiin heti salissa.

 

@Yrittäjä J @Pussipiru joko on nyytit sylissä toivottavasti kaikki on hyvin.

@reason julmaa että joutuu tuollaisessa epävarmuuteen kun vihdoin on sen plussan ensin saanut. voimia.

@VienoUnelma oi voin melkein tuntea vauvan tuoksun ja tuhinan kertomuksestasi. Onnea!

Hei @giraffen___ ja kukas muu se oli käyny nt ultrassa,mulla ultra tulossa juhannuksen jälkeen. Mites se menee siellä onko ultra eka ja sit saa verikoe tulokset vaiko mitenkä? Saako vauvasta kuvan mukaan?

Edelleen pahoinvoiva ja väsynyt Evangelina 10+6

 

Täällä odotellaan myös uutisia synnäriltä, tulkeehan raportoimaan!

 

@Yrittäjä J @Pussipiru joko on nyytit sylissä toivottavasti kaikki on hyvin.

@reason julmaa että joutuu tuollaisessa epävarmuuteen kun vihdoin on sen plussan ensin saanut. voimia.

@VienoUnelma oi voin melkein tuntea vauvan tuoksun ja tuhinan kertomuksestasi. Onnea!

Hei @giraffen___ ja kukas muu se oli käyny nt ultrassa,mulla ultra tulossa juhannuksen jälkeen. Mites se menee siellä onko ultra eka ja sit saa verikoe tulokset vaiko mitenkä? Saako vauvasta kuvan mukaan?

Edelleen pahoinvoiva ja väsynyt Evangelina 10+6

Moi Evangelina.

Täällä ainakin verikokeiden tulokset tuli omakantaan päivä pari näytteen annon jälkeen (jo ennen ultraa). Ultrassa kätilö antoi usemman kuvan mukaan, ihan kysymättä, ilmeisesti on yleinen käytäntö

 

Tyttö tuli niin kuin lupailtiinkin. Vauvalla kaikki hyvin. Lähes nelikiloinen, mutta ei kuitenkaan yli.

Synnytys oli aivan järkyttävän painajaismainen, enkä usko että toista kertaa uskallan edes yrittää alateitse. Lopulta vauvaa kiskottiin aika väkivalloin stoppina olevan häntäluun ohi. Häntäluu sitten murtuikin rytäkässä. Olin suunnattomassa paniikissa suuren osan ponnistusvaiheessa, joka kesti lähes kolme tuntia. Olisin tehnyt mitä vaan että oltaisiin siirrytty sektioon, mutta hoitohenkilökunta piti päänsä loppuun saakka. Huusin kyllä kuin heikkopäinen kidutuskammiossa.

 

Annoin sydämen tietenkin vain vauvan maailmaan saamisen takia, en muiden synnytyksen saamisen tapahtumien takia. Nyt voimia parantumiseen ja aivan iihanaa vauvan tuoksuista arkea! <3

 

Onnea Pussipiru tytöstä
Tuli ihan paha mieli synnytyksestäsi, että se sujui noin julmasti Kyllä sitä toivoisi kaikille synnyttäjille synnytyksestä jäävän hyvän kokemuksen.
Tee valitus, jos jaksat!
Voimia paranemiseen!!

 

Kiitos onnitteluista! On tuo kyllä aika ihana, ja vaikea vielä sisäistää että meidän se on. Just eilen miehen kanssa laskeskeltiin, että päätös lapsen yrittämisestä tehtiin viisi vuotta sitten. Nyt ollaan viimein tässä.

Imetyksen aloittaminen sujuu vähän kankeasti, kun tyttö vetää rinnalla jostain syystä hirveät kilarit. Välillä on kuitenkin rauhoittunut syömäänkin, eli kyllä se varmaan siitä suttaantuu.

Uskon että hoitohenkilokunta toimi synnytyksessä ihan suositusten ja ohjeiden mukaan ja ajattelivat siinä myös minun parastani. Olisihan se tässä vaiheessa toki ollut hankalampaa sektiohaavan kanssa. Kun lapsi oli jo synnytyskanavassa, ei varsinaista syytä sektiolle varmaan heidän mielestään ollut.

Minua harmittaa siis lähinnä tapahtumien kulku, kun asiat eivät sujuneetkaan ihan suunnitelmien mukaan. Mulla oli synnytyspelkoa jo etukäteen, ja nyt ne pahimmat kauhuskenaariot kävivät toteen.
Harmittaa myös oma uskon puute ja hätääntyminen, vaikka ei se uskomisesta jäänyt kuitenkaan kiinni.

Olisi mulle varmasti jäänyt itse synnyttämisestä parempi fiilis, jos olisin ollut paremmin tilanteen herra ja saanut sen sektion, kun homma ei edennytkään. Nyt jäi päällimmäisenä mieleen se suunnaton kauhu ja pelko, eikä yhtään lohduta että seuraava voisi tulla helpommin. Se voisi tulla myös yhtä vaikeasti, enkä halua joutua tuohon tilanteeseen enää ikinä.

Pääasia että molemmat ollaan nyt suht kunnossa. Tytöllä on kyllä pää kipeä imukupista ja mulla hakattu olo sen järkyttävän ponnistamisen, runnomisen ja leikkaamisen jäljiltä. Voiton puolella kuitenkin.

 

Pussipiru, onnea tytöstä ja ikävä kuulla että synnytys oli kamala. Tuli oma synnytys mieleen. Kyllähän se niin on että haluavat että vauva syntyisi nopeasti jos on vähän tukala tilanne.

Mullahan poika vammautui synnytyksessä koska yritettiin väkisin alakautta ja sektio olisi pitänyt tehdä ennen kun ruvettiin imukupilla repimään. En halua ketään pelotella mutta itse olisin toivonut että olisin uskaltanut vaatia sektiota kun mitään ei tapahtunut. Mulla myös oli synnyspelkoa taustalla.

Ps. pp11 ja plussaa näyttänyt jo paljon aikaisemmin. Vielä en uskalla tänne liittyä kun virallinen testipäiväkään ei ole mennyt.

 

Ohos Caro, uudelle rundille, ihanaa!

Pussipiru harmi tosiaan jos jäi mitään traumoja synnytyksestä tuo oli itsellä se pelottavin ajatus synnytykseen liittyen etukäteen että mitä tahansa voi käydä eikä siinä voi kun vaan ikään kuin ottaa iskut vastaan ja toivoa että säilyy suht ehjin nahoin.
Vaikka mulla jäi ihan hyvä maku suuhun omasta synnytyksestä niin silti jos ikinä seuraavaa kertaa tulee niin tiedän mitä tekisin toisella tapaa, mutta silti olisi vähän valmiiksi luovuttanut olo siitä että tuskin toinenkaan synnytys alkaisi itsekseen ilman hurjaa määrää oksitosiinia kun ekakaan ei alkanut. Toki voihan se alkaakin, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Enkä kuitenkaan tarvisi toisintoa ekasta synnytyksestä vaan ikään kuin 2.0 version jos vaan mahdollista.


Onneksi siellä tuntuu jo olevan voiton puolella ja eiköhän se imetyskin ala siitä sujumaan kun maito nousee ja vauva saa masun täyteen

Yrittäjä tulepas kertomaan kuulumisia

 

Caro87 ihanaa, onnea!!! Ilmeisesti tämä on luomu-plussa?

Nuo synnytysjutut on niin kaks-piippusia, kun lopputulosta ei voi etukäteen ennustaa Mulla hätäsektioon päättynyt eka synnytys eteni hallitusti ja kivut pysyi hallittuna, salissa oli rauhallinen tunnelma sen 4 tuntia, mitä siellä olin, josta ponnistusta 1t 45min. Viimeinen minuutti oli sähäkkä, kun hätäsektiopäätös tuli. Mullekin tehtiin eppari ja kokeiltiin kahta kuppia. Silti jäi tosi hyvä fiilis. Tuli tunne, että porukka osas hommansa ja vauvan turvallisuus oli siinä keskiössä. Kätilö oli itse rauhallisuus ja kertoi koko ajan missä mennään ja rohkaisi. Kipulääkitystä ei ollut, pelkästään kaasu. Jälkimmäinen synnytys oli varmaan monien "unelmasynnytys", vesien menosta 1t 25 min oli vauva ulkona, luomusti. Mutta kivut oli aivan hirveät, ei puhettakaan, että olisi pystynyt keskittymään ajatuksiin, että kipu on "hyvää" kipua ja tuo vauvaa maailmaan. En pystynyt yhtään hallitsemaan supistuksia, joka suppari tuntui just kuin jyrä olisi ajanyt keskivartalon yli Supistukset ja avautuminen kesti noin 20 min, mutta oli elämäni pisimmät, huusin kans kuin teuraseläin ja pää oli ihan sumussa, en tajunnut yhtään mitä ympärillä tapahtui, mut niin vaan yhtäkkiä vauva oli rinnalla ja kivut loppui siihen paikkaan! Mutta kammo jäi, vaikka synnytys meni ns. oppikirjan mukaan. Eli persoona, tilanne, omat odotukset ja henkilökunnan suhtautuminen, tuki ja jälkipuinti - kaikki vaikuttaa siihen, miten nainen lopulta ajattelee synnytyksen menneen. Kannattaa käydä läpi lääkärin ja kätilöiden kanssa osastolla synnytystä, eikä kiirehtiä sairaalasta pois, se auttaa!

Tsemppiä kaikille synnyttäjille, kaikista näistä kokemuksista huolimatta jokaisen synnytys on omanlaisensa ja etukäteen ei voi tietää mitä tuleman pitää, suurimmalla osalla synnytyksestä jää hyvä mieli. Ja sektio on ihan hyvä tapa synnyttää myös, varsinkin, jos ensimmäisessä on vauva vammautunut tai äiti saanut isompaa repeämää/murtumaa. Ehdottomasti saa vaatia ja vaikuttaa omaan synnytystapaan. Minäki viimeseen asti mietin miten synnyttäisin ja kävin sopimassa sektiopäivän, nyt alan olla jo sitä mieltä, että alatiesynnytys oli lopulta ihan hyvä vaihtoehto, koska toivuin niin nopeasti. Mutta toivuin kyllä ihan yhtä nopeasti hätäsektiostakin, sekin riippuu niin yksilöstä. Ihanaa kesää ja juhannusta kaikille odottajille! P.S. Täälläkin vauvakuume jälleen nostaa päätään...

 

Kyllä ei päästetä meitä helpolla... Down-riskiluku tuli tänään ja se on 1/97. Ikäriski on 1/136, mutta veriarvot nostaa riskiä vielä hieman lisää. Hcg oli korkea (2,9) ja pappa matala (0,73), mikä on tyypillistä down-raskauksissa. Nt-luku oli kyllä hyvä ja nenäluu näkyi.

Oliko täällä jollain tietoa mistä muusta noi poikkeavat veriarvot voi kertoa kuin kromosomipoikkeavuudesta?

Tällä tuloksella "pääsee" niptiin, joka otetaan ensi viikolla. Istukka- tai lapsivesitutkimusta ei haluta tehdä keskenmenoriskin takia.

En ole erityisen paniikissa, koska onhan tuossa kuitenkin n. 99 % mahis että kromosomihäiriötä ei ole, mutta kyllä tää vähän pistää miettimään. Varattiin varmuuden vuoksi huomiselle Dextraan asiantuntija-aika, naistenklinikan aika on ensi viikolla.

Alkaa jo riittää tää jännittäminen.

 

Pussipirulle lämpimät onnittelut!

 

Tupsuli, ei oo luomu plussa. Meillä oli vielä 4 alkioo pakkasessa pojan hoidosta ja haluttiin heti jatkaa kunhan sektiosta oli vuosi kulunut. Vaikea uskoa että ekalla onnistus ja siksi aika varovainen mieli vielä kun niin alussa vasta.

Mun synnytyksessä tosiaan ihan lääkärin moka pojan vammautuminen, sykkeitten ottamisessa oli häiriötä ja mun sykkeet sekoittu pojan sykkeisiin. Sekä muuten olis pitäny toimia eritavalla ennen imukuppi yritystä. Vielä meidän juttu menee potilasvahinko lautakuntaan mut potilasvahinkokeskuksen mukaan on korvattava vahinko. Vaikka mitäpä se raha tässä pelastaa, vahinko on tapahtunut mutta ehkä jossain määrin sais pojalle oikeutta. Oma luotto meidän alueen sairaalaan siltä osin on menny ja ihan liian paljon oon kuullu täältä huonoja juttuja oman synnytyksen jälkeen. Iso kiitos menee lasten teholle, ilman heidän toimintaa pojan tilanne olis varmasti paljon huonompi.

Mut palailen tänne juttelemaan jos tämä raskaus tästä jatkuu. Tossa muutaman päivän oli kunnon vatsatuntemukset ja nyt taas ollu hiljaisempaa. Niin oli pojaltakin että plussan aikoihin kovat oireet jotka muutamassa päivässä laantu mut toki sitä pelkää että kesken menee. Vasta torstaina verikoe pp16 mikä jännä sinällään kun mulle siirrettiin morula vaiheessa oleva alkio.

 

Paljon onnea Pussipiru ja VienoUnelma

Edellisestä viestistä taisi kulua kaksi tuntia kunnes tyttö oli kainalossa Kaikki meni hyvin. Mitat 3,2kg ja 50,5cm. Tulen kertomaan myöhemmin synnytyksestä

 

Heipparallaa, liityn joukkoon jos vielä mukaan mahtuu Pitkään tullut jo seurailtua tätä ketjua ja nyt pääsen vihdoin itse osallistumaan... Ihanaa lukea, että täällä jo monilla on vauva sylissä

Eli 2. IVF 1. PAS ja plussa tuli viime viikolla. Dpo 16 hcg oli 263, tänään dpo 22 hcg oli 3048 että hyvältä ainakin näyttää... Edellisestä kemiallisesta kuitenkin kyynistyneenä juhlin kunnolla vasta varhaisultran jälkeen, joka on 3.7. (7+2)

Taustalla pco ja ovuloimattomuus, sukusolut molemmilla hyviä. Ensimmäistä jännäillään, yksityisellä hoidossa.

MyMa 5+1

 

Kesäheinä-78

Mulla oli kanssa korkea riski tuohon downiin, pelkkä ikäriski 1:47 ja kokonaisriski 1:66. Googlasin silloin kovasti tuota asiaa ja silloin jostain löysin tietoa, että nuo arvot saattaa olla hoitoalkuisissa raskauksissa vähän erilaisia kuin tavallisissa. En nyt enää edes yritä etsiä tuota sivua, mutta se oli joku ihan pätevän oloinen sivusto, jossa noita jokaista arvoa selostettiin. Mulla oli arvot PAPP-A 0,58 ja hCGb 1,69. Nuo arvot on nyt jälkeenpäin moneen kertaan ultrissa sanottu olevan normaalit, että se NIPT oli vain varmistus. Mutta pääsin tosiaan NIPTiin, jota harkitsin tekeväni joka tapauksessa vaikka yksityisellä. Kromosomit todettiin noilla arvoilla normaaleiksi. Pidän peukkuja, että teilläkin kaikki hyvin. Tiedän niin tuon tunteen olla huolesta soikeana, mutta tosiaan isompi mahdollisuus siihen että kromosomit terveet.