"Alistuako" miehen muovaamaksi?

Kerron ensin vähän taustoja.. Olemme olleet yhdessä vajaat 2 vuotta ja naimisissa muutaman kuukauden. Nyt olen viimeisilläni raskaana. Ja huomautan että raskaus oli erittäin toivottu molempien puolelta, ehkä mies oli jopa innokkaampi jättämään ehkäisyn pois. Minä olen sitä mieltä että olen löytänyt elämäni miehen ja rakastan häntä täydestä sydämestäni.

Ongelma on siis että en usko olevani ulkoisesti sitä mitä mieheni oikeasti haluaa minun olevan. Hän on alkanut vihjailemaan siitä kuinka minun pitäisi olla tietyn painoinen ja kuinka paljon pitäisi alkaa liikkumaan ja käymään salilla synnytyksen jälkeen. Minullekin on itsestäänselvyys että alan liikkumaan ja pudottamaan raskauskiloja synnytyksen jälkeen mutta en haluaisi joutua ottamaan siitä minkäänlaista stressiä.

Mieheni haluaisi siis että olisin samanpainoinen kuin sillon kun olemme tavanneet. Omasta mielestäni olin silloin liian laiha (murheet olivat "kuihduttaneet") enkä siis missään nimessä haluaisi palata siihen enää. ilmeisesti kuitenkin mieheni on sitä mieltä että silloin olin hyvännäköinen koska nykyään hän ei juuri kosketa minua eikä meillä ole juuri seksielämääkään. Minä haluaisin kyllä vaikka joka päivä ja mieheni tietää sen mutta hän vain naurahtaen toteaa "On tässä ollu vähän kiireitä.."..

Minun on aina ollut hyvin vaikea puhua tunteistani ja tiedän ettei mieheni tiedä täysin miltä minusta tuntuu.. Itken monesti itseni uneen kun mietin mikä minussa on vikana kun mieheni ei halua minua. Uskon kyllä että mieheni rakastaa minua mutta en tiedä olenko valmis lopun elämäni kuntoilemaan vain miellyttääkseni miestäni. Epäilen että hän vertaa minua exäänsä jossa mielestäni on samoja piirteitä kuin minussa. Olen myös miettinyt että olisiko mahdollista että hän pettää minua (varsinkin nyt raskausaikana kun ilmeisesti hän ei halua minua ison mahani takia) mutta en tiedä millon se olisi mahdollista kun ei hän käy kun töissä ja salilla. Eikä siis ole mitään "ylitöitä"

Jonkun aikaa sitten hän halusi että leikkautan hiukseni lyhyeksi, niinkuin minulla oli silloin kun tavattiin, ja minähän leikkautin... Pelkään että hän alkaa koko ajan vaatimaan minulta enemmän ja enemmän asioita miten saisi minusta sellaisen kun HÄN haluaa.. En tiedä mitä teen..

 

Taisi olla aika sekava tarina mutta siitä tulisi erittäin pitkä jos kertoisin tarkasti elämästämme. Mutta joudun lähes päivittäin kuuntelemaan kaikenlaista arvostelua ja kommenttia ulkonäöstäni. En muista koskaan kuulleni sanoja "Olet kaunis" tai "Näytät hyvältä". Aikaisemmissa parisuhteissani olen tuntenut olevani rakastettu ja pidetty myös ulkonäköni puolesta..

Pelkään siis omatuntonikin puolesta.. Olen ollut itseeni tyytyväinen ennen raskautta mutta kuinka voin enää koskaan olla jos oma aviomiehenikään ei pidä näkemästään.. Tai ehkä joudun elämään ilman seksiä ellen ole juuri sellainen kun mieheni haluaisi minun olevan.

 

Pelkään siis omatuntonikin puolesta.. Olen ollut itseeni tyytyväinen ennen raskautta mutta kuinka voin enää koskaan olla jos oma aviomiehenikään ei pidä näkemästään.. .

Tarkoittanet itsetuntosi puolesta?

Anteeksi vaan pahat puheeni, mutta ukkosi kuulostaa pinnalliselta typerykseltä.

Itse olen seurustellut kihlattuni kanssa noin 1½ vuotta ja raskauden alkutaipaleella on hänkin. Ei tulisi mieleenkään luoda hänelle paineita ulkonäkönsä takia, vaikka hyvä kroppa vähän ylimääräisiä kiloja saakin. Kelpaa kyllä kiloilla tai ilman ja ylimääräiset lähtee aikanaan.

Onko hän itse pysynyt juuri samanlaisena siitä asti kun tapasitte?

Lopeta nöyristely äläkä alistu pompoteltavaksi, rakkaita ei kohdella sillä tavalla.

 

Itsetuntoani tarkoitin, kiitos korjauksesta

Mieheni on aikalailla samoissa mitoissa kuin tavatessamme mutta minua ei todellakaan muutama tai vaikka 10 ylimääräistä kiloa haittaisi yhtään eikä vaikuttaisi siihen kuinka paljon häntä rakastan.

Olen koko ajan vain vakuuttuneempi siitä että mieheni haikailee exänsä perään ja haluaisi muovata minusta mahdollisimman paljon exän kaltaisen.

Pelkäänpä että tämä alkaa myös syömään omia tunteitani miestä kohtaan varsinkin kun läheisyyttä ei juurikaan ole tarjolla. Ihmettelen vain miksi hän halusi kanssani vauvan ja myös kiireellä naimisiin jos en kuitenkaan ole sitä mitä hän haluaa..?

 

Olen koko ajan vain vakuuttuneempi siitä että mieheni haikailee exänsä perään ja haluaisi muovata minusta mahdollisimman paljon exän kaltaisen.

Tai haluaa näyttää exälleen tai lähipiirilleen kuinka hyvin menee ja kuinka kaunis vaimo hänellä on?

Pelkäänpä että tämä alkaa myös syömään omia tunteitani miestä kohtaan varsinkin kun läheisyyttä ei juurikaan ole tarjolla.

Tämä sinun kannattaa kertoa hänellekin, ellet ole sitä jo tehnyt.

Ja tämä:

... joudun lähes päivittäin kuuntelemaan kaikenlaista arvostelua ja kommenttia ulkonäöstäni. En muista koskaan kuulleni sanoja "Olet kaunis" tai "Näytät hyvältä".

Tehoaisi ainakin minuun.

Voisit myös sanoa, että nyt raskaana ollessasi olet tavallista herkempi reagoimaan huonoon kohteluun vain surulla ja itkulla, mutta että vauvan synnyttyä hormonit pitävät huolen että ennen vittuilua kannattaa varustautua ainakin kypärällä (nimimerkillä exän räjähdysherkkyyden vieläkin kymmenen vuoden takaa muistaen)

Mutta alkuperäiseen otsikon kysymykseen olen sitä mieltä, että ei, ei kannata alistua toisen muovaamaksi, ainakaan liiallisesti. Olen minäkin kihlattuni sanojen mukaan häntä muovannut, mutta vain ajatuksiaan tai arvomaailmaansa ja sekin on tullut hyvänäpitämisen sivutuotteena.