Miehen salailu

[niiskuneiti]

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli vuoden ja asumme yhdessä. Tapasimme työpaikallani, jossa myös työskentelee hänen entinen "hoitonsa". Alusta saakka mieheni on sanonut, että heillä oli vain yhden illan juttu kännissä pikkujouluissa eikä ole ollut mitään muuta. Mieheni tietää, että minua on petetty ja olen ollut huonoissa suhteissa eli tämän suhteen halusin pitää ehdottoman rehellisenä ja luotettavana. Ja sellaisena olen miestäni aina pitänytkin. Minua on kuitenkin aina häirinnyt tämä naikkonen työpaikallamme, kun hän on aina lirkuttelemassa kaikille miespuolisille työntekijöille ja mieheni tietää ettemme tule kovin hyvin toimeen. Nyt sain selville tältä naiselta, että heillä on ollut paljon enemmänkin kuin yhden illan juttu ja että hän on myös ollut monet kerrat nykyisessä asunnossamme (siis silloin kuin emme seurustelleet). Tämä tuntui pahalle, koska mieheni on kertonut minulle aina muuta. Tiedän että se on menneisyyttä eikä nykyisyyttä, mutta pahastuin mieheni valheesta. Ja minua häiritsee myös tämä nainen, josta en pidä ja jota nään töissä kuitenkin ja jonka kanssa myös mieheni työskentelee. Väkisinkin tulee mieleen, että jos heillä on ennenkin ollut jotain, niin mitä jos...? Mitä pitäisi ajatella tai tehdä ettei asia häiritsisi? Ja mistä voin tietää missä muissa asioissa mieheni on kertonut muunneltuja totuuksia tai salaillut asioita? Vai olenko vain liian vainoharhainen?

 

[Tarkkailuasemissa]

Sen verran kommentoin että useimmat vainoharhaisiksi haukutut ovat vain yksinkertaisesti saaneet vainun jostain pinnan alla muhivasta salaisuudesta, joka ennemmin tai myöhemmin paljastuu kokonaan.

No mies on todella voinut kertoa sinulle pikku fiban. Mies on voinut yrittää vähätellä romanssiaan naisen kanssa koska tietää että sinä et pidä hänestä, mikä on tietysti tyhmää kun kerran olette kaikki samalla työpaikalla ja totuus paljastuu helposti. Toisaalta voi olla niinkin että nainen taas liioittelee asioita hiukan sinua kiusallaan ärsyttääkseen. Jos nykyisellään heidän välillään ei ole mitään sutinaa, jättäisin jutun silleen ja pitäisin vain silmäni auki. Jos mitään huolestuttavaa ei ilmene seuraavan vuoden aikana, niin juttu on todella ohi, oli se sitten yhden yön juttu tai parin kuukauden seurustelu.

 

[Clint]

Itsehän en pasko sinne missä syön eli kuormasta ei kannata syödä. Harvoin työpaikkaromansseista seuraa hyvää...

 

[eräsperäs.]

No sinun täytyy päättää kumpaan luotat, mieheesi vai tähän naiseen. Surullista mielestäni on, että ilman muuta oletat miehesi valehdelleen, yhtä hyvin sinulle kertoo muunneltua totuutta tuo nainen.

Voit valita pengotko tätä nyt pohjamutia myöten, vai päätätkö luottaa mieheesi ja annat asian olla.

Clintin kanssa sinänsä samaa mieltä. Kaikki viritykset kannattaisi tosiaan tehdä muualla kuin siellä työpaikalla.

 

[Realismia]

"Minua on kuitenkin aina häirinnyt tämä naikkonen työpaikallamme, kun hän on aina lirkuttelemassa kaikille miespuolisille työntekijöille ja mieheni tietää ettemme tule kovin hyvin toimeen." -ap

Joskus näistä mustasukkaisten naisten kirjoituksista vaan lyö läpi se todellinen ongelma, eli heikko itseluottamus, kontrollinhalu, kateus, luottamuksen puute ja kilpailuhenkisyys. Eli tässäkin tapauksessa ongelmana on se, ettei alkuperäinen luota omaan viehätysvoimaansa ja miehensä tunteisiin. Sitten ongelma näppärästi ulkoistetaan vieraan "naikkosen" syyksi. Onpas kyllä todella edistynyttä ja kypsää pohdintaa

Naisia tulee olemaan aina miehesi ympärillä (ellette muuta johonkin eristyksiin metsään), joten nyt ja jatkossa se on ihan miehesi valinta, että pysyykö uskollisena. Ei siihen teidän väliseen suhteeseen muut vaikuta kuin te kaksi. Yleensä ihmisten katseet suuntautuvat parisuhteen ulkopuolelle silloin, kun suhteessa on jotakin vikaa.

 

[Pandor]

En oikein ymmärrä noita kommentteja naisten huonosta itsetunnosta ja kyttäämisestä jos mies on kerran valehdellut. miksi et yksinkertaisesti nosta kissaa pöydälle ja keskustele asiasta miehen kanssa. Omassa päässä vatvomalla asiat tuskin selkiytyvät.

 

[niiskuneiti]

Keskusteltu on asiasta heti, kun kuulin naiselta "oikean" version heidän suhteestaan ja kysyin tätä mieheltäni, että miten asian laita on. Hän sanoi, että heillä on ollut enemmänkin kuin se yhden illan juttu, mutta ei kuitenkaan mitään seurustelua yms. Eli asia oli niin kuin naiselta kuulin.
Mustasukkainen olen, myönnän ja varmasti myös epävarma silloin tällöin itsestäni, mutta eniten minua harmittaa se ettei mieheni alusta alkaen kertonut minulle asiaa niin kuin se on. Nyt joudun miettimään, että mitä muita asioita hän "peittelee"/jättää kertomatta jos piti sellaisestakin valehdella. Minulle hän sanoi, että häntä nolottaa koko juttu eikä hän halunnut hermostuttaa minua. Mielestäni kuitenkin parisuhde perustuu rehellisyyteen oli kyse kuinka pienistä asioista tahansa.
Ja mitä työpaikkaromanssiin tulee, niin en tätä itsekkään suunnitellut tapahtumaan. Mutta minkäs sille voi, kun rakastuu ihmiseen ja tuntee löytäneensä sielunkumppanin. Siinä kohtaa ei mieti onko sama työpaikka vai ei

 

[Elämää nähneen]

"Minulle hän sanoi, että häntä nolottaa koko juttu eikä hän halunnut hermostuttaa minua. Mielestäni kuitenkin parisuhde perustuu rehellisyyteen oli kyse kuinka pienistä asioista tahansa."

..mielipide on, jotta tämä episodi meni juuri noin. Mutta sinun mielipiteesi parisuhteesta on vielä nuoren ihmisen mustavalkoinen, ihan noin ehdotonta elämä ei koskaan ole. Joskus on paikallaan hieman pyöristää asioita tai jättää jopa kertomatta, jos se ei ole oleellista tai tärkeää ja loukkaa toista.

Tämän sortin naiset, joiden itseunto vaatii lirkuttelua puolelle ja toiselle, ihan takuulla kertovat juttunsa mielellään väritettyinä. He ovat oma lajinsa, eikä heitä pidä ottaa vakavasti. He kalastelevat ihailua, koska siitä he elävät. Se on heidän happensa. Ei heitä ota vakavasti muut kuin he itse.

Miehet, joiden ihailua he kalastelevat, naureskelevat keskenään. Laskeskelavat ehkä, kuka nyt on suosion huipulla ja ottavat vastaan, mitä on tarjolla - eli jos itseään tyrkylle tuo, ruokitaan sitä vielä vähän kehuilla tms. ja saadaan paremmat naurut. Vapaat kaverit voivat ottaa vastaan enemmänkin, mutta hyvässä suhteessa oleva tyytyy vain seurailemaan sivusta ja nauramaan kaverien kanssa.

Näin se on miehesi kohdallakin. Teillä on hyvä kahden, hän tietää tuon naisen heikkoudet ja suhtautuu hänen edesottamuksiinsa välinpitämättömästi ja alentuvasti.

Noita on nähty omallakin työpaikalla ja niiden miesten kommentit kuultua. -Sinulla ei ole mitään huolta!

 

[Näin meillä]

Miehiä ei vaan pysty ymmärtämään. Oma mieheni vaatii minulta ehdotonta rehellisyyttä ja olenkin kertonut hänelle kaiken menneisyydestäni, koska luottamus ja rehellisyys ovat parisuhteen ehdoton edellytys. Mieheni väittää itse olevansa rehellinen, eikä voi sietää valehtelua ja valehtelijoita. Mutta selvisi tässä joku aika sitten, että hän on valehdellut minulle todella paljon menneistä naissuhteistaan ja paljon muustakin. Enkä oikein tiedä mitä ajatella, koska hän toimii vastoin omia periaatteitaan. Mistä tiedän mikä enää nykyään on totta. Hän myös säilyttää muistoja exästään, enkä tiedä onko hänellä vielä mitä tunteita sitä naista kohtaan. Seurustelumme alkuaikana hän kovasti kehui ja ylisti tätä exäänsä. Nyt mieheni kuitenkin väittää, että minä olisin hänen elämänsä rakkaus, mutta en tiedä mitä uskoa. Toisaalta tuntuu niin, mutta toisaalta miksi hän valehtelisi minulle melkein kaikesta?

Ehkä miehillä on vaan niin heikko itseluottamus, että eivät pysty olemaan rehellisiä vaikeissa asioissa. Pelkäävät menettävänsä nykyisen naisensa. Itse olen sitä mieltä, että parempi kertoa asiat niinkuin ne on, vaikka ne olisivat miten inhottavia. Enemmän minua satuttaa se valehtelu, kuin se mitä hän on tehnyt aiemmin elämässään. Se on kamalaa sitten kuulla totuus vuosien jälkeen. Siinä romahtaa koko maailma ja tuntuu että kaikki on perustunut valheelle, että koko suhde on valhetta. Eikä enää tiedä kuka se rakastamansa mies oikein onkaan.