Alhainen anti-Muller hormoni ja ivf

Hei kaikki!

Hiskias mulla oli aivan samanlaisia hengitysoireita viime syksynä meidän eka epäonnisen icsi.n jälkeen. Syytin aluksi sisäilmaongelmia ja kävin lääkärissäkin, jossa sain Pef-mittauksessa aivan surkean lukeman, lääkäri epäili astmaa. Tuon jälkeen noita hengitysvaikeuksia on tullut toisinaan, mutta onneksi vähemmän. Itse epäilen nyt, että omalla kohdallani nuo oireet johtuivat jollain tapaa stressistä ja henkisestä ahdistuksesta epäonnistuneen hoidon jälkeen. Toivottavasti sulla nuo oireet helpottuisivat ja syy niihin löytyisi.

Kiva kuulla aina välillä onnistumistarinoitakin meiltä "munattomilta". Itselläni kuitenkin ihmmeiden aika on ohi. Vaikka mielessä vielä hiukan kummittelee yhden inssin tekeminen omilla soluilla.... Mutta toisaalta eihän siinäkään mitään järkeä ole, kun miehen siemennesteen laatu on aina sulatuksen jälkeen ollut kehnohko. Ivf.ää meille ei enää tehdä.

Jonnuli toivottavasti syksyn hoito toisi sulle plussan!!! Itsekin oon saanu kesällä läheisiltä vauvauutisia ja nyt oon tullut niille jo hiukan allergiseksi... tuntuu, että, jos vielä yhdenkin uutisen kuulen niin sekoan. Tää on valitettavasti jo hiukan kaventanu mun sosiaalista elämää, koska en uskalla olla yhteyksissä pariin ystävääni, joiden epäilen seuraavaksi ilmoittavan vauvauutisen.

Nat ihmeellistä käytöstä lääkäriltä tosiaan....

Meillä muuten ei oo mitään toivoa tuollaisiin lahjasoluhoito maksusitoomuksiin. Lääkäri tyrmäsi sen heti kättelyssä ja sanoi, ettei ole moisesta kuullutkaan.

Olen nyt ollut klinikalle yhteydessä lahjasoluasioissa. Hyvä uutinen on se, että jonoa ei ole lainkaan, eli hoitoon pääsisi heti. Huono uutinen on se, että hoito on ihan hirvittävän kallis, eikä takuuta edes alkion saamisesta ole. Eniten lahjasoluhoidossa mua pelottaakin se, että alkioita ei tule... Olen niin tottunut siihen omissa hoidoissa, etten jaksa uskoa, että alkioita lahjasoluillakaan ihan helposti tulee...

Olemme päättäneet miehen kanssa odottaa lahjasoluhoidon kanssa vuoden verran ja pohtia vaihtoehtoja... siis lähinnä klinikan valintaa... toisilla klinkoilla kuulema alkiotakuu on olemassa.

Toivotan kaikille onnea hoitoihin!!!

 

Hei vielä!

Kiitos kovasti ystävällisistä sanoistanne. En minäkään uskonut ollenkaan, että itsellä voisi enää käydä onni. Ymmärrän kyllä hyvin, että ei se toisen onnistuminen ole sama kuin että itse onnistuisi :/ Mutta itse sain kyllä tämän ketjun läpi lukiessani jonkinlaista toivoa niistä onnistumistarinoista, etenkin jos arvot olivat lähellä omiani... Pidän aivan hurjasti peukkuja kaikille!!

Nat kyseli Väestöliitosta ja lahjasoluhoidosta. Ollaan siis Väestöliitolla ja meille tosiaan kaksi lääkäriä on sanonut, että jos stimulaatiot useamman kerran epäonnistuvat, voidaan tehdä esitys julkiselle puolelle maksusitoumuksesta lahjasolun suhteen. Minun on vaikea ymmärtää, että nämä käytännöt hirveästi vaihetelisivat eri puolilla Suomea??? Eikö tuon pitäisi olla jokin ihan lainsäädäntöön perustuva asia?

Itse olisin innokkaammin adoptoimassa kuin kokeilemassa lahjasoluhoitoa, mutta mies ei, eikä minulla varsinaisesti ole mitään lahjasoluakaan vastaan nyt, kun asiaa on mielessä saanut kypsytellä. Olen aina ajatellut, että perhe on paljon muuta kuin biologiaa. Mutta tosi monimutkaisia nämä asiat tietysti ovat ja ymmärrän kyllä täysin myös sen biologisen lapsen kaipuun.

Ei tässä itsekään raskauden suhteen mitenkään varmoilla vesillä edelleenkään olla, jännittää ensi viikon perjantain nt-ultra ja se, mitä seulat kertovat sikiön terveydestä. Jotenkin noiden musertavien veriarvotietojen sisäistämisen jälkeen on tosi vaikea ajatella, että omat munasolut voisivat olla terveitä. Mutta en kyllä uskonut enää siihenkään, että ne voisivat hedelmöittyä, joten on kai kaikki silti mahdollista.

Tulen vielä kertomaan kuulumisia ja pidän koko ajan peukkuja!! Jonnulille erityisterveiset, kun sinä vauva.infon kautta muutenkin neuvoit matalasta amh:sta sekä vinkkasit tämän palstan. Toivon kaikkea parasta syksyn hoitoihin!!

 

Hiskias onpa ikävän kuuloisia oireita, minut noi sydänoireet ja hengitysongelmat saa aina kauhistumaan! Toivotaan että ei ole vakavaa ja hormonit helpottaa, jos se dhea:sta oli kiinni. Aika mielettömiä määriä me noissa hoidoissakin pumpataan hormoneja sisäämme... Onko klinikalta jo kuulunut jotain vai vieläkö lomailevat?

Yrittäjällä taas välitiputtelua, tylsää jos huonot kierrot menee ihan puihin. Sekin varmaan hormonien aiheuttamaa. Mä en ole tiputtelusta vielä kärsinyt mutta tämän dhea-kierron jälkeen menkat alkoi jo n. 7 päivää oviksesta! Joko ovista ei ollut tai se kierto oli vaan ihan sekaisin, en tikuttanut ovista. Olen jotenkin sen suhteen luopunut toivosta ja odottelen vaan hoitoja. Tikutatko varmistaaksesi että jotain tapahtuu tai saadaksesi jotain selvyyttä kiertoon?

Amalialle vilkutukset! Kuulostaa aika hyvältä teidän suunnitelmat ja olosi (jotenkin seesteiseltä), ehkä kesä tekee hyvää Haluaisitko kokeilla stimuloitua inssiä? Jos Blixen onnistui niin antaa toivoa että yksi hyvä solu siihen vaan vaaditaan. Lahjasoluhoidot on kyllä ihan törkeän hintaisia ja joku takuu olisi kiva saada ettei jää solutta ja siirroitta. Hyvä kun muistutit, pitää varmistaa meidän klinikan tilanne sen suhteen. Ulkomaatkin minua houkuttelisi kun siellä selvinnee melkein puolella Suomen hinnoista. Aika jännä muuten että teillä ei ole yhtään jonoa lahjasoluihin! Täällä pks:lla kun on n. vuoden jono ja jossain olen kuullut pidemmistäkin. Muistanko oikein että keski-Suomessa päin asustelet?

Blixenille peukutukset ultraan! :heart: Täällä alkaa varmaan ovis jo lähestymään, kp 9 menossa. Ensi viikolla on pieni loma mutta muuten tämä työntäyteinen syksy on kiskaissut minut täysillä mukaansa... yritän vältellä stressiä.

 

Amalia Armas, sait mut ajattelemaan, että noinkohan minunkin oireet ovat stressiperäisiä . Klinikalta olivat sitä mieltä, etteivät voi enää aiheutua dheasta. Kävin lekurilla, joka otti kokeita, katsotaan löytyykö mitään ”järjellistä”.

Jonnuli, kohtahan se sunkin hoitokierto alkaa. Mä niin toivon, että syömästäsi dheasta olisi sulle apua :attn:.

Blixenille ihanaa odotusaikaa, toivottavasti me muut tultais joskus perässä :heart:

Mulla on lääkkeellinen pas meneillään, joten zumejen kanssa kärvistellään. Viikon päästä seurantaultra ja perjantaina varmaan siirtoon, jos alkiot selviää sulatuksesta. Ja jollei, niin nokka kohti 3 IVF hoitoa, joka näillä näkymin starttaa lokakuun alussa.

 

jaahas... taas alkaa oviksen bongailu, josko jo päästäis ne viimoset alkiot käyttämään... Taas oli kaikki ihan just niinku pitääkin.. Jos ei nyt päästä siirtoon niin sitten lääkkeellinen passi seuraavaksi... prkl...

 

Kasvoihan se limis riittäväksi. Ens ke siirto, mikäli kuuranenä selviää sulatuksesta.

 

Herranjumala, Hiskias! Nyt pelastit mun päivän. Tavallaan... MULLA ON MYÖS JUST TOLLASET SAMAT OIREET!!! Tismalleen just toi, että nukkumaan mennessä ei saa henkeä, herää joko just siihen, että pitää nousta istumaan ja rykimään henkeä sisään tai sit ylipäänsä pitää vaan kyljellään vetää henkeä tosi syvään, eikä saa unta. Olen jo aivan loppu, kun tää alkoi taas (loppui lopulta viikko DHEAn lopettamisen jälkeen, mutta tuli tässä parin päivän piikityksen jälkeen takas). En pysty nukkumaan ja munasarjoihinkin sattuu vielä koko ajan.

Oon käynyt yleislääkärillä näistä hengitysjutuista ja mullekin lopulta ehdotettiin syyksi vaan ahdistusta, mutta en pätkääkään uskonut siihen, koska väsyneenä ja tyytyväisenä nukkumaan käydessänikin käy näin. Se siis tosiaan johtuu näistä saatanan hormoneista! Vittu. Olen ihan loppu tähän, mitä kaikkea nää hormonit mun ruumiille tekee. Ensin tuli hirveät rytmihäiriöt ja hengenahdistukset, sitten lopetin DHEAT, mutta ne palasi silti! Mitä vielä? Ja lääkärit just vaan syyttelee ahdistuksesta tai stressistä. Kumma, kun näitä oireita ei tän yli kolmen vuoden aikana aiemmin ollut ennen kuin mulle annettiin DHEAT!

Uskon kuitenkin, että tää on vaaratonta. Kai me hengissä pysytään hengenahdistuksesta huolimattakin? Mua on kans auttanut Duact, joka on allergialääke, mutta avaa hengitysteitä pakolla. Se tosin lisää niitä sydänoireita. Ei tässä kai vaan voi voittaa...

Hoitokertomusta: Maanantaina mennään punktioon. Lääkärikin sanoi, että "ei tässä paljon vaihtoehtoja enää ole". Tuli sellanen olo, että uskooko sekään, että tämä voi enää onnistua.

Dhean ja isompien Menopur-annosten ansiosta (kai) mulla nyt kuitenkin on tilanne eli parempi kuin koskaan (7+7 follia) , joista yhteensä 8 on toivon mukaan poimintakypsiä. Kun ne vaan myös jakautuisi normaalisti. Valmiiksi jo itkettää, että tulos on se, ettei ne jakaudu, enkä ikinä saa biologista lasta. Tämä on kai vika kerta, kun yritetään näin IVF:ää.

Olen kuulemma vähän mysteeri, koska nyt mulla on ihan oppikirjamaiset hormoniarvot. Lääkäri epäili, että jos niissä munasolujen kromosomeissa sittenkin olis jotain vikaa, jota ei vielä osata eritellä ja tutkia. Sehän selittäisi mun 6 alkuraskauden keskenmenoa. No, ensi viikolla ehkä selviää jotain.

 

Hautomo76, tässähän mennään melkein samoissa aikatauluissa, mulla on tiistaina ultra ja toivon pääseväni perjantaina siirtoon.

83Yrittäjä, milloin sulla on mahdollinen siirto? Toivotaan, että tällä kertaa onnistuu!

Malsu – ollaan siis kohtalontovereita . Kävin tosiaan sydänfilmit ja kaikki mahdolliset verikokeet – mitään ei löytynyt. Satuin kohtauksen aikaan (tuli siis keskellä päivää töissä ja kesti helvetti vie monta tuntia) lekurille, syke oli jotain 90 ja verenpaineen alapaine liian korkea. Työterveyslääkäri vielä lupasi tuumailla ja palaa asiaan lähipäivinä. Pitäisi kuulemma laittaa sellaiset laitteet, jotka mittaa sykettä ja käyriä yötä päivää. Täytyy ristiä kädet ja toivoa, että pysytään hengissä – mä toivon lisäksi, että voisin joskus edes vielä juoda olutta tai punaviiniä, ne ovat nyt osoittautuneet suoranaisiksi myrkyiksi maksimoidessaan näitä oireita, joten niihin en ole uskaltanut enää koskea. Lääkärillekin sanoin, että onhan tämä ihan yhtä helvettiä, kun edes yhtä olutta ei voi juoda . Zumeja olen popsinut viikon ja luojan kiitos nuo oireet ei ole pahentuneet, ainakaan vielä. Hieman saattavat useammin tulla ja välillä tuntuu sellaista jatkuvaa jomotusta rintapielessä. Että VITUN hormonit – olen kanssasi täysin samaa mieltä. Toivottavasti teidän hoito nyt onnistuu, niin et ole turhaan joutunut kärsimään :heart:. Tsemppiä punktioon.

 

Hiskias, mulla ihan samat. Kävin sydänfilmissä 4 kertaa, mutta kohtausta ei saatu siellä näkyviin. Sairaalan päivystyksessä mun syke oli 100 (leposyke!), mutta muuta ei löytynyt. Vittumaista oli juurikin se, että ne kohtaukset saattoivat kestää tunteja ja tuntui, että tästä ei koskaan enää tokene. Yleensä aina nukkumaan mennessä ainakin alkoi yksi. Mitään alkoholia tai kofeiinipitoista en pystynyt juomaan ollenkaan, ja eilen tuli light cokiksesta sama värinä rintapieleen, että siitäkin luovun sitten täysin. Huomasin muuten nyt vasta tuon vanhan kysymyksesi: ehdin just sen 3 kk vetää DHEA:ta ennen kuin otettiin plugi pois rytmihäiriöiden vuoksi.

Mullekin ehdotettiin sitä Dobbleria, mutta ei sitten tarvinnut, kun oireet hävisivät... Uskon kuitenkin, että tämä johtuu täysin näistä hormoneista, etenkin nyt, kun sain tietää sun ja Armas Amalian kokemuksista. Myös jenkkisivuilla varoitettiin sydänoireista. Tosin hengitysoireista en ole lukenut mitään, mutta niitähän voi hyperikin aiheuttaa - miksei sit tämä? Mulla oli kans tuota jomottelua silloin DHEA:n lopetuksen jälkeen, mutta nyt ei enää niin paljon. Sellaisia hengensalpauksia/rinnanpuristuksia/rinnanhuimauksia tulee kyllä välillä. Tänäänkin duunissa, kun kumarruin.

Saisi nyt jumalauta sitten edes tulla jotain tuloksia, ettei ole sydän rikki ihan muuten vaan. Hehe.

Muuten, jos teillä on perjantaina siirto, mennään mekin aikataulussa, koska meillä on torstaina, jos alkiot normaalisti kasvaa! Iik!

Onnea kaikille siirtoa toivoville ja odottaville!

Onnea myös ihan hirmusti Blixenille ja Viendalle. Luin ihan liikuttuneena teidän tarinoita. Voi kun voisi uskoa, että meille vielä käy myös niin.

 

Malsu> Se on Holter... Dobbler tulee kuvioihin sitten kun on raskaana enempi

Tsemppiä pumppurytinöihin. Itse olen sydänvaivainen ja kärsinyt lisälyönneistä, korkeasta ja nopeasti nousevasta sykkeestä ja nyt sain kortisonien käytöstä ensimmäisen flimmerin n. kk sitten.

Tiedän että se ei teitä yhtään lohduta eikä anna rauhaa, mutta vuosia näitä leikkejä leikkineenä voin sanoa että on erittäin epätodennäköistä että teidän sydänoireilunne tulisi teitä tappamaan. Toki kuolemanpelko tulee kun pumppu takoo omiaan mutta siinä kyseisessä lihashärvelissä on niin järjettömän monta varmistusmekanismia, että saa aika rumbat vetää ilman että on hengenvaaraa.

Itse käyn vuosittain holterissa ja sydänultrassa. Nyt odotan uutta flimmeriä, jotta pääsisin sen nauhalle laittamaan. Vasta nauhoissa voidaan todeta varmammin mikä häiriö on meneillään ja onko se vaaraksi.

Olen myös huomannut että välillä jostain ilmeisesti lääkkeestä tulee erinäisiä pumppuoireita mutta ne menee niin tän perus räminän piikkiin. (pumppuni ei lyö viittä kertaa putkeen oikein vaan sekoilee taukoamatta rytmistään) Foolihappo on mielestäni hillinnyt ihan näitä omia oireilujani. Olen siis löytänyt näistä hoidoista myös apua pumppuuni.

Hoidoista... Pääsin siirtoon vihdoin tästä kierrosta. Kaksi sulatettiin ja toinen kuoli. Toinen oli jopa jakautunut sulatuksen jälkeen eli hyvässä hapessa oli. Nyt on yksityisen pakkanen tyhjä ja pää meikeläisellä sekoamassa. Takaisin tyksiin yritän vielä päästä viimeiselle ivf hoidolle. Se olisi kolmas julkisella kun nyt kävin yksityisellä tässä välissä. Pidetään peukut että pääsen takaisin.

Hain erittäin ihanaa työpaikkaa ja luulin olevani ihan potentiaalinen kandidaatti mutta en päässyt edes haastatteluun. Nyt harmittaa niin että pää hajoaa. Psykoterapeutilla kävin eilen ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen ja voi elämä että oli paljon paskaa taas tongittavana. Varasin seuraavan tapaamisen 9.9 kun on testipäivä ja 8.9 on mun synttärit... 30v lasissa... Kriisiä siis kerrakseen luvassa. En tiedä miten tulen selviämään tästä kierrosta hengissä...

Nyt on varattu paikka adoptioinfoon myöskin syyskuulle joten kai se tieto kannattelee minua eteenpäpin sitten kun seinät kaatuu ympäriltä.

 

Malsu, miten punktio meni?

83yrittäjä, sait mut niin hymyilemään noilla sun tarinoillasi pumppurytinöistä . Hienoa, kun pääsit siirtoon! Oliko limakalvon paksuudesta mitään tietoa? Itselläni siirto perjantaina (JOS siis ne alkiot selviää sulatuksesta), ilmeisesti nippanappa riittävällä limakalvolla piirun vajaa 8 mm.

Hautomolle tsemppiä siirtoon!

 

83yrittäjä, ai, mä ihan muistin, että se lääkäri puhui Dobblerista, mutta en mä noista laitteista mitään ymmärräkään! Helpotit kyllä jotenkin mun oloa, kun kerroit sun omaa tarinaa. Lähinnä niistä sydänoireista tuli kova hätä. Lääkärit tosiaan vakuutti, ettei tässä todennäköisesti mitään vaarallista ole. Kiitos kun jaoit!

Mä olen jo 32 ja yrittäminen aloitettiin vihdoin vuosien toivomisen jälkeen siellä kahdenkympin puolella. Eipä tämä ajan kuluminen ole muuta kuin varmistanut sen, että lapsia haluaa tähän kahden elämään. Muutenkin eletään sellaista sukissakutomiselämää, että lapsia olisi voinut olla mukana kuvioissa jo vuosia, eikä paljon olis tarvinnut rytmiä muuttaa.

On varmasti hyvä pohtia se adoptioasiakin läpi! Meillä kuitenkin vielä luovutussolut edessä, jos ei omia alkioita saada aikaiseksi.

Punktiosta, Hiskiaksen pyynnöstä: Punktio meni tosi nopeasti ja helposti. Olin eka kertaa ihan selväpäisenä, enkä jännittänyt etukäteen vaan nukuin yön kuin tukki. (Toisin kuin rakas, joka valvoi sohvalla, kun jännitti niin paljon.) Saatiin 10 kypsää munasolua, mikä on tähänastinen ennätys. Nyt vaan toivotaan, että DHEA on tehnyt taikansa ja ne tosiaan on hyviä myös kuoren rikkomisen jälkeen. Viimeksi puolet karsiutui siinä vaiheessa, oli tyhjiä jne. DHEA:n vaikutukset ainakin näki siinä, että eka kertaa mulle tuli folleja myös oikeaan munikseen. Ennen se on ollut aika hiljainen. Ei sieltä nytkään saatu kuin 3 kypsää irti, mutta kasvavia oli yhtä paljon kuin oikeassa.

Ihmeellinen uupumus punktiosta kuitenkin jäi ja eilen nukuinkin koko päivän. Tänään on kans päikkärit uhanneet, kun vähän innostuin touhottamaan liikaa. Eilen illalla oli aika kovat kivut ja paritkin särkylääkkeet jouduin syömään, mutta niillä onneksi pärjäsin.

Jos kaikki menee hyvin, meillä siirretään torstaina sitten 2 alkiota. Mahdollisuudet alkaa kuulemma olla sen verran ohkaiset, että pitää panna kaikki peliin nyt, kun vielä omia alkioita tulee. Jos siis tulee kahta siirrettävää. Pitäkää meille sormia ristissä!

Yrittäjä, onko sulla kuitenkin tän siirron kanssa vielä toiveet kesken? Voihan se onnistaa! Onko teille tai muutenkaan muille annettu "kiinnittymispiikkinä" Gonabeptyliä? Se tutkimusten mukaan lisää kiinnittymisen mahdollisuutta ja mä sain sen viimeksi, kuten myös nyt. Se piikitetään 6. pvänä punktiosta, silloin kun alkion pitäisi kiinnittyä. Toivotaan, että siitä on apua!

 

Malsu> Tiedän että noi lääkärit aina yrittää rauhotella ja kertoo että ei oo hätää ja blaa blaa, mut se ei vaan lohduta katin paskaa kun se tulee sieltä suunnasta. Nyt vuosia kun olen tän kanssa elänyt niin alkaa oikeesti omasta suusta tulemaan tuota ihan samaa. Ihmiset sekoaa eniten juuri niistä vaarattomimmista sydänoireista ja ne vaaralliset versiot on taasen sellasii mitä ei oikeestaan saa selville kun vasta ruumiinavauksessa tai sattumalta otetussa sydänfilmissä. Lisälyöntisyys on kaikkein eniten hätää aiheuttava asia ja on oikeestaan täysin vaarattomin. Niitä on jokaisella jonkunverran ja runsaaksi voidaan kutsua jo 1000 lisälyöntiä vuorokaudessa... Mulla niitä on melkein 20 000.

Samoin tämä eteisvärinä eli flimmeri on ihan hirveen tuntunen joillain ja jollain ei mitään oiretta. Pumpun eteinen värisee ja muut osat hoitaa veren siirtelyn. Kuulostaa tosi kamalalta mutta sitä sanotaan sydämen toisiksi parhaaksi rytmiksi ja jos pumppu ei pysy oikeassa rytmissä niin sen annetaan pysyä flimmerinä vaikka koko loppuelämän. Verenohennusta vaan että ei tule tulppia ja beetasalpaajaa jotta syke ei tule liian korkeaksi.

Hiskias> Mulla on limakalvo aina ollu jossain 10-12mm välimaastossa. Nyt tällä ultrakierroksella sitä ei ääneen mainittu mutta tituleerattiin täydelliseksi joten lienee siellä kympin kinttaalla taasen. Ja kuulemma kaikki kerrokset on just niinkuin pitää... (jotkut kyttää niitä eri kerroksia ja jotkut piut paut välittää) On mulla kerran ollu 8mm limakalvo mut en muista oliko siinä sitten jotain... Olen kyllä lukenu että alle 7mm limakalvollakin joku hannuhanhi on onnistunu.

Malsu> Meillä siirto oli maanantaina joten 9.9 on testipäivä. Tilastojen valossa epätodennäköistä mutta josko viljaton dieetti olis auttanu asiaa. Yhdyntäkivut ainakin oli nyt poissa ja edelliset mensut miltein kivuttomat.

Gonapeptyl on jonkunverran käytetty ja minullakin on ollu tuoresiirroissa mukana. "jarru" jota voidaan käyttää kiinnittymisen edistämiseen mutta myös irrotuspiikkinä ennen punktiota! Mulla irroteltiin viimeksi kahdella gonapeptylillä punktiota ennen, mut sit tukihoitona kuitenkin pregnyl jossain vaiheessa punktion jälkeen jos oikein muistan.

Mulla on nyt passeissa ollu hevosannos lugeja... 400mg aamuin JA illoin! Yhteensä siis 800mg päivässä!

 

Aika tiukka annos Lugeja sulla, Yrittäjä! Mulla oli sama aikaisemmin, mutta nyt on Lutinus (3x100mg/vrk), kun sekä Luget että Crinone sai mulle aivan karmean ripulin. Lutinus on siitä kettumainen, että se yksihän pitää laittaa keskellä päivää töissä tms. Ei oo niin kivaa puuhaa, ja vielä pahempi stressi siitä, että sen muistaa. Toivon sulle parasta testauspäivälle! <3 Mäkin olen ollut nyt yli vuoden viljattomalla ja vaikka se on mahaongelmat parantanutkin, ei se näköjään meidän alkioita pelasta.

Meille ei nyt sitten koskaan tule PAS:eja, eikä mitään muutakaan normaalia hoitoa. Soitin kovien kipujen takia tänään klinikalle ja sieltä kehotettiin tulemaan verikokeisiin, jos kivut pahenevat (olen pärjäillyt 1g panadoleilla). Hyperiä ne pelkää, mutta oireet ei kuitenkaan siihen viittaa. Sain sitten samalla tietää, että niistä kymmenestä munasolusta oli 2 alkiota lähteny jakaantumaan. Eli siis vielä huonommin kuin viimeksi. Katsotaan, onko huomenna edes mitään siirrettävää. Ei ole näköjään DHEA:t auttaneet. Nyt on totuuden hetki. Viimeksi ei tiedetty lakkasiko ne jakautamasta vai oliko vaan hitaita, koska oli viikonloppu. Pelkään, että siellä tosiaan on kromosomihäikkää niin kuin lääkäri epäilee, ja saan huomenna tietää, että alkioiden jakaantuminen siksi loppuu kesken.

Aika surullinen olo on. Vaikka tähän oli varautunut, olin kuitenkin vähän toiveikas, että ehkä nyt hoito etenisi paremmin.

Onkos kellään muulla hyviä uutisia?

 

Voi ei Malsu, pahoittelut :hug:. Ymmärrän että odotukset olivat varmaan suuremmassa määrässä jakaantuneita soluja. Toivotaan että ne kaksi pysyvät huippukunnossa ja jotkin ovat vaan hitaita, toivottavasti selviää! Mulla oli kaamein tilanne edellisessä hoidossa kun pari hedelmöittynyttä jäivät sille tielle, toinen ei jakautunut ja toisessa oli joku häiriö. Gonapeptyl on täälläkin ollut aina mukana. Lääkärin mukaan se parantaa kiinnitymismahdollisuuksia. Ainoa vaan että jos ongelmat on soluissa niin ei auta piikit ei!

Teillä ja Hiskiaalla on kyllä pelottavia sydänoireita kaiken lisäksi. Miten Hiskias sinulla menee, eikö pe ollut siirto? Pidän peukkuja sulatukseen! Olen itse ollut nyt kesän yli hormonittomassa tilassa, paitsi dhea käytössä. On ollut ihanaa mutta huomaa että kuinka kauan ne säilyvät ja sekoittavat mm. kiertoja.

Yrittäjälle jättipeukutukset piinailuun! Aika paha tuo testipäivä ja tasavuosipäivä... Onneksi edes tuossa järjestyksessä. Sulla on kyllä jättiannos lugeja! Toivotaan että auttavat. Onko sulla nyt dhea ollut käytössä lainkaan? Haetko nyt aktiivisesti uutta paikkaa vai oliko toi yksittäinen yritys?

Hautomo, mikä tilanne? Pääsittekö siirtoon?

Mulla huomenna seuraavan hoidon suunnitteluaika, ihanaa.

 

Yksi 6AB -luokituksen saanut alkio siirretty matkaan Lääkäri selitti tuota luokitusta, että 6 on päivä ja A on istukankehittävien solujen laatuluokka. B:n tarkoitusta en muista Mutta kuulemma varsin hyvä kaweri tuli mukaan.
Yksi jäi pakasteeseen ja se on sitten se meidän viimeinen. Julkisella saataisiin vielä kaksi hoitoa, mutta rahaa ei ole lääkkeisiin enää ja hoito menisi ensi vuodelle, ettei sitten tän vuoden lääkekattoon niitä saatais

Mutta katsotaan nyt tää siirretty heppu ensin

 

Malsu> Tuo on kyllä susisen inhottava tilanne. Nyt lienee sitten kuitenkin jo selvää että soluissa se vika voisi olla ja niitä jos raaskii lähteä vaihtamaan niin asia voitaisiin saada kuntoon??

Minuakin on kavanut ajatus josko olisi sitten kuitenkin solutasolla meidänkin ongelmat, mutta lääkärit eivät siihen usko kun niin hyvin hedelmöittyy ja jakaantuu. Perkulaat vaan ei jää kiinni!!! Vähän ku lahnaa kalastais... Madot hävii ja mitään ei jää koukkuun... mystistä..

Haen töitä aina jos vaan henkinen kantti antaa myöden. Kärsin pahasti nykyisessä duunissa ja haluaisin pois. Työttömyys ei tule kuuloonkaan joten hyvä ja varma paikka olis pakko saada... Muutoin kärvistelen tuolla ja hassaan palkkatuloni psykoterapeuttiin...

Hautomolle tsemppiä! Tietkö kun ne ihmeet tapahtuu aina muille, niin sä oon mulle joku muu niin se vois osuu se onni sinulle... Jos ei onni käy niin toivon onnea rahankeräilyyn. Mä yllätyin kun julkisella käytti toista stimulanttia mistä ei tullu ees maksimiannoksilla lääkekatto täyteen... Eli on eri hintaisia lääkkeitä kyllä markkinoilla. Ja minullahan saatiin niillä ihan sama hedelmöittyneiden määrä aikaan kun kalliimmillakin tököteillä.

 

Ihanat, kiitos myötätunnosta! Mua odottikin ihme, kun kävelin tänään vastaanotolle: ne kaksi ainoata palluraa olikin kasvaneet täydellisiksi, toinen 8- ja toinen 9-soluiseksi. Niiden lisäksi oli vielä yksi hidas, jonka viljelyä nyt jatketaan ja katsotaan, saisiko siitä blastokystin pakkaseen. Mutta siis tässä nyt näkyy se DHEA:n apu. Ei mun solut ennen ole noin pitkälle jakaantuneet. Hihkuin epäuskosta lääkärille, hoitajalle ja vielä biologillekin.

Mutta siis se todellinen ihme oli se, että ne kaksi hyvin kasvanutta olivat poimittaessa olleet "raakoja". Niihin ei siksi oltu voitu tehdä ICSIä, vaan olivat maljalta hedelmöittyneet. Maljalta! Meidän solut! Ihmeiden aika ei ole ohi! Meillä nimittäin on sperma sellaista ollut, että ICSI on tähän asti ollut vähän niin kuin ainoa vaihtoehto. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Nyt mulla on kaksi kaveria mahassa, ja jotenkin tosi toiveikas ja onnellinen olo. Voi kun jompikumpi niistä nyt jäisi kiinni! Ainakin mahdollisuuksia on tuplaten tavalliseen.

Nyt en sitten tiedä, mitä ajatella - onko vika soluissa vai missä, kun kuitenkin DHEAn avulla saatiin solut kasvamaan, vaikkei niitä useampia sit jakaantunutkaan. Jos tämä ei nyt toimi, en yhtään tiedä, miten jatketaan eteenpäin. Pakko keskittyä odottamaan raskaustestiä kahden viikon päästä (12.9). Ainakin siihen asti on toivoa.

 

Malsu, onpa hienoa, että niistä alkioista tuli hyviä yksilöitä! Nyt sitten vaan peukut ja pottuvarpaat pystyssä että tarraa kiinni =). Mun solut oli myös keruuvaiheessa puoliraakoja, mutta ihmeellisesti ne vain hedelmöittyi.

Hautomo, oot säkin, kun et B:n tarkoitusta muista…Kärsivällisyyttä piinapäiiviin :heart:

Jonnuli, juuri ajattelinkin, että mitä sulle kuuluu? Miltäs se seuraava hoitosuunnitelma näyttää ja milloin alkaa?

Mä en sitten päässyt siirtoon, kun ne 2 viimeistä alkiota kuoli sulatuksessa. Ei oikein hyvältä näytä, kun viidestä dhea-buustatusta pakkasalkiosta selvisi elossa vain 1 ja sekin nippa nappa. Järki miettii, että pitäisiköhän jo luovuttaa? Jään odottelemaan lekurien raporttia, mitä keinoja niillä olisi vielä tarjota vai onko mitään. Laitoin kyllä jo oman ehdotuksen menemään, että jos viimeisessä hoidossa saadaan alkioita, niin tehtäisiin niille pitkä viljely ja jos ne siihen kuolee, niin se on sitten siinä. Eipähän tarvitse sulatuskelvottomia yksilöitä turhaan pakastella. Miten muuten olette lääkkeet lopettaneet, jos lääkkeellinen pas on tyssännyt alkioiden kuolemiseen?

 

Tuossa pitkässä viljelyssä on just se, että ne heikommat alkoit ei sitä selviä.
Meillä hedelmöitetyt on yleensä jaksaneet viidenteen päivään, sitkeimmät jopa kuudenteen, koska ovat olleen hitaampia
DHEA:sta mmulle tuli samat oireet kuin kortisonista aikanaan eli väsymys, lihasheikkous jne... joten lopetin sen alkuunsa

 

Voi hemmetti Hiskias, olen pahoillani! Ensin lääkkeiden käyttö ja sitten ei päästä kuitenkaan siirtoon... Vaikuttaisi aika hyvältä idealta pakastaa pitkän viljelyn jälkeen, jos ja kun pakastettavaa on. Toivotaan että lekurit on samaa mieltä! Lääkkeiden lopetuksesta en osaa sanoa kun en ole passiin päässyt.

Malsulle onnea soluista! Hienoa että edes pari laadukasta saatiin. Nyt vaan tsemppiä piinapäiviin

Itsellä oli torstaina lääkärillä pari rakkulaa munasarjoissa, jotka ei olleet irronneet edellisessä kierrossa. Ne on kai kystia. Lääkäri halusi kierron alettua tarkastaa tilanteen ennen uuden suunnitelman tekoa. Paha vaan että tunsin jo menkkojen alkavan päivänä minä hyvänsä ja nehän alkoivat perjantaina iltapäivällä. Eli nyt kp1 ja kun pääsen maanantaina lekurille niin on jo kp3... E tiedä onko sitten myöhäistä aloittaa pistelyä kun olen tse aloittanut kp2 pergoveriksellä. Onko teillä aina aloitettu kp2?
Maanantaina selviää lisää. Hyvät viikoloput!

 

No nyt on uusi kierto aloitettu. Eilen siis oli kp3 mutta ei sillä lääkärin mielestä ollut väliä. Aloitin normaalilla Pergoveris-annoksella 300/pv. Mulla oli kahdesta kystasta toinen jäljellä ja se puhkaistiin. Lääkäri ei kommentoinut nyt mitään niistä rakkuloista, jotka siellä olivat odottamassa kasvua. Ajattelin lähinnä määrästä tai muusta jotain sanomista. Toivotaan että tämä kierto olisi parempi kun aiemmat, jos siitä dheasta on hyöytä...
Oletteko te jatkaneet dhea:ta punktioon tai sen jälkeen? Unohdin kysyä ja kun etsin netistä tietoa niin aika erilaista näkemystä löytyy. Järki sanoo että jatkan ainakin siirtoon. Perjantaina on seurantaultra niin siellä voin kysyä.

Miten piinailijoilla menee? Onko yrittäjä ensin vuorossa? :wave:

 

Malsu> MAHTAVAA! Nyt vaan voittoputki jatkumaan

Hiskias> Voi teitä Meilläkin tuppaa kuolemaan sulatuksessa mutta teillä on kyllä aika paljon pahempi prosentti vielä. Itse ehdotin yksityisellä pitkää viljelyä meidän tilanteessa josko jotain selviäis soluista viljellessä mutta ei kuulemma ollu mitään syytä epäillä. Pelkkä pakastuksesta huonosti selviäminen ei kuulemma ollu sellanen indikaattori hänen mukaansa.

Jonnulille peukkuja...

Mulla on joo vihon viimeiset piinat. Adoptioinfo olis seuraavalla viikolla sitten jo...
(toki kokeilen josko tyksi meidän ottais viel yhteen kierrokseen joka olis 3. julkisella) Usko oli korkea, laski ja nyt alkaa olemaan jo epätoivovaihe piinapäivissä... Eniten pelkään romahdusta mikä siitä negasta tulee...

 

Jonnuli, oot siis tositoimissa, Jee . Mä söin dheata testipäivään saakka, sellainen oli ohje. Se liittyy ilmeisesti siihen, ettei mitään saa aloittaa / lopettaa kesken hoidon.

83yrittäjä, just joo noita lääkäreitä. Mä olen kyllä sitä mieltä, että ihan sama, kuoleeko ne siihen pitkään viljelyyn, kerran sulatuksessa kuoleevat joka tapauksessa. Onko sulla alkioille kuitenkin tehty pitkäkin viljely joskus, kun sulla on pitkä hoitohistoria takana?

 

Hiskias, olen kauhean pahoillani! Ihan hirveä pettymys, ettei yksikään selvinnyt pakkasesta. Meillä ei tosin ole ikinä jäänyt mitään pakkaseen - ei nytkään se hidas selvinnyt. Ei se välttämättä mitään kerro. Mutta samaa mietin itsekin: jos tämä hoito ei onnistu, mitä sitten? Joko olette päätyneet johonkin?

Yrittäjä, tsemppiä loppupiinoihin! Ainakin sulla on tie viitoitettu, jos tää ei nyt onnistu. Se on jotenkin lohdullista. Toivotaan kuitenkin, että a-info jääkin turhaksi!

Jonnuli, sulla on hyvä, toiveikas vaihe päällä! Jospa se DHEA auttaisi just tarvittavan verran! Mullehan se toi tämän ihmeen, vaikka sainkin sydänoireet sun muut päälle. Poiskaan en vaihtaisi. Tsemppiä matkaan!

Mulla alkaa kans pää hajoilla, kun ensi keskiviikkoon pitäisi vielä kärvistellä. Hengitys- ja sydänongelmat alkoi tietenkin viime yönä jälleen, enkä ole oikein nukkunut ja koko ajan itkettää ihan kaikki. Mitään rauhoittaviakaan ei saa käyttää, ei muuta kuin Panadolia. Kuin eläisi yhtäkkiä keskiajalla!

Toisaalta kohdussa tuntuu voimakkaita menkkakipumaisia kipuja ja monien mukaan se saattaisi olla alkaneen raskauden oire. Tissit on kanssa kasvaneet niin, että mieskin on alkanut kommentoida ja ovat tosi kosketusarat. Viimeksi ei tällaisia oireita ollut, joten hitusen olen (itkuisuuden ja jostain kumpuilevan ahdistuksen välissä) melko toiveikas. Jos vaikka toinen olisi kiinnittynyt... Heti seuraava ajatus on tietenkin, että sit se varmaan menee kesken. Huoks. Miten tässä oppisi optimistiksi?

Onko muilla mitään oireita? Mulla oli viimeksikin Lutinukset, eikä silloin ollut muuta kuin turvotusta ja kohtukivutkin loppui kiinnittymispäivään. (Näytän nytkin siltä kuin olisin kolmannella kuulla raskaana ja työtuttujen katseet saa mut melkein purskahtamaan itkuun. Onneksi kukaan ei ole vielä kehdannut kysyä...)