Ajatuksista yritykseen 3

[Neilikka..]

Uusi viikko ja uusi ketju – huomenta vaan!
Suosittelen kaikille vanhan ketjun viimeisten juttujen lukemista, Rosa ja Sade oli keskustelleet ihanan syvällisesti ja kypsästi taas monista maailman asioista. Tää ketju on kyllä niin yli-hieno juttu, että en tajua kuinka pärjäisin ilman! Perjantaina kotiin ajaessa vielä melkein hekottelin ääneen meidän perjantai-hölmöilyjä täällä, ja oli iloinen olo niistä, ja maanantai alkoi heti tosi hienoja ajatuksia lukien. Tuun kohta kirjoittelemaan lisää, mutta lykkään tän avauksen nyt estradille, että kaikki huomaa siirtyä uuteen ketjuun.

Lissu28 28+26 Y12/05
Neilikka 26+26 Y01/07
Iipi 32+35 Y02/07
Angsteri 28+31 Y3/07
Erica 31+34 Y3/07
Anna 27+25 Y04/07
Minni 26+25 Y04/07
Rosa78 29+32 Y05/07
Ballerina 30+28 Y06/07
Sade81 26+28 Y06/07
Pimmu 22+24 Y0/07
Mi-iu 22+26

PS. Pimmu ja Miiu, korjaatteko/lisäättekö tähän listaan yrityskuukaudet!

 

[Lumikukka80]

Saana: arvasin, että sinä ymmärrät tuon anoppiasiani, jos kukaan muu ei.

Tutulta kuulostaa tuo mieheen hermostuminen... Välillä saa miettiä, että onko tämä nyt ihan vissisti semmoinen, jonka kanssa voi loppuiän viettää. Mutta eiköhän se silti oo Mehän ei olla naimisissa eikä näillä näkymin menossakaan ihan heti, mutta silti kokisin, että sitoutuminen tähän suhteeseen on varsin tiukka.

 

[angsteri]

Huomenta!
Saana, onko miehesi työttömänä vai opiskeleeko hän? Mun mielestä sun ei yksin kuuluisikaan huolehtia kaikista laskuista. Oletteko jutelleet asiasta? Harmi, jos työn hakemattomuuden takia tulee vauvaan lykkäystä! Pidän peukkuja, että asianne järjestyisivät! Me riideltiin mun vanhan avomiehen kanssa joka helv...asiasta ja itse asiassa meidän elämämmekin oli tosi epätasaista (meinasin kirjoittaa helvettiä). Oltiin viisi vuotta yhdessä. Me ei vaan sovittu toisillemme. Nyt molemmat on löytäneet toisilleen paremmin sopivat kumppanit ja ennen nykyistä miestäni mä en olisi koskaan voinut edes kuvitella millaista elämä voisi olla ilman turhia riitoja ja raivokohtauksia, itkua. Nyt olen niin onnellinen ja ylistän häntä luultavasti myös sen takia (ollaan oltu yli 4 vuotta yhdessä), koska mulla on toi huono kokemus takana. Saana, ja tää ei nyt tosiaankaan tarkoita, että vertaan teidän suhdettanne tähän menneeseen suhteeseeni!! Kunhan kerroin oman stoorini lyhyesti.

Vielä viikko täytyisi jaksaa ennen testausta.. mitkä kp:t muilla? Mulla ei ole uskoa, että mulla olisi tärpännyt. Masentaa.. höh.

 

[iipi..]

Saana: Samaa mieltä angsterin kanssa, kyllä kulut pitäisi jakaa niin tasapuolisesti kuin mahdollista! Tietenkin siinä täytyy ottaa huomioon molempien tulot jne mutta aika ahdistavaa varmaan sulle :-I Meikäläisen exä harrasti myös kalliita hankintoja ilman kysymistä...

Ja angsteri: sama juttu. Nykyään sitä osaa kummasti arvostaa toista, kun ei tarvi kaikista asioista riidellä. Edellisessä elämässä riidat oli melkein jokapäiväistä arkea, jos ei esim raha-asioista tai alkoholinkäytöstä niin sitten siitä miten minä en osannut mukamas käyttäytyä/pukeutua/tms häntä miellyttävällä tavalla. Siinä välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle... Mutta nyt on toisin, ollaan oltu yksissä 3,5 vuotta eikä kertaakaan ole ollut "kunnon" tappelua.

Täällä alkaa countdown... Tänään kp 26/28 ja olen yrittänyt kovasti vältellä itsetarkkailua. Ainoa selvästi huomattu asia on rintojen nipistely. Kumma juttu miten aina tässä loppusuoralla alkaa pessimismi nostaa päätään ja tuntuu ettei kuitenkaan ole tärpännyt...

 

[Saana...]

Voih, meidän nykyinen suhde kuulostaa pelottavan paljon teidän entisiltä.... *vajoaa syvemmälle suohon*

Angsteri, opiskelee vielä syksyn, tai siis ei edes täysipainoisesti opiskele, vaan suorittaa rästiin jääneitä opintoja. Ja kun osa on sellaisia, että olisi ihan hyvin voinut hoitaa nyt kesän aikana.
Hmph. Pitääkin muistaa hoitaa avioehto kuntoon....

 

[Saana...]

Mutta hurjasti peukutuksia jännäilijöille! bd bd bd bd

 

[Minni_]

Heippa vaan pikaisesti! Väsynyt mutta onnellinen rouva ilmoittautuu!

Häät oli siis lauantaina, ja meni niin kiireellä ohi että tässä on pää ihan pyörällä! Mutta hyvin menivät ja säät suosivat, oli hirveä helle Kun taas eilen satoi vettä... aika tuuri! Jännitti ihan kauheesti ennen kirkkoa ja alttarille kulkiessa, mutta en ruvennu vollottamaan valtoimenaan niinkun pelkäsin, pieniä kyyneliä kirkossa. Kai sitä jotenkin jännitti niin paljon...

Oho, täytyy mennä, tuun myöhemmin takas. Kp 29/31 ja mitään ei oo kuulunu.... hmmmm....


bdbdbdb kaikille!!!!

 

[Lumikukka80]

Tsemppiä Saana, kyllä ne asiat vielä siitä kirkastuu! Teillä on nyt vain jokin huono kausi menossa... Kyllä se vielä lähtee parempaan suuntaan! Raha-asioissa kannattaa kyllä pitää puolensa silti!

 

[iipi..]

Juu ei Saana kannata masentua näistä meidän kokemuksista. Välillä kai kaikilla on sellaisia jaksoja, että puoliskoaan katsoo tarkemmin kuin olis tarpeenkaan. Omassanikin on pari pientä puutetta (jos näin karkeaa sanaa saa käyttää) joita parantelisin jos kykenisin Mutta ne asettuu mukavasti omiin suhteisiinsa kun muistelee millaista yhteiselo v o i s i olla...

 

[Rosa78]

Huomenta!!!

Saana, ehkä/toivottavasti kyse on vaan normaalista ahdistuksesta, kun olette just menneet naimisiin...? Vaikka noi raha-asiat onkin syytä puhua selväksi.

Mä alan huomata aikamoisia ahdistuksen aaltoja nyt kun hääpäivä lähestyy. Onhan se mieletöntä sitoutua toiseen "kunnes kuolema erottaa". Rakastan miestä enkä vaihtaisi kehenkään (enkä parempaa löytäisi), mutta kaikenlaiset spekulaatiot valtaa mielen. Aina ennen on voinut iskeä hanskat naulaan, jos/kun yhteiselämä on alkanut mennä päin helevettiä. Pelkään myös, että kaikki muuttuu jotenkin itsestäänselväksi. Lisäksi ihmettelen miksi mun miehellä on niin kova hinku naimisiin. Itselle se ei ole niin tärkeä asia. Siis otan sen tietty tosissani mutta olisin voinut elää avoliitossakin. Toisaalta nyt kun adoptio on selkeä vaihtoehto, niin senkin takia on hyvä mennä naimisiin. Parien täytyy olla naimisissa adoptoidakseen siis.

Argh. Ehkä elämä vaan on liikaa vaihtoehtoja täynnä ja meidän sukupolvella aika helppoa kaikin tavoin. Siksi varmaan tuntuu niin ahdistavalta lupautua johonkin kuolemaan asti. Ja se tuntuu kivalta, että meistä tulee yksikkö, tiimi. Vauvankin kannalta (virastoissa) selkeämpää. Mä haluan vauvan...

Menkat pitäs tulla torstaina. Ja varmasti tuleekin. Parin viikon takanen raskausolovarmuus häipynyt, ja olen ihan varma että menkat alkaa.

 

[Neilikka...]

Rosa mulla on jotenkin mennyt ohi että te olette menossa naimisiin! Koskas se tapahtuu? (että osataan odottaa oikeaan aikaan kakkutarjoilua!) Muistan kyllä kun joskus puhuit maistraattivihkimisestä, mutta täytyy myöntää että en nyt ihan ole kärryillä teidän naima-aikeista

Voi vitsit teillä on kauheita anoppi-juttuja, osanottoni! Toivottavasti osaan olla omastani tarpeeksi kiitollinen. Ei kyllä voisi parempaa olla.

 

[sade81]

hmph..meinaa olla niin kiirusta töissä että ei ehdi edes täällä käymään.Aloitti vielä joku uusikin tänään ja sillekin pitäisi pitää seuraa mutta ei auta kun ei ehdi..

Mullakin kaikki pienetkin ajatukset siitä että olisi raskaana on kadonneet, ei siis niin mitään oireita..tosin ei vielä pakosti pitäisikään olla, mutta ensi su pitäisi viimeistään alkaa menkkojen (jos siis päättävät vielä tulla) koska jos menee sen jälkeen niin ei olla enää pupuiltu joten ei olisi raskauttakaan. Olo siis jotenkin kevyt ja tosi normaali.

Saana, minäkin kuvittelin että häiden jälkeen olisi tosi onnellinen ja kyllä olisikin mutta kun en juurikaan näe miestäni. Laskin juuri että viime viikon aikana (ma-su) öitä lukuunottamatta, nähtiin yhteensä 5tuntia!!! eipä tuossa hirveästi ehdi tulla edes rakastelu mieleen. Jos en tekisi kotitöitä niin aika sikolätissä oltaisiin.. olen vaan niin älyttömän väsynyt ja kyllästynyt tuohon..en vaan tiedä mitä asialle voisi tehdä. Loma siis alkaa viikon päästä mutta tuntuu että ei se auta, siis jos arki on tällaista niin ei pari lomaviikkoa vuodessa mitään auta..muuten elämä varmaan olisikin meillä liian täydellistä..

 

[Neilikka..]

Jatketaan nyt vielä ennen ruokkista tätä keskustelua - pitäisikö kutsua tyky-toiminnaksi, ettei tunnu niin ajanhaaskaukselta… Tämä on mielenterveyden ylläpitoa, ja huonolla mielenterveydellä en tekisi varmaan nykyistäkään määrää hommia

Adoptio on meille myös ollut selvä vaihtoehto alusta alkaen. Oli tosi mielenkiintoista lukea Rosan etsimiä kriteereitä – tuo huono näkö oli kyllä käsittämättömin este! Meillä on kyllä molemmilla silmälasit, mutta jotenkin uskon että silti onnistuisimme kasvattamaan lapsen! Aina leikillämme puhutaan pienestä kiinalaisesta, mutta oikeasti en ole ikinä miettinyt mistä maasta olisi kivoin adoptoida. Tosi hyvä että se kuuluu prosessissa vasta myöhäisempiin valintoihin. Mutta totta kait vielä ainakin unelmoin raskauden kokemisesta. Ei niinkään geenien siirtäminen tunnu tärkeältä.

Tämä (adoptiomahdollisuus) oli myös viikonloppuna puheena, kun kerroin äidille kaiken. On nyt eka ihminen joka tietää IRL yrityksestä ja näistä ongelmista. Huoh ja voih (en tiedä onko enemmän negatiivinen vai positiivinen tieto), että meidän äitillä ei ole ollut mitään raskautumisongelmia. Kovasti luotti että vielä onnistutaan. Ja puoliksi piloillaan toivoi että saataisi hormonihoidoilla ”edes” kolmoset kerralla. Ihan helpottavaa oli että sain kerrottua, taidan sopivissa tilanteissa ruveta kertomaan muullekin lähipiirille. Nyt en kuitenkaan enää oikein kestä vitsailuja ja vihjailuja, jotka ennen on kyllä tuntuneet lähinnä mukavilta. Tuntuu että on reilua kertoa avoimesti, niin saa sitten hienovaraisempaa kohteluakin…

Anteeksi sitten tämä seuraava valitus, mutta minkäs sille voi että olen tällainen multiongelmainen. Mun vuoto (niukka kylläkin) ei ole vieläkään loppunut! Nyt siis kp 10. Lähinnä aamupäivisin tai yhdyntöjen jälkeen tulee sen verran, että pakko laittaa phs. Ei tääkään nyt enää normaalia voi olla!

Ai vitsit Rosan lomapäivä kuulosti ihanalta… Meilläkin oli juuri juttua, että pitäisi ehkä päästä ulkona kokeilemaan vielä tämän kesän aikana…

Täällä on sitten tällä viikolla oikein kunnolla jännäiltävää! Älkää nyt vielä negoja itsellenne ennustako, odotetaan positiivisin aattein loppuun asti! Minä peukutan!

 

[sade81]

hirveästi peukutuksia tämän viikon jännäilijöille!!

 

[Lumikukka80]

Peukkuja jännäilijöille!

Sade: millaista työtä miehesi tekee? Exäni oli maanviljelijä ja kyllä käytiin monet riidat työajoista silloin! Tuntui, että jotain hommaa oli koko ajan tehtävä... Jos ei pakollisia, niin sitten keksiä jotain.

 

[Rosa78]

Neilikka, kiva kun kerroit äidillesi. Varmaan tuntuu helpottavalta, kun saa jakaa jonkun "konkreettisen" kanssa tämän, vaikka tämän ketjun tuesta onkin ihan riippuvainen.

Juu, meidän piti mennä maistraatissa naimisiin, kun olen eronnut kirkosta ja mies ei ole vaan laiskuuttaan eronnut kirkosta. Mutta aina yhtä ihanaisen anoppini pärähdyksen ansiosta, mä liityn nyt kirkkoon ja mennään kirkossa (tai siis pieni tunnelmallinen kappeli, johon olen tilannut papin). Anoppi kun soitteli hysteerisenä/teatraalisena itkien viikon verran, että hän rukoilee Jeesusta antamaan miehelle anteeksi jos ei mene Jumalan edessä naimisiin... Ettei kehtaa tälläisestä pakanallisesta liitosta edes kellekään kertoa, että on niiiiiiiin noloa. No, meillä rakkautta riittää kyllä, joten Jeesus on nyt sitten tervetullut meidän liittoon. Ah, ihanaa kun saa nämä häät pois alta, niin ei hetkeen tarvitse anoppia nähdä. Mies saa hoitaa vierailut yksin tästä lähtien. Mun kapasiteetti on täynnä. Vaikka mitä tekisin, teen sen anopin mielestä väärin. Harmi vaan tulevien lasten kannalta jos välit on tällaiset.

Mua kyllä edelleen naurattaa miten anoppi varmasti tukehtuisi pullaansa kun tuotais joku pieni kolumbialainen joulupöytään (se on siis uskomaton rasisti)...

 

[angsteri]

Töissä on nyt hulinaa, joten en pääse kirjoitteleen kovinkaan aktiivisesti. Saana olen kuullut, että monilla tulee ns. häiden jälkeinen masennus. Toivotaan, että kaikki johtuu vaan siitä! Ei kannata vielä uskoaan menettää, mutta ei myöskään kannata antaa hänelle rahoja, jos kerran hänellä itsellään on jo mahdollisuus mennä töihin (ethän vain pahastu, kun otan niin voimakkaasti kantaa?!?) Me tehtiin avioehto jo ennen naimisiin menoa. Me ajateltiin, että eihän sillä ole merkitystä paitsi jos tulee ero ja silloinhan molemmat saa pitää omansa. Meillä kaikki on yhteistä, eroon asti. Tää ei nyt tarkoita, että ajattelin tai uskoisin eron tulevan.

Voi, miten me kaikki ollaan nyt niin negatiivisia. Kukaan ei usko olevansa raskaana. Höh, toivotaan, että ollaan väärässä! Iipillä taitaa olla jännäyspäivä ensimmäisenä!

 

[Saana...]

Tuohan oli loistava keksintö. Juu, tyky-toimintaa! Ei tunnu niin lusmulle

Rouvautuneen Minnin kertomuksia odotellessa....

Niin Rosa, milloin tahdotte? Voitte myös rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä

Josta tuli mielee, kaavaan olisi voinut valita myös sen lisääntykää ja täyttäkää maa tekstin, enkä mä edes älynnyt, että sellainenkin olisi ollut mahdollista valita. Mies sanoi vaan jälkeenpäin, että sellainenkin teksti oli... Hmph

Höh, voi Neilikka, ihmeellistä vuotoa

Sade, onko sun miehesi vuorotöissä? Kun näette noin vähän?

Kiitos kaikille taas lohdutuksista!
Kai tämä on vaan jonkinlaista kipuilua liian lähekkäin olosta. Kun se on tavallaan uusi juttu taas. Mutta ne raha-asiat pitää kyllä puhua kuntoon. Hmph. Mä stressaan kaikkea niin paljon, että multa lähtee tukka päästä... No, onneksi nyt eikä ennen häitä...

 

[sade81]

mies on myymäläpäällikkö mutta joutuu tekemään myyjänkin hommia välillä, työajat ovat siis samat kuin melkein kaikissa kaupoissa. eli myös lauantait töissä ja jos haluaa nähdä kavereitaan joskus, käydä golffaamassa tms niin tapahtuu siis joko myöhään iltaisin (jolloin tulee vielä myöhempään kotiin) tai sitten viikonloppuna, kuten nyt..yleensä siis nähdään sunnuntaisin edes melkein koko päivä mutta nyt oli muualla..on miehellä välillä onneksi sellaisiakin työvuoroja että pääsee jo klo17, silloin viikot ja suhde sujuukin paljon paremmin..yleensä vaan on myöhäisempiä vuoroja jotta kauppias itse pääsee aiemmin kotiin. En kyllä kovin kauaa tätä kestä, mutta tuntuu inhottavalta vaatia miestä vaihtamaan työtään kun tykkää ja viihtyy.

jotenkin toivoisin että olisin raskaana niin ei tarvitsisi enää pakkorakastella joka toinen päivä...siis nautin rakastelusta ihan mielettömästi mutta ei ole kauhean hauskaa AINA kalenterin mukaan tehdä..ja nyt kun en enää kestänyt sitä niin on taas ollut (mukamas) niin kiire että kun hädin tuskin näkee toista niin ei sänkyynkään ehdi..eli ilman tuota jtp-periaatetta olisi meidän vauvahaaveet aika tuhoon tuomittuja..

 

[sade81]

kauheeta valitusta ja omaa napaa, pahoittelut =( onneksi loma tulee niin ehkä sitä sitten saa taas virtaa kestää..ja kai joka suhteessa täytyy olla se joku juttu joka rassaa, meillä kun ei ole rahasta tms mitään riitoja koskaan.

kyllä mä ihan oikeasti uskon että on meidän pakko nyt raskautua, ollaan oltu täällä liian kauan ilman plussia!!!

Neilikalle taputukset kun sait kerrottua! helpottaa varmaan just kun ei tarvi enää kuulla mitään typeriä vihjailuja. Muistan kun edellisessä työpaikassani jotain puhuttiin ja sanoin yhdelle että sitten kun sullakin on oma nyytti kainalossa niin ilmoitti että joo, hän ei pysty saamaan lapsia (oli onneksi jo elänyt sen kanssa niin monta vuotta että ei ollut arka paikka mutta itseä vähän kyllä nolotti)

 

[Saana...]

Kylläpä mulla kesti kauan tuon kirjoitus
Ja silti jäi välistä taas...

Siis Neilikka, hyvä juttu, että kerroit äidillesi. Varmasti helpottaa ja paljon....

Meidän piti tehdä se avioehto ennen naimisiinmenoa, mutta kaiken keskellä se jotenkin jäi. Todella vastuullista... Mutta tehdään se kuitenkin, vaikkakin jälkikäteen. Kun eihän sitä koskaan kuitenkaan tiedä....
Juu, kai tämä on jotain häidenjälkeistä masennusta. Onneksi ei olleet syyshäät! *huoh* Mitkähän depressiot vedän sitten joskus synnytyksen jälkeen......

Voi kissus tuota Rosan anoppia! Ei voi kyllä kuin ihmetellä..... Onko anoppi ihan oikeasti joku uskovainen, vai tekeekö vain kiusaa?
Heh, mun pitäisi varmaan tulostella teidän anoppitarinat miehelle luettavaksi, niin jo alkaisi miehen oma anoppi tuntua ihan herttaiselle tapaukselle.....
Heh, äitini alkoi viikonloppuna miettiä, että hiisi, onkin kai jo mummoiässä. Vaikka onkin suht nuori ja nuorekas. Voi että teki mieli pamauttaa sille, että joo olet, mutta on sulla vielä reilusti aikaa totutella ajatukseen... Tyydyin vain jotain hymähtämään...

Jospa teidän negatiivisuus olisikin jokin merkki onnistumisesta.... Hurrrrjasti peukutuksia jännäilijöille!

 

[Rosa78]

Hei koska täällä on viimeksi joku plussannut. Koska tosiaan, kaikkien tilastojen varjossa jonkun olis PAKKO pian plussata. Mä todella toivom että jollakin tärppää. Siitä saatais puhtia ja tuulta purjeisiin kaikki muutkin.

Anoppini ei todellakaan ole uskovainen, tuskin edes joulukirkossa käy, vaan ihan kiusaa tekee. Sille on niin tärkeää mitä muut ajattelee, kaiken täytyy olla juuri niin kuin hän haluaa, muuten kiukuttelee kuin pikkulapsi. Ei vaan raukka tajua, että tuota menoa ei oma poikakaan kauaa arvosta häntä. Mä en ole sanonut hänelle mitään suoria sanoja, koska en viitsi alentua samalle tasolle. Mutta en siis aio enää vierailla siellä.

Nyt niitä plussia tänne ketjuun!!! Kurkkasin laskurista niin mulla olis la 26.4. jos oisin nyt raskautunut... Mutta ei siis todellakaan tunnu että olis käynyt niin.

 

[Lumikukka80]

Koko sinä aikana, kun olen täällä hengannut, kukaan ei ole plussannut

 

[Rosa78]

Lumikukka, samma här. eli siksi kyselenkin (epätoivoissani huhuilen) että koska täällä on joku plussannut?

Ihan typerä idioottimainen gallub, mutta kenen luulette plussaavan ekana? Musta tuntuu että se on Saana. Jotenkin perinteisesti ensin häät, mies yrittää siirtää ja siirtää tosiyrityksen aloitusta, nyt vähän ns. häiden jälkeistä masennusta, riidellään rahasta. Kuvioon sopii mun mielestä täydellisesti raskaus, näkispä Saanan miehen ilmeen...

 

[Neilikka..]

Viimeisin plussaaja oli Stella alkukesästä, joka ei kyllä kauaa täällä ollut. Sitä ennen Sella, jonka vauva syntyy pian. Karua. Tahti voisi hiukan tiivistyä!

Jauhan täällä nyt taas näitä omia ajatuksiani, se helpottaa niin älyttömästi (ja töissä ei oikein ole tekemistä, mikä on rasittavaa). Eilen porasin miehelle sitä, että meillä on niin terveet elämäntavat, että ei oikein mitään voi muuttaa. Molemmat nukumme pääsääntöisesti riittävästi, liikumme sopivasti, syömme terveellisesti, emme tupakoi, molempien alkoholinkäyttö vähäistä, molemmat normaalipainoisia, jne… Siis emme me tietenkään mitään terveyspimahtaneita ole, mutta yleisesti ottaen asiat on kunnossa. Rasittavaa kun ei voi parantaa mitään. Tuntuu että kaikki juopot ja narkkarit lisääntyy kuin jänikset. Mitenkäs teillä, onko tiedossa joku asia, jota muuttamalla raskaus voisi alkaa helpommin?

Noista raha-asioista: Riippuu tietenkin siitä, onko tulot samaa suuruusluokkaa vai ei, mutta selvät pelisäännöt pitää olla. Jos molemmat ei anna yhteisiin menoihin samaa summaa, niin sit se voi olla vaikka sama prosenttiosuus tuloista. Kumpi teillä muuten tienaa enemmän? Meillä minä muutaman satasen enemmän, mutta olen ollut työelämässäkin 2 vuotta kauemmin.