Heips. Mä oon kyllä surkea ketjuilija, kun tuli taas puolentoista kuukauden tauko. Harmillista. Kun lapset menee nukkuun, mä priorisoin oman lounaan, lehden lukemisen ja keittiön siivouksen, ja sit löytyy aina jotain lisähommaa, että en ehdikään tänne. No yritän parantaa.
Angstikselle viralliset onnittelut, kun haamusta vasta viimeksi riemuitsin. Ja Rosa, mielettömän ihanaa ja jotenkin merkityksellisen tuntuista, että LA on sama kuin Pupen. Onnea koko perheelle!
Mä tiedän kans ton tunteen, kun JB kuvas, että välillä on ulkopuolinen olo, kun katsoo sisaruksien yhteistä iloa. Vaikka meidän vauvat on vielä pieniä, niillä on välillä ihan omat juttunsa, joille mä vaan hihittelen varovasti sivussa. Esim T seisoo pinniksen päädyn takana tuolilla, ja A seisoo pinniksessä, ja menee välillä kyykkyyn ja nousee taas ylös. Jälleennäkeminen on aivan hurmaavan hauska joka kerta! Mä en tietenkään ole kokenut tota oloa, että voi panostaa kaikkensa yhteen, mutta sen voin sanoa, että myös se tuo iloa ja onnea itselle, kun näkee, kuinka tärkeitä sisarukset on toisilleen.
Mä haaveilen, että me voitais yrittää vielä yhtä vauvaa ens syksynä. Ihanaa pelkästään kirjoittaa tää tähän. Mä oon joku Brogiksen vastakohta tässä (ajatusmaailmassa), sillä ekasta me kerrottiin tosi monelle heti raskaustestin jälkeen, osittain tietty, kun kaikki oli niin mukana tukemassa koko prosessissa. Nyt tietty toivon, että menisi jotenkin luonnollisemmin, eikä kukaan tietäisi edes yrityksestä, ja sit raskaudestakin haluaisin varmaan kertoa vasta melki sit kun näkyy... Haluaisin jotenkin pitää sen meidän omana salaisuutena. En myöskään haluaisi tietää sukupuolta etukäteen.
Mä lopetin eilen imetyksen. Tänä aamuna oli kauhea dilemma valita mun "kaikki koot löytyy"-rintsikkavalikoimasta jotain mukamas sopivaa. Valitsin värin perusteella. Olen tyytyväinen päätökseen, ihanaa olla punaisissa. Koska rinnat on imetyksen jälkeen sellaiset joiksi jäävät, eli koska kantsii lähteä ostamaan uusia? Tää päätös liittyy siihen, että meidän A:lla epäillään maitoallergiaa, ja ollaan nyt soijatuotteilla oltu pari päivää. Tuntuisi auttavan, huh. Oli sit jotenkin selkeää lopettaa imetyskin, ettei se vaan häiritse välttämisdieettiä. Vaikeampaa tää oli varmaan mulle, ei A ole käsittääkseni mitään kaivannut. Pitkään olen vatvonut, että koska pitäisi lopettaa. Urakan päätteeksi iso kiitollinen kiitos jonnekin, että imetys onnistui edes toisen kanssa. Jos ei olisi, en olisi tuntenut onnistuneeni yhtään missään.
Palaillaan!
No, greippimehua kehiin seuraavaan kiertoon.
JEE!