Ajatuksissa

[Anttuli]

Huomenta.

Se kieltämättä on vaikeaa kun ei oikein voi puhua näistä jutuista kenellekään. Kavereille jos alkaa jotain selittää niin sen vastaanoton kyllä tietää. Ne on välittömästi kyselemässä ja epäilemässä jos sattuu kieltäytymään jostain illanvietosta tai vastaavasta. Tuossa kaveripiirissä kun ei ole kuin yhdellä lapsia ja hänkin asuu usean sadan kilometrin päässä meistä.

Muutenkin varmaan helpottaisi, jos noita pieniä lapsia olisi lähipiirissä, mutta kun ei. Nuorin lapsi on jo kouluikäinen(jos ei oteta tuota kaukana asuvaa kaveriani), joten lähipiiristä ei niitä vauva-aaltoja tule.

Yllätyin kyllä aika positiivisesti tässä yhtenä päivänä kun tein tuolta tuon Mitä tiedät raskaudesta -testin ja sain tuon kaverinikin tekemään sen. Kyllä hän tietää, ettei hedelmöittymisen aika ole pitkä, mutta silti minusta tuntuu, että hänkin on niitä 9kk-ja-vauva -ihmisiä.

 

[minni]

Heippa,

tosi tyypillistä, näköjään muillekin. Päätän usein: okei nyt en painosta miestä enkä sano MITÄÄN vauvoista (vaikka kadulla olisi mikä suloinen en ""muka"" huomaa). Mutta... sitten kun mieskään ei ota asiaa puheeksi niin jossain vaiheessa sorrun, ""millon sä luulet et sä haluaisit...."".

No, mies on nyt sanonut että häiden jälkeen (ensi kesänä) hän haluaisi, mutta pelkään että mies sanoo niin vain että lopettaisin jankuttamisen nyt. Eihän hän välttämättä silloinkaan ole valmis...

Välillä ajattelen että ois varmaan pitäny ottaa vähän vanhempi mies että haluttais enemmän samoja asioita, mutta osaa 24-vuotias mieheni olla aika hurmaavakin ""pojankoltiainen""....

 

[Daisy]

Tervetuloa uudet mukaan. Kiva kun tuli vähän vipinää tänne

Mäkään en ole viitsinyt kauheasti kavereille puhua tästä projektista, vaikka välillä tekisikin mieli huutaa koko maailmalle. Eipä tarvitse sitten olla arvailujen alla koko ajan.

Teille kenellä on vielä miehen pehmittely käynnissä, neuvoisin hiukan jäitä hattuun. Ainakin meillä toimi näin, miehillä kun tuppaa yleensä liiasta painostamisesta tulemaan ainoastaan vastareaktioita! Minäkin puhuin kyllä paljon asiasta, mutta positiiviseen tyyliin, kerroin hauskoja juttuja tuttujen lapsista yms. ja selvitin Kelan sivuilta (laskuri) toimeentulopuolta, joka miehille tuntuu yleisesti olevan aika suuri huolenaihe, kuten meilläkin, varsinkin kun talonrakennus osuu todennäköisesti samoihin aikoihin. Mun miehelle ainakin oli jostain tullut sellainen harhakuvitelma, että jouduttaisiin lähes tulkoon hänen palkallaan elämään. Mä tosin olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mulla on vakkarityö ja työnantaja maksaa normaalia palkkaa ensimmäiset kolme kuukautta, mutta kyllähän Suomessa nämä asiat on hirveän hyvin järjestetty kaikille. Ollaan asuttu ulkomailla, jossa asiat ei näin ole eli sen takia mieskin vissiin kuvitteli, että toimeentulo tipahtaa ihan totaalisesti lapsen myötä.

Anttuli, missä tuollainen Mitä tiedät raskaudesta -testi on? Olisi kiva itsekin testailla...

-Daisy

 

[Anttuli]

Daisy, tuo testi löytyy osoitteesta http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/simple/0,2702,h-2205_a-333015,00.html

On se kyllä niin hankalaa olla höpöttämättä ja painostamatta. Asiaa hankaloittaa nykyään se, että jos jossain sattuu näkymään vauva ja yritän olla kuin en huomaiskaan nii tuo miehekkeeni huomauttaa, että kato, tuolla on vauva.. Yritä siinä sitten olla hiljaa. Mutta jospa tuo on taas yksi merkki, että lämpeämistä tapahtuu...

Myös täällä on laskurit ollu käytössä ja ahkerasti. On niitä niin kiva laskeskella.

 

[Daisy]

Kiitos Anttuli, pitikin heti käydä testaamassa ja tulos oli:

Sait 70 pistettä
Sait testissä toiseksi eniten eli 40-70 pistettä.
Hyvä, tiedät perusasiat raskaudesta. Olet ainakin ollut paikalla koulun terveystiedon tunnilla, mutta mikään ekspertti et kyllä ole.

No onhan tässä aikaa vielä tulla ekspertiksikin sen verran pitkä tuo toimitusaika kuitenkin!

 

[Vilkku]

Heips,
kivakiva kun ketjumme noin piristyi!=)
Meidän kaveriporukassa muutamalla on muksu ja nyt taitaa nelisen kaveria olla raskaana... tosin laajasta kaveripiiristämme kuitenkin vielä yli puolella ei ole lasta, ei edes tulossa. Mutta kyllä niitä kyselyitä jo välillä pukkaa joiltakin kavereilta ja vanhemmilta. Jos ei häistä niin lapsesta. Onhan täs jo oltu viitisen vuotta yhdessä ja iso talo valmiina vipinää varten. No ens kierrost sit varmaan lähtee...
En ole minäkään kertonu suoraan kuin yhdelle kaverille missä mennään. Luulen et se aiheuttais vaan enemmän paineita kun joku koko ajan kyselee et ""No?""
Onneksi ainakin täällä voimme kertoilla ihan kaikesta toisillemme ilman paineita tai odotuksia ja sen sijaan saada tukea omiin ajatuksiin sekä tietää että on muitakin samassa tilanteessa.
Ei mullakaan oo koskaan ollut niin läheistä suhdetta äitiini kuin esimerkiksi kaverillani joka puhuu äitinsä kanssa KAIKESTA mutta, tuo endo-asia nyt tuli joskus ilmi hänen kertoessaan vanhempieni ongelmista saada lapsia minun lisäksi. Jokin aikaa sitten kerroin kuitenkin äidilleni että olemme mieheni kanssa keskustelleet häistä mistä äitini silminnähden innostui. Nyt hänelle varmaan pitäisi kertoa että suunnitelmat muuttuivat niin että vauvaa yritetään kuitenkin ensin.
Hj ja Katriina: toivottavasti tämä meidän ""haaveilijoiden"" ketju ei joudu enää suuremmalla joukolla murehtimaan vielä endo-ongelmastakin! Se olisi kyllä jo liikaa. Mutta niinkuin Katriina taisi sanoa niin, onhan se tänä päivänä hyvin yleistä. Itselläni ongelmat eivät kyllä ole ihan teidän mittakaavoissa - omia ongelmia tulee vissiin välillä liioiteltua ja murehdittua vähän liikaa. Saa omat ongelmat monta kertaa oikeisiin mittasuhteisiin kun kuulee muiden ongelmista. Hj, sinun ""tarinasi"" oli aika huikea ja silti vaikutit niin positiiviselta.
Kukas se olikaan kun puhui siitä että on ehkä oma moka kun on ""valinnut"" nuoremman miehen joka ei välttämättä vielä halua lapsia. No, näitä juttuja lukeneena ja oman miehen ikää katsomalla näyttää ne vanhemmatkin miehet joskus ajattelevan noin. Joku sanoi että mies ei kasva mieheksi ennen kuin on 35 vuotta.. No, enpä tiedä tuostakaan. Eiköhän heillä kaikilla ole useimmiten ihan pätevät syyt ajatuksilleen ja kyllähän lapsi pitäisi olla haluttu molempien osalta. Mutta meitä on moneen lähtöön..

 

[Daisy]

Moikku,

Mäkin, lörppö kun olen luonteeltani, menin sitten kertomaan yhdelle ystävälleni tästä yrityksestä ja hänpä ilmoitti heti, että täytyykin alkaa sitten soittelemaan tarkistussoittoja. Jotenkin se vaan pulpahti suusta, kun tämä ystävä kertoi nähneensä unta, jossa mulla oli pieni vauva! Toivottavasti oli enneuni Kellään kavereista ei tiettävästi ole yritys päällä/raskaana tällä hetkellä. Yhdellä tosin kova miehen pehmitys toisesta muksusta käynnissä. Olisihan se kiva, jos vaikka osuisi äippäloma jonkun kaverin kanssa yhteen... mutta onneksi on sentään nämä palstat, missä voi ""höpötellä"" ja jakaa kokemuksiaan!

Jokos teillä on nimet mahdollisille tulokkaille valmiina? Me puhuttiin tästä miehen kanssa eilen ja ollaan kyllä aika eri linjoilla! Mä haluaisin jonkun vähän erikoisemman, kun mies taas ihan perinteisen ja tuiki tavallisen. No onhan tässä aikaa kääntää sen pää vielä tai päästä edes jonkinlaiseen kompromissiin!

Onkohan miehistä julkaistu jotain isäksitulokeski-ikää? Ensisynnyttäjienhän keski-ikä taitaa tällä hetkellä jo olla lähes 28 vuotta ja suurissa kaupungeissa yli 30 vuotta tai jotain noilla hujakoilla!

Päivänjatkoja,

Daisy

 

[Vilkku]

Ihana ilma mut vitsi ku paleltaa ja väsyttää. Onkohan kevätlunssa alkamassa, duunissakin monella. Vai... oiskohan meijän harjoittelut tuottanutkin tulosta vaik en ovulaatiosta varma ookaan... Kauheeta sit ku alkaa oikee tosissaan yrittämään muksua niin voin aavistaa miten sitä yrittää tulkita kroppaansa mitä erikoisemmista pikku asioista. Odotus on vaan niin kova. Nyt jotenkin tuntuu vaan ettei jaksais sit enää yrittää kauaa raskaaksi tulossa kun jo niin kauan tota yhtä pehmitteli. Mäkin oon monesti sellanen ""haluun kaiken, nyt heti"". Arvatkaas vaan miten minun kanssa oli elää talon rakennuksen aikaan...

Nimivaihtoehtoja on meilläkin heitelty välillä ilmaan mut luulen et meilläkin mies haluaisi jonkun tavallisen, yksinkertaisen nimen. Minä taas haluaisin jonkun kauniimman, monella kielellä samoin lausuttavan nimen. Pekkoja, Matteja, Jusseja tämä Suomenmaa on jo täynnä joten jtk vähän ""hienompaa"" vois olla. Tuoshan tuli vaan noit poikien nimiä kun oon niiin 100-varma et meillekin vaan poikia tulee - molempien suvussa VAAN poikia... Onko mielestänne helpompaa keksiä tytöille nimiä kuin pojille? Omasta mielestä näin on. Jos tyttöjä tulisi niin olisi varmaan vaikea valita kaikista. Niin takaisin tuohon erimielisyyteen nimistä; luulen et me tehdään niin et molemmat keksii muutamia vaihtoehtoja ja sit karsitaan toistemme listoilta huonoimmat ja sit jatketaan keskustelua.

Ootteko miettineet jo lapsellenne/lapsillenne kummeja? Mä oon niitäkin joskus kerennyt miettiä... Luuletteko et tulee vaikee valita ettei kukaan pety tai loukkaannu? Mulle on jtk aika selvää keistä tulis kummeja mut sit on kuitenkin tullut mieleen et mitä jos ei saiskaan kuin yhden lapsen? Ja sit jäis ne jotka olis halunnut toisen lapsen kummiks ilman sitä ""kunniaa"". Muutenkin oon joskus pähkäillyt et kun sen ensimmäisen lapsen saa (siis toivottavasti) niin sille varmaan haluaisi antaa kaiken parhaimman, onhan se niin iso elämänmullistus ja hieno juttu sekä esim.kummien suhteen et ""parhaimmat"" tyypit ois sit ainaki kummeja... Voi hoh, ei noilla mun ajatuksilla oo välillä päätä eikä häntää. Aivot raksuttaa nopeemmin kuin mitä suu tai sormet pysyvät perässä.

Päivänjatkoa=)

 

[Murmeli]

Heippa!
Ajattelin uskaltautua mukaan tähään ketjuun ihan koemielessä.
Meillä on seuraavanlainen tilanne:
Olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja pikkuhiljaa on alkanut päässä pyöriä ajatus,että pitäisköhän kielteiset ajatukset omasta vauvelista jo karistaa taka-alalle.
Syön edelleen pillereitä ja kiertojen kanssa on ollut siitä huolimatta ongelmia (menkat kyllä tulevat ajallaan mutta ensin kunnolla ja sitten tiputellen silloin tällöin kunnes lopussa taas kunnolla. Joka kerta ovat jatkuneet lopussa pidempään.).
Nyt on menossa kp 31/28 ja muutaman kerran on ehkäisy jäänyt heikommalle (kerran oksensin ja kerran unohdin ihan puhtaasti (ja tietysti viime kuussa).
Oireet on kovin menkkamaiset,mutta niitä ei vain kuulu. Mitäs mieltä olette, voisinko olla raskaana ja koskas sitä kannattaa alkaa testailemaan?
Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun.Paljon oli taas puhetta ja vähän asiaa =).

 

[Anttuli]

Minä taas olen tuossa nimiasiassa enemmän perinteisten nimien puolella. Varsinkin jos sattuu olemaan ihan tavallinen suomalainen sukunimi niin koreampi etunimi ei sovi ei pätkääkään (esim Axel Nicolas Pöllänen).
Mutta totta on, että poikien nimiä on jotenkin helpompi keksiä, vaikka olen kyllä jo valinnut nmet tytöllekin. Ainoa vaan, ettei mikään nimi, josta pidän, ei kelpaa tulevalle isukille. Vaan eiköhän sitä päästä siihen kompromissiin kun on aika.

 

[Daisy]

Heippa,

Ihan auringonpaiste! Harmi vaan, että pitää olla täällä neljän seinän sisässä, kun tuntuu että olisi vaihteeksi virtaa kuin pienessä kylässä! Siis tehdä jotain ihan muuta kun töitä... Kävin eilen apteekissa ja piti ostaa samalla reissulla monivitamiineja, mukaan tarttui paketti, jossa luki ""raskaana oleville tai sitä suunnitteleville ja imetteville äideille"" Foolihappoa luin jostain tarvittavan jo tässäkin vaiheessa! Taidan olla aika täpinöissäni...

Anttuli on kyllä siinä oikeassa, että sukunimikin asettaa tiettyjä rajoituksia, lehdessä näkee välillä kastettujen palstalla aika hurjiakin yhdistelmiä. Mulla on tytölle ollut jo monta vuotta nimi valmiina, mutta mies laittoi sen heti hylkyyn Pojan nimet ovat mun mielestä kinkkisempiä. Tuo miekkonen sitäkin ajatusta vastaan, että lapsien nimet alkaisivat samalla alkukirjaimella, joka musta taas olisi ihan kiva idea. En välttämättä mitään ns. hienoa nimeä haluaisi, mutta sen verran erikoisen, ettei luokalla ole kovin montaa samannimistä kuitenkaan. Mulla ei myöskään ole mitään tutinaa ensimmäisen lapsen sukupuolesta. Tyttö ja poika olisi kiva toisaalta saada, mutta järjestyksellä ei ole väliä!

Kummeja ei olekaan tullut vielä pahemmin mietittyä, paitsi nyt tämä aamupäivä Vilkun innoittamana... Parhaat ehdokkaat asuvat kaukana, eivät kuulu kirkkoon tai omaavat jo katraan kummilapsia eli siitä saattaakin tulla vähän kinkkisempi juttu. Kaksi-kolme kummia on kyllä mun mielestä maksimi. Lehdessä kun jollain näkee viittäkin kummia yhdellä lapsella.

Talonrakennuksen kanssa sitten meillä meneekin maut ihan yksiin. Nyt on pari kivaa tonttiakin löytynyt. Toinen vähän lähempää, pienempi ja aika paljon kalliimpi ja toinen vähän kauempaa, tosi kaunis ja ihan kohtuuhintainenkin. Mä olen aina asunut kaupungissa ja vähän siinä mielessä hirvittää, että olisinko siellä metsän keskellä yksin lapsen kanssa, eikä kukaan kavereista jaksaisi ajella kahvittelemaan. Kesällähän se kyllä menisi, mutta entäs pitkä ja pimeä talvi... toisaalta taas kauempaa jäisi enemmän rahaa laittaa siihen taloon...

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Daisy

 

[Anttuli]

Noita kummeja en ole juurikaan miettinyt kun en itse ole niin kasteen päälle, mutta mies taas on(olemme lähes paria ei-uskovainen ja uskovainen). On minut kastettu kuitenkin, mutta en ole koskaan ollut kovin läheinen kummieni kanssa, että en siksikään oikein osaa arvostaa kummiutta. No, minulla on pieni kummipoika, mutta vaikkei hän olisikaan kummipoikani, pitäisin hänestä yhtä paljon(mitään kovin syvää suhdetta ei pääse syntymään kun he asuvat siellä satojen kilotrien päässä).
Mutta, että puhuisin itseni kunnolla pussiin, niin ehkä se kolme neljä kummia on hyvä. Yhden tiedän jo kenet haluan ja toisen siviilikummiksi(kun hän ei kuulu kirkkoon).
Mitä mieltä te sitten olette siitä, että kummeiksi pyydetään pariskunta vai vain toinen parista? Kun ilmeisesti vanhemmille ihmisille pariskunnan kummiksipyytäminen on päivänselvä asia (ainakin tuntui siltä kun kerroin, että vain minä olen kummipoikani kummi, eikä myös kumppanini). Asia tosin riippuu hirveästi siitä kuin kauan pari on yhdessä ollut.

Mutta töiden jatkoa. Tai harjoittelun paremminkin. Kuukausi vielä tätä harjoittelua ja sitten ihan kokopäiväiseksi työttömäksi.

 

[minni]

Heippa taas,

musta se riippuu kummeista että otetaanko pari vai pelkkä toinen. Jos ovat aika nuoria, ei naimisissa tms niin sitten ihan ok ottaa vain toinen. Jos ovat naimisissa niin sit ehkä molemmat.... tai enpä tiiä.

Mun mielestä kummien valinnassa kannattaa kuunnella enemmän sydäntä kun järkeä (monet ottaa vaan sisarukset puolisoineen molemmilta puolilta). Pitäis olla joka joku asuu kohtuullisen lähellä, ja joka haluaa oikeesti sitoutua lapseen ja tutustua siihen. Musta on harmi valita lapselle kummi, joka ostaa perinteiset joulu- ja synttärilahjat muttei muuten ikinä nähdä. Mutta jos kummius ei merkitse vanhemmille kovin paljoa, niin sit kai se on aika muodollisuus kenet valitsee... kukin tyylillään....

Nyt kun aurinko on ruvennut paistamaan ja kelit lämpeämään, niin musta tuntuu et joka paikassa on upeita raskaana olevia naisia... Hmph!!

 

[Joanna79]

Heipähei!

Tässä on ollut jonkin aikaa taas hiljaiseloa. Ei ole mitään sen kummempaa tapahtunut, menkat tuli ja meni, tällä kertaa suht lyhyt kierto, 29 päivää. Saa nyt nähdä miten käy tän kierron kanssa, yritystä ei siis ole vielä ollut, ja mies haluaisi odottaa vielä 3 kk ennenkuin yritys voisi hänen puolestaan alkaa. Olen tässä vähän kahden vaiheilla, että olenko nyt sitten hiljaa tämän ajan, pidänkö asiaa ilmassa vai mitenkä tässä nyt sitten oikein olisi.

Nimiä olen miettinyt jonkin verran. Mieheni sukunimi on ruotsinkielinen. Itse olen suomenkielinen, joten jos ja kun menemme naimisiin ja nimeni vaihtuu ruotsinkieliseksi, haluaisin että lasten etunimet olisivat suomenkielisiä. Näin he eivät ""leimautuisi"" automaattisesti ruotsinkielisiksi. Mutta saa nyt nähdä mihin nimiin sitä päätyy.. =)

Kummejakin olen jonkin verran miettinyt, ei mitään varmaa vielä ole mutta on tässä muutamia mielessä kyllä.

Paljon oli ehtinyt tulla juttua viime kerran jälkeen, mukavaa vaihdella ajatuksia, ja vielä mukavampaa sitten ku yritys todella pääsee alkamaan. No viimeistään 3 kk kuluttua. =)

Mukavaa kevään jatkoa kaikille! =)

 

[hj]

Heipsistä

Tuntuu vähän nurinkuriselta se, että meillä ei ole vielä yritys edes alussa ja silti ollaan jo nimet päätetty lähes varmaksi.. Ite haluan sellaset nimet lapsille, jotka on jotenkin suvussa, että niillä ois tavallaan joku ""historiallinen merkitys"". Mikä sinänsä olikin sitten vähän vaikeampi päätös, koska suvussa on sellaisia nimiä kuten Einari, Lemmitty, Kullervo, Kaino (miehellä...) Mutta kyllä sieltä löyty kuitenkin sitten. Erikoisissa nimissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta mielestäni raja kuitenkin pitää mennä jossakin. Luin vähän aikaa sitten lehdestä, että Suomessa on lapsille annettu nimeksi Kalu, Kalju, Ahma, Karhu, Jänis, Suru, Elämä, Rock, Jazz.. Ja sitten oma lukunsa ovat tietenkin kaikki Brooket ja Ridget..

Kummien määräksi oon ajatellu maksimissaan kolmea ja mies on samaa mieltä, se aina kauhistelee kun joissakin ilmoituksissa on kahdeksankin kummia.. Samoilla linjoilla sen valinnan suhteen, joku joka tulee välittämään lapsesta eikä ajattele, että kunhan sille nyt jonkin lahjan ostan merkkipäivinä. Varmaan siksi mutkin valittiin serkun lapsen kummiksi, asuvat lähellä ja serkku tietää että tulen rakastamaan lasta koko sydämestäni. Kummeiksi he valitsivat pelkästään mut, ei miestäni. Ehkä siksi että he olivat päättäneet pyytää kummeiksi myös vauvan tätiä ja enoa, ja heidänkin mielestä kolme kummia oli sopiva luku. Plus että uskoisin mieheni kuitenkin olevan heillä tavallaan ""vieras"" vaikka me ollaankin oltu yhdessä kauemmin kuin serkkuni ja hänen miehensä (=kummityttöni vanhemmat).

Vilkulle siitä minun positiivisuudesta vaikka ongelmia ja esteitä löytyy.. Kai mä vaan ajattelen asian niin että jollakin tavalla tulen joskus olemaan äiti, oli mikä oli. Siis että jollemme aivan perinteisellä tavalla saa lasta, ja jollei hoitojenkaan jälkeen niin maailma on kuitenkin täynnä orpoja, huonoissa oloissa eläviä lapsia, jotka tarvitsevat perheen ja äidin. Tietysti antaisin vaikka oikean käteni, että voisin olla raskaana mutta jossei niin käy niin sitten on aina mahdollisuus tulla äidiksi adoption kautta. Enkä halua vielä etukäteen murehtia asioista, joista ei välttämättä edes tarvitse murehtia. Kunhan nyt vaan saataisiin tämä yritys käyntiin, murrrr...

Hauskaa viikonloppua kaikille!

 

[Vilkku]

Heips,
kaikki ovat näköjään nauttineet aurinkoisesta viikonlopusta niin ettei kukaan ole koneella käynyt! =) Kuten myös. Puutarhaliikkeitä on kaluttu, nautittu auringosta ja istutettu kaikkea kivaa=)) Ah, mitä terapiaa!

Anttuli ja Daisy, enpä ollutkaan ajatellut tota nimee sen kannalta ettei etunimi aina vältsysti sovi sukunimeen.. Hyvä pointti! Kai se johtuu siitä että miehelläni on mielestäni ihan ok sukunimi, ei liian tavis muttei mikään epätavallinenkaan - aika mukiinmenevä.Hih.

Hj, on hyvä välillä törmätä ihmisiin jotka osaavat ajatella positiivisesti vaikka samassa tilanteessa joku toinen voisi murehtia asioista. Mulla on kyl joskus taipumus murehtia tulevaa ja ehkä tän vauva-asian kans murehdin ja mietin kyllä liikaa miten huonosti voisi käydä. Oppia ikä kaikki.. Mut joo, ollaan kyl tuokin asia käyty läpi; jollei niitä omia tulisi niin on todellakin sit muita vaihtoehtoja kuten esim. adoptio. Mut eiköhän me kaikki niitä ihka omia muksuja viel saada!!! ( *valaa uskoa meihin kaikkiin*)

Tiiättekö et mul ois tänään pitänyt menkkojen alkaa ja koska niit ei oo näkyny vaik tosi täsmälliset aina ovat olleet aloin jo miettii et mietinköhän ja toivon jo niin paljon tota muksuu et kroppakin ois seonnu!?! Täs kuussa ei viel ollu minkäännäköistä yritystä mut keskeytettyy yhdyntää kylläkin joten voishan se olla mahollist mutten uskalla edes haaveilla. Jotenkin vaan toivoo et menkat nyt vaan alkaa ettei vaan kierto ala sekoilee niinku oon kuullu monella käyneen jossain vaihees. No kattellaan.. (*ja toivotaan salaa..*)

Hei tehäänkö meistäkin pientä listaa - ketä me ollaan, minkä ikäsiä me+miehemme, yrityksen aloitus/-toive. Jotain muuta? Kopioikaa ja kirjoittakaa itsestänne.

Vilkku, 31+31, Y5/06

 

[Daisy]

Heipsansaa,

Ihana aurinkoinen viikonloppu takana. Mies reisussa, joten mulla oli omaa aikaa koko viikonloppu tapailla ystäviä ja molempia vanhempia oikein ajan kanssa. Kauhea halipula ja ikävä kyllä olisi ja se oviskin lähestyy, muttei auta! Ensi kuussa ei siis taida olla jännättävää, mutta jos seuraavassa jo sitten! Jotain positiivista, niin enpä ainakaan kesähelteillä kärsi raskauspahoinvoinnista. Juteltiin viikonloppuna äitin kanssa sen raskauksista, jotka molemmat olleet tosi vaikeita eli vähän alkoi hirvittää! No tuskinpa se kuitenkaan on periytyvää lajissaan!

Joanna79, ihan hyvä pointti tuo suomenkielinen etunimi&ruotsinkielinen sukunimi. Mulla nimittäin on sekä etu- että sukunimi ruotsinkielisiä, enkä kuitenkaan puhu ks. kieltä (siis sen paremmin kuin muutkaan pakkoruotsia lukeneet) ja monen monta kertaa joutunut sitä selittelemään mitä oudoimmissa paikoissa. Tosin olen mä yhden työpaikankin saanut sen takia, että pomo työhaastattelussa kuvitteli mun puhuvani ruotsia kysymättä sitä lainkaan. Laittoi mulle sitten kaikki ruotsinkieliset asiakkaat ja hippasen olin alkuun niiden kanssa pulassa...

Mä olen Vilkun puolesta jo ihan täpinöissäni, kyllähän se mahdollista on... testailemaan hop hop! Josko saataisiin ensimmäinen plussaaja tähän meidän ketjuun

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06

 

[Anttuli]

Huomenet vaan täältäkin. Rauhallinen viikonloppu takana ja arki jälleen koitti. Vaan eipä sille voi mitään.

Tosi paljon peukkuja Vilkulle! Toivottavasti sieltä olisi tulossa pienoinen sopivasti näin äitienpäivän alla. Saa nähdä seuraavana äitienpäivänä, että kuin moni meistä saa juhlia sitä äitinä tai tulevana sellaisena. Toivottavasti mahdollisimman moni.

Vakaasti päätin taas, että vietän vauvavapaan viikon niin, etten höpötä miehelle vauvoista sanaakaan. Saa nähdä kuin monta päivää/tuntia tuo päätös pitää. Toivottavasti mahdollisimman monta.

Kuultiin viikonloppuna, että eräs kaveripariskunta odottaa vauvaa. Siinä miehen reaktioita seuratessani olen entistä enemmän sitä mieltä, että myös hän odottaa tuota yrityksen aloittamista. Heinäkuussa sitten. Toivottavasti.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, T7/06

 

[Katriina]

Eipä täällä mitään ihmeitä uutisia. Kuukautisia edeltävät vuodot alkoivat taas, eipä ollut hysteroskopiasta hyötyä. No, sitä laparoskopiaa odotellessa. Onkohan tällä neidillä ees mitään mahkuja tulla raskaaksi. En nimittäin usko, että voisin olla raskaana, kun tämä vuoto nyt taas alkoi, vaikkei nämä nyt menkat edes vielä ole vaan tämä extravuoto, taas. Pystyin sentään viikonlopun yli nauttimaan auringosta, vaikka ottaahan nää vuodot päähän ja vaikuttaa mielialaan, valitettavasti.

Jos tässä nyt joskus vois kuvitella lapsen saavansa, niin oon miettinyt kummiasiaa sen verran, että en haluaisi aviottomia pariskuntia kummeiksi. Tarkoitan, että kavereistani haluan kummiksi kaverini, mutta en kumppania, jos eivät ole naimisissa. Omien kummieni kohdalla on käynyt niin, että ovat olleet kummiksi ruvetessaan yhdessä, mutta eronneet vähän sen jälkeen enkä toisesta olekaan sittemmin koskaan kuullut. Kummeja oon aatellut, että vois olla kaksi tai kolme. Omaa veljeäni oon aatellut pyytää ja sitten ehkä myös miehen sisaruksista toinen. Täytyy kyllä tunnustaa, ettei kotona olla otettu tätä kummiasiaa koskaan puheeksi, nämä on vaan mun aatoksia.

Lapsien nimistä meillä on miehen kanssa ollut alusta asti yhteinen linja. Halutaan nimeksi suomalaiset nimet, mutta ei kuitenkaan ihan tuikitavalliset. Molemmilla meillä on suomalainen sukunimi ja myös etunimet on ihan suomalaiset. Alusta asti meillä on jostain syystä ollut mielessä tytölle etunimi, joka miellyttää molempia. Nimiehdotuksia on heitelty ilmaan silloin tällöin ja kyllä sieltä molemmissa sukupuolissa löytyy nimiä, jotka on molempien mielestä hyviä ja sopivia ja sopii sukunimen kanssa. Sillä ei oo mitään merkitystä kumpi sieltä tulisi, vaikka mies leikkimielisesti haluaa pojan ja minä tytön. Jospa tuliskin molemmat samalla kertaa =)

Lisäänpä itseni tähän listaan. Laitan nyt vaikka maaliskuun tonne, kun kerran siitä asti ei oo ollut ehkäisyä mukana, ei sillä, että ois hirveesti puuhailtukaan, noi mun vuodot vähän häiritsee sitäkin elämää.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, T7/06
Katriina, 26 + 31, Y3/06

 

[Vilkku]

Heips,
kiitos tsempeistä tytöt! =) Nyt te saitte jo mutkin alkaa jännittää vaik lupasin ittelleni etten ala etten sit pety koska en jotenkin jaksa uskoa raskauden mahdollisuuteen. Ei oo vieläkään menkat alkanu mut menkkamaisia kipuja ollut silloin tällöin. Ei kyllä mitään raskauteen viittaavia oireita, no ehkä alaselkä kipu mut se voi kyl kans ennakoida menkkojen alkamista tai johtua puutarhassa kyykkäämisestä. Kauhee ku sitä alkaa kyttää mitä pienempii nipistyksiä sun muita: - jospa oliskin käyny flaksi! Raskaustestin olen kyllä jo hankkinut (tulevaisuutta ajatellen) mutta pidän kyllä meidät vielä jännityksessä koska en halua rikkoa tätä ""kuplaa"" vielä tänään. Uskon kyllä vuotopäivien olevan edessä.

Katriina - *lämmin halaus*. Kuulostaa kyllä rankalta tuollainen ainainen vuotaminen. Mua kun kiukuttaa jo kuuden päivän menkat. Mutta olen kyllä kuullut mitä ihmeellisimpiä tarinoita ihmisistä jotka ovat tulleet raskaaksi jo toivon menetettyään. Joten usko pois vaan - joku kaunis päivä sullakin on se oma nyytti!!! Ja siihen asti käyt vaan täällä purkamassa tuntojas!

Mistäpäin Suomenmaata te neidot ootte? Me asustellaan pääkaupunkiseudulla. Kesällä onkin sit ihana lähteä vanhempien luo tuonne metsän keskelle ja appivanhempien mökille keski-Suomeen. Siellä voi sit oikeesti nauttia olemisesta ja HILJAISUUDESTA! Työni puolesta en voi sanoa nauttivani hiljaisuudesta tai rauhaisasta työtahdista - kuten Joanna ja joku ? muu olen sosiaalialalla asiakkaina lapset perheineen. Myöskään tämä pääkaupunkiseudun hälinä ei paljoa rauhaa anna. Mies ei voi ymmärtää miksi tahdon hetken vaan olla kun tulen töistä kotiin, ilman radion tai telkkarin rähinää.. Muuten olen kyllä kotona enimmäkseen ikiliikkuja. Varsinkin uuden talon myötä tuntuu että koko ajan on jtk tekemistä ja perfektionistina kaiken pitää olla just eikä melkeen. Joten jollen lähde kotoa lomalla minnekään niin teen kyllä pidemmänkin loman jotain hommia..

Jospa menis vaihtaa yökkärit päälle ja kömpis sänkyyn kattoo jtk telkust hetkeks. Huomen aikanen herätys aamuvuoroon.

Palaillaan...

 

[hj]

Aurinkoista maanantaita kaikille! Joo, pitää nauttia näistä ilmoista, lauantaina on kuulemma taas lähempänä kymmentä astetta kuin kahtakymmentä..

Vastailen tohon listaan, eipä tänne mitään muuta oikein kuulu. Yritän olla hiljaa vauva-asiasta, on hirmu vaikeeta. Laitan tohon listaan sen, koska MINÄ toivoisin meidän aloittavan yrityksen, sillon loppuu pillerit. Ei siis olla sovittu, että silloin aloitettaisiin. Mutta uskon tai ainakin toivon, että mieskin siihen mennessä haluaa aloittaa yrityksen. Pillerien lopetuksesta on jo sovittu, se käytetäänkö muuta ehkäisyä riippuu miehestä.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, T7/06
Katriina, 26 + 31, Y3/06
Hj, 24+28, T7/06

 

[Daisy]

Aurinkoista huomenta!

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei kukaan kavereistani ole raskaana, niin eilen sitten yksi ystävä pääsi ihan totaalisesti yllättämään vauvauutisilla! Oli siis itse ihan yhtä ymmällään asiasta. Jäi vähän epäselväksi, oliko hän edes kovin iloinen asiasta, mutta mä ainakin olin ihan vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan!

Kyllä mullakin töissä kiirettä pukkaa, mutta välillä on hyvä vähän pitää taukoa, niin ajatus kulkee taas paremmin Tietskan ääressä pönötän yleensä lähes koko päivän eli sen vuoksi täälläkin tulee vierailtua aika ahkerasti. Mä olen lounaisrannikolta syntyjään ja ns. paluumuuttaja eli pääkaupunkiseudulla ja ulkomailla vierähtäneiden vuosien jälkeen täällä taas.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, T7/06
Katriina, 26 + 31, Y3/06
Hj, 24+28, T7/06

 

[Erica]

Moikka kaikille

Täällä ilmoittautuu ketjuun mukaan 30 v ""tyttönen"" pääkaupunkiseudulta. Olen taustaillut jo jonkin aikaa ja olenkin joskus aikaisemmin kirjoitellut tänne palstalle kuumeiluistani ja siitä kuinka vaikeaa vääntöä minulla on ollut avokkini kanssa aiheesta..

Mun tilanne on seuraava. Eli avokkini on 33v ja ollaan nyt oltu yhdessä reilu pari vuotta. Mulla on ollut kova vauvakuume jo pitkään ja kun tavattiin, heti oli selvää että tää on ihminen jonka kanssa haluan jakaa elämäni . Mies ei innostunut vauva asiasta ja jossain vaiheessa jopa epäilin, että haluaako hän ollenkaan lapsia. Sanoi vaan, että sitten joskus. Mulla alkoi kylmähiki nousta pintaan, miten niin joskus?! En halua jättää yrittämistä ""viime tippaan"" kun tätä ikääkin jo alkaa olemaan... Varsinkin kun lääkäri on joskus sanonut mulle että raskautuminen voi olla vaikeaa...

Noh, olen kärsivällisesti odottanut, antanut ajan kulua ja ajatuksen muhia toisen päässä.

Asia on ollut meillä suorastaan tabu. Asiasta on kinattu monet kerrat ja lopuksi päätin tosiaan antaa asian olla. Tämä kantoi hedelmää, sillä nyt olemme edenneet siihen pisteeseen, että mies on myöntynyt ajatukselle ja yrittäminen aloitetaan ensi talvena heti vuodenvaihteessa!!!!!!!!!!!


Rohkenen myös epäillä että kosinta tulee näillä nurkilla sillä avokkini haluaa ehdottomasti olla naimisissa ennen lapsia Mä olen ihan intona, ihan teini olo, en meinaa nahoissani pysyä...vaikka aikaahan tuonne vuoden vaihteeseen vielä on... (ja nyt haaveilen myös romanttisista talvihäistä....)

Ihanaa on ollut lukea teidän juttuja ja olla hengessä mukana. Ja vielä ihanampaa kun on nyt jotain mitä odottaa!!!

Aurinkoista päivää toivotellen!

 

[Anna]

Hei!
Uskaltautuisikohan vielä mukaan? Itse olen myös seuraillut tätä palstaa enemmän ja vähemmän, mutta nyt ensi kerran rohkenen kirjoittaa. Olen 26-vuotias ja poikaystävä muutaman vuoden nuorempi. Vauvakuumetta ollut nyt vuoden verran ja siitä meillä kanssa ei mielellään haluttaisi puhua ihan joka päivä, niin kuin taas itseäni huvittaisi miettiä nimiä, kummeja yms. Niinpä tämä palsta vähän helpottaa, kun näen, etten ole ainoa, joka oireilee pahemman kerran.

Olemme päättäneet aloittaa yrittämisen syksyllä, mutta jotenkin aavistan, että olen ""pakottanut"" poikaystäväni tähän ratkaisuun. Itse en voisi olla valmiimpi tähän ratkaisuun, mutta poikaystäväni vielä empii vähäsen, vaikkakin kyllä lapsista hirveästi pitää ja niitä haluaa. Hän haluaisi odottaa vielä vuoden, itse en millään jaksaisi, mutta on siis nyt myöntynyt tuohon syksyn yrittämiseen.

Työtilanteeni ei ole hyvä, sillä vaikka olen akateeminen, niin pätkätyöläisyys on urani tällä hetkellä.. Olen kyllä itsekäs haluissani, tiedostan sen, mutta haluaisin kerrankin elämässäni elää tunteella, en aina sillä kuuluisalla järjellä, joka odottaisi tätä vauvan yrittämistä vielä ainakin sen vuoden.

Pillerit haluaisin myös jo lopettaa ja käyttää muuta ehkäisyä, mutta pelkään myös miten käy iholleni, kun syön Diane Novaa tällä hetkellä ja nyppyjä tulee aina stressiaikaan, entäs sitten ilman pillereitä, huh..

Nyt kahville!

 

[Katriina]

Moro taas kaikille! Ulkona ois ihana ilma, mutta täällä sitä vaan pakerretaan toimistolla. Niihin työasioihin jotkut täällä oli laittaneet kommenttia. Mä itse tykkään siitä, kun on tosi kiire mieluummin kuin että on tosi hiljaista. Nyt on kyllä tosi tosi hiljaista, melkein pelottavan hiljaista, mutta kun mun työmäärä on suoraan verrannollinen siihen, mitä Venäjän rajan toisella puolella tapahtuu, niin kohta on taas sitten niin kiire. Ei juuri koskaan sellaista tasaista, vaan aina laidasta laitaan. Ja kohta sen tietää, että alkaa se ylityökausi ja saa painaa pitkää päivää. Mutta mä tykkään sellaisesta enemmän kuin että päivät menee surffatessa =)

Muuten uudet, tervetuloa mukaan! Anna: Mä lopetin pillerit jo puolisentoista vuotta sitten ihan muista kuin vauvasyistä ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka omat pillerini oli tosi matalahormoniset, niin edelleen mulla on finnejä (joita ei siis ollut ennen kun aloitin pillerit). Tämä tietty on yksilöllistä, mutta kiitän onneani, etten suostunut alkaa syödä Diane Novaa, vaikka lääkäri sitä ehdotti, jotta vuodot saataisiin kuriin. Pilleritön elämä sopii mulle kuitenkin tosi hyvin.

Jaa, pitää alkaa haaveilla vauvasta ja siitä että pääsis ulos auringonpaisteeseen. Mukavaa päivänjatkoa teille!