Ajatuksissa

[kuukeiju 78]

Mahtuuko ketjuun vielä? Nämä ajatukset on jotenkin niin lähellä omia tuntemuksia, että pakko kirjoittaa.. Eli mä olen 28v. ja avomies myös 28. Mulla on ollut"" krooninen vauvakuume"" aina, mutta sellanen todellinen halu saada oma lapsi on ollut nyt jotain 1,5 vuotta. Ja just nimenomaa alussa oli se, että halus vauvan, mutta nykyään sitä jo ajattelee, että olisi kiva jos olisi oma uhmaikäinen

Meillä tilanne sellainen, että mies haluaa lapsia, joskus, mutta ei suostu ikinä sanomaan aikaa, jolloin voitais alkaa yrittämään. Meillä on ""ehkäisynä"" ollut nyt about 8 kuukautta keskeytetty yhdyntä. Nyt vuoden alusta on mukaan tulleet ns. varmat päivät. eli pienen pientä mahdollisuutta koko ajan on, mutta ei lienee kuitenkaan kovin todennäköistä, ei ainakaan vielä ole ""ehkäisy pettänyt""... Tää on jotenkin niin outoa, että mies kyllä suostuu olemaan käyttämättä kunnon ehkäisyä, mutta ei kuitenkaan suostu aloittamaan virallista yrittämistä vielä.

Aina välillä se puhuu vauvoista ja nytki esim. kun olin kaverin kanssa matkalla ja tulin kotiin, niin ensimmäiseksi mies sanoi, että hän oli ollut naapurissa kylässä, missä on pieni, 1v. poika. Ja olin kuulevinani äänessä vähän innostusta kun mies selitti miten se pikkupoika oli vilkas ja osasi näyttää missä on napa tms.)

Onkos teillä muilla siten, että ajattelette ikäänne ikäänkuin vuodella eteenpäin? Mä ainakin ajattelen asioita jotenkin vauva-asian kautta aina.

 

[Joanna79]

Lauantai-iltoja!

Mukava lukea kuulumisia ja tervetuloa myös uusille kirjoittelemaan omia ja miestemme ajatuksia =) Tässä pitänyt taas todella kiirettä. Oma talo (ja se piha!) ja kiireet töissä vievät kyllä kaiken ajan.

Me olemme avopuolisoita, häistä emme ole oikeen koskaan jutelleet mitenkään sen enempää, eli ei ole ihan lähitulevaisuudessa ne ajankohtaista. Itse en halua välttämättä mitenkään isoja häitä, kirkossa läheisten läsnäollessa riittäisi hyvin minulle.

Vilkku kyseli telkku ohjelmista. Mulla ei oo oikeen mitään ""must"" ohjelmaa, tykkään katella vähän sitä sun tätä. Kaikki laihuttamis ohjelmat tulee usein katottua, ikuinen laihduttaja kun olen (171/73 tällä hetkellä, huoksis..=) Tota painoakin olis kiva saada muutama kilo alas. Jos en saa painoa nyt yhtään kiloa alas, miten olen ajatellut raskauskilot karistaa (mietinpähän vaan..).

Yritystä ei ole ollut tässä kuussa, eikä kyllä oikein seksiäkään. Nukahdan yleensä joka ilta sohvalla, eikä sitä sitten jaksa ruveta touhuamaan väsyneenä. Ei tuo mieskään kyllä ole pahemmin ehdotellut, taitaa remontointi viedä siitäkin mehut.

Siskoni tyttö täytti juuri 1 vuotta ja he olivat koko perhe käymässä. Taitaa tuo mies pikkuhiljaa olemaan valmis ajatukseen perheenlisäyksestä, sanoin etten halua mitenkään painostaa tässä asiassa, vaan etenemme ihan siinä vauhdissa mikä kummallekin sopii. Eli pikkuhiljaa.. =)

Kuulumisiin taas! Ööö, tai pitäisikö sanoa kirjoittelemisiin =)

 

[Vilkku]

Mukaan vaan Kuukeiju, aina on uusille ajatuksille ja kommenteille tilaa. Täälläkin on vähän väliä hiljaista mutta yritetään me joille tämän ketjun sisältö on juuri nyt ajankohatinen pitää sitä ""elossa"". Ja yritetään saada nuo tuolta ""Mies ei""-ketjusta mukaan tänne koska siellä keskustellaan tismalleen näistä samoista asioista. Helpottaisi jos olisimme me ""haaveilijat"" kaikki samassa ketjussa...

Juu, kumma tuo miesten ajatuksenkulku: Keskeytettyjä yhdyntöjä harrastetaan uskoen ettei nainen voi tulla raskaaksi niin kun ei kerta hoideta hommaa loppuun asti. Tosin sit uskotaan et raskaaks tullaan heti kun yritys aloitetaan ja mihin aikaan kuukaudesta tahansa... (No okei, jotku, hyvin pieni ryhmä,näyttää tulevan raskaaks suunnilleen haarojaan levittämällä.Hih) Hohhoh =) Mä en ole hirveesti viittinyt selittää raskautumisen monimutakisuudesta miehelleni mut nyt kun vihdoin päästiin samalle aaltopituudelle niin mies ei sitä tajunnut ja tais mennä tää kierto mönkään. No en kyl oo ihan varma koska ovuloin ja ovuloinko ylipäätään joten on silleenki saattanu mennä mönkään. Tuossa sitten harmitellessani mies sanoi et jos sit ens kuussa varoittaisin häntä vähän aikaisemmin ettei hänenkään tarvi syttyä suunnilleen nappia painamalla..heh=)

Kuukeiju, voihan olla et mieheskin alkaa kypsyy ajatukseen omasta lapsesta koska noin kyllä omanikin puhui kummipojastamme. Joskus kunnon keskustelu ja aikataulun vaatiminen voi tuottaa tulosta. Ei ketään voi pakottaa haluamaan ja tekemään lasta mutta toisaalta parisuhteessahan pitää oppia tasapainoilemaan eri tarpeiden tyydyttämisessä joten jos niitä lapsia yhdessä haluaa niin ei toinen loputtomiin voi vain asiaa lykätä. Omalla kohdalla huomasin jo ahdistuvani välillä tosi voimakkaasti ja oli pakko purkaa ahdistusta lähtemällä lenkille tms. Mietin rakastiko mies minua oikeasti kun ei vielä tahtonut samaa. Pari kertaa mietittiin koska aloitettaisiin yritys ja pari kertaa lykättiin sitä miehen takia mutta sitten hän itsekin huomasi ajan vaan kuluvan eikä sitä ""sopivaa"" aikaa kai koskaan olekaan joten nyt sitten alotellaan.
Huh, ihan hengästyttää tää kirjoitusmaraton=)
Paras lopettaa...
Mukavaa lauantai-iltaa siskot!

 

[minni]

Heippa kaikille!

Ajattelin tulla mukaan, jos teille vain sopii. Olin alkuperäinen kirjoittaja tossa ""Mies ei valmis"" -ketjussa, ja täällä on näköjään aika samanhenkistä porukkaa. Eli olen 26, kihlattuni 24 (ensi vuonna naimisiin). Kamala vauvakuume, mutta mies ei valmis. Haluaisin kamalasti ruveta yrittämään, kun klamydiaa sairastaneena pelkään että siinä saattaisi mennä jonkun aikaa.

Mies jaksaa vielä rampata baareissa, niin sen kaveritkin tekevät, itse en jaksa kummemmin. Rakastan koti- ja elokuvailtoja, punaviiniä (voisin hyvin tinkiä vauvan takia!) ja hyvää naposteltavaa, kodin sisustamista ja tottakai tyttökavereiden kanssa juoruilemista. Kuulimme toissapäivänä että yksi mieheni ""ryyppy""kavereista on tulossa isäksi, olivat kuulemma yrittäneet puoli vuotta vaikka molemmat opiskelijoita. Toivon että vauvakuume iskisi poikaystävääni vaikka tätä kautta

Leppoisaa sunnuntai-iltapäivää kaikille

 

[Pinja]

Tervehdys!

Eilinen vapaa päivä otti aika koville. Sain kuulla, että eräs ystäväni on raskaana. Nyt sitten olen siinä pisteessä, että en kykene iloitsemaan ystävien raskaus uutisista. Olen toki onnellinen heidän puolestaan, mutta.. tuntuu vaan niin epäoikeuden mukaiselta. Vielä kun mietin tapauskohtaisesti niin kukaan heistä ei ole TODELLA HALUNNUT LASTA. Vaan niitä joko tulee vahingossa tai kun kumppani nyt niin hirveesti haluaa tai pahimmillaan kun kaikilla muillakin on. Se on niin huutava vääryys, että sitten on ihmisiä(itseni mukaan lukien) jotka todella haluaa lapsen niin niitä vain ei tule vaikka kuinka yritetään. Itsehän en ole tosin päässyt vielä edes yritys asteelle. Tosin kaikki ystäväni rakastavat lapsiaan ylitse kaiken. Sitä ei käy kieltäminen. No, joka tapauksessa päivä meni tumma pilvi pään päällä seuraten ja ajatukset oli lapsissa koko päivän.
Mietinkin pitäiskö mun ottaa aika lisä kokonaan tästä lapsi asiata kun se ahdistaa nyt näin kamalasti ja keskittyä harrastuksiin.
Tai toinen vaihtoehto on keskustella miehen kanssa vakavasti asiasta ja saada se jotenkin ymmärtämään.
Niin tai näin, eiköhän kaikki järjesty ajallaan...

Mukavaa kuulla, että Katrilla menee jo paremmin
Vanilla: pidä meidät ajan tasalla
Kuulumisiin!
P:S minnille: mietinkin jo että, milloin siirryt tänne saman henkisten pariin terve tuloa mukaan!

 

[minni]

Heippa taas!

Juttelin kaverini kanssa ja tajusin että on hyvä selvittää miehen kanssa että haluaako hän ylipäätään lapsia, vai onko kysymys ""vain"" odottamisesta. Kaverini sisko, joka asuu Ruotsissa, on vajaa 40 -kymppinen ja seurustelee ""elämänsä miehen"" kanssa. Mies on tullut nuorena tahtomattaan isäksi, ja menettänyt vapautensa parikymppisenä. Hän on ollut kuitenkin hyvä isä ja rakastanut lastaan.

No, nyt kaverini sisko haluaisi lapsen koska 40 kymppiä lähenee ja aikaa ei ole enää paljon. Mutta! Mies on vasta nyt saanut ""vapautensa"" 20 vuoden jälkeen eikä jaksaisi samaa ruljanssia uudestaan. Hänellä on vihdoin mahdollisuus panostaa itseensä, parisuhteeseen, matkustaa jne.

Kaverin sisko ei tiedä mitä tehdä! Hänellä ei ikinä ole ollut ""pakottavaa"" vauvakuumetta (niinkuin monella meistä), mutta haluaisi mielellään äidiksi. Hänen ainoat mahdollisuudet ovat 1. tehdä ""vahinko"", jolloin mies kyllä pysyisi hänen rinnallaan, mutta hän loukkaisi miestä pahasti
2. jättää elämänsä mies, eikä olla varma tapaako jotain yhtä rakasta ja hankkia lapsi ""ominpäin"" 3. jäädä lapsettomaksi.

Heidän olisi ehkä kannattanut puhua asiasta jo aiemmin, ennenkuin homma on mennyt niin vakavaksi.... Mielestäni jos mies tosissaan rakastaa häntä, hän antaisi kaverini siskolle lapsen. Mutta toisaalta ymmärrän miestäkin, hän ei ole ikinä voinut elää ""nuoruutta""...

Kuuntelin ihan silmät pyöreänä kun kaverini kertoi siskonsa elämästä!!!

 

[Vilkku]

Iltaa, nukahdin jo kertaalleen katsoessamme telkkaria mut koiran iltapissatuksen takia taas pirteänä kuin peipponen...

Joanna, mulla on ihan sama ongelma kuin sinulla: mäki sammun NIIN helpolla iltaisin vaikka ois tuntunu ja ajatellu et illal vois vähä ""rynkyttää petiä"". Meil meneekin useimmiten rytmit ´ja halut ihan päinvastoin; mua himottaa illalla ja pakko mennä aikaisemmin nukkumaan duunin takia kun taas miestä haluttaa aamuisin ja hänellä ei ole niin kiire silloin.

Minni, juu turhaan me keskustellaan samoista asioista eri ketjuissa! Kyllä se varmaan on järkevää mieletä rauhoittavaa joskus keskustella toiveista tulevaisuuden kohdalla. Mutta niinkuin täälläkin on tullut ilmi monen kohdalla vaikka asioista olisikin jo keskusteltu ja lapsia halutaan niin aikataulu ei aina mene niin yksiin ja silloin onkin vaikeaa tietää miten olla ja mitä tehdä jottei painostaisi toista. Kun oma mieheni vihdoin oli myös valmis lapsen tekoon niin minun piti oikein varmistella että hän todella halusi sitä eikä myöntynyt vain minun toiveiden takia. Eli ensi kierrosta meillä alkaa yritys (tuossa kun jo laskeskelin niin se sattuu ystäviemme häiden alle..).

Pinja, minustakin tuntuu että raskaana olevia on nyt taas joka puolella ja ystävistämme/tutuistamme on nyt about 4 tai 5 paria raskaana....


Joo, nyt pakko mennä nukkumaan. Jatketaan....

 

[Daisy]

Heippuli,

Täällä yksi ""jäsenhakemus"" lisää

Olen 30 -vuotias nainen Lounais-Suomesta, joka haaveilee myöskin omasta vauvelista. Tuli kyllä aika fossiili olo lukiessa tätä palstaa, mutta jotenkin tämä ketju vaan tuntui omimmalta, kun ensimmäisestä tässä vasta haaveillaan. Mitään varsinaista ehkäisyä ei olla juuri käytetty tähänkään asti (lakanoille ruiskimista ei kai voi laskea sellaiseksi, vaikka hyvin onkin toiminut...) pillereitä en siis ole syönyt moneen vuoteen, kun ne eivät mulle oikein sopineet. Viime oviksen aikaan jätettiin sitten tämäkin ehkäisymuoto pois (tai itse asiassa mies jätti, eikä mulla ollut tosiaan mitään sitä vastaan ). Mutta ei tämä ensimmäinen yritys vielä tuottanut toivottua tulosta. Menkkojen olisi pitänyt siis alkaa eilen aamusta ja kehittelin jo kaikenlaisia oireitakin, mutta raskaustesti näytti vaan illalla miinusta.

Aika alkutaipaleella ollaan siis tämän yrityksen kanssa ja ihan hiljattain tälle palstallekin eksynyt eli voipi olla, että olen aika pihalla kaikesta! Mutta mulla on myös vähän sellainen tutina, että saatan kirjoitella täällä vielä pitkäänkin... Mies kun joutuu joutuu työssään reissuamaan tosi paljon, eikä ole edes aina kotosalla otolliseen aikaan!

Tällaisia!

Terkuin,

Daisy

 

[Vanilla]

Heippa !

..ja kovasti tervetuloa Daisy mukaan ! Turhaan tunnet olosi fossiiliksi, koska kuitenkin samaisesta asiasta tässä kaikki haaveilemme ja ajatukset pyörivät kaikilla samaisten tuntemusten ympärillä =) Toiset meistä saattavat olla ehkä hieman pidemmällä haaveissaan kuin toiset, mutta ""tavoite"" on kuitenkin sama.

Kyllähän se puna-armeija viikonloppuna sitten hyökkäsi ja aika tavalla kellon tarkasti. Pettymys oli kyllä aika suuri.. Mutta toisaalta mä jo etukäteen aavistelin ja itseäni ajatukseen valmistelin, että eihän tämä nyt ihan näin helposti käy. Ensimmäisiä oikeita (tietoisia) yrityksiä nämä kun kuitenkin ovat. Jotenkin sitä vain niin kovasti tahtoisi uskoa ja toivoa, että heti tulee tuloksia vaikkei se oikeasti sillä tavalla mene..

Mutta ei tässä hätää. Täällä ollaan jo häntä pystyssä ja valmistaudutaan uuteen koitokseen =) Onhan tuo ""harjoittelukin"" oikein mukavaa ! Mä kävin tilaamassa jokunen päivä sitten muutaman raskaustestinkin - jo valmiiksi kaappiin odottamaan (!?) - jos vaikka joskus (toivottavasti pian=)) sattuisi tarvitsemaan. Ja kävin jo raskauslaskurissakin testaamassa, että koska mahdollisesti sattuisi olemaan otollisimmat päivät tässä kierrossa. Välillä mä tunnen itseni todella naurettavaksi näiden mun lapsi-ajatusteni kanssa. Toki me miehen kanssa ollaan asioista keskusteltu, mutta ei se kuitenkaan ole sama kuin jutella asiasta samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa.. Se tunteiden ymmärrys on kuitenkin niin erilaista. Mies ottaa tämän asian kuitenkin huomattavasti rauhallisemmin kuin minä. Mulla kun normaalistikin on tapana ""ylireagoida"" tietyistä asioista, joten voitte kuvitella mitä tapahtuu kun on kyse lapsista.. =)

Onko kenelläkään muulla koskaan tunnetta, että meneeköhän näiden vauva-juttujen kanssa nyt pikkuisen yli ? Vai olenko mä ainoa..

Mähän olen siis haaveillut ja toivonut lasta jo noin kaksi vuotta. Ja nyt kun tilanne on tämä, että raskautuminen on myös mieheni toiveissa, niin tilanne saattaa välillä riistäytyä käsistä =) Positiivisessa mielessä tosin.. (näin tahdon asian ainakin nähdä=))

Vapun odotusta..

 

[Daisy]

Heipä hei taasen,

Puna-armeijan hyökkäyksen kohteeksi jouduin minäkin! Vaikka tosiaan tein sen testin, niin silti oli vielä pieni toivon kipinä, jos kuitenkin... mutta ei!

Mä olen kanssa vähän tota kaikki-mulle-heti-nyt-tyyppiä ja tuppaan innostumaan asioista aina täysillä eli saattaapa mullakin mennä vielä tämä hössötys vähän yli. Laskin heti kuukkareiden alettua otollisen ajan seuraavaan kertaan, mutta pahus, taitaa olla tuo isukkiaines reissussa juuri silloin! Mutta seuraavassa kuussa ollaankin sitten todennäköisesti lomareissulla juuri silloin eli aikaa vaikka ja mihin...

Mies meilläkin vähän rauhallisempi tämän(kin) asian suhteen. Eikä kai halua yrittämällä yrittää, enkä mäkään viitsi sitten siihen suuntaan näistä niin kauheasti paasata, ettei tule suorituspaineita eli piinaan teitä jutuillani sitten senkin edestä!

Päivänjatkoja,

Daisy

 

[Vilkku]

Iltapäivää.. harmitus Vanillan ja Daisyn puna-armeijan hyökkäyksestä! Uutta pökköä pesään. Vaikka voin vaan kuvitella miltä tuntuu kun pitää odottaa taas kuukauden pitkät päivät uuden yrityksen jännäämiseen. Ei varmaan ole helppoa varsinkaan jos siitä tulee pidempi odotus niinkuin olen lukenut käyneen monelle noissa muissa ketjuissa. Pidetään sormet ja varpaat ristissä et tästä MEIDÄN ketjusta tulee hyvä onninen kaikille!!!! =)

Ai miehet malttamattomia?!...=) Juuei, kyl me naisetkin osataan olla malttamattomia ja sit oikein kunnolla. Mäkin olen Vanillan lailla potenut hiljaa vauvakuumetta parisen vuotta ennenkuin mies innostui. Ja nyt kun aletaan pelkästään yritys ei meinaa pysyä nahoissaan ja haluaisi kertoa kaikille et vihdoin mekin yritetään - siis yhtä innoissaan pelkästä yrityksestä kuin jotkut ovat raskautumisestaan....Säälittävää=)

Minäkin olen käynyt bongaamassa ovislaskurista parhaat osumahetket mut mitään ovistestejä en kyllä ole enkä ole aikonut hankkia jollei raskautuminen sitten tule olemaan vaikeaa. Luulen et munkin kohdalla liiallinen suunnittelmallisuus vaan aiheutta liikaa paineita sekä seksiin että parisuhteeseen. Mä varmaan alkaisin säästelemään itteäni (tai ennenkaikkea miehen siittiöitä) ainoastaan käytettäväksi otollisimpiin hetkiin. Oihohhoh, ollaan koht kaikki professoreita raskautumisessa=)

Tulipas taas hymiöitä. No joo, hyvä päivä! Aloitin eilen duuniin pyöräilyn. Päiväs tulee 40 min. pyöräilyy ja ottaen huomioon et olen ollut aika saamaton viime aikoina olen aika tyytyväinen itteeni. Ja erittäin pirteä!!.... Jospa menis vähä ""kiusaa"" miestä...

Later, ladies..

 

[Daisy]

Huomenta!

Mä en ovistikkuja usko tarvitsevanikaan, vihloo alavatsasta silloin sen verran lujaa. Menin joskus nuorena sen vuoksi gynellekin, kun olin ihan sata varma, että nyt on iskenyt joku kauhea sukupuolitauti! Reilu 600 mk sain sitten maksaa siitä ilosta, että lääkäri totesi ovulaation! Mun mielestä mulla se on kuitenkin ollut pari päivää myöhemmin, kun nuo laskurit antaa. Harmi vaan, että mies on parin tuhannen kilometrin päässä seuraavan tärppiajan, hmmm... pitäisiköhän lentää perään...

Aurinkoista päivää,

Daisy

 

[Vanilla]

Aurinkoista keskiviikkopäivää naiset !

Mulla sama juttu kuin edellä, en ole ajatellut hankkia enkä usko tarvitsevanikaan tikkuja ovulaation tarkkailemiseen. Kyllä sen sitten alavatsassaan tuntee kun ovuloi. Enkä mäkään tahdo tästä vauva-asiasta tehdä mitään suurta projektia, ainoastaan siinä tapauksessa jos alkaa näyttämään siltä ettei niitä vauvoja ""normaali vauhdillamme"" tule. Seksielämämme on aina ollut ihan mukavan aktiivista, ja nyt vielä enemmän kun ei tarvitse enää ""leikkiä"" ja tahria lakanoita =) Lähimmät ystävät ja perhe tietää kyllä isosta vauvakuumeesta(ni/mme), mutta kenelleen yrityksistämme ole kerrottu. Saavat kuulla vasta sitten jos ja kun on jotakin kerrottavaa.

Mä olen itse muutaman päivän reissussa seuraavan oviksen aikoihin.. mutta voihan sitä aina kuitenkin yrittää, kovasti paljon ennen ja jälkeen =)

Tästä on naiset hyvä jatkaa.. Aurinkoa kaikille !

 

[Vilkku]

Ihana keväinen päivä!!!! Tulee tuosta auringosta niin onnellinen olo! Mitäs meinaatte tytskät vappuna tehdä? Meille tulee muutama kaveri kylään grillailee. Ihan rauhallista menoa tiedossa. Yritetäänhän tytöt pitää tää meidän ketju ekal sivul!=)

Palataan...

 

[Joanna79]

Heips!

Ihan pikaisesti tällä kertaa vaan. Ei juurikaan mitään uutta, menkat pitäisi alkaa tässä muutaman päivän päästä jos eivät taas päätä viivätyä. No, raskaustestejä ainakin olisi lipastossa, jos siis olisi harrastettu enemmän seksiä tässä kuussa (jäiköhän yhteen kertaan..iikss...). Tosin EI siis ole ollut mitään yritystä vielä, emme ole päättäneet että nyt olisi se oikea aika, mutta ei se kaukanakaan ole.

Vappuna ajattelimme olla meillä, myöskin grillausta ja hiukan boolia jne, ehkäpä baariin myös. Hauskaa vappua kaikille!=)

 

[Vanilla]

Iltaa naiset !

Mä vietän vappua ystävien kesken grillauksen, karaoken ja naamiaisten merkeissä. Ehkäpä myös baariin. Mies viettää poikien kanssa oman vapun, aika tavalla samoissa merkeissä. Me ollaan aika usein omineen juhlimassa omien ystäviemme kanssa, ei sillä ettemmekö pitäisi toistemme ystävistä. Tämä vain toimii meillä hienosti. Toki me vietämme yhdessäkii aikaa, mutta tämä vappu meneepi nyt näin. Vapun jälkeen olen muutaman päivän kotona ja lähen taas reissuun.. Eipä ainakaan kyllästymään pääse =)

Tästä on hyvä jatkaa.. Kirjoitellaan ahkerasti !!

 

[Daisy]

Heippuli,

Kerrankin nyt näyttää siltä, että tulee kunnon vappukelit Me mennään tuttavapariskunnan luokse istumaan iltaa, tarkoituksena myöskin grillata ja ottaa vähän sitä simaa Lisäksi pitäisi vkl:n aikana laittaa vähän pihaa ja käydä katsomassa tontteja. Haaveissa siis tämän pikkuihmisen lisäksi oma talo!

Hauskaa vappua kaikille,

Daisy

 

[Pinja]

Heivaan hei!

En nyt malttanut enään olla kirjottamatta. Johan mä viikon olin täältä poissa. Heh, heh! Ja täytyyhän jonkun nostaa meidät ekalle sivulle.
Juuri tultiin mökiltä kotiin. Ja kyllä teki hyvää olla metsän keskellä omassa rauhassa. Olla vaan ja nauttia auringosta ja hiljasuudesta. Saunoa ja syödä hyvin. Ja käpertyä oman kullan kainaloon ja katsoa auringon laskua. Mutta oli kyllä mukavaa palata kotiinkin. Saa asettua aloilleen ennen töihin paluuta.
Mulla ei ole mitään uutta kerrottavaa. asunto asia edistyy sen verran, että ollaan tulossa siihen ratkaisuun, että ruvetaan rakentamaan. Tosin olen vielä hieman skeptinen tän projektin aikataulusta tai toteutumisesta. Varmaa on vasta kun kaupat on tehty. Ja siihenkin menee aikaa varmaan ainakin puol vuotta. mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Kamalan innoissani asiasta kyllä olen. kutkuttaa ajatus, että pystyn vaikuttamaan talon ulkoasuun, kokoon ja laittaa se kaikin puolin mieleiseksi. Puhumattakaan omasta pihasta ja sen laittamisesta. Eikös täällä ole muitakin jotka rakentavat/ remontoivat? tai suunnittelenat rakentamista?

Mutta, toivotan kaikille oikein hyvää vappu päivää, eritoten krapulasta kärsiville

 

[Katriina]

Täällä parannellaan flunssaa. Loppuviikosta olin sairauslomalla ja lauantaina meillä oli juhlat, joten vappua en varsinaisesti juhlinut lainkaan, kun podin silloin flunssaista krapulaa.

Oma kiertoni tuntuu olevan suhteellisen sekaisin sen toimenpiteen jäljiltä enkä oo menkkojen jälkeen onnistunut löytämään mitään ovulaation merkkejäkään, rinnat tosin on kipeytyneet vähän. Periaatteessa ois mahdollista olla raskaanakin, mikäli ovulaatio on tapahtunut, mutta saas nähdä. Toivon toki, mutta en uskalla kuitenkaan toivoa liikoja. Eli menkkoja ja niiden poisjäämistä odotellessa...

Meillä kanssa on ""joskus"" suunnitteilla rakentaa oma koti. Nyt asutaan rivitalokolmiossa ja se riittää nyt toistaiseksi, mutta jos oikeesti perheenlisäystä tulisi, niin aika pieneksi jäisi nopeesti, meillä on niin pienet huoneet. Mutta se on tosiaan vasta ihan suunnitteluasteella, niin kuin on se lapsikin vielä.

No - joko meillä on jollakin plussia? Todennäkösyyksien mukaan pitäisi jonkun jo kohta plussata.

 

[Daisy]

Moikkuli!

Tulikin sitten vietettyä vappua vähän railakkaamman puoleisesti, vieläkin vähän heikottaa. Vappuyönä mies sanoi haluavansa lapsen kanssani =) Oltiin kyllä aika hiprakassa kumpainenkin, mutta se kuulosti siitä huolimatta aivan ihanalta! Viime kierrossakaan ei ehkäisyä käytetty, mutta mies laski lastinsa sisään ja nyt sai sitten sanottua sen ääneenkin! Mun mies on luonteeltaan sellainen, että kaiken pitää mennä suunnitelmien mukaan eli vähän hirvittää, jos tästä tuleekin pidempi projekti. Hemppailtiin aika ahkeraan viikonloppuna ja vaikkei mulla ole oviksesta tietoakaan, niin mies jo varmaan kuvittelee siementen olevan itämässä. Käääääksis! Luin juuri noita aikaisempi kirjoituksia ja taitaa olla miehillä ihan yleinen harhaluulo tuo!

Me etsitään tonttia paraikaa. Ollaan etsitty jo jonkin aikaa, mutta tuntuu olevan aika kiven alla nuo ja hinnatkin pilvissä. Viikonloppuna käytiin taas katselemassa, muttei napakymppiä löytynyt vieläkään. Asutaan rivarikaksiossa ja se käy kyllä ennemmin tai myöhemmin pieneksi. Kämppä on vielä kahdessa kerroksessa, ettei todellakaan mikään lapsiperheen unelma.

Aurinkoista päivää,

Daisy

 

[anttuli]

Heippa.
Ajattelin minäkin vihdoin ja viimein kirjoitella tänne, jos vielä mukaan mahtuu. Olen tätä ketjua lueskellut sen aloittamisesta asti ja ollut useamman kerran kirjoittamassa tänne. En vaan ole saanut aikaan, mutta nyt on pakko.

Olen 25v työtön tyttönen pohjois-pohjanmaalta ja elelen avokkini (26v) kanssa vakaata yhteiseloa. Sanomattakin selvää, että minulla on hirveä vauvakuume, ollut jo useamman vuoden. Hiljalleen olen saanut pehmitettyä rakkaan sulhaseni näille ajatuksille ja hän on luvannut, että saan jättää pilleri pois kun resepti loppuu. Reseptistä on jäljellä tämän liuskan lisäksi 2 liuskaa, eli pari kuukautta vielä.
Myös minä olen erittäin malttamaton ja innoissani aloittamaan yrityksen. Tuntuu vaan niin epätodelliselta, että tuo miekkoseni olisi valmis. Kun en halua painostaa ja hänellä on täysi oikeus jänistää. En kuitenkaan usko, että hän perääntyy, vaikka kumpikin meistä työttömänä on.

Olen yrittänyt perustella kaikin tavoin, miksi on hyvä yrittää lasta tähän. Olen harkinnut vakavasti alan vaihtoa. Tältä alalta kun ei töitä saa eikä tämä edes minua kiinnosta. Velkaa ei ole muuta kuin autosta. Miehellä tuo pahin pelko on raha(niin yleistä). Ja kuten todettu, hän on viimein pääsemässä pelosta eroon.

Sekavaa, niin sekavaa.. Mutta niin kamala vauvakuume.

 

[hj]

Hei vaan kaikille!

Minäkin nyt sitten uskaltauduin tänne palstalle, tonne mies ei valmis- osioon tulikin kerran kirjoitettua jo..

Eli lyhyt preppaus siitä missä mennään meidän osalta, olen siis itse 24-vuotias, avomies 28. Valmistuin joulukuussa, avomiehellä vakituinen hyvä palkkanen työ. Itse sanoin itseni irti muutama viikko sitten (pomo sai raivokohtauksia, en jaksanut enää moista) ja nyt sitten olenkin työn haussa.

Lapsitilanne on se, että mulla on hirveä äitikuume, kuten tuolla mieseivalmis-osastolla jo kertoilikin. Kun näen lapsia rintaan oikein sattuu. Mieheni haluaa lapsia, mutta ei ihan vielä. Ollaan keskusteltu yrittämisen aloittamisesta nyt noin puoli vuotta, ja mun kuume senkun yltyy. Mun on pakottava tarve puhua asiasta joka päivä, mikä ei tietysti auta asiaa.. Mutta kun musta tuntuu, että mies ei TAJUA. Olen yrittänyt selittää että mulla on 30 %:n mahdollisuus tulla raskaaksi (endometrioosi) ja että sen takia meiän pitäis alottaa yrittäminen nyt, koska siinä voi mennä kauankin. Ihannetilanteessakin mahdollisuus tulla raskaaksi kuukautiskierron aikana on 20-25 % ja siihen kun lisää tämän minun tautini niin meidän mahdollisuus kutistuukin sitten 6%:iin! Mutta tämä yksi nyt vaan kuvittelee, että heti sillä sekunnilla kun jätän pillerit pois tulen raskaaksi ja että vauva on sitten täällä tunnilleen yhdeksän kuukauden päästä! Olen yrittänyt takoa mieheni päähän että se ei mene niin, mutta ei mene perille. Olen yrittänyt selittää, että lasten saanti ei ole niin yksinkertaista, aika epätodennäköistä on, että lapsi tulee tismalleen silloin kun sen on suunnitellut. Äidilläni ja isälläni kesti 15 vuotta ennen kuin äitini tuli raskaaksi.

Jonkinlaista myöntymistä on nyt viime aikoina ollut havaittavissa.. Olen kolmekuukautisen tyttövauvan ylpeä kummi ja luotan siihen että suloinen kummityttöni saa myös avomieheni haluamaan lapsia heti.. Kummityttöni oli meillä kylässä vappuna ja myöhemmin kun oltiin kaksistaan kysyin mieheltä, että eikö ollutkin ihana, johon hän vastasi että tottakai oli, mutta hänen ei tarvinnutkaan vaihtaa vaippaa.. Suurin syy miksi mieheni ei ole vielä myöntynyt vauvan yrittämiseen on se, että hän näkee vain sen miten lapsi muuttaa elämää. Hän ajattelee vaan miten lapsi vaikeuttaa elämää, sitten ei kuulemma ole enää aikaa itselle ja aikaa olla kaksistaan. Hän ei tunnu näkevän ollenkaan sitä miten paljon lapsi antaa! Lisäksi hän, kuten ilmeisesti lähes kaikki miehet, miettii miten selvitään taloudellisesti kun mulla ei ole tällä hetkellä työpaikkaa. Tosin itse uskon löytäväni uuden työpaikan ennen kuin tulen raskaaksi vaikka tällä sekunnilla aloitettaisiin yritys.

Itsellä on myös tämän pillerilaatan jälkeen kaksi laattaa jäljelle ja olen heittänyt ilmaan sen mahdollisuuden että jättäisin sillon pillerit pois. En saanut kieltävää enkä myöntävää vastausta. Nyt vaan pitäisi osata olla puhumatta asiasta, kuulemma jos jatkuvasti hokisin että ostetaan audi ostetaan audi niin hän ei haluisi sitäkään...

Sori, tuli aika pitkä sepustus. Toivottavasti teillä, joilla on jo yritys käynnissä, tärppää!

 

[Vilkku]

Heipä hei tyttelit!
Ihanan aurinkoinen ja rento vappu-viikonloppu takanapäin. Nyt kun viel jaksais pari kuukautta niin pääsee piiitkälle kesälomalle! Ihka-ihanaa!

Tervetuloa uudet! Kiva kun meitä on niin monia samassa jamassa vaikkei se kivaa ookaan - siis et miehemme ei vielä halua samoja asioita kuin me..

Hj, tiedän tunteen kun ajattelee tuota vauva-asiaa PÄIVITTÄIN! Itse pystyin kuitenkin kun kovasti yritin jotenkin pitämään suuni supussa asiasta. Silloin tällöin otin asian jollain tavoin puheeksi mutta miehen kerrottua miten häntä välillä ahdisti minun ja joidenkin muiden ""painostus"" niin ajattelin että pakko yrittää olla vähän vähemmän itsekäs ja antaa ""kypsymisaikaa"" miehelle. Minä sanoin hänelle kerran että ajattelen kyllä asiaa päivittäin ja että se ahdistaa minua ettei haluta samaa samaan aikaan mihin mies vastasi että kyllä hänkin asiaa paljon miettii vaikkei siitä minulle puhukaan. Meidänkin kummipojat ovat kyllä tehneet mieheeni vaikutuksen - ei ehkä niin nopeasti kuin olisin halunnut mutta kuitenkin.

Kuukautisia odotellaan SUURELLA todennäköisyydellä viikonlopuksi mutta toivossa on kuitenkin hyvä elää....

Hj, vielä tuosta sinun endosta olisin kysellyt kun itsekin murehdin sen mahdollisuutta itselläni. Millaisia oireita sinulla on? Koska se on todettu? Etkö pääsee leikkaukseen? Äitini sairasti endoa minun iässäni ja lisäksi minulla on nuoresta pitäen ollut suht kivuliaat kuukautiset. Vuosi sitten tarkastuksessa ei kuitenkaan mitään siihen viittaavaa näkynyt, tosin ei kyllä tehty suurempia tutkimuksia. Ajattelin odottaa gynelle menemistä parin kierron ajan ja katsoa miten nämä meidän yritykset lähtevät käyntiin..

Pinja, juu meitä talonrakentajia löytyy. Eli me ollaan miehen kanssa rakennettu talo niin että muutettiin tänne n.1 1/2 vuotta sitten. Itse olin aina haaveillut maalle muuttamisesta mutta lopuksi päädyimme halkaisemaan appivanhempien tontin jonka toiselle puolikkaalle sitten saimme pienen ""linnamme"". Urakka oli raskas ja jos jotain positiivista voin teille sanoa on ainakin se että voitte olla onnellisia ettette ole raskaana tai pienten lasten äiti koska silloin teistä ei kyllä ole paljoa apua. Meillä oli runkotyöporukka pystyttämässä talo ja muita pienurakoitsijoita jotka tekivät jotain hommia. Itse ollaan tehty aika paljon sisähommia (siis opittu pikkuhiljaa muilta). Päivätyön jälkeen talonrakennus EI aina ole niin hauskaa joten talonrakennus on kyllä todella myös yksi parisuhteen koetinkivi. Valintoja on kiva tehdä, tiettyyn pisteeseen asti. Kun niitä on satoja tiettyyn aikaan mennessä tehtävä ei valinta aina ole helppo. MUTTA, kun se talo vihdoin valmistuu, oi tytöt se on kyllä mannaa. Ja tosiaankin kun oma panos ja työnjälki näkyy sitä arvostaa kyllä entisestään.

Huh, kuinka pitkää tää pökkäs=)
Later..

 

[hj]

Heippa Vilkku
Endometrioosi todettiin mulla vuosi sitten kun multa leikattiin kahdeksan sentin kokoinen kysta munasarjoista tähystysleikkauksella. Mulla on ihan ekoista kuukautisista lähtien ollu todella kivuliaat kuukautiset ja kystiä on ollu munasarjoissa 12-vuotiaasta lähtien (jouduin silloinkin sairaalaan). Sen lisäksi mulla on välivuotoa ja yhdyntäkipua on esiintynyt. Ilman pillereitä kuukautiskierto on aivan sekasin, kuukautiset saattaa tulla kolmen kuukauden välein ja kestää kolme viikkoa. Sen takia aloin syödä pillereitä jo 13-vuotiaana, lääkäri suositteli hormonitasapainon saavuttamiseksi. Mutta kivuliaat kuukautiset on suurin merkki. Lääkäri vaan totesi kun menin kuukausi leikkauksen jälkeen tarkastukseen, että mulla on endometrioosi ja käski syödä ehkäsypillereitä ja kirjoitti kipulääkkeitä. Ei muuta. Tietty siinä vaiheessa, kunhan joskus päästään tähän vauvan yrittämiseen ja mikäli ei ala mitään kuulumaan, on se mahdollisuus, että laserleikkauksella yritetään korjata tilannetta. Mutta se siis vasta sitten joskus.

Mäkin aina päätän, että tänään en puhu asiasta sanaakaan, mutta sitten taas vaan jotain pulpahtaa suusta ulos. Nyt yritän ihan tosissasi olla puhumatta asiasta!

Kirjoittelemisiin...

 

[Katriina]

Hj ja Vilkku: Mullakin lääkäri nyt epäilee sitten sitä endometrioosia, mikä kylläkään ei ole edes kovin harvinainen sairaus. Oon itse netistä selailemalla katsellut, että n. 10%:lla se on, mutta (isolla) osalla se ei aiheuta mitään oireita, mutta lapsen saamista se voi hankaloittaa. Siksi tässä itseäkin nyt pelottaa. Mulla ei muita oireita ole, kuin se jatkuva vuotelu, mistä oonkin lukuisaan otteeseen tällä palstalla marissut. Mutta vuodon syytä ei ole parin vuoden tutkimisen jälkeen löytynyt ja nyt vihdoin saatan päästä laparoskopiaan kesällä, mitä yksi gynekologi suositti jo viime syksynä. Itsellä tämä vuoto alkoi kyllä pillereitä syödessä, joten pillerit ei tähän vaivaan mulla ainakaan auta, ei vaikka hormonimäärää lisättiin.

Nyt oon päättänyt, että pillereillä en enää ala kroppaani sotkea, pystyn elämään ilman kellontarkkaa kuukautiskiertoa ja ne vähän kovemmat kivutkin pystyn kestämään. Sitä paitsi pillereiden aloittaminen merkitsisi taas sen lapsen lykkäämistä ja endometrioosin yksi hoitomuotohan on raskaus. Siis mikäli mulla endometrioosi todetaan, mitä alan hiljalleen näitä vuotoja kärsiessä toivoa. Että löytyis joku syy.

En oo koskaan ollut oman äitini kanssa niin läheinen, että oisin tällaisista tai mistään muistakaan asioista sen kanssa keskustella. Tiiän, että iso osa ihmisistä pystyy juttelemaan äitinsä kanssa kaikki elämän asiat läpi, mutta mä en. Mulla ei oikeestaan oo ketään, kenen kanssa näitä voisin jutella. On mulla hyviä ystäviä, mutta niillä on elämäntilanteet niin erilaiset kuin mulla, suurin osa opiskelee. Siksikin pelottaa se lapsen saaminen, kun kellään kavereilla ei vielä semmoisia suunnitelmia oo, mutta kun tuntuu, että nyt oisi aika, kun on tätä työelämääkin jo opintojen jälkeen takana muutama vuosi.

Me varmaankin jatketaan tätä meidän vauvaprojektia edelleen sillä sanattoman sopimuksen linjoilla. En minä siitä lapsesta kotona hirveesti vouhkaa, mutta ei mun mieskään ole vastaan laittanut, kun ikään kuin yhteisestä sopimuksesta ei oo käytetty ehkäisyä. Mun miehen kaveriporukassa on käsillä aika, kun ensimmäinen kaverin lapsi syntyy kohta ja sen myötä mun mieskin on jollain tavalla vihdoin käsittänyt, että raskaaksi ei tulla tosta vaan. Se on vihdoin kuunnellut mun selostukset ovulaatiosta ja oikeasta ajoituksesta ja kaikesta siitä, mitä raskautumiseen liittyy. Mutta ei siksi, että ois alkanut uskoa naisen sanaa, vaan siksi, että tämä kaveri kertoi nämä asiat ensin... Miten miehen mieli voikin olla niin itsepäinen?