Toggle sidebar

Ajatuksissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Joanna79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
jEp. Kyllähän meitä on:)

parin viikon verran on ajatus pyörinyt meilessä aivan eri tavalla, kuin ennen... ja mieskin on ihan samoissa tunnelmissa. tosin on sovittu, ettei nyt keväällä vielä, mutta onhan tässä kuumetta pidettävä yllä:)
 
Kyllä meitä tuntuu löytyvän! ;-) Ja ihan kiva että löytyy samassa tilanteessa olevia ihmisiä keiden kanssa jakaa omia ajatuksia.

Itselläni kuumetta on ollut jo pidemmän aikaa, mutta tänä vuonna kuume on noussut jo ihan uusiin lukemiin! ;-) Kaksi kaveria pyöräytti suloiset pojat alkuvuodesta ja kuume on vain kasvanut! Mutta kun saisi tuon miehen ajatukset myös vauvamyönteisiksi.

Me ollaan molemmat 25, itselle tosin tulee syksyllä 26 mittariin. Mäkin olen aina sanonut tekeväni lapset nuorina, mutta... Ollaan molemmat nyt vakityössä, joten sen puoleen ei hirveesti tarvi miettiä. Omaa asuntoa ei vielä ole, mutta siitä ollaan puhuttu ja katselemassakin ollaan käyty, välillä useammin, nyt tosin ollut aika rauhallista sen suhteen. Yhdessä ollaan oltu 9-vuotta, josta yhdessä asuttu reilu 3 vuotta.

Välillä aina vauvoista puhutaan, miehellä kanssa se käsitys, että 9kk päästä on paketti valmiina. Meilläkin ensin tuli miehellä heti toi taloudellinen tilanne esiin, tosin olen ollut jo kohta vuoden vakipaikassa, eikä se nyt kuitenkaan sitä päätä ole miehellä kääntänyt...

Ei oikein aina vaan tiedä miten sitä miehelle vois selittää, että hänkin ymmärtäis, eihän sitä tiedä kauako sitä pitää yrittää ennen kuin tärppää ja tärppääkö ollenkaan... :(
 
Heissulivei!

Meillä kanssa tuo mies haluaa että yrittäminen aloitettaisiin vasta syksyllä. Syyksi sanoo, että ehdittäisiin ensin remontoida kämppää, mutta luulen että haluaa vielä että olisi yksi kesä jolloin voisi bilettää (hän on kohta 32.. =) Olen sanonut, että kyllähän mä voin rempata vaikka olisinkin raskaana, eikä mun nyt pakko ole niin saada baareihin enää mennä. Ei me kyllä nytkään hirveesti ulkona käydä, ehkä kerran kuussa tai parissa. Luulen kyllä että häntä vaan jollain tapaa pelottaa koko yrityksen alkuun paneminen, helppo sanoa että katotaan sitten 6 kk päästä ( ennen se oli 1-2 vuoden..=)

Itsellä pitäisi menkat alkaa minä päivinä vaan, olen miettinyt että ehkä vielä yhdet menkat näiden jälkeen, koska jos heti raskautuisin en haluaisi että vauva syntyisi ihan vuodenvaihteessa. Eli taidan minäkin ""luulla"" että se syntyy heti 40 viikon kuluttua.. =) No ei, mutta parhaimmassa tapauksessa näin olisi.

Mutta kyllähän se päätös pitää olla yhteinen, myös ajankohdan. Että ei sitten jälkeenpäin saa kuulla että oli kova painostus päällä. Aika hissukseen olen kyllä ollutkin, mitä en anna ajatuksen unohtua.. =)

Mites muuten teidän miehet, tietävätkä he että käytte täällä lukemassa ja kirjoittelemassa?=) Toi mun omani kyllä tietää, mutta en halua että hän lukee näitä mun ajatuksia täältä, eli ei tiedä mihin ketjuun kirjoitan, ellei ole sitten salapoliisiksi ruvennut.. =)

No nyt leffaa kattomaan, heippahei.
 
Jeps:) tehtiin päätös... miehen aloitteesta:) Eli saa tulla heti, kun on tullakseen. Ihan ei yrittämällä aleta yrittämään, mutta kaikki ehkäisy on nyt sitten loppu... ihanan kutkuttava olo, että parhaassa tapauksessa voitaisiin olla vanhemmat jo vuodenvaihteessa:)))
 
Heipsistä !

Ihanaa kuulla minniliini päätösestänne =) Saadaan täällä oikein porukalla jännätä teidän mukana. Isosti onnea yritykseen !

Mun mies tietää myös, että käyn täällä sivustoilla lukemassa/kirjoittelemassa, mutta en myöskään anna hänen lukea kirjoituksiani. Ja hän kyllä ymmärtää, että kaipaan pientä yksityisyyttä omille ajatuksilleni.

Hauskaa maanantain jatkoa kaikile.. minä jatkan vapaapäiväni viettoa !

 
On muuten todella mielenkiintóista tämä oman kropan toimintaan tutustuminen, näin pillereiden lopetuksen jälkeen.. eli tosissaan lopetin ne pillerit 31 päivää sitten... ja nyt olisi siis menossa kp 28... taitaa olla oma kierto hieman sekaisin koska kaikista merkeistä päätellen mulla olis nyt ovulaatio... no nyt meneekin jo ajtukset hieman yli:) jospa nyt vaan olisi(malttaisi olla kuin ei mitään´)
 
Maanantaita.

Nella79, mietit että mitäs jos sitä vauvaa ei tulekaan. Aikalailla mielessä tuo on mullakin, jotenkin tuntuu kun täällä on lukenut noista raskautumisen vaikeuksista ja siitä kuinka kauan siinä voi mennä aikaa jos edes koskaan onnistuu, niin kyllähän se pistää miettimään. Pelkään kyllä, että itselleni käy juuri näin. En tiedä miksi, kait koko ajatus, että tulisin raskaaksi tuntuu vielä jotenkin niin kaukaiselta. Tässä menossa kiertopäivä 35, ihmeen pitkä kierto taas. ei tässä nyt vielä pitäisi mitään stressata =)

Jospa tässä lähtisi sitten salille, kun kerran vielä pystyy. Jos vaikka vahingossa saisi muutaman kilonkin alas, ennekuin niitä alkaa ropimalla tulemaan =) (hmmm, vai mites toi sana nyt pitäisikään sanoa..)

Minniliini, aijaijai kun ihanaa, että aloite tulee nimenomaan mieheltä!=) Sanoispa toi munkin jotain sen suuntaista, että voishan se vaikka nyt jo tulla.. =) No, kohta kuitenkin.

Kerrohan kuinka tilanne etenee =)

 
Uskaltaudun ensimmäistä kertaa kirjoittamaan tänne. Olen kyllä taustaillut pidemmän aikaa, mutta vasta nyt löysin palstan missä ihmiset on jotakuinkin samassa elämän tilanteessa kuin minäkin.
Olen siis 30v. Avokkini on 38v. Ja minulla on ollut vauva kuume jo vuosia. Mies ei vieläkään ole kovin innostunut ajatuksesta. Sanoo kyllä aina kun asiasta keskustellaan (ja siitähän ollaan keskusteltu), että joskus, mutta ei ihan vielä. Välillä kun ""kuume"" on todella voimakas tulee hyvin epätoivoinen tunne. Ajattelin itsekin nuorempana, että kyllä mä ne lapset enne kolmeakymppiä teen, mutta nyt olen joutunut syömään sanani. Ollaan oltu yhdessä nelisen vuotta ja kaikki perusasiat mitkä on meille tärkeitä on kunnossa. Myös mun miehellä on se käsitys, että raskaaksi tullaan kerta laakista. Uskomatonta mutta totta. Ja ehkä ainakin mun mielestä on käsittämätöntä, että vaikka se ajattelee asioista tällähetkellä toisin kuin minä ehkäsynä käytetään vain keskeytettyä yhdyntää. Ei voi aina ymmärtää miehen ajatuksen juoksua. Mua pelottaa myös se, että mitä jos niitä lapsia ei tulekaan. Ja varsinkin kun ehkäisynä jo vuosia on ollu keskeytys niin mielessä on monet kerrat käynyt, että miks mä en tuu raskaaks. Jostai tutkimuksesta kun joskus olen lukenut, että 80% pareista tulee raskaaksi vuoden sisällä kun ovat käyttäneet samaa menetelmää kuin me. Pelotta hieman. Mies ei vain tunnu ymmärtävän mun huolta lainkaan. Se pitää lapsien tuloa niin itsestään selvyytenä. Pitäis varmaan laittaa se lukemaan näitä palstoja.Huh, kylläpä helpotti kun sai kirjottaa...
Toivotan kaikille hyvää ja onnellista kevättä ja palailen asiaan kun taas tulee tarve purkaa ajatuksia.
 
Lomat on nyt lusittu ja palailen tänne haaveilemaan. Tosin meillä nyt se onkin vaan tällä haavaa pelkkää haaveilua. Kahdessa kierrossa nyt ei olla käytetty ehkäisyä ja kummassakaan en tosiaankaan raskautunut... Alkaisikohan se mies uskoa hiljalleen, ettei se niin vaan käy, vaan pitää tutkia kehoa ja ajoitusta. Nyt siis korostan sitä, että meillä ei tosiaankaan ole mitenkään tietoisesti yrittämässä lasta, mutta lapsi saa tulla jos on tullakseen.

Se, miksi nyt toistaiseksi siirryttiin vaan haaveilemaan on se, että mulle tehtiin äskettäin kohdun tähystys ja sen myötä kaavinta, minkä seurauksena kuukautiset jäi pois ja seuraavia odotellaan reilun kuukauden päästä, minkä jälkeen vasta luvan kanssa edes saa yrittää mitään.

Miten teillä muilla, onko haaveilussa edetty jo pitemmälle?
 
Onkohan ne miehet just tommosia, alkaa kyllä siltä vaikuttaa. Kaikkien miehet ovat siinä uskossa, että vauvat tulevat kunhan he ovat siihen valmiita (siis miehet ovat).

Sanoit Pinja, että teillä ollut käytössä vain keskeytetty yhdyntä. Aika tavallista tuo varmaan, mutta ettei mitään muuta ehkäisykeinoa, se ehkä ei niin tavallista. Oletko varma, että miehesi varmasti haluaa lapsia? Ikävää huomata myöhemmin että jos hän vain oli muka haluavinaan, ""sitten joskus"". Onko hän sanonut syitä miksi ei vielä? Koskaan on tuskin sopiva ajankohta, ainakaan jos vuositolkulla rupeaa ajoitusta siirtämään. Tietty jokainen tekee niinkuin parhaaksi katsoo, ja jokaiselle on eri asiat tärkeysjärjestyksessä.

Minniliini, oliko menkkaoireita? Jotain muuta?

Katriina, minkä takia tuo kohduntähystys tehtiin, entä kaavinta? Sori jos utelen, mietin onko se normaalia vai onko taustalla jotain muuta..?

Meillä ainakin tilanne suht ennallaan, vielä emme ole ihan siinä että ehkäisy olisi jätetty pois, mutta ehkäpä ihan kohtapuoliin.. Nyt menossa kiertopäivä 38, edellinen oli 30, sitä ennen 38, muuten ollut pitkään jo 29-33, vähän rupeaa kummastuttamaan nämä venymiset.
 
Huomenta !

Tässä ennen töihin lähtöä tulin vielä piipahtamaan..

Mulla tänään kp 30/28-30, vielä ei menkkaoireita. Tosiaan siis, me emme ole sanallisesti mitään sopineet, mutta emme ole (=mieheni ei ole) kovinkaan paljoa stressailleetkaan tuosta mahdollisesta raskautumisesta (jota isosti toivon kohdalleni pian!) ja olen huomannut miehenikin ottavan vauva-asiat eri tavalla kuin ennen. Hänen sisarellaan on vajaan vuoden ikäinen tyttö ja hän on niin suloinen.. Ehkäpä se myös osaltaan vaikuttaa =)

Mä vain hirmuisesti pelkään, että mitä jos en koskaan tule raskaaksi. Lapsettomuutta on meillä suvussa ja tietysti itelläkki pahin mahdollinen pyörii mielessä. Tuntuu itseni toistamiselta, kun kerron näitä samoja teille, mutta tämä nyt taas tänään päällimmäisenä mielessä.

Nyt kello käy ja aika kuluu ja on lähdettävä töihin.
 
Vanilla, sun ajatukset kuulostaa just niin kun munkin, eli ei mitään paniikkia siitäkään, jos nyt sattuisi niin (onnellisesti) käymään, että raskaaksi tulisi.

Joanna, tää tähystys tehtiin, kun mulla on jo pitkään ollut selittämätöntä vuotoa, joka alkaa reilusti ennen menkkoja. Tähystyksessä poistettiin jotain kohdun limakalvon roikkumia sekä samalla kaavittiin jotain, en oikein tiedä tarkkaan, mutta toivon, että tämä auttaa ja syy vuotoihin ois ollut toi roikkuva limakalvon osa. Eli ei se nyt ihan normaali toimenpide ollut. Mikään kuitenkaan ei missään tutkimuksissa näyttäisi olevan vialla, joten ihmetyttää...
 
Huomenta kaikille.

Olisin mielelläni vastannut jo aikaisemmin, mutta tuota yksityisyyttä oli vaikeaa saada. Kun en ole erityisemmin huudellut kumppanille, että käyn täällä lukemassa/kirjottamassa meidän elämästä..
Joanna. Kyllä asia on niin, että meillä käytetään ainoastaan keskeytettyä yhdyntää. Ei mitään muuta. Eli tavallaan kait mahdollisuus ""vahinkoon "" on. Ja se mua kummastuttaa, että mies on valmis sen riskin ottamaan. Vaikka ei niitä lapsia juuri nyt halua?? Asiasta ollaan siis jo vuosia puhuttu. Ja itse tein kyllä selväksi heti kun ruvettiin seurustelemaan, että haluan joskus lapsia ja että asiasta ei voida neuvotella, että ota tai jätä. Jokunen vuosi sitten muistutin asiasta ja sanoin, että nyt on viimenen mahdollisuus sanoa jos mieli on muuttunut. Koska mulla on oikeus haluta niitä lapsia. Ja ehkä olisin lähtenyt suhteesta pois. Mutta sanoi silloinkin haluavansa joku päivä. Luotan tähän sanaan.

Vanillalle toivotan plussa onnea. Olisipa mukavaa jos olisi tärpännyt.

Ja kaikkia muita taustailijoita kehoitan nauttimaan ihanan keväisestä päivästä. Siis ylös ulos ja lenkille!
 
Aurinkoista sunnuntaita.

Tilasin juuri mammaksi.fi:stä raskaustestejä. Kiertopäivä nyt 41 ja haluaisin vain testata varmuuden vuoksi. Uskon kyllä, että negaa näyttää mutta kuitenkin. Toivottavasti Katriina auttoi tuo kaavinta ja oireet loppuvat.

Voisi tosiaan mennä ulos, kun siellä on noinkin ihana ilma, palaillaan.
 
Hieno homma Joanna.

Voi kunpa pääsisin itse edes tuohon pisteeseen. Pieni kateuden pistos osui juuri minuun. Vaikka tietenkin olen onnellinen puolestasi vaikka tulos olisi mikä:)
Kävin juuri eilen katsomassa pientä kummityttöäni joka on viikon ikäinen. Ja vauva kuume senkun kohosi. Toisaalta toivon,että se myös helpottaa oloa kun pääsen enemmän hoitamaan pikkuista. Onko muilla kummilapsia?

Taidanpa olla jo koukussa tähän palstaan...;)
 
Heippa vaan kaikille, en malttanut olla kirjoittamatta, koska oma tilanteeni tuntuu niin samanlaiselta kuin monen teistä tässä ketjussa! Olen vm.-78, niinkuin miehenikin, oma asunto ja vakkarityöpaikat alla. Ajatus perheen perustamisesta on pyörinyt mielessäni enemmän tai vähemmän jo parin vuoden ajan, mies ei ehkä vielä ole ihan samalla tavalla kypsynyt ajatukseen, kuin minä.

Lopetin pillerit 1,5v.sitten ja siitä lähtien olemme harrastaneet ""keskeytettyä yhdyntää"". Mies on antanut puheittensa perusteella ymmärtää, ettei ehkä vielä haluaisi lapsia mutta hän kuitenkin tietää ""keskeytetyn""riskit, muutaman läheltä-piti tilanteen takia. Viimeksi kun puhuimme asiasta, hän sanoi, että vauva saa tulla jos on tullakseen, mutta ei halua sitä varsinaisesti ""yrittää"". Ymmärrän tämän, koska mieheni haluaa muutenkin elää ilman sen kummempia toimintasuunnitelmia, mutta minun on hieman vaikea suhtautua tilanteeseen, koska itse jo kovasti haluaisin lapsen. Mutta en missään tapauksessa halua lasta ""yrittää"", ennen kun mieheni sitä haluaa myös.

Viimeaikoina hän on kyllä puhunut ""lapsenteosta""enemmän, lähinnä leikkimielessä, mutta kuitenkin. Uskon, että hän on kypsytellyt asiaa mielessään yhä enemmän, mutta koska hän ei halua ryhtyä mihinkään ""tietoiseen suunnitteluun"", en tiedä miten asiassa tulisi edetä? Tuntuu hassulta puhua asiasta täällä, eikä kotona miehen kanssa, mutta joskus tuntuu niin turhauttavalta vatvoa asiaa yksin, kun en halua alkaa toista painostamaankaan. En kyllä hirveästi jättäisi mitään ""keskeytetyn yhdynnän"" varaankaan, joten kaipa tässä toivoisi seuraavaksi askeleeksi ""täysiä lasteja"" hih;)

Aurinkoista päivää kaikille ja toivottavasti tämä kevätsää saisi miehissäkin aikaiseksi pientä vipinää!!


 
Aamupäivää!

Tässä kun olen lukenut muiden juttuja ja tietysti miettinyt omaa kultaani, niin miehillä tuntuu olevaan täysin toisen laisia pelkoja kuin naisilla. Omani ei juuri peloistaan ole puhunut, mutta mitä nyt rivien välistä olen lukenut.

Lapsen saantihan ei miesten mielestä ole mikään ongelma. Kun taas naiset pelkää ettei niitä lapsia tulejaan. Naisille on pieni juttu jos ja kun aikaa ei enään riitä ystäville ja harrastuksiin niin paljon kuin ennen. Miehille se tuntuu olevan suuri kauhistus. Naiset ei pelkää parisuhteensa puolesta(joskus jopa ajattelevat lapsella parantavansa sitä)
Miehet pelkää jäävänsä lapsen varjoon. Miehet pelkäävät, että rahat ei riitä. Naiset uskovat, että aina pärjätään vaikka lapsia olisi tusina. Miehet josjus tuntuvat ajattelevan, että elämä loppuu lapsien myötä. Naisille elämä vasta alkaa...

Kommentoikaapa tätä!


 
Tuo on niin totta, mitä sanoit Pinja miesten peloista. Ne tuntuu olevan aika erilaiset, mitä naisilla. Muhun kolahti juuri tuo, että miehet pelkäävät jäävänsä lapsen varjoon. Vaikka ajatus yhteisestä pienokaisesta voisi tuntua todella romanttiselta, niin tuleva arki kakkavaippoineen, koliikkineen ja oman parisuhteen rutiinin muuttuminen saa miehet kokemaan pelonväristyksiä. Tätä puolta naiset tuskin vauvakuumeen kourissa niin ajattelevat, koska tuleva raskaus ja oman kehon muuttuminen saattavat tuntua paljon isommilta muutoksilta.

Miehet ovat kovan ulkokuorensa alla yllättävänkin herkkiä, ja he tarvitsevat naisiaan uuden perheenjäsenen saapumisen jälkeenkin. En tiedä miten tai millä tavalla miehen voisi saada vakuuttuneeksi siitä, että vauvan tulo on yhteinen projekti, jossa kummallakin vanhemmalla on oma tehtävänsä. Ja että ""kakkavaippa-arki"" menettää merkityksensä sillä sekunnilla kun oma vauva hymyilee, jokeltelee tai vain loistaa omassa erikoisuudessaan.

Usein saattaa kuitenkin käydä niin, että naiset sulkeutuvat omaan kuoreensa ja omivat lapsentulon omaksi projektikseen. Varsinkin jos he kerta toisensa jälkeen dissaavat miehen yrityksen päästä lähelle, vaikka eivät itse sellaista tiedostaisikaan. Silloin mieskin kai kokee parhaaksi pysyä pois tieltä, ja tätä hän tuskin toivoo, sillä sehän eristäisi miehen yhä kauemmaksi omasta rakkaastaan.

Suuret muutokset pelottavat aina, ja vaatii rohkeutta lähteä muutokseen mukaan. Ei siitä pitäisi ketään ainakaan moittia, mutta toisaalta pitää myös muistaa ajan rajallisuus ja se, ettei vauvat tosiaankaan aina synny 9 kuukauden päästä siitä, kun niitä päätetään ""alkaa tekemään"". Omalla kohdallani uskon, että mies tosiaan tarvitsee aikaa ja kannustusta minulta, jotta tuntee olonsa turvalliseksi lähteä muutokseen mukaan. Painostus on pahin virhe minkä voin tehdä, mutta olemalla itse vakuuttunut ja päättäväinen voisi auttaa toistakin taipumaan ajatukseen, että perheenlisäys voisi ollakin ihan hyvä juttu.



 
Hei!

Löysinpäs sopivan ketjun! Tässä esittäytyy jälleen yksi vauvahaaveilija. Olen itse 27 ja mieheni 32, naimisissakin olemme olleet jo vuosikausia. Lapset ovat kuuluneet ""suunnitelmiin"" jo ihan suhteen alusta saakka, mutta olemme kuitenkin tähän saakka odottaneet oikeampaa hetkeä.

Olemme molemmat opiskelleet melko pitkään ja vihdoin ja viimein ne alkavat olla historiaa. Viimeisen parin vuoden aikana olen itse ottanut vauvahaaveilun aina aika ajoin keskusteluun ja kyllä tuo mieskin on asiaa ihan ilolla aina mietiskellyt. Tähän saakka on kuitenkin kuitattu asia lopulta siihen että kohta mutta ei ihan vielä kuitenkaan..

Nyt meistä molemmista on alkanut tuntua että se ""kohta"" on käsillä. Haaveilemme molemmat useammasta lapsesta, joten alkaa olla ihan järkevää ruveta hiljalleen siirtyä puheista tekoihin.

Jännittää kyllä kauheasti! Mietin jo posket punaisina ihan käytännön juttuja mihin raskauden aikana törmätään - ultraääniä, synnytysvalmennuksia :) Ehkä vähän pöhköä mutta olisi se niin ihanaa ja uutta.

Meilläkin mies olettaa että raskautuminen sujuu verrattain helposti. Itselläni on näitä palstoja lukiessa orastava epäily että onkohan tuo kuitenkaan niin helppoa. Tietääkö joku kuinka kauan ihmiset keskimäärin yrittävät ennen tärppiä? Luulen (ja toivon) että näiltä palstoilta saattaa saada hiukan liian pelottavan kuvan verrattuna todellisuuteen..

Ehkäpä tämä riittää esittelyksi :) Tosi kivaa kun löytyi näin mukava jengi. Ei muuta kuin aurinkoa tähän viikkoon teille kaikille!
 
(((((ATSII)))))

Jonkin sortin virus on nyt kaatanut mut petiin. Mutta toisalta on kivaa kääriytyä peittoihin juoda kahvit ja katsoa telkusta aamu sarjoja.""Vetää peittoa korviin""

Tervetuloa joukkoon mukaan Hippo. Vaikka tuntuu, että täällä on aika hiljaista aika ajoin. Samoin Emmalle. Taidat olla aika lailla samassa elämän tilanteessa kuin minä. Onkohan meidän miehet jotain sukua keskenään kun tuntuvat olevan niin samankaltaisia. Hih!

Mitä Vanillalle ja Joannalle kuuluu?? Joko saadaan plussa uutisia??

Nyt tää hakee kupin kahvia ja rupee kattomaan töllöä.
Palaillaan.
 
Juu itse olen myös sairaslomalla ollut jo pari viikkoa, ja on tosissaan ollut aikaa pyöriä täällä, ja kelailla näitä asioita oikeen kunnolla;)

Hipolle tiedoksi, että sekä täällä että odottajien palstalla on hyviä ketjuja kyselemistäsi asioista, kuten kuinka pian tärppäsi, ekoista oireista yms. Käypä katsomassa!

Taidetaan olla Pinja tosi samassa tilanteessa! Tuntuu tosi kurjalta välillä, kun haluisi niin kovasti tiedustella, että milloin se mies tuntee sitten olevansa valmis vai sanooko tuota koskaan, jos haluaa vain elää siinä toivossa, että ""vauva tulee sitten kun on tullakseen"". Tähän asti olen nähnyt parhaimmaksi yrittää unohtaa koko juttu ja keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan, ihan hyvällä menestykselläkin, mutta sitten kun se kuume taas tulee, niin se on menoa sitten.

Semmoista mietin, että olisiko teidän mielestä moraalitonta ajoittaa noita yhdyntöjä myös tärppipäiville? Ehkä olisi syytä ilmoittaa sitä ainakin. Kävi nimitt. mielessä sekin, että jos mies haluaa vauvan tulevan ilman mitään odotuksia, niin eihän sillä silloin pitäisi olla väliä, milloin ne yhdynnät tapahtuisi. Kuullostaako typerältä? Mulla tää kuumeilu taitaa olla taas huipussaan..

Välillä kyllä pelottaa itseänikin, että mihin sitä oikein ryhtyisi, jos raskaustesti oikeasti näyttäisikin plussaa jokin päivä. Olisinko hyvä äiti, miten se muuttaisi itseäni, miestäni ja parisuhdetta, taloutta, ihan kaikkea. Kyllähän sitä ihminen sopeutuu mutta kuitenkin. Kaipa tuo pelko on ihan normaalia, mutta silti muistan vaan ne pari kertaa, kun olen kädet täristen tehnyt raskaustestiä ja vatsa ollut ihan kuralla sen takia. Että miltä se tuntuisikaan kun plussaisikin..kädet tärisis varmaan seuraavat kaksi viikkoa;)

Meillä on myös muuten parivuotias kummilapsi, joka on kyllä pehmittänyt miehenikin sydämen. Mutta joo..ei auta kun kuullostella ja odotella..

Päivänjatkoja ja pikaista paranemista sinulle Pinja:)


 
Heipähei.

Enpä sitten jaksanut odottaa, että testit olisivat tulleet, vaan kävin tänään apteekissa ostamassa 2 testiä, joista jo toisen teinkin. Negaa näytti. En voi sanoa, että olisin kauhean pettynyt, koska emme me vielä olleet yrittäneet, vaan käyttäneet ehkäisyä ""normaalisti"". Tietysti vauva olisi ollut tervetullut ja olisi ainakin tiennyt että voi tulla raskaaksi, nythän sitä ei voi tietää. Turha tosin noin synkkiä miettiä, ainakaan ennenkuin yritys on alkanut eikä vauvaa kuulu. Niin en siis malttanut odottaa netistä tilaamia testejä, mutta tietysti ne sitten tulivat tämän päivän postissa, nyt mulla on sitten testejä vielä 7 kpl =) Sais nuo menkat nyt sit alkaa jos en kerran raskaana ole. Oli se kyllä tosi jännä paikka tehdä se testi, ensin katsoin testiä väärin ja luulin jo olevani raskaana, oli se kyllä aikasta hurja tunne! =)

Pinja, kyselit onko kellään kummilapsia. Mulla on siskoni vajaan vuoden ikäinen tyttö, aikasta herttanen tapaus =) ehkä hän saa kohta lisää serkkuja ;)

Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan minunkin puolesta Emma ja Hippo, on mukava vaihtaa ajatuksia, niin omia kuin meidän miestenkin, salaa tietenkin =) Pikkuhiljaa muutamat meistä saavat alkaa jännittämään raskautumista ja sen mukanaan tuomia tuntemuksia. Olis se kyllä aika paukku kun näkis testissä sen viivan! =)

Toi taloudellinen tilanne on minunkin mieheni ehkä päällimmäinen asia mitä hän miettii, koskien perheenlisäystä. Aika hyvin Pinja luettelit noita eroavaisuuksia naisten ja miesten välillä. Nytkun me näin hyvin tunnemme miehemme, on heitä aika helppo ""ympäri puhua"". Tarkoitan siis, että keskittyy noihin miesten huolenaiheisiin ja yrittää selittää, kuinka turhia ne ovat. Oma lapsi tai lapset antavat niin paljon sisältöä elämään, sitä tuskin osaa vielä edes kuvitella.

Nyt karkkipussin ja telkun ääreen =)
 
Kamalaa...

Äkkiä pois! Kävinpä huvikseen kääntymässä aivan toisessa foorumissa, ISÄNÄ, tai jotain vastaavaa. Johan oli ahdistava kokemus. Kaikki suomalaiset urpot on vallottanut sen ja hirveetä tekstiä. Taas osaan arvostaa omaa kultaa. Siis jos miehet todella ajattelee noin... mä en tiedä mitä ajatella. Oma kulta, kullan kallis.

Joannalle onnea seuraavalle kerralle.

Emma, mä oon ajatellu ihan samaa. Että ajottaisin seksin ajankohdan otollisille päiville. Jos tieto lisää tuskaa miehillä niin olisko se niin paha asia? Ja meidän kohdalla kun keskeytettyä yhdyntää kuitenkin käytetään niin raskautumisen todennäkösyys olis hyvin pieni, mutta pieni kumminkin... Mä siis luulen oman ukkoni kohdalla, että lopullisen päätöksen tekeminen on vaan kovin vaikeaa ellei jopa mahdotonta..
Jaaha, nyt mä rupeen hourailemaan...
Poistuu taka vasemmalle.
 
No niin, täällä taas. On ollut niin hirmuista kiirettä sekä töissä että vapaa-ajalla etten ole ehtinyt ollenkaan nollamaan. Ja kovasti tervetuloa ""uusille"" ! Mukavaa, kun saadaan vaihtaa monenlaista ajatusta =)

Kyllähän ne menkat sieltä sitten tulivat, kuten aavistelinkii, mutta viikon myöhässä. Toki olin pettynyt, mutta tilanne kun on se ettei meillä ole vielä tehty tätä suurta päätöstäkään (=mieheni ei ole), niin en tahdo asiaa sen enempää murehtia..

Mä koen olevani Pinjan ""kohtalotoveri"" siinä mielessä, että mä luulen myös ettei mun mies osaa/uskalla tehdä asian suhteen lopullista päätöstä. Mutta jos kävisi niin onnellisesti, että raskautuisin, mä tiedän mieheni iloitsevan asiasta aivan yhtä paljon kuin minäkin..

No joo, eipä tämä ajatus näytä kulkevan yhtään selkeämmin tänäänkään =) Taidan siirtyä tuonne unimaailmaan seuraavaksi. Kauniita unia..
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

A
Joanna79
Viestiä
3
Luettu
399
Lapsen saaminen
Magda
M

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa