AJATUKSISSA 34

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pikkumyy27
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Haaveissa olisi raskautua tästä kierrosta, kenelläpä ei! Mutta siksi erityisesti, että olen itsekin syntynyt keväällä, ja jos tästä raskautuisin, olisi viimeinen mahdollisuus saada vauva ennen ku täytän 30..

Hih, kiva että teilläkin potentiaalisia pyörtyjiä. Todellakin haluaisin miehen synnytykseen. Haluaa itsekin tulla. Mä voin "hoitaa" tämän raskautumis-stressin, mutta miehen täytyy konkreettisesti nähdä mitä kaikkea joudun käymään läpi synnytyksessä.

Mutta haluan ehdottomasti, että mies on MINUN tukenani siellä. Tarkoitan, että oltiin kylässä pariskunnan luona jolla 6-viikkoinen vauva. Vauvan isä muutenkin handyman,rakennusalalla ja käytännön mies, mutta mun korviin kuulosti kauheelta kun kertoi synnytyksestä. Kertoi ylpeenä että oli ollut kätilöjen apuna, pitänyt toista jalkaa ylhäällä, ojennellut välineitä, nähnyt kun väliliha leikattiin ja siitä oli lentänyt verta paidalle, kakkaa oli valunut pöydälle jne.

Haluan ehdottomasti, että mies on synnytksessä _minun_ tukenani. Jos kätilö tarvitsee apua, pyytäköön sairaalan henkilökuntaa. En halua miestä mun jalkoväliin kurkistelemaan repeäviä lihoja, vaan höpöttämään mun korvaan ja silittämään päätä ja ottamaan vastaan kiroiluni ja huutoni...
 
Samaa mieltä olen; mies saa olla henkisenä tukena.

Onkos lapsen sukupuolesta toiveita? (tietenkin kaikki ovat sitä mieltä, että kun vain olisi terve, mutta uskon, että kaikilla on jokin pieni toive sen lisäksi).

 
*hillitöntä hirnuntaa* joo-o, meillä mies ei kyllä ihan kätilön avuksi kykenisi. Kysyikin joskus että eihän ole sitten pakko vilkaista sinne alas, eihän?!? Suloinen :D

Kaikilla meistä varmaan on päällimmäisenä se toive että tulisi ja vielä kun saisi terveenä. Voi kun voisi kuiskata kirjoittaen, ettei taas joku katkeroitunut kivitä.. Mutta itsellä on kieltämättä pieni toive, että josko olisi tyttö(jä)...
 
Juu, kuulosti hauskalle tuo mies kätilönä tarina.. :)

Mulla on tämän miehen kanssa ollut jo pitkään sellainen olo, että ensimmäinen lapsemme on poika ja olen sitä ajatusta kovin jo elänyt. Nuorempana haaveilin vain tytöistä. Eli jos raskaaksi joskus tulen, poikaa varmaan ensi hetkestä asti "odotamme". Mutta siis tyttö olisi myös enemmän kuin tervetullut, olen vaan jotenkin täysin mieltänyt itseni pojan äidiksi, ainakin ensimmäiselle tulijalle.
 
Tyttöä...

Hui kamala kätilöintitarina. Kaikkihan se pitää ottaa vastaan mitä tulee, mutta synnytys on se juttu, mitä en välittäisi etukäteen kovin paljon visioida.. Ainakaan ennen kuin on raskaanakaan ;)
 
Hmm. Mahdan olla outo ihminenkun jännitän etukäteen sitä poikaa... Siis että miten pojan kanssa toimitaan, miten kasvatetaan yms yms yms. Heh, ja olen nähnyt huomattavasti enemmän poika- kuin tyttöunia, joten...? ;D

H----tti. En muistanutkaan miltä ovisaika tuntuu. Tekisi mieli napata burana, mutta sehän ei tainnut olla kovin hyvä juttu...
 
Ja tuosta tuli mieleen. Mua jännittää se, kuinka paljon pieni oppii kiroilemaan ennen kouluikää..... Ja mitähän mahtaa päästellä muuten suustansa kun mä olen harvinaisen hyvä päästelemään loistavia sammakoita.... *posket häpeästä punoittaen*
 
Hui kauhistus tuota kätilötarinaa! Parempi pitää miestä vielä pimennossa, toivon tietenkin hartaasti, että hän kykenisi osallistumaan synnytykseen -vaikkapa sitten välillä pötkötellen. Emme ole vakavissamme keskustelleet aiheesta sen tarkemmin.

Juorulehtiä luemme me lomalaiset innokkaasti, en siis suosittele, Saana! Minua ärsyttää suunnattomasti nämä entisten missien naurettavat tilitykset ties mistä... Mitäs luen näitä juttuja!

Tänään on taas kurja lomasää, aikaa pyöriä netissäkin ihan liikaa. Mies on hakemassa uutta autoa, miehen valitsema farmarimalli, sopisi perheenlisäystäkin. ;)

Angsteri, eikö Ruotsissa ole asiat terveydenhuollon suhteen vähintään yhtä hyvin kuin Suomessa? Menettekö molemmat töihin?

Ensimmäiseksi lapseksi toivoisin poikaa, Rosan Eemeli kuulostaa tutulle! Mitä mieltä olisitte kaksosista?

Omaa napaa vielä. Menkkamaiset kivut jatkuvat, mitään ei kuulu. Malttamattomana testailen varmaankin taas lauantaina, tekosyynä ystävien häät. Pitäähän se varmistaa montako boolilasia uskaltaa juoda! ;)
 
Hauska tuo mies kätilönä tarina.
Kyllä mies meilläkin haluaa ehdottomasti tulla mukaan synnytykseen ja itsekin sitä haluan, mutta en mene takuuseen että kaveri pysyy tajuissaan koko ajan ;) sen verran herkkä on verelle ym. :)

Meilläkin tottakai ensijaisena toiveena on terveys, mutta kyllä meillä molemmilla on omat mieltymykset. Eli mies haluaisi ekaksi pojan (yllätys ;)) kun taas itse toivisin tyttöä. Musta isosisko ois kivempi kuin isoveli. Ehkä sen takia kun itse olen isosiskona veljelleni. Tytöt osaa pitää paremmin huolta nuoremmasta, ettei teininä harhaudu väärille teille jne. ;)
Mutta mulla on sellainen tunne että jos raskaudutaan, niin poika sieltä tulee :) Mullakin on tuo söpö visio pienestä pellavapäisestä Vaahteramäen Eemelistä.

Minäkin niin toivon sitä kevätvauvaa...Pienen kanssa on niin paljon helpompaa olla kun ulkona on lämmintä. Talvella saa sitten pukea koko vaatevaraston päälle.
 
Täälläkin sataa sataa sataa... Hyvä työssäoloilma ;) Aamulla kaupungin työntekijät leikkasivat sadetakissa nurmikkoa, sääliksi kävi.

Höh kun ei tule Teoriaa miehistäkään tänään.
 
Moikka

Täällä menossa vissiin kp 40. Elikkä meijän rintamalla odotus senkun jatkuu. Mikäs sen mukavampaa. Ainakin viikko vielä odotetaan ja sit vois vaikka sen testin tehdä. Mitään oloa/oireita ei kyllä ole suuntaan taikka toiseen. Nyt on parina iltana vatsaa turvottanut aika lailla, mutta eipä se mikaan selvä merkki ole. Ja on väsytänyt aika lailla, mikä luultavasti johtuu kuumuudesta. Tässä nyt samalla balleriinalle, että espanjassa mä asun.

Pidetään peukkuja kaikille jännäilijöille!! ++++++++++
 
Juu, kyllähän siellä todella hyvä terveydenhuolto on, mutta on se huomattavasti mukavampi asioida tollaisissa asioissa suomenkielellä. Lisäksi uskon, että täällä saisin helpommin vinguttua esim. ylimääräisen ultran sen aikaisemman km:n takia.

Synkkä on ilma. Tulin just ulkoa ja ei siellä oikein lyhythiaisella tarkene. Onneksi täällä ei kuitenkaan sada.

Pimmu, miten ihmeessä maltat olla testaamatta?!?! Mulla tekee todella tiukkaa, vaikka menkat ei ole vielä myöhässä.
 
mä toivoin aina nuorempana että saisin tyttö-poika kaksoset, olisin itse halunnut olla kaksonen..nyt tosin kun tietää että sen yhdenkin ulossaanti on varmaan suht kivuliasta, niin en kyllä kaksosia haluaisi, ja muutenkin kun sitten olisi kädet aina ihan täynnä jne (molempien suvuissa kyllä kaksosia tullut joten on aika suuri todennäköisyys että sellaiset meillekin paukahtaisi) ja lähinnä en kaksosia senkään takia kun tiedän että kuitenkin tulisi sellainen olo että haluaisi vielä lapsen niin sitten olisi jo 3..kun on aina ajatellut että se 2 olisi aika hyvä luku.

No joo, mutta siis itse haluaisin sekä tytön että pojan, poika ensiksi olisi kyllä kiva. Mutta pääasia jos nyt tulisi ensin edes raskaaksi.

Käytiin juuri äidin kanssa kaupoilla ja nyt ekaa kertaa häiden jälkeen tuntui että alkaa tulla vähän "painostusta"..siis ihasteli vaan vauvanvaatteita että ei sen pahempaa..toisin kun anopin suunnalta tulee ihan suoraa kyselyä ja vihjailua että eikö jo tulisi vauva.

Hirveästi peukkuja kaikille ei-menkanneille! se on kyllä jännä kun nyt on niin levollinen ja hyvä olo kun menkat vielä vähän päällä, siis kun oli niin tuskaista odottaa menkkoja ja olla epätietoisuudessa..ja muutaman viikon päästä taas sama juttu..no ehkäpä sitä silloin sitten jo tärppää..
 
Kyllä mä luulen että seuraavan kuukauden puolentoist aikana moni plussaa. Meitä on täällä jo niin monta, että sehän on tilastollinen mahdottomuus jos ei useampi kuin yksi plussaa. :)
 
Heh, puoli tuntia meni noiden rivien kirjoittamiseen :)

Mä en varmaan aio heti kertoa kun aloitetaan. Ellen sitten siskolle kerro. Tai möläytä muillekin. Äiti kuitenkin näkee heti naamasta, se kun tietää muutenkin aina kaiken mitä ajattelen. Se on muuten todella raivostuttavaa!
 
Olen kertonut avoimesti vauvahaaveista ystävilleni ja äidille. Miehen perhe on aika pimennossa, mutta omalta osaltani koen helpommaksi avoimuuden. Onpahan tukijoita kävi kuinka kävi. Omaa stressiä helpottaa, kun voi puhua tästäkin aiheesta, mutta ymmärrän myös toisenlaisen "taktiikan".

Minäkin ennustan meidän ketjullemme melkoista plussien vyöryä! :)
 
Minusta tuntuisi järkevämmälle olla kertomatta, mutta todellisuudessa lähimmille ystäville voi olla vaikea kertomatta... Ja tukeahan tulee tarvitsemaan joka tapauksessa, ihan kuten yllä tuli jo sanottuakin.

Peukkuja pimmulle! :)
 
Meidän yrittämisestä tietää ainoastaan yksi hlö. En uskalla/halua julistaa muille, kun sitten se on sellasta vauvauutisten tivaamista. Nyt sadaan ihan rauhassa jännitellä kaksistaan.
Mutta sitten joskus kun ja jos se plussa sieltä tulee, ni voin kuvitella, että on todella vaikea olla hissukseen. Ku eikö siinäkin ole se n. 3kk sitä km riskin aikaa? Että yrittäppä siinä pitää ajatukset omina kun uultavasti tekee mieli kiljua koko maailmalle. No mutta sitä on turha miettiä.

Sovittiin just, että ensi viikon perjantaina käydään testi ostamassa jossei mitään kuulu. Silloin mun menkat on 2,5 viikkoa myöhässä, että kaipa sillon voi jo harkita testiä..
Tosin viime syksynäkin mun menkat oli vajaat 2 viikkoa myöhäs ja testi oli nega. Se pettymys on sanoinkuvaamattoman suuri. Varsinkin, kun on kerennyt ajatella vaikka mitä. Siksi nyttenkään en sitä testiä uskalla tehdä. Vaikkakin se lis ehkä oman mielenrauhan vuoks ihan hyvä nähdä mitä tulevan pitää, mutta en mä tiedä. Mua vaan yksinkertasesti pelottaa se pettymys.

Ootteko muuten miettineet jo nimiä, vai mietittekö vasta kun se on ajankohtasta? Ja onko teillä ns. sukupolvessa kulkevia nimiä vai haluatteko antaa jotain uutta?
 
Mulla on sen päivänen v*tutus että...

Siis kp1 eli täti tuli. Töissä aivan kaamea järkyttävä päivä, kamalin ikinä. Miehenhän lähetin sinne mökille, eli en pääse edes kainaloon. Joten tulin yksin oluelle ja (kappas, täällähän oli netti). Tarvitsenkin hetken yksin tuon työpäivän jälkeen. Poltan nyt sitten tupakkaa, vaikka olen aikonut lopettaa. Kun eihän nyt "tarvitse" lopettaa tätä typerää tapaa.

Tiesittekö muuten, miten somaliassa (erityisesti siellä, mutta muissakin afrikkalaisissa kulttuureissa) hoidetaan naista joka ei tule raskaaksi? Siellä naiselle annetaan sylihoidettavaksi mahdollisimman pieniä vauvoja. En muista mihin tämä perustuu, onko psykosomaattista, hormooneihin liittyvää vai mitä, mutta näin siellä tehdään. Tiedän tämän muutenkin, mutta luin taas Imanin (David Bowien somaliassa syntynyt vaimo) haastatteluja. He eivät saaneet heti vauvaa (asuivat siis tietenkin Englannissa), ja Imanin sukulaiset ja ystävät "hoitivat" Imania näin.

Työn kautta olen tekemisissä, ja eräs tuntemani somalialainen nainen jopa yritti imettää ystävänsä vauvaa. Kuulostaa länsimaalaiseen korvaan jopa brutaalilta, mutta he ovat vuosisadat uskoneet, että tämä auttaa lapsettomuuteen. Tämä nainen ei osannut kertoa mihin heidän uskomuksensa perustuu, mutta kertoi minulle, että keho "tottuu vauvaan ja alkaa tuottaa hormooneja". Eli varmaan täysin höpöhöpöä, mutta toisaalta mikä ei olisi...

Ja (hih) älkää pelätkö, mä en ala salaa imettämään toisten vauvoja... Joku raja se on vauvakuumeisenkin vedettävä.
 
halit Rosalle!! kyllä teilläkin vielä nappaa..niinkuin meillä kaikilla.

Kuulostaa aika hyvältä tuo hoivaamisajatus, uskon että voisi siitä olla apua jos saisi vauvoja syliin (toisaalta voisi taas vain kasvattaa alitajunnan stressia tulla raskaaksi) mutta ihana tuo kulttuuri että hoivataan toisia noin suloisesti.

Meillä on ollut alusta asti nimi tytölle valmiina ja toiset nimet tulevat kulkemaan ihan suvussa. Olen tuota miettinyt että tytölle on niin helppo keksiä nimiä, mutta pojille onkin sitten paljon vaikeampaa...no eiköhän nimi sitten löydy kun vauva on sylissä.

Meillä yrittämisestä tietää pari kaveriani ja ainakin vanhempani..anoppi luultavasti on arvannut että häiden jälkeen saa tulla koska olen ihan yltiölapsirakas :) Ja luultavasti miehenkin kaveripiirissä tiedetään/on arvattu että olisi tervetullut..en nyt erityisemmin salailekaan ja vaikka tuo 3kk varoaika onkin niin kyllä ainakin omille vanhemmilleni ja noille 2 kaverilleni aion kertoa heti kun on neuvolassa käynyt..onpa sitten tukea jos ei 3kk rajapyykki ylitykään. Itse kun koen että vauva on elävä olento siitä hetkestä asti kun on hedelmöittynyt, joten km olisi kyllä tosi rankkaa (haleja angsterille tässä välissä ja peukkuja).

joo mutta nyt nukkumaan, meni taas vähän turhan pitkäksi ilta. Viikonloppuna päästään sitten taas tositoimiin..ja syyskuun alkuun mennessä sitten tiedetään tuottiko nuo tositoimet mitään tulosta..paitsi nautintoa ;) Jos ei niin voi melkein heti marssia lääkäriin, koska silloin tuskin ovuloin ollenkaan...
 

Similar threads

S
Viestiä
110
Luettu
2K
N
S
Viestiä
118
Luettu
2K
R
S
Viestiä
110
Luettu
3K
I
S
Viestiä
104
Luettu
3K
R
A
Viestiä
104
Luettu
3K
N

Yhteistyössä