Töissä taas! Aikamoinen dilemma kun olisi paljon sähköposteja odottamassa, joihin pitäisi reagoida, ja täälläkin olisi niin hurjan paljon kommentoitavaa ja juteltavaa. Ekaksi halaukset Saanalle jos vaikuttaa siltä että teillä pelkkä hääyö ei riittänyt. Ja toinen halaus siitä että olet saanut täällä ikäviä kommentteja. Voi olla, että tuo ulkopuolinen on sama kuin sinua aiemminkin tölväissyt, eikä vain satu pitämään sinusta. Älä välitä, me muut pidämme! Ja sinä kuulut ehdottomasti joukkoon, vaikka et virallisesti vielä yritäkään.
Aluksi pitänee jutella tästä ketjun jakamisesta. To keep it simple, tässä ranskalaisin viivoin perusteluita.
- Kuten Katariina mainitsi, tämä on alun perin ollut niille jotka haaveilevat yrityksen aloittamisesta.
- Nyt me oikeat yrittäjät täytetään ketju toisensa perään, ja uusille ei jää tilaa tutustua ja höpötellä toisilleen, kun he parat koko ajan tsemppaavat meitä ja esittävät lohduttelujaan.
- Toisaalta itse en jaksaisi koko ajan tutustua uusiin haaveilijoihin, eikä työaikakaan riitä! Haluaisin tietenkin jakaa empatiaa kaikille, mutta kun nykyisellä yrittäjäporukallakin saadaan paljon keskustelua aikaiseksi, niin aikaresurssit ei ainakaan minulla riitä keskustelumäärän moninkertaistamiseen.
- Jos perustettaisiin uusi ketju, ei kait mitään tylsää aikarajaa tarvita kuinka kauan yritys on ollut käynnissä, sinne saisi tulla jos kokee kuuluvansa (ja Saana mukaan, totta kait jos haluaa)
- Ja nimi saisi olla joku kiva, minusta ainakin tämän ketjun yksi hauskuus on ollut, että keskustelu liikkuu muissakin aihepiireissä kuin vauvoissa.
Mutta demokraattisesti tämä tietysti pitää päättää. Nyt tuntuu että aika tasan menee kannatus jakautumisen ja yhdessä pysymisen puolesta.
Sitten kaunis kiitos taas kerran teille kaikille myötätunnosta. Ihan oikeasti olette auttaneet minua keräämään taas itsetuntoa ja taistelutahtoa ja luottamusta tulevaan. *tässä ruusu kaikille työpöydän laidalle*
Olen käynyt lukemassa loppuviikosta aina välillä palstaa, mutta ei ollut tilaisuutta kirjoitella. Nyt on pakko tehdä vähän töitäkin, tulen kertomaan pco-juttuja myöhemmin tänään. Nyt pystyn jo kirjoittamaan aiheesta ilman itkua, ja hyvä niin. Muuten voisi kollegat vähän ihmetellä