Tere!
Kaikki on tietysti viikonloppu-unilla, mutta kirjoittelenpa yksikseni.
Ihan heti haluan Neilikalle mainostaa suomalaista kuukuppia Lunettea, jota on vain yksi koko. Se on muihin verrattuna aika suurikokoinen, taitaa olla kaikista kupeista toiseksi suurin tai jotain, ja se sopii kaikille. Synnyttäneille ja synnyttämättömille. Ja suomalaisuus on tietysti suuri plussa. Kuppien koissa (miten toi sana taipuu?!) on niin vähän eroa, että suomalaiset tajusivat, että yksi koko sopii kaikille ja aloittivat vain yhden koon teon. Mulla on synnyttäneitä, synnyttämättömiä ja myös neitsyeitä kavereita, jotka käyttää tota. Niin ja minä! Eli osta pois vaan!
Ja Saanalle onnittelut pestin jatkumisesta! Toivottavasti saisit kuitenkin jotain pysyvämpääkin.
Sellan Ameriikan reissu oli oikei onnistunut. Ihan New Yorkissa oltiin. Kiva oli kuitenkin tulla kotiin sieltä. Sen verran vilskettä piisas. Ja ihanaa saada terveellistä kotiruokaa!
Mä muuten luulen, että me ei koskaan yrittämällä yritetä hankkia vauvaa. Tai siis minähän yritän ja juon greippimehua ja varmaan joskus pissin ovulaatiotikkuihinkin, jos sikseen tulee, mutta parisuhdetasolla pidetään varmaan aika matalaa profiilia. Tarkoitan siis, että me tuskin kovin pian aletaan vatvoa näitä asioita yhdessä ja pupuilemaan, koska nyt on
aika. Eli vaikka kumpikin omassa päässään toivoisikin vauvaa ja odottaisi tärppiä, niin kahdestaan ollaan kuin ei oltaisikaan. Jos ymärrätte. Meille se vaan on helpompi niin.
Naapurista kuuluu tasainen "iih iih iih iih iih". Onkohan niillä vauva tekeillä?
Jepulis. Minä se täällä juon greippimehua ja napsin rusinoita ja mietin, että olenkohan ihan hullu, kun toivon vauvaa tähän elämäntilanteeseen. Sitä vain yllättäen kaikki muu haihtui päästä pois ja päätin, että ne on sen ajan murhe. Vielä kun hyvä ystävä (tosin toisessa kaupungissa) ilmoitti haluavansa perheenlisäystä, niin ajattelin, että olisi kivaa jos olisi hyvä ystävä samassa jamassa. Sillä tosin on jo ennestään lapsia.
Mutta onneksi tässä ketjussa puhutaan muustakin! Kuten 80-luvun paluusta. Hui. Vai että neonkeltainen paita. Kaikkeen muuhun (isoihin villapaitoihin, pillifarkkuihin, isoihin vöihin vyötäröllä yms.) olin alkanut jo tottua, mutta neonvärit! Ne oli päässyt unohtumaan. Jaiks.
Mutta nyt mäkin vetäydyn täältä. Tavataan sitten taas ensi viikolla, kun palaatte ruudun ääreen. Hyvät viikonloput!