ajatukset parista joka ei halua naimisiin?

Olen ollut mieheni kanssa kohta 9v. Meillä on kaksi lasta.

En halua naimisiin. Ei minulla ole mitään syytä miksi en, mutta ei ole mitään syytä mennäkkään. Ehkä sitten joskus kun olemme 50v menemme salaa kahdestaan jossain.

Mitä sinä ajattelet meistä?

 

Minulla on samanlainen tilanne. On lapset ja asuntolaina. Ei olla menossa naimisiin. Ehkä joskus kun jaksetaan. Mutta ei nyt.

 

Ajattelen, että se on teidän asianne ja tehkää niinkuin teille on parasta. Ajattelen myös, että ei se naimisiinmeno oikeastaan ole niin ihmeellinen asia, että siitä kannattaa tehdä suurempaa numeroa, on sitten päättänyt mennä naimisiin tai olla menemättä tai vielä siinä välivaiheessa että ei tiedä meneekö vai ei.

 

Sama täällä. Ei jakseta edes ajatella asiaa nyt. Elämä on täyttä, niin että liitoksistaan natisee. Ehkä sitten joskus kun on taas aikaa, rahaa ja voimia.

 

Ajattelen, että se on jokaisen oma valinta, eikä millään muotoa "pakollinen" tehtävä. Muistakaa vaan pitää huoli, että teillä on testamentit ja muut paperit viimeisen päälle kunnossa, jos toiselle jotain sattuu. Muistaakseni avoparien välinen suhde otetaan nykyään vakavammin ja monissa tapauksissa rinnastetaan avioliittoon, mutta varmasti löytyy vielä sellaisiakin asioita, mitkä pitää ihan erikseen määrätä ja säätää, ettei toinen jää tyhjän päälle.

 

Eipä toi avioliitto nykyään ole enää mikään standardi. Avoliitot ovat niin kovin yleisiä nykyään ja vakaumuksia on kovin monenlaisia ettei toi juurikaan herätä mitään ajatuksia.

 

Jos tuntisin sinut henkilökohtaisesti saattaisin olla kiinnostunut kuulemaan syynne järjestelyyn jos asiasta tulisi puhetta.

Muuten ei kyllä oikein osaa kiinnostua muiden ihmisten parisuhdetilasta.

 

Ajattelen, että se on jokaisen oma valinta, eikä millään muotoa "pakollinen" tehtävä. Muistakaa vaan pitää huoli, että teillä on testamentit ja muut paperit viimeisen päälle kunnossa, jos toiselle jotain sattuu. Muistaakseni avoparien välinen suhde otetaan nykyään vakavammin ja monissa tapauksissa rinnastetaan avioliittoon, mutta varmasti löytyy vielä sellaisiakin asioita, mitkä pitää ihan erikseen määrätä ja säätää, ettei toinen jää tyhjän päälle.

Jos omaisuutta on sen verran, että kannattaa tehdä testamentti, ei toinen jäisi tyhjän päälle, vaikkei sitä tekisikään. Jos on vaikka yhteinen asunto,jonka arvo on, sanotaan vaikka 200 000, niin mikäli toinen kuolee,niin toiselle jää edelleen talon puolikas eli 100 000. Lapsille loput. On se vähän enemmän kuin "tyhjä"

 

Olen ollut mieheni kanssa kohta 9v. Meillä on kaksi lasta.

En halua naimisiin. Ei minulla ole mitään syytä miksi en, mutta ei ole mitään syytä mennäkkään. Ehkä sitten joskus kun olemme 50v menemme salaa kahdestaan jossain.

Mitä sinä ajattelet meistä?

Normaalia minusta.

 

Ei naimisiin ole mikään pakko mennä. Jokaisen oma valinta

 

Mikäli molemmat hankkivat niin, että pystyvät elättämään itsensä/lapset ilman leskeneläkettään, niin ihan ok.

 

Mietin sitä, että viimeistään leskeksi jäänyt katuu ettei mennyt naimisiin.

 

Mikäli molemmat hankkivat niin, että pystyvät elättämään itsensä/lapset ilman leskeneläkettään, niin ihan ok.

Hui, ei kai kukaan enää nykypäivänä nojaa tulevaisuuttaan ja talouttaan leskeneläkkeen varaan?!

 

[QUOTE="vieras.";29407269]Mietin sitä, että viimeistään leskeksi jäänyt katuu ettei mennyt naimisiin.[/QUOTE]

Miksi?

 

Miksi?

Minulla on kolme tuttua, joilta on avopuoliso kuollut, iältään ovat olleet 50-65, aikavälillä 10-2 v sitten. Kaikki ovat valittaneet että jos olisivat tienneet kuinka hankalaa kaikki on, olisivat menneet naimisiin aiemmin. Yhdellä ei lapsia, heillä kuitenkin testamentti, joten talousasiat eivät olleen niin hankalia, mutta oli kuulemma hankala hommata kaikkia papereita. Kahdella parilla oli lapsia, toinen koko muun hankaluuden lisäksi totaalinen talaudellisen ahdingon, kun aikuinen lapsi potki äitinsä pois hänen kodistaan, joka siis meni suoraan lapselle, heillä ei ollut testamenttia. Toisella oli pieniä lapsia, ja sanoi että olisi ollut vähemmän huolehdittavaa jos olisivat olleet naimisissa, en muista tarkemmin mitä siinä oli, siitä on niin pitkä aika.

Voihan olla että nämä on Suomen ainoat 3 joilla on sattunut olemaan hankalaa, mutta jotenkin nuo ovat pistäneet miettimään kovasti "susiparien" tilannetta, siis silloin kun asia nousee esiin, enhän minä nyt sitä muulloin mieti

 

[QUOTE="vieras.";29407285]Minulla on kolme tuttua, joilta on avopuoliso kuollut, iältään ovat olleet 50-65, aikavälillä 10-2 v sitten. Kaikki ovat valittaneet että jos olisivat tienneet kuinka hankalaa kaikki on, olisivat menneet naimisiin aiemmin. Yhdellä ei lapsia, heillä kuitenkin testamentti, joten talousasiat eivät olleen niin hankalia, mutta oli kuulemma hankala hommata kaikkia papereita. Kahdella parilla oli lapsia, toinen koko muun hankaluuden lisäksi totaalinen talaudellisen ahdingon, kun aikuinen lapsi potki äitinsä pois hänen kodistaan, joka siis meni suoraan lapselle, heillä ei ollut testamenttia. Toisella oli pieniä lapsia, ja sanoi että olisi ollut vähemmän huolehdittavaa jos olisivat olleet naimisissa, en muista tarkemmin mitä siinä oli, siitä on niin pitkä aika.

Voihan olla että nämä on Suomen ainoat 3 joilla on sattunut olemaan hankalaa, mutta jotenkin nuo ovat pistäneet miettimään kovasti "susiparien" tilannetta, siis silloin kun asia nousee esiin, enhän minä nyt sitä muulloin mieti [/QUOTE]

Voi kuinka ikävää- mutta puolison kuolema on sitä aina. Ja aina niitä papereita joutuu hankkimaan, onneksi Suomi on kuitenkin selkeä siinä mielessä,että tiedetäänmistä toimistosta mikäkin haetaan.

En tajua, miksi aikuinen lapsi heitti vanhempansa ulos -oliko siis niin, että asunto oli ollut kuolleen vanhemman omistama? Silloin lapsi toki perii ja voikin heittää vanhempansa ulos. Tosin kääntöpuolena, jos olisivat olleet naimisissa, olisivat ongelmat kohdanneet sitä lasta - toisessa ketjussa juuri kerroin, kuinka perintövero ajoi ihmisen taloudelliseen ahdinkoon tilanteessa, jossa eloonjääneellä vanhemmalla oli hallintaoikeus perittyyn asuntoon. Eikö sillä vanhemmalla ollut mitään omaa omaisuutta tai tuloja?

Tuohon kolmanteen esimerkkiin on vaikea sanoa mitään Mutta sen sanon, että aika usein nämä "uhkakuvat" ovat vahvasti liioiteltuja ja nojaavat oletukseen, että toinen puolisoista on siivellä elävä tyhjätasku. Silloin kannattaakin mennä naimisiin. Mutta jos tulotaso on suunnilleen sama tai ainakin molemmilla on edes jotain tuloja/varoja, avioliiton merkitys vähenee huomattavasti.

 

Hullua, jos on omaisuutta ja lapsia. Jos toinen kuolee, ei saa leskeneläkettä. Kyllä minä ainakin ottaisin sen yh:na. Jos on paljonbomaisuutta lasten perintöosalle hankitaan virkaholhooja, jos vanhemmat eivät naimisissa.

 

Hullua, jos on omaisuutta ja lapsia. Jos toinen kuolee, ei saa leskeneläkettä. Kyllä minä ainakin ottaisin sen yh:na. Jos on paljonbomaisuutta lasten perintöosalle hankitaan virkaholhooja, jos vanhemmat eivät naimisissa.

Tiedätkö, kuinka suuri se leskeneläke on, ja millä ehdoin sen saa?

Voi tulla monelle yllätyksenä.

 

En tiedä muuta kuin, että ystäväni mies kuoli pari vuotta sitten, kolme pientä lasta. Hän sanoi, että kuukaudessa menettää 1000 € rahaa sen takia, että eivät oleet naimisissa. En tiedä, mistä kaikesta tuo raha koostuu. Miehellä oli kyllä isot tulot ja asuivat komeassa talossa. Se tietysti heti myyntiin, kun hän oli kotiäitinä pienten lasten takia.

 

Mikäli molemmat hankkivat niin, että pystyvät elättämään itsensä/lapset ilman leskeneläkettään, niin ihan ok.

Kun olimme avoliitossa -samoin kuin nyt avioliitossakin, on meillä vakuutukset kunnossa siltä varalta että toinen kuolee ja toinen jäisi yksin hoitamaan asuntolainaa. En ole edes kuullut leskeneläkkeestä!

 

Perus kuva nykyajasta. Haluat elää huoraliitossa. Liitossa, joka ei ole liitto vaan on auki.

 

Perus kuva nykyajasta. Haluat elää huoraliitossa. Liitossa, joka ei ole liitto vaan on auki.

En ole ap, mutta siinä mielessä pitää paikkansa, että en halua omaa parisuhdettani kutsua miksikään liitoksi. Minulle on ihan ok, jos joku vanhoillisesti ajatteleva on sitä mieltä, että kyse on huoruudesta. Mieluummin niin kuin että vanhoillisesti ajattelevan mielestä olisimme "kunniallisia" (vanhoillinen kunniallisuus on nimittäin katalaa kunniallisuutta).

Muokkaus: En tiedä, miten oli silloin liitukaudella, mutta nykyisin pitää kirjoittaa yhteen tuo "peruskuva".

 

En tiedä muuta kuin, että ystäväni mies kuoli pari vuotta sitten, kolme pientä lasta. Hän sanoi, että kuukaudessa menettää 1000 € rahaa sen takia, että eivät oleet naimisissa. En tiedä, mistä kaikesta tuo raha koostuu. Miehellä oli kyllä isot tulot ja asuivat komeassa talossa. Se tietysti heti myyntiin, kun hän oli kotiäitinä pienten lasten takia.

Ahaa,no tuo tilanne on sitten täysin eri. Siinä ilmeisesti persaukinen nainen on ollut yhdessä paljon varakkaamman miehen kanssa ja talo ollut yksin miehen omistuksessa. Tällöin olisi kannattanutkin mennä naimisiin. Mutta jos molemmilla on tuloja ja varallisuutta, ei tarvitse olla riippuvainen kumppanin rahoista. Ja taloudellisesti tasa-arvoisilla ei leskeneläke nouse noin suureksi, sillä siihen vaikuttaa sekä oma että kumppanin palkkatulojen suuruus. Ja leskeneläkettä maksetaan vain köyhemmälle osapuolelle.

 

Olimme mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, 3 lasta on, yhteistä omaisuutta jne. ja vasta nyt menimme hiljaisuudessa naimisiin. Lähinnä juuri siltä varalta, että jompikumpi kuolee. Naimisiinmeno oli halvempi ja helpompi ratkaisu kuin testamentin jne. hommaaminen. Muuten naimisiinmeno ei meidän arkeamme ole muuttanut miksikään, eikä sillä oikeastaan ole meille sen syvempää merkitystä. Ilman noita laki- ja perintäasioita olisimme yhä edelleen avoliitossa.

 

Olen itsekin seurustellut yli 10 vuotta saman miehen kanssa, mutta ei olla menossa naimisiin. Minua ahdistaa kaikki juhlallisuudet, varsinkin jos niissä pitää itse olla keskipisteenä. Joten ei kiitos, enkä nää muutenkaan sitä mitenkään erikoisena sitä naimisiinmenoa.