Ajaisitko yksin 500 km kahden pienen lapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hämmentynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hauska ketju!! Ihan oikeasti neuvoisin ap:ta lähtemään nukkumaanmenoaikana illalla matkaan, jos vaan jaksaa ajaa. Yöllä lapset (ehkä) paremmin nukkuvat sitten koko matkan!Meillä ei onneksi tarvitse tämmöisiä miettiä, on nuo mukulat kokeneita reissaajia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja automatkaaja:
Alkuperäinen kirjoittaja hopeapaju:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja ei ikinä:
En varmasti ajaisi. Jo pysähdykset olisi yhtä tuskaa yksin mkahden lapsen kanssa. Miten tilaatte ruokaa ja vahditte lapsia?Käytte vessassa?Autatte yksin ruokailussa jne. En kyllä lähtisi!


Jo on avuttomuus huipussaan. Miten sä yleensä pärjäät lasten kanssa yksin ilman että joku on apuna?

Minä taidan sitten olla kans tosi avuton!! :wave: Tässä ens viikolla pitäs lähteä vain 350 kilsan päähän kahden pienen kanssa, esikko 2v4kk ja kuopus 1v3kk. Vähän mietityttää etukäteen nuo pysähdykset kun tiedän tuon minun esikkoni. Jos en pidä kädestä kiinni niin menee pää kolmantena jalkana jossain hyllyjen välissä. Vessassa käynti ei ole ongelma, saan lukittua oven, mutta just tuo kun ostaa jotain aiheuttaa vähän miettimistä :) Rahatkin pitäs kaivaa esille... Uusavuton mikä uusavuton, mutta enpä ole vielä yksinäni noiden kanssa missään kauempana käyny :)

no 350 kilsaa menee ihan heittämällä. Ei paljon tarvitsisi edes pysähtyä. Meidän mukulat nukkuisi tuon matkan.

Päiväunien aikaan kun lähtee liikenteeseen niin ton matkan ajaa ilman pysähdyksiäkin.

 
Sori OTni naurattaa vaan nuo "ollaan lennettykin 50 tunta 15 lapsen kanssa, MITÄ IHMEELLISTÄ SIINÄ ON?" Siis ei aloituksessa väitettykään, että lasten kanssa kukeminen yleisesti olisi ihmeellistä, mutta muutama vstaaja osoittaa itse pitävänsä itseään jonain työn sankarina kommentoimalla tuohon tyyliin -vai mistäs tuli mieleen, että siinä jotain IHMEELLISTÄ olisi? :laugh:
 
En ajais lasten kanssa enkä ilmankaan.. koska en pidä autolla ajamisesta ja olen epävarma kuski. Eksyisin myös aivan varmasti matkalla. Mutta ei mua siinä lasten kanssa reissaaminen jännittäis vaan tuo edellä mainittu asia. Rohkeesti vaan reissuun jos lapset ainoa murhe..
 
Ruokailut nyt ei kai ongelma ole, mutta onhan tuo ajallisesti pitkä matka. Itseänikin ajatellen en kovin innokas olisi ajamaan vaikka menisin yksin. Luultavasti lapset kuitenkin nukkuvat osan ajasta. Viihdykettä pitää mukana olla, toivottavasti lapset ovat sopuisia, että eivät tappele. Miten perhepäivähoitajat pärjäävät monen lapsen kanssa jos ei äidit pärjää kahden kanssa.
 
En ajaisi. Reissattu on täälläkin paljon. Menen lasten kanssa mieluummin yksin junalla kuin autolla. Pitemmillä automatkoilla olen viihdyttäjän roolissa takapenkillä lasten kanssa. En pystyisi ajamaan, jos kyydissä olisi tyytymätön ja itkevä lapsi. Jos vauva huutaa täyttä kurkkua, ajetaan tien laitaan selvittämään mistä huuto johtuu.
 
Voisin ihan hyvin ajaakin. En vain usko, että mies päästäis mukisematta lähtemään. Mutta anoppisi kommentti oli kyllä töykeä. Riippuuhan se lapsistakin, ovatko sellaista sorttia, jotka autossa viihtyvät. Ja kuskista myös, onko tottunut ajelemaan pitkää matkaa ja tykkääkö edes ajelusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marmeladi:
.. että kannatteepi totuttaa muksut ihan sieltä pienestä pitäen reissaamaan, niin ei tule sitten ongelmia. Aluksi lyhkäsempiä matkoja ja siitä sitten pidentää matkoja. :D

Kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Toiset lapset ovat sellaisia ikiliikkujia, että autolla matkustus ei ota sujuakseen. Enempi on kyse lapsen luonteesta kuin oppimisesta tai tottumuksesta.
 
pakon edessä kyllä,ei mulla lapsen ainakaan siihen esteenä olisi. tarpeeksi vaan pysähdyksiä. tykkään kyllä ajella,mutta en hirveesti matkaajoa. jos reitti viä olisi tiedossa niin ei ongelmaa olisi. nyt en lähtis lappiin ajeleen extempore.
 

Uusimmat

Yhteistyössä