"Pulma" toisen lapsen hakkimisesta

[-]

Välillä arki väsyttää yhdenkin vauvan kanssa, mutta pääosin äitiys on ollut todella ihanaa ja rakkaus omaan lapseen uskomatonta. Mietin vaan että entä jos en jaksakaan kahden lapsen kanssa? En ole muutenkaan "superenerginen" ihminen ja siksi mietin jaksaako kahden pienen kanssa touhuta, antaa tasapuolisesti syliä jne.? Ikää alkaa olla jo sen verran että on kiire jos meinaa toisen lapsen hankkia.

 

[juuei]

Pari vuotta kun sinnittelee, niin sit ne ehkä välillä jopa leikkii keskenään...

 

[minäkin]

olen miettinyt samaa, kova on vauva kuume, mutta en tiedä jaksanko/pärjäänkö kahden kanssa kun mies on 7-16 töissä, ja nyt minulla reilu vuoden ikäinen lapsi kotona.

 

[-]

up

 

[vieras]

Ei kai se vuosi pari odottelua ikää niin paljon lisää tee, mutta saattaa helpottaa arkea kummasti.

 

[viides tulossa]

meillä lapset 1v4kk-1v9kk ikäeroilla. En ole mielestäni super energinen,mutta hyvin jaksaa. Lapset antaa rakkautta ja voimaa paljon. Rakkautta riittää kaikille lapsille. Se lisääntyy mitä enemmän lapsia on. Meillä ainakin pienin on alusta asti huomioutu sisarusten toimesta. Heti kun vaan pystyy itse leikkimään ni hienosti leikkivät yhdessä ilman suurempia riitoja. Sisarten välinen rakkaus on jotain aivan ihanaa ja suurta.
Nuorin on tällä hetkellä 1v6kk ja on jo pitkään menny joukon jatkeena ja kaikissa leikeissä mukana.
Ainut asia jota en meinaa jaksaa on tämä loputon siivoominen!

 

[Vieras]

Mä sanoisin, että os epäilyttää, niin sitten kannattaa odottaa. Itse sain lapseni 2,5 vuoden ikäerolla ja alussa se oli rankkaa. Pikkuhiljaa se helpotti ja nyt on kiva kun on sisaruksista seuraa toisilleen. Mulla ei epäilyttänyt, joten siksi alettiin yrittämään vauvaa tuossa vaiheessa. Minä tiesin, että se tulee olemaan rankkaa, mutta en epäröinyt tai miettinyt sitä, jaksanko.

 

[vieras]

Mä sanoisin, että os epäilyttää, niin sitten kannattaa odottaa. Itse sain lapseni 2,5 vuoden ikäerolla ja alussa se oli rankkaa. Pikkuhiljaa se helpotti ja nyt on kiva kun on sisaruksista seuraa toisilleen. Mulla ei epäilyttänyt, joten siksi alettiin yrittämään vauvaa tuossa vaiheessa. Minä tiesin, että se tulee olemaan rankkaa, mutta en epäröinyt tai miettinyt sitä, jaksanko.

Näin mäkin suosittelisin. Esikoinen oli vaativa ja sairas ja seuraava tuli vasta viiden vuoden päästä. Oli ainoa oikea ratkaisu kun tunsin jo esikoisen kohdalla, että voimat vähissä. Molempien pikkulapsiajasta on saanut nauttiakin, ei ole pinna kiristynyt siten kun se olisi tehnyt pienellä ikäerolla. Ja silti jäänyt isommallekin aikaa.

Ei sen odottelun viittä vuotta tarvitse olla. Tärkeintä on tunnistaa oma jaksaminen ja lähteä siltä pohjalta liikkeelle. Liikaa tapaa ihmisiä, joiden mielestä lapset pitää hankkia pienellä ikäerolla ja sitten huudetaan lapsille kurkku suorana joka päivä ja parisuhde vetelee viimeisiään. Jos tietää, että jaksaa, niin sitten. Mutta sekin kannattaa huomioida, että seuraava voi olla vaativampi kuin ensimmäinen.

 

[upp]

upp

 

[Mrs Shillelagh]

Kaksi voi olla joskus yhtä helpompi. Meillä auttaa jo alle 2-vuotias pikkusiskon hoidossa, ja leikkivätkin pääsääntöisesti keskenään. Osaavat kyllä onneksi olla vielä erossakin.

 

[---]

up

 

[J-udith]

Pakko vastata, kun pohdin näitä vähän yli vuosi sitten. Nyt meillä on toinen pieni, esikoinen oli kuopuksen syntyessä 2v3kk. Esikoisen synnyttyä ja itkuisesta vauva-ajasta selvittyä ajateltiin, että antaa aikaa mennä ennen kuin lähdetään tähän uudestaan. Noh, toisin kävi. Arki alkoi helpottamaan tosissaan esikoisen ollessa 1½v ja alettiin ajatella toista. Raskaus oli viimeisen kuukaudet vaikeaa, ei niinkään fyysisesti vaan henkisesti. Vauva on helppo ja suloinen. Esikoisella alkoi pahin uhmaaminen kuukausi ennen vauvan syntymää ja jatkuu edelleen aaltoillen helpomman ja vaikeamman välillä - onneksi helpommat ajat on pidempiä. Väsynyt oon. TOSI väsynyt. Monesti oon huokaillu ja itkenyt tämän ajan vaikeutta. Toisaalta oon onnellinen ja iloinen ja rakastan molempia sydämestäni enkä ikinä pois antais mutta rehellisesti sanottuna en olis tähän vielä alkanut, jos olisin hiukkaakaan tienny mitkä fiilikset voi olla. Molemmat on kuitenkin vielä tosi pieniä ja tarvitsevia. Meillä esikoinen on alusta asti ollut vaativa luonteeltaan ja sellaisena uskon pysyvänkin. Tässä nyt ollaan ja porskutellaan eteenpäin, välillä thdessä nauraen, välillä suoraa huutoa karjuen. Onneksi, niin onneksi mies tekee just niin paljon kuin vain voi. Ja molemmat tiedetään, että tätä haluttiin ja tästä selvitään. Eli samaa painotan kuin pari aiempaakin, että alkakaa tähän sitten kun ootte valmiita ja vaikka on vaikeeta (jos on) niin tukekaa toisianne. Sillain tästä selviää. Toivottavasti.

 

[---]

uup

 

[kolmashaaveissa]

Meille oli alusta asti selvää, että toinen saa tulla heti jos on tullakseen. Ikäeroa tuli vajaa 2 vuotta. Meistä on niin ihana ollut seurata sisaruksia, että nyt jo kolmoselle on annettu lupa tulla, vaikka aluksi oltiin ihan varmoja ,että kaksi lasta on sopiva määrä meille. Lapset nyt 2½v ja 8kk. Paljon touhuavat jo yhdessä. Välillä on paljon helpompi siivota ja laittaa ruokaa, kun silloin yhden kanssa, joka tarvitsi äidin seuraa lähes koko ajan. Toki välillä väsyttää, jos yöllä heräilevät vuorotellen. Joskus huolettaa myös oma riittämättömyys, jos vaikka vauva tarvii tisua ja esikolla jokin pulma päällä.