Alkuperäinen kirjoittaja Eteenpäin;26172601:
En ole kyllä aivan varma olenko samaa mieltä. Olisiko kuitenkin mahdollista, että äidinrakkautta on ollut pohjalla mutta äiti on vain tietämättään kasvattanut "väärin"? Sinkkosen kirjasta lainaamani kohta nimittäin kuvasi, kuinka äiti oli usein sellainen hyvää tarkottava äiti, joka antoi lapsen pompottaa itseään. Lapsessa se herättää vihaa ja turvattomuutta, vaikka äiti ei sitä edes tajua.
Kuvailet äitisi kuitenkin katumattomaksi ja sellaiseksi, joka muita miellyytääkseen antoi sinun kärsiä. Sellainen ei ole tietämättömyyttä ja hyvää tahtoa. Olisiko osa tuosta hyvää tarkoittavasta "kotikiltteydestäkin" hyväksynnän hakemista, eikä aitoa rakkkautta.
Kiltit ja ilkeät narsistit
Vain pieni osa narsistisista häiriöistä on niin vakavia, että voidaan puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tarkkoja määriä on vaikea tietää, sillä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät hakevat hyvin harvoin apua, jolloin he eivät saa myöskään diagnoosia.
Joka tapauksessa kyse on pikemminkin yhdestä kuin useasta prosentista väestöä. Lievempiä narsistisia häiriöitä sen sijaan esiintyy huomattavasti suuremmalla osalla.
Narsistiset ongelmat eivät suinkaan aina oireile piittaamattomuutena ja häikäilemättömyytenä.
Osa narsisteista kokee olevansa täysin muilta ihmisiltä saadun hyväksynnän varassa. He pyrkivät olemaan aina mieliksi ja täyttämään toisten tarpeet. Kun he eivät saakaan vastineeksi hyväksyntää vaan halveksuntaa, usein jopa hyväksikäyttöä, heihin sattuu syvästi, he tuntevat itsensä huonoiksi ja pyrkivät miellyttämään entistä enemmän. He vaativat itseltään täydellisyyttä ja saattavat tuntea olevansa vastuussa kaikesta maailman pahuudesta.
Häikäilemätöntä narsistia kutsutaan joskus paksunahkaiseksi, hyväksyntää hakevaa ohutnahkaiseksi. Narsisti ei voi olla yhtaikaa sekä ohut- että paksunahkainen, mutta monista löytyy molempien piirteitä.
Vaikka kiltti narsisti kuulostaa harmittomammalta kuin paha, molemmat ongelmat ovat vakavia. Molemmilla on suuria vaikeuksia hyväksyä, että heidän elämässään kohtaamansa jatkuvat vaikeudet johtuvat heidän omasta käyttäytymisestään.
Yhteistä kummankin tyyppisille narsisteille ovat heikko itsetunto ja heikko itseluottamus yhdistyneinä suunnattomaan itsekeskeisyyteen. Paksunahkaisen itsetunnon hauraus ei tosin hevin ilmene ulkopuolisille, ja yhtä hankala voi olla nähdä ohutnahkaisen itsekeskeisyyttä.
Paksunahkaisen narsistin on vaikea sitoutua mihinkään hoitoon, koska hän ei halua myöntää tarvitsevansa ketään ja kammoaa riippuvuuden tunteita. Ohutnahkainen narsisti taas kokee helposti tulevansa hoidossa loukatuksi ja on siksi altis jättämään sen kesken.