V
"vieras"
Vieras
Ruokaperinteet ovat myös osa suomalaista identiteettiä, jos se nyt enää ketään kiinnostaa EU:ssa.Ruoka sitoo meitä edellisiin sukupolviin ja on ihmisiä, jotka vaalivat aarteinaan mummon reseptejä ja jotkut taas viis veisaavat innostuen uudesta. Mitä kuitenkin voi harkita on osata selittää asia lapsilleen. Ne nakit ja pizzat voi ilman muuta retuuttaa joulupöytään, mutta mielestäni joulupöydässä on yleensä aina jotakin hyvää. Itse rakastin lapsena puljonkia ja sillä menin koko joulun.
Ruokaperinteistä voi poimia itselleen mieleiset, kuten monet tekevätkin. Se, että ei nosta ruokaperinteitä arvoon arvaamattomaan ja vaali niitä, ei kuitenkaan tarkoita vaihtoehtona, että joulupöytä on täynnä pitsoja ja nakkeja. Lastenkin mieltymykset vaihtelevat, jos heille on pienestä asti antanut erilaisia vaihtoehtoja tarjolle ja myös itse päätettäväksi. Meillä esim. yksi lapsista halusi tänä jouluna poronkäristystä ja toinen karjalanpaistia. Saivat haluamansa eikä myöskään aikuisten ruokalistalla ollut nakkeja. Mutta jos joku niitä haluaisi joulupöydässämme, niin luonnollisesti saisi.
Ehkä joulunatsitus riippuu siitä, miksi joulua eri perheissä vietetään ja pidetäänkö kiinni perheen äidin toiveista ja perinteistä vai muovataanko juuri sille perheelle omat perinteet. Meillä joulu on perhejuhla, jonka rakentamisessa kuullaan yhtä paljon lasten kuin aikuistenkin toiveita.