Miten saada mies tajuamaan, että hänen äitinsä

[Kellä rahaa?]

Ne ottaa kellä on rahaa siihen, kuulostat ll semmoiselta henkilöltä, joka osaa neuvoa, mutta ei tiedä todellisista ongelmista mitään.

 

[Sankkuli]

ota lapsi mukaan sinne lääkäriin, näin mä oon tehny jos en oo lapsenvahtia jostain kumman syystä saanu

 

[AfterEight]

minkä ikäiset lapset sinulla on?

 

[heh]

Minulla samanlainen anoppikokemus,no onneksi onkin nykyään entinen anoppi
Muttettiin yhteen,anoppi lirkutteli ja lässytti ja kahden kun olin anopin kanssa "osaatkos sinä edes ruokaa laittaa? meillä ei sitten mitään uuniruokia ja terveysmössöjä syödä,minun pojalleni pitää kaiki paistaa pannulla ja aidossa voissa"
ja samaan syssyyn anoppi lätkii kasan keittokirjoja kouraani

Anoppi tulee meille kylään,ensin ollaan niin mielin kielin ja kas selän kun käänsin niin oli anoppi minun liinavaate kaapillani josta yllätinkin itseteossa
"ihme että sinulla kaappi sentään näinkin siisti"
öh miten tuo pitäsi ottaa?? Sanoin silloiselle miehelleni niin oli kysynyt äitiltään ja tietenkin minä keksin koko jutun.
No tosin silloinen mieheni nyt oli muutenkin yksi nössä jonka äiti tietää kaiken ja tehdään niinkuin äiti sanoo (lue käskee) huh onneksi ei tarvi enää herra tai äanoppi nössösiä katsella

 

[ap]

minkä ikäiset lapset sinulla on?

4v ja 1v

 

[AfterEight]

jaksamisia sinulle.. :hug:
tilanteesi ei kuulosta helpolta..niin tämän anopin osalta,enhän muuten tiedä.

 

[vaimo ja anoppi riidelköön keskenään]

Ei pitäisi olla sinun ongelmasi, jos anopilla ja miehelläsi on lämpimät välit. Turha olla siitä mustasukkainen. Ei kannata odottaa, että ihmiset kohtelisivat muita ihmisiä yhtä hyvin kuin omia lapsiaan. Miehen kannattaa myös viimeiseen asti pysytellä erossa äitinsä ja vaimonsa riidoista. Vaimot usein yrittävät saada miestä puolelleen tällaisissa riidoissa, mutta on täysin kohtuutonta odottaa mieheltä, että tämä yhtyisi taisteluun äitiään vastaan. Eli suomeksi sanottuna; teidän on vain tyydyttävä sellaiseen anoppiin joka teillä on, vaikka kuinka kihisette kiukusta.

 

[meillä ei mummot ole ilmaisia lapsenvahteja]

Ne ottaa kellä on rahaa siihen, kuulostat ll semmoiselta henkilöltä, joka osaa neuvoa, mutta ei tiedä todellisista ongelmista mitään.

Mikä siinä olisi niin hankalaa ottaa maksullinen vieras hoitaja?Olisitte kuule sitten pulassa jos muuttasitte syystä tai toisesta paikkakunnalle jossa ei sukulaisianne olisi teitä lapsenhoidossa auttamassa,kaikilla kun ei se suku siinä 200km päässäkään asu ja joutuu pakollisiin menoihin sitten palkkaamaan hoitajan.Kannattaa googlettaa paikkakuntanne hoito tarjonta,monsati nuo hinnat ovat ihan pikkusummia.

 

[toinen miniä]

Kerropa minulle kun keksit! Samanlainen anoppi on meillä. Minä oon ratkaissut tilanteen kertomalla sanatarkasti anopin möläytykset ja ilmoittamalla olevani valmis avoimeen keskusteluun. Ääni kellossa on alkanut muuttua.

Mies on pari kertaa soittanut anopille, että oletko sanonut **** lihavaksi tai oletko haukkunut kotia. Anoppi on alkanut itkemään puhelimessa miehelle ja sanonut, että MINÄ olen käsittänyt aivan väärin ja MIKSI MINÄ vihaan heitä.. Niinpä puhe onkin kääntynyt sujuvasti anoppiin ja minut on unohdettu. Mies sanoo, että minun pitäisi ymmärtää, että mies on aina anopin pikku poika... Joo, ymmärrän minä tavallaan, mutta ei kai sitä aina pidä jaksaa vaan sietää.

Ei mittän puhelinkeskusteluja miehen ja anopin välillä, vaan puhutte kolmisin kasvotusten. Silloin anoppi ei uskalla/ kehtaa vääristellä niin paljon.

Kysyt vaan ystävällisesti mutta tiukasti vastausta alkuperäsieen kysymykseen, ja pidät näkökannastasi kiinni. Jos anoppi selittelee, sanot että olet herkkä, ja pyydät häntä ottamaan sen vastaisuuden möläytyksissä huomioon.

Minä sanoin omalle miehelleni, että jos anoppi ei rauhoitu, me kaikki 3 lähdetään perheterapiian keskustelemman tai sitten en suostu enää olemaan anopin kanssa tekemisissä. Pistin kovan kovaa vasten yritettyäni 1,5 vuotta olla tahdikas, kohtelias ja ymmärtäväinen. Sellainen vaan pahensi asiaa ja anoppi kävi röyhkeämmäksi ja röyhkeämmäksi.

 

[Markiisi musculocutaneus]

Joskus aikanaan mä riitauduin tosi pahasti anopin kanssa ja se soitteli ja haukku..kerran sitten pistin kaiuttimen päälle puhelimeen ja anoppi haukku ja lopulta kysyin joko lopetit?että oisko vielä jotain muuta kun tuo mieskin kuulee
sen koommin ei haukkunu,asiat saatiin sovittua ja nykyään ollaan erittäin hyvissä väleissä

 

[Veke 50]

Ei pitäisi olla sinun ongelmasi, jos anopilla ja miehelläsi on lämpimät välit. Turha olla siitä mustasukkainen. Ei kannata odottaa, että ihmiset kohtelisivat muita ihmisiä yhtä hyvin kuin omia lapsiaan. Miehen kannattaa myös viimeiseen asti pysytellä erossa äitinsä ja vaimonsa riidoista. Vaimot usein yrittävät saada miestä puolelleen tällaisissa riidoissa, mutta on täysin kohtuutonta odottaa mieheltä, että tämä yhtyisi taisteluun äitiään vastaan. Eli suomeksi sanottuna; teidän on vain tyydyttävä sellaiseen anoppiin joka teillä on, vaikka kuinka kihisette kiukusta.

Juurikin näin.

 

[---]

Minulla oli juuri tuollainen anoppi, mutta luojalle kiitos ei olla oltu missään yhteydessä enää 7 vuoteen. Oli aivan painajainen perheessämme.

Olin jo niin loppu viime metreillä että olin muuttamassa pois kotoamme. Mutta sen jälkeen kun mies "valitsi" oman perheensä niin anoppi alkoi haukkumaan myös poikaansa miten voi "hylätä" oman äitinsä ja valitsee mieluummin lutkan perheekseen... tosiaan meillä oli jo yhteinen lapsikin mieheni kanssa.
Hänellä täytyi olla kotiimme oma avain, ja mieheni ei voinut sanoa äidilleen vastaan, sai tulla meile miten tykkäsi lastenlastaan hoitamaan, minä kun asiasta kivahdin niin olin hankala vaikka "hän kuitenkin kuolee pian". Sama laulu toistui joka kerta, kaikkea aikansa.
Tänäpäivänä ei välitä lastenlapsistaan yhtään, ei ole nähnyt vuosiin niitä, haukkuu vain minua miten olen pilannut hänen elämänsä.. joopajoo..

 

[toinen miniä]

Ei pitäisi olla sinun ongelmasi, jos anopilla ja miehelläsi on lämpimät välit. Turha olla siitä mustasukkainen. Ei kannata odottaa, että ihmiset kohtelisivat muita ihmisiä yhtä hyvin kuin omia lapsiaan. Miehen kannattaa myös viimeiseen asti pysytellä erossa äitinsä ja vaimonsa riidoista. Vaimot usein yrittävät saada miestä puolelleen tällaisissa riidoissa, mutta on täysin kohtuutonta odottaa mieheltä, että tämä yhtyisi taisteluun äitiään vastaan. Eli suomeksi sanottuna; teidän on vain tyydyttävä sellaiseen anoppiin joka teillä on, vaikka kuinka kihisette kiukusta.

Anopilla voi olla hyvät välit poikaansa ilman, että hän on ilkeä miniälle.

Mies ja vaimo ovat yhtä ja tulevat ensin. Miehen kuuluu puollustaa vaimoaan, jos häntä kohdellaan kaltoin. Myöskin anoppia vastaan. Anopin kuuluu kunnioittaa poikansa tärkeimpiä ihmissuhteita, eli pojan ja vaimon sekä pojan ja lapsien välisiä. Vasta sitten tulee äiti. Miniän toki kuuluu puolestaan kunnioittaa anoppia ja anopin ja pojan välistä suhdetta. Mutta sen suhteen kunnioittaminen ei tarkoita anopin ilkeyksiin alistumista. Hieman pitää sietää vanhalta ihmiseltä ylimääräistä, mutta kohtuus kaikessa!

 

[Veke 50]

Äiti menee miehellä aina vaimon edelle, vaikka tietysti vaimolle joutuu valehtelemaan toisin, että sopu säilyisi. Miehen silmin vaimon ja äidin riitely on idioottimaista akkojen nokittelua. Mies ei voi mitään sille, jos hänen äitinsä ja vaimonsa eivät tule keskenään toimeen.

 

[höpö höpö]

Äiti menee miehellä aina vaimon edelle, vaikka tietysti vaimolle joutuu valehtelemaan toisin, että sopu säilyisi. Miehen silmin vaimon ja äidin riitely on idioottimaista akkojen nokittelua. Mies ei voi mitään sille, jos hänen äitinsä ja vaimonsa eivät tule keskenään toimeen.

Höpö höpö. Meillä mies pisti välit äitiinsä hetkeksi poikki kun äiti alkoi arvostelemaan mua.

 

[vieras]

Ei pitäisi olla sinun ongelmasi, jos anopilla ja miehelläsi on lämpimät välit. Turha olla siitä mustasukkainen. Ei kannata odottaa, että ihmiset kohtelisivat muita ihmisiä yhtä hyvin kuin omia lapsiaan. Miehen kannattaa myös viimeiseen asti pysytellä erossa äitinsä ja vaimonsa riidoista. Vaimot usein yrittävät saada miestä puolelleen tällaisissa riidoissa, mutta on täysin kohtuutonta odottaa mieheltä, että tämä yhtyisi taisteluun äitiään vastaan. Eli suomeksi sanottuna; teidän on vain tyydyttävä sellaiseen anoppiin joka teillä on, vaikka kuinka kihisette kiukusta.

Kyl miä oon sitä mieltä, et jos yhessä ollaan ja eletään, ni kyllä kumppanin pitää puolustaa omaa puolisoaan, eikä hypätä äitinsä kotkotusten mukaan. Itellä kanssa tällänen ilkiä anoppi ja onnekseni mies kyllä minua puolustaa. Ois aika ikävä, kun myökin aika paljon pakonsanelemien juttujen takia joudutaan olee paljon tekemisessissä, jos ite joutus aina nieleskelemään ja toinen vaan ois et ei meijän äiti jne...
No, nyt oon kyllä ottanut kannan, että jos anoppi kokee et mulle voi puhua ja sanoa mitä sylki suuhun tuo ni eipä munkaan tarvii miettiä sanomisiani... On hiukan rauhottunut, kun huomannut et tuoltahan nasahtaa aina takasin ja ei vissiin tunnu mukavalta.

 

[toinen miniä]

Äiti menee miehellä aina vaimon edelle, vaikka tietysti vaimolle joutuu valehtelemaan toisin, että sopu säilyisi. Miehen silmin vaimon ja äidin riitely on idioottimaista akkojen nokittelua. Mies ei voi mitään sille, jos hänen äitinsä ja vaimonsa eivät tule keskenään toimeen.

Sinä ootkin säälittävä vässykkä...Hih!

 

[ei anopista enään riesaa]

Äiti menee miehellä aina vaimon edelle, vaikka tietysti vaimolle joutuu valehtelemaan toisin, että sopu säilyisi. Miehen silmin vaimon ja äidin riitely on idioottimaista akkojen nokittelua. Mies ei voi mitään sille, jos hänen äitinsä ja vaimonsa eivät tule keskenään toimeen.

Onneksi itse pääsin moisesta nyhveröstä eroon,kyllä jos on pokkaa ottaa elämänkumppani itselleen niin miehellä pitää olla munaa sanoa äitille vastaan eikä odota saavansa edelleen asuvansa äitin tississä kiinne...no toisaalta Veke tekikin meille kaikille selväksi kumman kainalossa yönsä mielummin viettää
joten valitkaa naiset itsellenne MIES ettekä äidin unilelua kuten yllä oleva tapaus....

 

[helpottunut]

Samanlaisia anoppi kokemuksia täälläkin, valitettavasti!

Ramppas kylässä arvostellen ja lopulta aiheuttaen suurta ahdistusta ja paniikkia. Mies kyllä uskoi ja ymmärsi minua. Anoppi ei vain onneksi ollut niin juonikas, että olisi kaikkea pystynyt tekemään mieheni selän takana. Välillä tietenkin mies ajatteli, että onpa kurjaa kun emme pysty tulemaan toimeen. Mutta hän on tajunnut millainen äitinsä on ja käyntimme mummolassa ovatkin rajoittuneita.

Onneksi minulla on mies, joka uskoo ja luottaa sanaani.

 

[Veke 50]

Äiti menee miehellä aina vaimon edelle, vaikka tietysti vaimolle joutuu valehtelemaan toisin, että sopu säilyisi. Miehen silmin vaimon ja äidin riitely on idioottimaista akkojen nokittelua. Mies ei voi mitään sille, jos hänen äitinsä ja vaimonsa eivät tule keskenään toimeen.

Sinä ootkin säälittävä vässykkä...Hih!

Tietysti on niin, että narsistit, jotka ovat saaneet miehen alistettua tossunsa alle, pytyvät tuhomamaan miehen ja tämän äidin välit. Haluaisitko sinä, että kun poikasi kasvaa aikuiseksi, hän katkaisee välit sinuun, koska hänen vaimonsa on omahyväinen kiukkupussi, joka on mustasukkainen miehestään?

 

[vieras]

Ihmettelen kyllä, miksi anoppi käyttäytyisi noin. Miksi haluaisi tahallaan myrkyttää välejä poikansa perheessä? Ehkä tuollaisia anoppeja on, en kyllä tajua, miksi joku olisi tuollainen. Luultavimmin hän ei ole itse saanut huomiota ja kiitosta omasta työstään aikanaan, vaikka on joutunut tekemään paljon hommia.

Tässä on nyt pari strategiaa. Joko loukkaannut, ja otat etäisyyttä. Tai sitten yrität työntää omat loukkaantumisen tunteet syrjään, ja alkaa kaveriksi anopin kanssa. Vähän kyselemään, että miten hän aikanaan teki, ja millaista silloin oli olla äiti, kun hän oli siinä elämänvaiheessa. ihan vaan kuuntelisit, ja antaisit sen tunnustuksen, jota hän varmaan koskaan ei ole saanut, ja joka varmaan hänen mieltään edelleen myrkyttää.

Uskon, että tekstissäsi on juuri se asian ydin. Hän on aikanaan hoitanut kolme lasta, koskaan ei ole kiitosta varmasti saanut. Alkuun olin juuri sellainen, että kyselin ja olin kiinnostunut. Kerta toisensa jälkeen hän vastasi "mitä sinä siitäkään tajuaisit" tai että "ihan turhaan kerron, ei sinusta kuitenkaan koskaan tule yhtä tunnollista äitiä". Niin lopetin. Kerrottakoon vielä, että miehen veljen vaimo ei ole kuuteen vuoteen ollut missään tekemisissä anopin kanssa, ei käy edes sukujuhlissa...

No jos sekin tie on kokeiltu, niin sitten ei voi mitään... Sitten vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja yrittää pitää vähän etäisyyttä.

 

[heko]

Äiti menee miehellä aina vaimon edelle, vaikka tietysti vaimolle joutuu valehtelemaan toisin, että sopu säilyisi. Miehen silmin vaimon ja äidin riitely on idioottimaista akkojen nokittelua. Mies ei voi mitään sille, jos hänen äitinsä ja vaimonsa eivät tule keskenään toimeen.

Sinä ootkin säälittävä vässykkä...Hih!

Tietysti on niin, että narsistit, jotka ovat saaneet miehen alistettua tossunsa alle, pytyvät tuhomamaan miehen ja tämän äidin välit. Haluaisitko sinä, että kun poikasi kasvaa aikuiseksi, hän katkaisee välit sinuun, koska hänen vaimonsa on omahyväinen kiukkupussi, joka on mustasukkainen miehestään?

Onko Veke 50 naimisissa ja vuoteessakin äitinsä kanssa?
Missään kohdin viestiketjua ei ole puhuttu välien katkaisemisesta äitiin, vaan on keskusteltu siitä kuinka oma mies antaa mahdollisesti jopa kaikkien kuullen haukkua miniää/puolisoaan
ja oma poika puolustaa tällöin äitiään.Koska onhan äiti oikeassa,niin onko?
Onko tosiaan niin että osa miehistä ei pääse äitistään irti ennekuin on kasa multaa päällä,miten heidän elämänsä sitten jatkuu kun oma äiti ei heitä vahdi?Jos miehen päätöksenteko on sitä että hänen oma äiti päättää ja siinä vaiheessa jää puolison sana toiseen arvoon niin kannattaa varmaan miettiä kumman kanssa jatkaa elämää,saahan sieltä sexikaupasta varmaan teko semmoisia jotta saadaan kaikki tarpeet tyydytettyä kun äitin luona asutaan vielä vanhemmallakin iällä

No onneksi itsellä ei moista ongelmaa,tulen anopin kanssa hyvin toimeen kun harvemmin nähdään ja minun mieheni sentäs osaa tehdä ne päätökset ilman omaa pikku äitiäänkin,eikä silti olla katkaistu välejä

 

[Olivia83]

No meillä oli vähän sama ongelma, että anoppi käyttäytyy mua kohtaan todella huonosti ja syrjii miestäni (suosii miehen sisaruksia). Meni todella kauan, että mies sen tajusi etten vaan halua olla ilkeä. Ja siinä kesti todella kauan. On ollut kyllä tosi helppoa sen jälkeen, ei ole paljon tarvinnut anoppia nähdä. Mies ja tyttö kyllä näkee häntä, mutta mun ei tarvitse aina väkisin mennä mukaan. Viikonloppunakin on anopin 60v. juhlat ja onneksi saan jäädä kotiin hommailemaan omiani, ettei tarvitse hermojaan mennä polttamaan kun raskaanakin olen. Varmaan tulisi keskenmeno siitä ahdistuksesta jonka se saa mussa aikaan. :'(

 

[helpottunut]

No meillä oli vähän sama ongelma, että anoppi käyttäytyy mua kohtaan todella huonosti ja syrjii miestäni (suosii miehen sisaruksia). Meni todella kauan, että mies sen tajusi etten vaan halua olla ilkeä. Ja siinä kesti todella kauan. On ollut kyllä tosi helppoa sen jälkeen, ei ole paljon tarvinnut anoppia nähdä. Mies ja tyttö kyllä näkee häntä, mutta mun ei tarvitse aina väkisin mennä mukaan. Viikonloppunakin on anopin 60v. juhlat ja onneksi saan jäädä kotiin hommailemaan omiani, ettei tarvitse hermojaan mennä polttamaan kun raskaanakin olen. Varmaan tulisi keskenmeno siitä ahdistuksesta jonka se saa mussa aikaan. :'(

Mäkin oon jättäny ylimääräset vierailut, pakollisilla synttäreillä käydään koko porukka. Mä oon muuten kans raskaana ja mies on ruvennu pyytään mukaan. En tajuu miks? Mutta en mene sinne hermojani menettämään. Saa mies ja lapsi käydä ihan keskenään.

 

[apsi]

Mahtaako edes osa ongelmista niin appi- kuin omienkin vanhempien kanssa olla ikään liittyviä? Olin nippa nappa 15-vuotias kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, kohta olemme kulkeneet yksissä jo 12 vuotta. Aivan alkuun anoppi oli kertakaikkisen sydämellinen ja ihana, tulkitsi kai minut ikään kuin tyttären korvikkeeksi. Siinä iässä vielä toimittiin aikuisempien ihmisten neuvojen mukaan...

Muutama vuosi kului, ja tuli ajankohtaiseksi muuttaa miehen kanssa omaan yhteiseen kotiin. Silloin alkoi pitkä ja kuoppainen tie. Miehen äiti olisi edelleen halunnut hallinnoida tekemisiämme. Hän olisi halunnut päättää, mitä meillä riippui ikkunassa, milloin lakanat pestiin ja missä kaapissa lautasia säilytettiin. Hetken meidän oli pakko pyytää häneltä apua kissanhoitoon, katti olisi muuten tarvinnut uuden kodin, kun mies meni armeijaan ja itse vietin samaan aikaan 10kk toisella paikkakunnalla opintojen takia maanantaista perjantaihin. (Asuntolassa oli siis lemmikkikielto, ja lisäksi kämppikseni erittäin allerginen kissoille.)

Perjantaisin kun tulimme kotiin, verhot olivat siirtyneet ikkunasta toiseen ja astiat vaihtaneet kaapeissa paikkoja. Kissa toki voi paksusti, siitä kiitos anopille. Viikonloppuna palautin verhot, kipot ja kupit paikoilleen, ja sama oli edessä seuraavalla viikolla.

Anopille oli pitkään ihan sama, vaikka olin juuri siivonnut ja olin mielissäni, kun hänet saattoi laskea vierailulle siistiin kotiin, kun arki palautui jälleen uomiinsa. Mutta joka kerta hän kaivoi jostain imurin ja ryhtyi "ihan vähän vaan" siivoamaan. Siitä tuli paha mieli, koska minusta kyse oli siitä, että anoppi halusi etsiä jotain olematonta virhettä työni jäljestä. Koska jos olisin ollut hänestä kyllin hyvä hoitamaan hommani, miksi pitäisi sitten tehdä ne heti uudelleen? Onneksi anoppi kumminkin uskoi, että mieheni on automaattisesti äitinsä kannalla, joten minun ei tarvinnut todistella hänen temppujaan ja sainkin mieheltä tukea. Itse en noin parikymppisenä likkana uskaltanut laittaa hanttiin.

Nyt kun ikää on jo taas hiukan lisää, olen uskaltautunut itsekin pitämään puoliani ja rajaamaan anopin valtaoikeuksia meillä reilusti. Toisaalta alan ehkä hänestäkin olla jo varteenotettava ihminen, kun olen pysynyt kuviossa mukana enkä ole enää mikään teini. Toisaalta kolme viikkoa sitten hän paukahti siivousvälineineen meille, kun nuohooja oli tulossa. Hän halusi itse siistiä pannuhuoneen nuohoojaa varten, kun kuulemma tietää, miten se tehdään oikein.

Joskua melkein naurattaa, joskus enimmäkseen itkettää, mutta onneksi tuo on hyvin harvinaista nykyään. Saa nähdä, mitä tilanteesta tulee, kun esikoisemme saapuu maailmaan kesällä. Miestä saa kyllä kiittää tuesta, hän pitää edelleen perheemme puolia. Toki kauniisti, jos mahdollista, mutta jos se on mahdotonta, sitten napakammin.

Aivan varmasti kumminkin mies siis voi ottaa saman puolen vaimonsa kanssa, aivan kuin minäkin tukisin häntä, jos omat vanhempani nokkisivat häntä. On sitäkin koettu. Kummasti se vaan kohentaa parisuhteen me-henkeä, kun ollaan samassa päässä köyttä.