kaverin lasten vahtiminen ja auttaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "joku vaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"joku vaan"

Vieras
Lasteni kavereiden isä asuu naapurissamme ja lapset tulevat suoraan hoidosta meille joka päivä jos vaan olemme kotona, joskus saattavat käydä ensin isänsä luona. Olen ystävystynyt lasten äidin kanssa tässä vuosi sitten ja hän kertookin olevan onnellinen kun titää lasten olevan hyvässä hoidossa meillä ja saavan ruokaa jos on nälkä. No tämä on asia joka minua vaivaa, teen siis toisen lämpimän ruoan joka päivä klo 16-17 välillä ja joskus annan näille lapsille ja joskus en jos ruokaa ei ole paljon. Lasten isä ei lapsille lämmintä ruokaa anna. Joskus vaan mietin, että onko minun velvollisuuteni ruokkia nämä lapset omasta pussistani melkein joka päivä.

Olen myös ottanut lapsia luokseni hoitoon ja hakenut heitä hoidosta jos on ollut tarvis, myös yöhoidosssa ovat olleet, kun äitillä oli menoa. No sanomattakin on selvää että tämä ei ole vastavuoroista. Viime perjantaina lapset olivat taas täällä ja heidän äiti haki heidät klo 19 aikoihin meiltä, kysyi heti ovatko saaneet ruokaa, kerroin että eivät ole syöneet ja olen monta kertaa sanonut, että jos on nälkä käykää isän luona ( tein meille ruoaksi pihvejä(oli vain 4kpl) ja pienen määrän pariisinperunoita. Äiti vähän näytti suutahtavan ja sanoi, että no he menevät sitten heti kotiin syömään.

Äiti on muutenkin aika itsekkään oloinen, kertoo omasta elämästään kovasti, mutta ei esimerkiksi ikinä kysy, että mitä minulle/meille kuuluu. Ei myöskään tunnu olevan kiinnostunut jos jotain itsestäni puhun, kun esim. kerroin päässeeni opiskelemaan sanoi aha ja rupesi puhumaan omiaan. Tyttäreni 5-vuotis synttäreille hänen lapsensa tulivat ilman lahjaa ja äiti sanoi, että tuo lahjan seuraavana päivänä, no siitä on nyt 4kk, lapseni on usein lahjan perään kysellyt myös häneltä ja sanoo aina tuovansa sen...

Lapset ovat välillä todella raskaita, ovat tottuneet saamaan sen mitä haluavat ja marisevat jos eivät saa. Heidän ei tarvitse ikinä kotona siivota leikkejään ja ovatkin sen nyt viimein onneksi oppineet, että meillä pitää jälkensä siivota.

Minulla on itselläni 3 lasta 7v, 5v ja pian 2v ja mieheni on toisella paikkakunnalla viikot töissä jotan pyöritä arjan yksin, pari päivää viikosta opiskelan aikuispuolella ja muuten olen kotona.

Onko teidän mielestä tässä kuviossa kaikki ihan ok??
 
No tiedät varmasti itsekin ettei tämä ole oikein. Oman sietokyvyn yli ei tarvitse ylimääräistä kestää. Ja tuon kuuloisia itsekkäitä äitejä riittää, hehän helposti sitten alkavat käyttää hyväkseen mutta eivät vastavuoroisesti tee koskaan vastapalveluksia. Vanhassa kodissamme naapurin lapsi oli aina meillä ja mä hain monesti lasta päiväkodista ja söi myös meillä melkein joka päivä. Sitten kun itse tarvitsin joskus harvoin apua, esim että lapseni olisi tarvinnut tunnin ajaksi lapsenvahtia yms. ei koskaan käynyt, aina oli joku tekosyy.
Tuollaisesta ihmisestä kannattaa vaan päästä eroon koska ei hän tuo elämääsi mitään positiivista. Se on sitten eri asia jos lapset ovat hyviä kavereita, ei heitä oikein voi erottaakaan mutta jos lapset eivät tule toimeen niin voit kyllä skipata heidät elämästäsi. Jokainen huolehtikoon omistaan.
 
mulla on just sama tilanne. kaveri eros jokunen aika sitte ja tarvi kovasti apua. sanoin silloin auttavani oman jaksamisen/pystymisen mukaan. mulla on samanikäiset lapset kun sulla, mutta siihen lisäks vielä 10vuotias. homma on menny siihen, että kaverin lapset(pienet sellaiset), 3kappaletta, tarvis tulla meille hoitoon jopa 3krt viikossa. lapset on tuntitolkulla ja aina tulee ohjeistuksena antaa ruoka. vanhimman kerho-eväätkin joudun laittamaan kun äiti ei "kerkee" kotona laittamaan. oon jopa kaupassa käynyt kaverin puolesta kun ei kuulemma kerkee. meillä on kummallakin just sama matka meidän lähikauppaan! sen lisäks käyvät äitinsä kanssa täälä kyläilemässä ja aina sit istun kuuntelemassa vain toisen huolia. meillä on omastakin takaa paljon kaikenlaista hommaa esim.rakennetaan omaa taloa, niin ei aina jaksais. sanomattakin selvää taas ettei meidän lapset ikinä ole heillä olleet. kerran pyysivät keskimmäistä lasta leikkimään, sanoin ok, niin äiti siihen että siis mun pitää mennä mukaan kahvittelemaan!! ei siis tyttö päässytkään leikkimään kun mulla meni hermo. tällä viikkoo palo päreet sitte ihan totaalisesti kun tämä kaveri soitti josko voisivat tulla kylään. kello oli aamulla 10. sanoin että ok, johon kaveri sitte tuumas et voitko sit laittaa ruuan meille. nyt yritän hieman vältellä tätä ihmistä. mustakaan ei oo suoraan sanomaan kun tiedän että toisella on vaikeeta mutta menee vaan jo niin törkeesti hyväkskäytön puolelle.
 
Kyllähän sitä ovimatoksi joutuu jos siihen noin vain suostuu..Ihan on itsestä kiinni,että millaista kohtelua saa muilta ihmisiltä.Jos annat käyttää hyväksi niin takuulla käyttävätkin.Tuo on tota perinteistä meininkiä,että toinen sanoo "hyppää" ja sinä kysyt kuinka korkealle,jälkeenpäin sitten itket pahaa mieltäsi,mutta seuraavalla kerralla kysyt taas,että kuinka korkealle.
 
meillä on tilanne vaan vähitellen mennyt tähän, aluksi autoin yhden kerran sitten toisen jne. Ja lapset ovat hyviä ystäviä keskenään joten välien totaalinen rikkominen ei oikein käy päinsä.

Ja tiedä, että asioista pitäisi puhua suoraan jne, mutta minusta ei ole siihen. En haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Syömisestä olen kyllä vihjaillut tyyliin kun on tuota rahaa välillä niin vähän että hyvä kun ruokaa saa ostettua johon vaan sanoo että sama heillä. Mutta kuitenkin on varaa ostaa väh. kerran kuussa uudet leleut lapsille (aina äidin tilipäivänä saavat uudet n. 50 euron lelut valita itselleen).

Viime viikolla kun lapset oli klo 17- seuraavaan päivään klo 16 meillä hoidossa sanoi äiti tuovansa meille jotain ruokaa ja maitoa kun ovat niin kauna ei tuonutkaan :(

Rakastan lapsia ja nautin heidän kanssa touhaamisesta, mutta välillä on kyllä niin hyväksikäytetty olo...
 
[QUOTE="joku vaan";23217375]meillä on tilanne vaan vähitellen mennyt tähän, aluksi autoin yhden kerran sitten toisen jne. Ja lapset ovat hyviä ystäviä keskenään joten välien totaalinen rikkominen ei oikein käy päinsä.

Ja tiedä, että asioista pitäisi puhua suoraan jne, mutta minusta ei ole siihen. En haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Syömisestä olen kyllä vihjaillut tyyliin kun on tuota rahaa välillä niin vähän että hyvä kun ruokaa saa ostettua johon vaan sanoo että sama heillä. Mutta kuitenkin on varaa ostaa väh. kerran kuussa uudet leleut lapsille (aina äidin tilipäivänä saavat uudet n. 50 euron lelut valita itselleen).

Viime viikolla kun lapset oli klo 17- seuraavaan päivään klo 16 meillä hoidossa sanoi äiti tuovansa meille jotain ruokaa ja maitoa kun ovat niin kauna ei tuonutkaan :(

Rakastan lapsia ja nautin heidän kanssa touhaamisesta, mutta välillä on kyllä niin hyväksikäytetty olo...[/QUOTE]

Ehkäpä se äiti hupuloi rahansa koska just tuo 50e/per lapsi uusi lelu joka kuukausi tuntuu aivan järjettömältä. Varmasti äiti siitä suuttuu jos sanot asiat suoraan, mutta se taitaa olla ainut ratkaisu jos et enää jaksa tilannetta. Ei se äiti siitä muuten muutu. Mutta sen suuttumuksen jälkeen sitten näet onko tuo ihminen fiksu ja pystyykö hän muuttamaan käytöstään kun on saanut kritiikkiä. Silloin voi yrittää ystävyyttä uudestaan! Koska tosiystävähän ottaa vinkeistä vaarin eikä möksähdä lopullisesti.
 

Yhteistyössä