Ap tietää kyllä itse voiko lapsen jättää isälleen, eikä varmaan jättäisi jos sen suhteen olisi epävarma.
Meillä on ollut vastaava tilanne, joskin miehen reaktiot olleet lievempiä. Juuri tuo että olisin yön yli poissa kotoa, se heikko kohta miehellä. Ilta- ja päiväharrastukseni hyväksyy, siinä ei mitään. On myös mahtava isä lapsilleen eikä ikimaailmassa vahingoittaisi näitä. Mutta se yökyläily / tyttöporukan saunaillat, ne on...no oli, kiellettyjä. Ei huutanut, mutta heittäytyi marttyyriksi, mökötti.. "ai, sekö on tärkeämpää kuin minä" tai "no eipä tässä suhteessa sitten paljon säästämisen arvoista" tai "voin muuttaa pois etten tarvii olla sun esteenä".
Se juttu meillä oli, ettei mies ikinä itsekään mennyt mihinkään vaikka kaverit kutsui. Ei halunnut, halusi vaan olla kotona. Kotona kotona kotona. No aloin työstää asiaa tältä kantilta, eli järjestin hänelle menemistä ja patistin aina menemään "täytyyhän sun kavereitas nähä välillä". Kannustin, sain hänet jopa menemään risteilylle ja se oli todellinen käännekohta suhteessamme. Hän kai huomasi, ettei meneminen automaattisesti tarkoita pettämistä. Koska sitä hän pelkäsi, että petän häntä. Kysyi ennen usein ovatko lapset varmasti hänen jne..
Tilanteen selvittämiseen meillä auttoi puhuminen, ja se että tiesin miksi hän pelkäsi pettämistä. Oli ollut yksi tyttöystävä ennen minua, joka petti pidemmän aikaa. Lisäksi taustalla alkoholismi ja vääristyneet suhteet lapsuudenkodissa.
Toivottavasti tuo reissu on teille se käännekohta. Jos ei...jätä se sika!