Aion uhmata miestäni ja pelottaa!

Eikö minä se oon. Tuli mutkia matkaan silloin kyllä. Että nyt vasta pääsin tänne reissuun. Aikaa vähän vierähti. Kaikki tai oikeastaan mikään ei mene ikinä niinkö on suunnitellu. Mutta nyt oon matkalla mutta pahalla mielellä. Mietin kun kotiin lähden huomenna seuraavaa siirtoa tai koko elämää mitä teen.

 

Jotenkin kuulostaa niiin tutulta. Itse aloin seurustelemaan 15-vuotiaana ja erosin samasta suhteesta lopullisesti 18-vuotiaana. Yhteen muutettiin kun olin 16v, tai melkein 17. "Mies" oli hyvin samantyyppinen, voimakkaasti mustasukkainen ja omistushaluinen. Hän ei tosin ikinä suoraan sanonut että "älä mene" tai "et saa pitää yhteyttä ystäviisi" tms, mutta jos näin tein, käytös oli jotain aivan kamalaa. Muistan eräänkin tapauksen, kun menin kummipojan ristiäisiin (mieskin oli kutsuttu, mutta "vitut kiinnosta"), niin hän alkoi sitten ryyppäämään ja riehumaan "no siellä te sitte ryyppätte ja kenen kanssa ties nuolet siellä". Siis haloo, lapsen ristiäisissäkö ryypättäisiin? Ja omien sukulaisten kanssako nuolen? No, en viitsi omasta tilanteesta sen enempää jauhaa, mutta lyhyesti sanottuna lopulta olin siinä pisteessä että en pitänyt keneenkään yhteyttä, en edes omaan äitiini, kävin vain koulussa ja ei puhettakaan että olisin tuonut ketään kaveria kotiin tai tehnyt jotain jonkun kanssa koulun jälkeen. Pikkuhiljaa mies alkoi juoda enemmän ja enemmän ja muuttui väkivaltaiseksi. Olin jo pitkään miettinyt eroa, mutta oli vaikea kasata voimia siihen, olin niin poikki ja yksin. Viimeinen pisara taisi olla, kun heräsin yöllä ja huomasin koneen olevan auki ja siinä keskustelun (mies taisi olla tupakalla tms..) ja äkkiä sitten vilkaisin sitä, ja paljastui että mies oli pettänyt minua. Ja saman yön aikana nukkuessani oli sitten runkannut webbikameraan serkulleen. Sairasta. Onneksi sentään osasin ehkäisystä pitää huolen hänen kanssaan ollessaan!

Mutta aapeelle sanon vain, että todennäköisesti se käytös ei siitä tule muuttumaan vaan pahentuu. Tai voi se muuttua hetkeksi, mutta harvemmin tuollainen ihminen kykenee muuttamaan käytöstään kokonaan. Itse olen joutunut käymään vuosia terapiassa, on masennus ja paniikkihäiriö. Ei kaikki täysin johdu tuosta suhteesta, mutta suuri osa kyllä. Hienoa että uskalsit uhmata miestäsi, sinuna olisin kuitenkin varovainen.

 

Niin mies yritti lahjoa minua. Miettikää siis esim tavara tai asia minkä minä haluan niin mies ehdottaa aina että saan sen ja sen jos et lähde yöksi ystävälle ja unohtaisin muutenkin yöreissut jne. Eli että rajoittaisin liikkumista saisin mieheltä rahaa hankkia mitä haluan. En suostunut. Siitäkös mies vasta suuttui että hän kun teki niin hyvän diiliä ehdotti ja minä en suostunut joten varmasti olen vähintäänki menossa pahuuksia tekemään. On niin sairas ettei ymmärrä ettei elämästä voi tehdä vaihtokauppaa.