Aion uhmata miestäni ja pelottaa!

No eikö sille lapselle voi rauhassa selittää minne on menossa ja koska palaa??

Ja se mustasukkainen, narsistinen pipipää ei ap.n poistuttua varmaan kerro lapselle "totuutta" äidin lähdöstä?

 

Ap tietää kyllä itse voiko lapsen jättää isälleen, eikä varmaan jättäisi jos sen suhteen olisi epävarma.

Meillä on ollut vastaava tilanne, joskin miehen reaktiot olleet lievempiä. Juuri tuo että olisin yön yli poissa kotoa, se heikko kohta miehellä. Ilta- ja päiväharrastukseni hyväksyy, siinä ei mitään. On myös mahtava isä lapsilleen eikä ikimaailmassa vahingoittaisi näitä. Mutta se yökyläily / tyttöporukan saunaillat, ne on...no oli, kiellettyjä. Ei huutanut, mutta heittäytyi marttyyriksi, mökötti.. "ai, sekö on tärkeämpää kuin minä" tai "no eipä tässä suhteessa sitten paljon säästämisen arvoista" tai "voin muuttaa pois etten tarvii olla sun esteenä".

Se juttu meillä oli, ettei mies ikinä itsekään mennyt mihinkään vaikka kaverit kutsui. Ei halunnut, halusi vaan olla kotona. Kotona kotona kotona. No aloin työstää asiaa tältä kantilta, eli järjestin hänelle menemistä ja patistin aina menemään "täytyyhän sun kavereitas nähä välillä". Kannustin, sain hänet jopa menemään risteilylle ja se oli todellinen käännekohta suhteessamme. Hän kai huomasi, ettei meneminen automaattisesti tarkoita pettämistä. Koska sitä hän pelkäsi, että petän häntä. Kysyi ennen usein ovatko lapset varmasti hänen jne..

Tilanteen selvittämiseen meillä auttoi puhuminen, ja se että tiesin miksi hän pelkäsi pettämistä. Oli ollut yksi tyttöystävä ennen minua, joka petti pidemmän aikaa. Lisäksi taustalla alkoholismi ja vääristyneet suhteet lapsuudenkodissa.

Toivottavasti tuo reissu on teille se käännekohta. Jos ei...jätä se sika!

 

Lasta en jättäisi. Siitä saa oivan pelinappulan ja kiristyskeinon, jo tuon vuorokauden aikana. Niin, ettei aapee voi rentoutua. Ota lapsia mukaan, mene ystävälle tai jonnekin muualle, mutta näytä miehelle, että sinä uskallat lähteä. Mutta älä tee sitä lapsen kustannuksella.

 

Joo en jättäis minäkään lasta jos tollanen suuttuminen tulee ennenku ees on ehtiny mihinkään mennä...

 

Voi luoja jos mies ei ole väkivaltainen niin kyllä lapsi voi hänelle jäädä. Eiköhän lapsi ole jo kärsinyt tuollaisesta suhteesta niin ettei yksi viikonloppu enää haittaa mutta se yksi viikonloppu voi saada ap:n tekemään ratkaisun erosts jolloin ap:n eikä lapsen tartte enää kärsiä.

Hienoa ap että teet asialle jotain, muistan edellisen aloituksesi ja ymmärrän täysin tilanteesi, eroaminen ei ole helppoa mutta se on ainoa tie sun ja lapses onnellisuuteen. Tsemppiä!!!

 

[QUOTE="Aloittaja";29644165]Ja vastaus on kyllä jos mietitte olenko kirjoittanut aikaisemmin. Otsikko taisi olla apua ystävä kiristää jättämään miehen. Siinä kerroin kuinka ystäväni on ahdistunut tähän kun me ei nähdä ikinä jne. Ja niinpä lupasin parannusta ja lupasin matkustaa hänen luokseen. Eli minun on todellakin pakko tämä tehdä että saan pitää ystäväni. Ja haluan muutenkin tälläistä vapautta. Siitä tämä lähti.[/QUOTE]

Muistan tämän aloituksen. Tsemppiä sinulle. Hyvä, että alat lopultakin ymmärtämään, mikä on normaalia ja mikä ei ja aiot ottaa oman elämäsi hallintaasi.

 

Ihmetyttää edelleen tää jos ystävä vaatii aikaa tai loppuu ystävyys. Mies vaatii sitä tätä tai.. Eikai ystävänkään kuuluisi esittää uhkavaatimuksia?!?

 

[QUOTE="Hmm";29644695]Ihmetyttää edelleen tää jos ystävä vaatii aikaa tai loppuu ystävyys. Mies vaatii sitä tätä tai.. Eikai ystävänkään kuuluisi esittää uhkavaatimuksia?!?[/QUOTE]

Ehkäpä se kaveri yrittää pelastaa ap:n tuosta eikä keksinyt muutakaan keinoa. Aikalailla sivuseikka esittääkö uhkavaatimuksen vai ei jos ap pääsee tuosta miehestä eroon osittain ystävänsä ansiosta.
Jos se kaveruus on koko ajan jatkuvia uhkavaatimuksia niin sitten eri asia mutta tuossa tilanteessa ei täysin väärin ole.

 

Ihankuin mun elämästä..

 

Oikein pahaa tekee, kun lukee näitä.

Itsekkin ollut todella kusipäisen, itsekkään, väkivaltaisen ja paskan miehen kanssa... onneksi tajusin lähteä.

 

Lähtisin tuollaisen miehen luota kokonaan.
Ja aivan turha odottaa, että se jotain ymmärtäis ja muuttuis. Jos muuttuu, niin vain pahempaan suuntaan. Ei kun asuntoa hakemaan ensi viikolla.

 

Huomenna sen teen. Oon illan töissä joten eipä tarvi huutoa jäähä kuunteleen. Jännittää ja oksettaa jo valmiiks. Pitäs jo nyt sanoa mut ootan huomiseen niin pääsen karkuun töihin. Tuun kertoon miten kävi sitte!

 

[QUOTE="Aloittaja";29651811]Huomenna sen teen. Oon illan töissä joten eipä tarvi huutoa jäähä kuunteleen. Jännittää ja oksettaa jo valmiiks. Pitäs jo nyt sanoa mut ootan huomiseen niin pääsen karkuun töihin. Tuun kertoon miten kävi sitte![/QUOTE]

Äkkiä ero tuollaisesta miehestä ketä joutuu pelkäämään!!

 

Mä niin tiedän mitä on olla tollasessa suhteessa! Elin 14 v tuossa vankilassa kidutettuna! En vieläkään tajua itsekään miten ja mistä lopulta sain voimaa ja rohkeutta lähteä, mutta ehdottomasti se kannatti tehdä!!! Elämä on nyt ihan toisenlaista ja itsekin olen muuttunut vihdoin takaisin omaksi itsekseni. Toivon kaikkea hyvää ap lle, voimaa ja rohkeutta!!!!

 

Toi ystäväni pitäis jättää koska kiristää.

 

Siis ystäväkin

 

Toi ystäväni pitäis jättää koska kiristää.

Etkö toope tajua, että ystävä yrittää vain pelastaa aloittajaa helvetistä.

 

Olen juuri junassa matkalla ystävän luo ja yksin. Mies haukkui lesboksi ja että täytyyhän tässä jotain pahaa ja outoa olla kun yöksi menen että menehän toki räpläilemään ystäväs luo. Siis en enää voi miestä kattoa. Ihan sairasta. Miten tuosta hullusta pääsee eroon. Tätäki haukkumista varmaan myöhemmin pyytää anteeksi mutta voiko sitä edes antaa?

 

Kuinka sairas voi ihminen olla siis mustasukkainen ja omistushaluinen. Ei tuo mies tuosta varmaan "parane" ja minäki oon yks idiootti ku olen tässä.

 

[QUOTE="Aloittaja";29808066]Olen juuri junassa matkalla ystävän luo ja yksin. Mies haukkui lesboksi ja että täytyyhän tässä jotain pahaa ja outoa olla kun yöksi menen että menehän toki räpläilemään ystäväs luo. Siis en enää voi miestä kattoa. Ihan sairasta. Miten tuosta hullusta pääsee eroon. Tätäki haukkumista varmaan myöhemmin pyytää anteeksi mutta voiko sitä edes antaa?[/QUOTE]

Tsemppiä. Jätitkö lapsen miehelle hoitoon?

 

Vaikka kuin pyytelis anteeksi niin vika siellä päässä on ja pysyy. Kauheaa että oma rakas muuttuu ällöttäväksi vainoharhaiseksi kusipääksi. Aikansa sitä sietää tai sitten sairastuu itsekin jotenkin. Jätä se.

 

Ei jätin omalle äidilleni. Näin mieskin saa omaa aikaa. Tehkööt mitä lystää. Tekisi nyt viimeistään vaan niin mieli sanoa että nyt riittää. Mutta sitten tulee anteeksi pyytelyt ja muuttumispuheet ja hirveät syyllistys puheet että " et voi heittää hukkaan 7 vuotta" Se syyllisyys on pahin kun haluaisib eroon mutta se on niin voimakas. Plus pelkään olla miehen kans saman katon alla silloin. Hän rupeaa niin masentuneeksi että joskus pelottaa vaikka se on varmaan omaa mielikuvitustani. Mutta voin kuvitella iltalehden otsikon "mies surmasi äidin ja lapsen kun äiti halusi erota. No eikö hyi...ajattelin vain ku mies suuttuneena sanoo että voisi tappaa minut oikeasti vaikka olen sanonu ettei leikilläkään ikinä saa sanoa niin. Sitten pyytää anteeksi ja sanoo että no ei hän tarkoittanu. Mutta se jää takaraivoon mulla.

 

Nyt meni vähän ohi.. 9.3. kirjoitit että huomenna sen teen ja tänään laitoit, että olet junassa. Tuliko tässä jotain mutkia matkaan vai onko joku toinen kirjoittanut ap:nä ketjuun? Tsemppiä kuitenkin, toivottavasti on kiva reissu ja pystyt olemaan stressaamatta miehestä! Eihän tuo tervettä käytöstä mieheltä ole missään nimessä ja vaikka kuinka anteeksi pyytelisi, niin en kyllä jäisi kuuntelemaan enää moisia syytöksiä.

 

Sehän on ihan sekopää se sun miehes??

 

[QUOTE="Aloittaja";29808113]Ei jätin omalle äidilleni. Näin mieskin saa omaa aikaa. Tehkööt mitä lystää. Tekisi nyt viimeistään vaan niin mieli sanoa että nyt riittää. Mutta sitten tulee anteeksi pyytelyt ja muuttumispuheet ja hirveät syyllistys puheet että " et voi heittää hukkaan 7 vuotta" Se syyllisyys on pahin kun haluaisib eroon mutta se on niin voimakas. Plus pelkään olla miehen kans saman katon alla silloin. Hän rupeaa niin masentuneeksi että joskus pelottaa vaikka se on varmaan omaa mielikuvitustani. Mutta voin kuvitella iltalehden otsikon "mies surmasi äidin ja lapsen kun äiti halusi erota. No eikö hyi...ajattelin vain ku mies suuttuneena sanoo että voisi tappaa minut oikeasti vaikka olen sanonu ettei leikilläkään ikinä saa sanoa niin. Sitten pyytää anteeksi ja sanoo että no ei hän tarkoittanu. Mutta se jää takaraivoon mulla.[/QUOTE]

Huh huh, todennäköisesti mies vain uhoaa (oma isäni uhkaili aikanaan äitiä vastaavalla tavalla) mutta lähde ja lujaa! Tee se niin, että sinulla on apujoukot muuttamassa ja lapsi pois tilanteesta ja kaikki järjestelyt valmiina ennen kuin miehelle asiasta ilmoitat. Ja pysy päätöksessäsi vaikka sieltä tulis mitä tekstiä mieheltä. Tarvittaessa turvakodin kautta, jos et muuten uskalla. Tee se oman itsesi ja lapsesi takia. Kun olet sen tehnyt, kiität itseäsi siitä päätöksestä joka päivä.