Aina ei ole helppoa olla iloinen lahjoista...

eli kerrotaan kokemuksia vähemmän ihanista joululahjoista, vaikka varoittavana esimerkkinä muille. Tarkoituksena ei ole haukkua tms. sillä ajatushan se on tärkein. Joskus vaan tulee mietittyä että olikohan lahjan antajalla sitä ajatusta sittenkään ollut

Itse sain lapsena paketillisen pyykinpesujauhetta. Ei paljoa naurattanut 9-vuotiaana. Nykyään kylläkin
Aikuisiällä olen saanut pingviinin muotoisen pöytälampun. On tuolla kaapissa odottamassa josko joskus sopisi sisustukseen Ehkä sekin päivä koettaa.

 

Miksi pitää antaa saajalle jo valmiiksi liian pieniä vaatteita? Ei ole mikään selitys että se oma vuoden vanhempi kullanmurukaan ei käytä niin isoja vaatteita jos se nuorempi sattuu olemaan paljon pidempi.

 

Lukiolaisena sain lahjan pikkupojalta, jota hoidin kesän ajan, viimeisenä päivänä hän tahtoi antaa minulle nimimukin. Se oli hellyttävä se Jarkko-muki. Käytin sitä työkahvimukina vuosia. (ei siis ollut epämieluisa lahja, hassu vaan)

 

No, en minäkään niin onnellinen ollut vaaleanpunaisista barbilakanoista 15-vuotiaana...

 

Hiukan höperö-mummo lähetti mulle näkkileipä paketin..

 

nyt ei olekaan minun lahja, kerron kuitenkin että kaveri sai anopiltaan joululahjaksi käytetyt munakupit. Itse sain joskus 18v ryppyvoidetta paketista...

 

Tunsin itseni sinivalaaksi odottaessani esikoistamme, niimpä mieltäni ei pahemmin piristänyt joululahjaksi saamani lehtitilaus: vuodeksi cosmopolitan!

 

Mäkin sain ryppyvoidetta ja erilaisia vitamiineja omalta äidiltä tuossa päälle parikymppisenä Tais olla niin räjähtänyt pieni opiskelijatyttö että mamma päätti piristää..

 

Olin 19v ja esitellyt isälleni ihanan pitkätukkaisen poikaystäväni...joululahjaksi tuli flanellinen pitkähihainen,pitkähelmainen yövaate,siis oiikeiin mummomainen,kammottava viritys.

 

Isä osti mulle kun olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla joululahjoiksi sellaisia lentokoneiden pienoismalleja. Siis sellaisia mitkä on oikeasti tosi vaikeita rakentaan ja niiden rakentamisessa käytetään paljon pinsettejä apuna. Isä sitten rakenti niitä itse ja mulla oli kielto etten edes saanu koskea osiin (ettei mene rikki tai häviä). Vierestä sain kyllä katsella rakentamista.. Sain kyllä aina aika paljon lahjoja ettei sille haitannu kuin vaikka olis ollu ainoa lahja.

 

Me saatiin miehen kanssa joskus taulu jossa kuva kirkon alttarista ja mahtipontiset kultaiset kehykset. :/ Lahjan antajilla on itsellään tällaisia tauluja kotonaan ja ei siinä mitään. Mutta jokainen joka tuntee mut ja on vilkaissutkaan meidän kotiin niin tietää että kirkkotaulu ei ehkä ihan meille sopiva lahja ole...

 

Isä osti mulle kun olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla joululahjoiksi sellaisia lentokoneiden pienoismalleja. Siis sellaisia mitkä on oikeasti tosi vaikeita rakentaan ja niiden rakentamisessa käytetään paljon pinsettejä apuna. Isä sitten rakenti niitä itse ja mulla oli kielto etten edes saanu koskea osiin (ettei mene rikki tai häviä). Vierestä sain kyllä katsella rakentamista.. Sain kyllä aina aika paljon lahjoja ettei sille haitannu kuin vaikka olis ollu ainoa lahja.

Miksei isukki suoraan paketoinut itselleen niitä?

 

jaah, mä sain vaaleanpunaisen babydoll yöpaidan anopilta... no ei siinä muuten mutta inhoan vaaleanpunaista
sitten kans joskus saanu kamalan kullanvärisen maljakon... sellasen antiikkityylisen...
joskus aikoja sitten sain joka joulu pitkät kalsarit.. ja ei siinä, hyvä lahja muuten mutta ne oli aika ärtsyn pinkit taikka hempeän vaaleanpunaiset.. joka vuos

 

Omalta mummoltani sain n. 6-7-vuotiaana joululahjaksi virkatun sohvatyynyn. Muistan sen pettymyksen vieläkin kun paketti aukesi...

 

Sain joskus 13-vuotiaana viinipullon kaulaan laitettavan koristeen. ja sellaisen meikattavan lelupään leikkimeikit. samasta paketista, mutta en tiedä keneltä.

 

Pesusieni ja juustoa. :snotty: Samassa paketissa. Arvatkaa oliko se juusto missä kunnossa...

 

Olin raskaana ja sain isosiskoltani "vitsimukin" jossa oli tosi läskin naisen kuva ja enkuksi teksti runomuodossa, mitä kaikkea roskaruokaa se syö. Ei naurattanut.

 

Miehen sisko antoi mulle ja mun miehelle (silloin seurustelua takana noin 4 kk) jonkun asentovideon, joka heiltä miehensä kanssa oli jostain pornosetistä jäänyt "tarpeettomaksi", kun oli kuulemma liian kesy :$ Ja tuo kyseinen joulu taisi olla mun ensitapaaminen tämän siskon kanssa. No, nyt kun tunnen hänet paremmin (yli 9v ollaan jo oltu miehen kanssa yhessä), niin en enää yllättyisi moisesta lahjasta

 

mä oon kans saanu liian pieniä vaatteita skidinä. Kerran sain mummilta jonkun ihan karmean lehmä koriste-esineen, itseasiassa se tais olla kukkapenkkiin tarkoitettu. En tiiä mitä mun ois sillä pitäny sillon 13veenä tehdä, laitoin kirjahyllyyn ja 17v myin kirpparilla pois

 

Meidän äidillä on sellanen tapa, että kun se ei tiedä mitä mulle ostaisi niin ostaa sitten paljon kaikkea pientä ja turhaa... Viime vuonna pakettiin taisi eksyä yksi mummomainen yöpaita, kummallisen hajunen hajuvesi/tms.tuoksu, koristetyyny joka ei käy ollenkaan meidän sisustukseen... On se ihana, mutta usein aika hakoteillä! :heart: Tänä vuonna pyysin että tekisi mulle ja lapsille kasan villasukkia ja lapasia! Saas nähdä meneekö vihjasu perille...

Sen sijaan sinä jouluna kun odotin esikoistani, sain isältäni vaa'an... Yrittiköhän vihjailla jotain..... |O

Ihme kyllä tuo ukko on yleensä onnistunut yllättämään positiivisesti vaikka tuskaileekin lahjojensa kanssa aina vielä aaton aattona...

 

Isä osti mulle kun olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla joululahjoiksi sellaisia lentokoneiden pienoismalleja. Siis sellaisia mitkä on oikeasti tosi vaikeita rakentaan ja niiden rakentamisessa käytetään paljon pinsettejä apuna. Isä sitten rakenti niitä itse ja mulla oli kielto etten edes saanu koskea osiin (ettei mene rikki tai häviä). Vierestä sain kyllä katsella rakentamista.. Sain kyllä aina aika paljon lahjoja ettei sille haitannu kuin vaikka olis ollu ainoa lahja.

Miksei isukki suoraan paketoinut itselleen niitä?

En tiedä.. Se ei myöskään ikinä kehdannu mennä yksin huvipuistoissa laitteisiin ja jos mulla ei riittäny pituus, käski vaan seistä varpailla ja mun oli pakko mennä laitteisiin vaikken olis yhtään enää halunnu..

 

Mä sain pieneneä, ala-asteiässä joka joulu mummolta paketin rusinoita.
Onneks tuli kyllä sitten kaikkee muutakin.

 

Omalta isältä 12vuotiaana muistipeli (sellainen 5vuotiaille tarkoitettu).

 

Serkkupoika sai rippilahjaksi, eli 15-vuotiaana, mummoltansa virkattuja lasinalusia. Ja ylioppilaslahjaksi tuli sitten samaiselta mummolta käsinmaalatut posliiniset kahvikupit. Tosi hienoja lahjoja tavallaan, mutta ei nuorimies ehkä osannut silloin niitä arvostaa!

 

Anopilta sain kerran samanlaisen yöpaidan kuin se itse käyttää, semmonen Tallinnasta ostettu, tosi iso, vaalenanpunainen, virkattua pitsiä yläosassa. Miehen mielestä se oli kivan näköinen (voi apua!)

Mieheltä oon saanu muuten yleensä tosi ivoja lahjoja. Ainut joka meni metsään (ja pahasti) oli kun olin toivonut uusia jumppahousuja. Ja vaan oletin, että mies tietää suunnilleen, millaisia pidän, enkä antanut lisäohjeita. Mies parka oli katsellut niitä kaupassa, ja osti sitten HIIHTARIT. Jalkalenkit ja kaikki. Oli kuulemma ajatellut, että se nyt oli ainakin varma valinta. Hoi.