Aina ei ole helppoa olla iloinen lahjoista...

  • Viestiketjun aloittaja tonttu
  • Ensimmäinen viesti
aamuvirkku
sain anopiltani joululahjaksi muutama vuosi sitten pikkuhousuja, ei siinä muuten mitään koko oikea mutta malliltaan oli maxi siis niitä jotka nousee napaan asti! No löyty sitten niille käyttöä kun odotin esikoista pysyivät hyvin jalassa kun nousivat kivasti mahan päälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suzyanne:
Alkuperäinen kirjoittaja hih:
Olin 19v ja esitellyt isälleni ihanan pitkätukkaisen poikaystäväni...joululahjaksi tuli flanellinen pitkähihainen,pitkähelmainen yövaate,siis oiikeiin mummomainen,kammottava viritys. ;)
Minä sain 15-vuotiaana isältäni juurikin tuollaisen mummoyöpaidan. Muistan vielä elävästi sen, siinä oli vaaleansinisellä pohjalla isoja, pastellivärisiä kukkia, napit miehustassa, ja sellainen pieni röyhelö. :xmas: :D
Hahhah! :D
Mä taas sain äidiltäni 15-vuotiaana joululahjaksi kimono-tyylisen satiiniyöpaidan, ja ei siinä mitään, mutta kun kuviointina oli vaalealla pohjalla ruskeita suloisia pehmonalleja tonttulakit päissään, palloja ja nukkeja. Ja tämä suunnilleen puolen vuoden kuluttua sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran toin kotiini silloisen poikaystävän ja ilmoitin vanhemmille vakavissani aikovani mennä naimisiin hänen kanssaan. Oli se yöpaita ihana ja suloinen, mutta kehtasin käyttää sitä vain yksin nukkuessani. :ashamed: :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja g:
anopilta sain lahjaksi hammasharjan, miehen mummolta oloasun kokoa XL vaikka olen kokoa M...
Mä oon saanut L-kokoisen villapuseron sedältäni. Itse olen kokoa XS.

Ja kerran itse menin äidilleni ostamaan XL-kokoisen villapuseron ensimmäisestä palkastani 13-vuotiaana. Äiti tyytyväisenä otti vastaan, mutten nähnyt hänen kertaakaan sitä käyttävän. Vasta vuosien päästä sain tietää äitini olevan kokoa M, mistä minä olisin aikuisten kokoja silloin tiennyt, kun oma kokoni oli tyyliin 150. :ashamed: :D
 
annikki
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1271581

mulle on jääny tää mieleen.. ite en ole saanu mitään "valitettavaa", niin kai ei pääse käymään kun ei yleensä saa mitään.. :'(
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja huoh:
Miksi pitää antaa saajalle jo valmiiksi liian pieniä vaatteita? Ei ole mikään selitys että se oma vuoden vanhempi kullanmurukaan ei käytä niin isoja vaatteita jos se nuorempi sattuu olemaan paljon pidempi.
Totta, onko se nyt niin vaikea kysyä sitä kokoa jos aikoo vaatelahjan ostaa. Tuntuu että meidänkin suvussa tapana ostaa aina väärän kokoisia vaatteita, tosin anoppi on sellainen jos hän kysyy vaatekokoa, joka 88 cm mittaisella lapsellamme on ollut esimerkiksi 98 ( Siinä on kasvunvaraa ihan tarpeeksi ) niin eikö sieltä tule 110.

Hän huomaa aina itsekin, että "oho ompas iso, kasvunvarrrraaa.. " ( joo kieltämättä jos paita roikkuu nilkoissa ja hihat pitää kääriä monta kierrosta ympäri ) ja aina toistaa saman virheen.

Olen kyllä selittänyt että antamani koot ovat niitä vaatekokoja, joissa on jo kasvunvara otettu huomioon, että se koko on sellainen joka on seuraavaksi vuorossa kunhan edellinen koko jää pieneksi.

Kuinkahan monta paitaa olenkaan huutiksessa myynyt, kun ei ole tapana hautoa kahta vuotta kaapin perukoilla yhtä ylisuurta vaatetta. Yhtäkään anopin ostosta ei ole käytössä ollut.

Oma äitini taas ei kysy kokoja, ostaa aina juuri pieneksi menneen koon :D Näitäkin saa myytyä sitten pois, mutta näin, ei kiva.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Mun äiti tuppaa ostamaan lapsille liian pieniä vaatteita. Harmittaa kun muuten olisivat tosi kivoja, semmosia mitä itelläkin tulisi ostettua... mutta 2v.lle 80cm yöpuku :whistle: Anoppi taas ostaa aivan liian isoja. 6kk ikänen sai kylpytakin jossa koko oli 3-4v.
Heh :D Ai teilläkin näin :D
 
meilläpä ei auta vaikka anoppi kysyy lasten vaatekokoa,ja sen kerron,ni sit tuo kumminkin pienemmän.ja syy on että"kun se näytti niin suurelta".ja onhan se leveydeltään varmasti suuren näköinen mutta pituus sitten loppuu kesken :eek:
 
psuu
Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:
Pari vuotta sitten sain ( nykyisin ex-)anopilta keittokirjan. Oiskohan mahtanut olla pikku vinkki. Ei vaan anoppi tienny, että mä ihan oikeasti leivon ja osaan laittaa ruokaa.
No eikös keittokirjat saa henkilö joka osaa tehdä ruokaa jo jonkinverran?

 
vieras
Sain 3 vuotta sitten tädiltä sellaisen saippuaviritelmän, jossa käsisaippuan päälle oli viritetty tiukka kangas sellaisilla miesten paidoissa mukana tulevilla pikkuneuloilla. Kankaan päälle oli tehty paperikukkia ja erilaisia koristeita. Sinänsä ihan kaunis esine ja tätini itse tekemä MUTTA se saippua siellä sisällä haisee niin pistävästi jollekin kitkerälle, että esinettä ei voi esillä pitää. Olisi kyllä ihan kätevä vessanraikastin jos ei haisisi niin pahalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja psuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:
Pari vuotta sitten sain ( nykyisin ex-)anopilta keittokirjan. Oiskohan mahtanut olla pikku vinkki. Ei vaan anoppi tienny, että mä ihan oikeasti leivon ja osaan laittaa ruokaa.
No eikös keittokirjat saa henkilö joka osaa tehdä ruokaa jo jonkinverran?
mutkun se oli tyyliin keitto-opas kädettömille :kieh: ihme ettei tullut jotain hyvän emännän käsikirjaa :headwall:
 
ohi meni
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
No

Sisko pyysi samaiselta mummolta Marimekon kylpytakkia, niin sai jonkin kauhean painavan Jyskistä ostetun plyysisen kylpytakin.
nehän maksaa ihan sikana, siis ne marimekot. on aika kallis pyyntö, jos mummo on tavallinen eläkeläinen.

täällä on paljon arvosteltu mummojen lahjoja, mitä ovat itse tehneet. mä ottaisin niin innoissani sellaiset vastaan... Omalta mummolta vaan on mennyt näkö, ettei enää kudo lapasiakaan.
 
Muistan kun lapsena tuntui kurjalta katsoa miten siskon lapset sai ihania leluja, pelejä ja vaatteita...itse sain joka ikinen joulu äiteeltä hanskat ja pipon/kaulahuivin, aina sinne asti kun muutin kotoa pois.

Muutama vuosi sitten ex antoi urheiluteippiä.
 
rätit
Alkuperäinen kirjoittaja Rohmu:
Yhtenä jouluna sain kaverilta tiskirätin joululahjaksi. Joku sellanen "design" -rätti... ei kyllä silti paljoo mieltä lämmittänyt.
Ai, musta ne on kivoja! Ja just sopivia kavereille, joille ei mitään kallista kuulukaan ostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rätit:
Alkuperäinen kirjoittaja Rohmu:
Yhtenä jouluna sain kaverilta tiskirätin joululahjaksi. Joku sellanen "design" -rätti... ei kyllä silti paljoo mieltä lämmittänyt.
Ai, musta ne on kivoja! Ja just sopivia kavereille, joille ei mitään kallista kuulukaan ostaa.
Ihan samaa olin tulossa sanomaan. Ei niita itse oikein raaski ostaakaan, eli just sopiva lahja.

 
mie
Viinipullonavaaja olisi ehkä muuten ollut hyvä lahja mutta en juo viiniä. Ja luulin lahjan antajan tietävän tämän... noh, onhan tuo mukana kulkenut jo vuosia vaikkei ole kertaakaan käytetty.
 
kaj
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Viinipullonavaaja olisi ehkä muuten ollut hyvä lahja mutta en juo viiniä. Ja luulin lahjan antajan tietävän tämän... noh, onhan tuo mukana kulkenut jo vuosia vaikkei ole kertaakaan käytetty.
Teillä ei vieraatkaan juo viiniä illanistujaisissa/ruokailun yhteydessä?
 

Yhteistyössä