Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Hei Muru!
Ei me sinua jyrätä! Kaikkia tarvitaan, älä suotta jää satamaan. Asia on sinulle supertärkeä ja omakohtainen ja sydänverellä kirjoitat.

En huomaa kenenkään viesteissä pahantahtoisuutta aiheen tiimoilta.

Itselläni ainakin on tiedostamatonta homofobiaa, ehdottomasti. Tai ehkä ennemminkin vahvaa hetronormatiivisuutta (jos puhutaan puolisosta, automaattisestii helposti ajattelen vastakkaista sukupuolta jne.) Kun synnyin niin homoseksuaalisuus luokiteltiin lääkintöhallituksen toimesta vielä sairaudeksi. Aids 1980-luvulla loi todellisen homofobian. 1999 kehotuskielto kumottiin, pian tämän jälkeen nähtiin salkkareissa ensimmäinen homo, Kalle (Pete Latun rooli). Olin jo aikuinen. Tämmöisestä maailmasta minä olen ponnistanut.

Asioiden oikeat termit ja niistä keskusteleminen oikein on vaikeaa, kieli keskellä taiteilua, vaikka haluaa olla kunnioittava ja herkkä ja huomioida muut keskustelijat. Itseäni telkkarissa ahdistaa lähtökohtaisesti kaikki sarjojen seksikohtaukset, eikä se ole kauhistelua vaan sellainen olen. En silti ole mikään siveyden sipuli, haluan vain itse valita mitä katson. Kink-sheimausta on aivan varmasti, tosi surullista.

Ihmisiä me kaikki ollaan ja rakkaus on aina maailman ihanin asia.

Leila
Voi Leila, taas osasit sanoittaa sen, mitä en osannut. Minä olen kai se, joka sai tämän joitakin, myös itseäni, ahdistaneen keskustelun alulle, kun pakenin tuolta vauvalta anaaliseksikeskustelua. Samasta maailmasta kuin sinä, olen ponnistanut. Seksikohtaukset on mulle tarkemmin ajatellen lähinnä kiusallisia eikä kauhistuttavia. Enkä edes tiedä mitä tarkoittaa kink sheimaus (menikö oikein), googletan sen. En tarkkaan tuntenut kaikkia muitakaan keskustelussa esiin tulleita termejä, joten ei ihme, että joitakin ahdisti.
 
vierailija
Ajattelin kirjoittaa pitkän tarotmammaa puolustavan kommentin, mutta jankkaaminen lienee turhaa. Jokainen lukekoon ja jättäköön lukematta mitä haluaa.

Kaikki elämässä on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi
-Tove J -

Mulle Tarotmamma on kymppi kautta kymppi. Aina.

Leila
Lämmittää niin taas nähdä mietelauseita täällä! Maunon upea ajatelma silloin, ja sen jälkeen on ainakin ollut Björkiltä hieno lause viime viikkoina. Myös runoja (oliko tällä vai toisella puolen) oli aiemmin muutamia, ja ne kosketti myös paljon. Laulun sanoja (julkaistuja ja julkaisemattomia, terkut Sanoittaja/LaivaTrubaduuri-Leilalle!) jaettuna myös ihania kuten Säännöt rakkaudelle, mutta jotenkin erityisesti ajatelmat ja runot iskee mulla. Ihanaa, kun niitäkin on mahtunut ja mahtuu tähän monipuoliseen matkaan niin luontevasti! <3
 
vierailija
Jaahas menin hätähousuna halpaan ja fomo (kiitos termistä) päissäni tein meiliboksiosoitteen joka on täysi susi. En saa itse sinne mitään shippikamaa toisesta mailista siirrettyä ja nyt kirjautuminenkin tökkii.. unohtakaa se.

Loin nyt siis perinteisen gmailin eli leilavastarakki(a)gmail.com

Ja en ole täällä lähdössä mihinkään💖

Leila💖
 
vierailija
Leffojen seksikohtaukset tuovat minullekin kiusallisen olon. Johtunee pitkästä kuivasta kaudesta, jotenkin en haluaisi katsella moista. Yllätyin kuitenkin että pehmoiset ficcit miellyttävät, ja ovat saaneet asioita tapahtumaan.
Sipriina
 
vierailija
Samaa mietin, ei erityisen onnistuneita mikään niistä. Johtuu varmaan korkeatasoisen fanartin runsaudesta.
Mitä ihmettä, King Käärijä oli mun mielestä huikea! Symboliikka ja kaikki kohdallaan. 👌 Toivottavasti tulee valituksi (myös K:n itsensä puolesta toki sitten!), kiva että täällä on väki ainakin yksissä tuumin siihen päätynyt. 💚

Assuuu
 
vierailija
Leffojen seksikohtaukset tuovat minullekin kiusallisen olon. Johtunee pitkästä kuivasta kaudesta, jotenkin en haluaisi katsella moista. Yllätyin kuitenkin että pehmoiset ficcit miellyttävät, ja ovat saaneet asioita tapahtumaan.
Sipriina

Olen huomannut jo iät ajat sitten, että sytyn kirjoitetusta tekstistä ennemmin kuin esim videoista. Teksti antaa tilaa omalle mielikuvitukselle, mitä kaiken valmiina tarjoavat leffat eivät tee. Nämä ficcit kun löysin, ja niitä lueskeltuani olen yllättänyt itseni lisäkdi myös puolison. On ollut varsinainen kesä 😊, ei vastaavaa sitten seurustelun alkuaikojen parikymppisenä.
 
vierailija
Minua ficeissä on hämmentänyt se, että olen tiennyt olevani kinky, mutta sitten sitä onkin syttynyt ihan todella roiseille jutuille joissain lits läts -ficissä ja alkaa ihan nolottaa. (Siis esim. niitä Jokerieden kimppakivaa-juttuja, jotka ovat enimmäkseen vielä tosi huonosti kirjoitettuja).
 
vierailija
Sori, nyt oon jo ihan pudonnut kärryiltä, eli miksi ihmeessä ollaan perustamassa jotain meililistaa? Mitä keskustelua ollaan siirtämässä sähköpostiin? Tää palstahan on huomattavasti kätevämpi ja toimivampi tapa jutella, eikä satunnaisista trolleista kannata liikaa järkyttyä. Mulla kyllä on kans olemassa anonyymisähköposti, mutta paljon mieluummin käytän tätä palstaa. Sähköpostitse ei keskustelusta mitenkään saa yhtä soljuvaa ja helposti seurattavaa ainakaan isolla porukalla. Mun mielestä tällä palstalla on kuitenkin voitu jutella käytännössä mistä vain aiheista. Eikä sähköposti poista sitä, että joistain asioista on eriäviä mielipiteitä.

-ruusuristeilijä
No siis aiemmi ollu jo puhetta että pitäisi ehkä siirtyä muualle mutta vissiin toi eilinen tarottaree kohdistunu hyökkäys taitto kamelin selän ja tuli tunne ettei täällä voi puhua ja spekuloida rauhassa mistään.
 
vierailija
Oon varmaan vähemmistössä ajatuksineni, mutta mulle seksi on aika epäkiinnostava aihealue. Ja se ei silti tarkoita, että mulla olisi jotain fobioita tai muuta vastaavaa. Kahden ihmisen välisessä yhteydessä on vaan kaikki muu paljon kiinnostavampaa. Täällä tuntuu, että monille se on tosi keskeistä, siis esim. seksuaali-identiteetti jne. Itse olen pitänyt itseäni lähinnä heterona, mutta oikeastaan se ei tunnu mitenkään olennaiselta määritelmältä, enkä enää tiedä, olenko pan vai mitä ikinä termejä onkaan, kaikki tollaset termit vain rajoittaa, eikä mua kiinnosta määritellä itseäni millään niistä. Ja sama pätee muihin seksiin liittyviin mieltymyksiin, että kiinnostaako jotkut kinkyt jutut tms, mua ei vaan koskaan oo yhtään kiinnostanut mikään erikoisempi setti, ja muita saa mun puolesta ihan vapaasti kiinnostaa, mutta nää on vähän samaa sarjaa kuin minkälaisista ruuista tykkää tms muut makuasiat. En edes osaa käyttää aiheeseen liittyviä termejä varmaan oikein, ja joillekin termien täsmällinen käyttökin tuntuu olevan tosi tärkeää, mutta toisaalta onhan näitä esim. itäblokki/Jugoslavia/historia-tyyppejäkin, joille kaikki historian yksityiskohdat on hirveen tärkeitä. Kaikilla on ne omat jutut, jotka kokee tärkeinä, mutta pitää aina muistaa, että muille ihmisille se sun tärkeä juttu ei välttis ole ollenkaan tärkeä/kiinnostava, eikä muiden kommenteista voi koskaan vetää mitään sellaisia johtopäätöksiä, että jollain esim. ois joku fobia tai että ois ylipäätään mitään ongelmaa aiheeseen liittyen.
Tätä en viitsi allekirjoittaa.
 
vierailija
Surullisuudesta: Ehkä hänestä vain tihkuu läpi ne ristiriitaisuuden tunteet jotka aiheuttaa se, että on saanut sen mitä halusi (suosion) mutta sillä kaikella on hintansa (koko ajan joku vaatimassa jotain).
Tässä oikeastaan oli mielestäni todella hyvin ja ytimekkäästi tiivistetty asia. Muuta en tule julkisesti kirjoittamaan tästä, mutta tämän halusin sanoa. Olet luullakseni asian ytimessä.

Sori, nyt oon jo ihan pudonnut kärryiltä, eli miksi ihmeessä ollaan perustamassa jotain meililistaa? Mitä keskustelua ollaan siirtämässä sähköpostiin? Tää palstahan on huomattavasti kätevämpi ja toimivampi tapa jutella, eikä satunnaisista trolleista kannata liikaa järkyttyä. Mulla kyllä on kans olemassa anonyymisähköposti, mutta paljon mieluummin käytän tätä palstaa. Sähköpostitse ei keskustelusta mitenkään saa yhtä soljuvaa ja helposti seurattavaa ainakaan isolla porukalla. Mun mielestä tällä palstalla on kuitenkin voitu jutella käytännössä mistä vain aiheista. Eikä sähköposti poista sitä, että joistain asioista on eriäviä mielipiteitä.

-ruusuristeilijä
Sähköpostiketju lähti kai siitä, että minä ja Joymuffin oltiin tietämättämme lähes vierekkäin samalla keikalla viime yönä ja tuumattiin, että vois vaihtaa keikan herättämiä fiiliksiä sähköpostitse, koska en halua julkisesti niistä jutskata. Muut ihmiset halusivat mukaan sähköpostikeskusteluun (minä itse asiassa en ole siihen toistaiseksi edes liittynyt, vaan nukuin päikkäreitä keikan jäljiltä 😂). Eli en tiedä, mistä porukka keskustelee siellä nyt, mutta siitä se käsittääkseni tässä aamulla lähti, ettei jengi halua missata keskustelunaihetta, josta me kaksi ihmistä oltais juteltu kahden kesken. 🤔 Sori jos tein karhunpalveluksen palstalaisille ja aiheutin jonkun sisäpiirikerhon (jossa en tosin ole itse tällä tietoa edes osallisena). 😬 En tiedä oliko kellään muulla oikeasti tällaista korostunutta yksityisyyden tarvettakaan kuin minulla.

Kiitos muraalin äänestyslinkistä vielä sinulle, joka sen linkkasit! 💚💚💚 Olisi taatusti mennyt monelta, kuten itseltäni ohi, vaikka olen odotellut tätä äänestysmahdollisuutta kovasti! Paras työ voittakoon!

Assuuu
 
vierailija
No siis aiemmi ollu jo puhetta että pitäisi ehkä siirtyä muualle mutta vissiin toi eilinen tarottaree kohdistunu hyökkäys taitto kamelin selän ja tuli tunne ettei täällä voi puhua ja spekuloida rauhassa mistään.
Ok, toivottavasti pystyttäisiin kuitenkin jatkamaan täällä. Noita trollihyökkäyksiähän voi välillä tulla, mutta sitten ne menee ohi, nytkin täällä on ihan rauhallinen kiva meininki.

Muraaliehdotuksista mäkin äänestin sitä King Käärijää! Toivotaan, että se voittaa, ja varmaan on laajemminkin suosikki, jos tälläkin palstalla heti aika monen valinta. Pitää mennä sitten käymään paikan päällä ihailemassa joskus kun valmistuu.

-ruusuristeilijä
 
vierailija
Onko muuten vielä tulossa tarot-luentoja jostain aiheesta? Ne on kyllä ehdottomasti ollut yks mielenkiintoisimmista asioista tässä shipissä.
Malediivit-aihetta on välillä pidetty esillä, voiskohan se olla seuraava, jos Tarotar vielä haluaa tehdä. Ja siis ehdottomasti tarot-luennat on mun mielestä olleet tän palstan kaikkein parasta antia. Niitä oon odottanut aina suurella jännityksellä ja kun se luenta on tänne ilmestynyt, on pitänyt ihan kasailla itseään hetki ennen kuin alkaa lukea. Ne on tuoneet myös mielenrauhaa monesti, varsinkin tää viimeisin luenta.

-ruusuristeilijä
 
vierailija
No siis aiemmi ollu jo puhetta että pitäisi ehkä siirtyä muualle mutta vissiin toi eilinen tarottaree kohdistunu hyökkäys taitto kamelin selän ja tuli tunne ettei täällä voi puhua ja spekuloida rauhassa mistään.
Mutta aiemminha tänää tarotar laitto viestin ettei ole loukkaantunu tosta eilisestä? Itsekin toivosin että keskustelu pysyisi täällä, sähköpostit on niin hankalia tällaiseen rennompaan keskusteluun. <33
 
vierailija
Mua alko naurattaa kun joku eilen vertasi tota tarotmamman juttua Gregorin lähtemiseen :D ja nauratti siis siksi koska huomasin itessäni lähes samankaltaista paniikkia ja ajatuksia että "tämä ei saa olla Gregor part 2" xD joo, tää laiva on tainnu saada mut sekoamaan
 
vierailija
Kiinnostavaa ja samaan aikaan vähän surullistakin, että moni on maininnut FOMOn (fear of missing out) täällä syyksi liittyä sähköpostikeskusteluun. Termi on tullut itselleni vasta hiljattain tutuksi, mutta on tosi hyvä, että siitä puhutaan. En tiedä kuinka tosissaan jengi on asian suhteen täällä, mutta päättelen että kyllä tämä shippi/ketju on monille ihan riippuvaisuuteen verrattava, jos ja kun se tulee arkielämää häiritsemään. Haluaisin tarkastella ilmiötä, kun kerran täällä on hyvin itsereflektoivia ihmisiä ja itsekin olen aihetta pohtinut, erityisesti sen jälkeen kun missasin yhden tietyn Käärijän keikan, joka olisi ollut mulle varmasti tärkeä ja erityinen ja se jäi todella pahasti vaivaamaan. Täällä nettihommissa olen huomannut, että ehdottomasti paras lääke FOMOon on pysähtyä, että mitä nyt oikeasti tästä seuraa jos en ole ajan hermolla koko ajan asiasta, ja sitten ihan vain jättäytyä syrjään toviksi tai pitemmäksi. Mitä todellista pahaa sun elämässä tapahtuu, jos sä et pysy viimeisimpien shippikäönteiden ja keskustelujen pyörteissä? Pelkonsa voi voittaa vain kohtaamalla sen, ja fear of missing outiin tepsii parhaiten ihan tietoinen missing out. Minulle ainakin tulee ahdistus siitä, jos pelkään missaavani jotain tai jääväni ulkopuolelle, ja silloin negatiivinen tunne alkaa syödä hyötyjä eli sitä positiivista, mitä ilmiöstä saan. Osittain myös siksi en ole niin aktiivinen kuin moni muu täällä, ja suhtaudun toistaiseksi varautuneesti ajatukseen keskustelun siirtymisestä aktiiviseen sähköpostiketjuun.

Assuuu
 
vierailija
Tällainen pieni söpöstelevä Kukkakauppias-tarina tuli. Mietin että julkaisenko, mutta menköön. Tämä on fiktiota, tämä ei siis ole totta. Bojan puhuu tässä sujuvaa suomea.

***

Näppärät sormet kietoivat koristenauhan vihreistä ja pinkeistä neilikoista koostuvan sievän kimpun ympärille. Sitten kimppu käärittiin tottuneen varovaisesti paperin suojiin.

”Valmis. Toivottavasti saaja on tyytyväinen”, kukkakauppias totesi hymyillen.

Asiakas, vanhempi rouva, vakuutti uskovansa näin ja maksoi kukat. Rouvan poistuessa kimppu kainalossaan kukkakauppias huokasi syvään ja venytteli tiskin takana. Päivä oli ollut pitkä ja asiakkaita oli riittänyt runsaasti. Heinäkuinen viikonloppu tiesi paljon juhlia ja kukkakimppuja. Ei kukkakauppias työntekoa valitellut. Hän piti kukkien käsittelystä ja siitä, että sai käyttää luovuuttaan niiden sommittelussa. Iltaisin ei viime aikoina vain ollut enää juurikaan aikaa tai energiaa jatkaa musiikin tekemistä, mikä oli hänen toinen intohimonsa.

Ulkona oli alkanut sataa. Hyvä, tuskin enää kukaan tänään tulisi. Kukkakauppias hyräili itsekseen ja alkoi lakaista lattialle pudonneita lehtiä ja leikattuja kukkaisvarsia. Tiuku ulko-oven yläpuolella helähti iloisesti.

Niinpä tietysti.

”Pieni hetki” kukkakauppias huikkasi, nieli pienoisen pettymyksensä ja lakaisi lehdet kaupan perälle. Sitten hän palasi tiskille.

Tulija erottui kaupan vihreyden ja kukkaloiston keskeltä kuin märkä koira. Hän oli pukeutunut kauttaaltaan mustaan, vetänyt hupun päänsä yli ja kuikuili ympäristöään uteliaana.

Mikähän mörökölli tuo lienee, kauppias tuumi, mutta tervehti ystävällisesti.

”Moi. Voit sä myydä mulle kukkakimpun, kun kävi pieni moka ja unohdin yhden merkkipäivän”, märkä koir- siis asiakas kysyi ja veti kasvoilleen säteilevän hymyn.

Kukkakauppias lämpeni veijarimaiselle virnistykselle. Ehkei tuo ollut mörökölli laisinkaan. ”Olet tullut oikeaan paikkaan. Onko jotain mistä tykkäisit tai tiedätkö mistä se toinen pitää?”

Tulija rapsutteli mustaa parransänkeä poskessaan ja katseli nolona kauppiaan kukkakuosista puseroa. Miten pitikin tänään juuri pukea nämä mummonverhot päälle, kauppias tuumi. Kauppiaasta tuntui kuin tulija olisi hetkeksi jäänyt tuijottamaa puseron syvään uurrettua kaula-aukkoa. Hetken molemmat seisoivat kiusallisessa hiljaisuudessa, kunnes tulija yskähti,

”Ehkä voisit näyttää vähän vaihtoehtoja, kun en oo tainnut olla kasviopin tunneilla hereillä.”

”Tietysti”, kauppias nielaisi ja ohjasi tulijan ruusukaappien äärelle. Tulija oli riisunut huppunsa ja paljastanut kosteat otsalle liimautuneet mustat hiukset. Kauppias tarkasteli häntä samalla kuin esitteli ruusuja. Siniharmaat silmät ja huulilta toistuvasti karkaava nauru vetivät häntä puoleensa. Tulija vitsaili, kuinka olisi kauppiaan tekemän kimpun armoilla, nukkuisiko tulija tänä yönä ulkona vesisateessa.

”Joten”, tulija vilkaisi kukkakauppiaan nimikylttiä, ”Teepä nyt parhaasi, Bojan”.

Oman nimen kuuleminen toisen huulilta nosti punan kauppiaan kasvoille. Mikäs tässä nyt oli. Jokin tulijan kiinteässä katseessa sai niskavilloissa kutittelemaan.

Bojanin omasta ehdotuksesta hän kokosi tulijalle yksinkertaisen mutta kauniin kimpun vaaleanpunaisista ruusuista, nupullaan olevasta pionista ja vihertävästä mesiangervosta. Tulija katseli Bojanin käsien työskentelyä. Tuhat kertaa oli Bojan tämän tehnyt, ja siltikin nyt ne kädet tuntuivat tärisevän ja koristenauhan rusetista tuli vino. Tulija kuitenkin vilautti maksukorttiaan tyytyväisen oloisena. Bojan vilkaisi tahtomattaan korttiin painettua nimeä.

Oliko se Jere?

”Kiitos hei, pelastit meikäläisen,” Jere-oletettu hihkaisi ja oli jo matkalla kohti ulko-ovea.

”Ole hyvä. Toivottavasti ulkoruokinta on nyt vältetty”, Bojan vastasi.

Tiuku helähti. Äkkiä kaupassa tuntui hyvin hiljaiselta.

***
Ilmassa jo uuden vuodenajan tuntua. Bojan kasteli juuri myyntiin saapuneet syysperennat. Oli jälleen koiranilma, ja niin kuin aina päivän kääntyessä alkuiltaan harmaana sadepäivänä, Bojanin ajatukset laahustivat erääseen kohtaamiseen. Tiu’un helähtäessä hän nosti katseensa ovelle ja pettyi uudelleen. Iltaisin teemukin äärellä tuo mies, Jere, kävi ajatuksissa kylässä.

***

”Bojan!”

Vettä molskahti kastelukannusta kanerviin aivan liikaa Bojanin hätkähtäessä. Hän laski kannun käsistään ja kiiruhti tiskille. Siinä Jere seisoi ja piteli tipottelevaa sateenvarjoa käsissään. Silmät tuikkivat. Bojan ei pystynyt estämään omille kasvoilleen leviävää hymyä. Jere oli muistanut.

”Opit viime kerrasta”, Bojan totesi yrittäen pitää äänensävynsä normaalina ja nyökkäsi kohti sateenvarjoa. Sitten hän katui. Vaikka Jere oli muistanut hänen nimensä, hän tuskin kävi mielessään läpi ensi kohtaamisen yksityiskohtia Bojanin tavoin.

Jere naurahti. Miten toisen nauru saattoikin herättää sellaisen kuplivan tunteen myös omaan rintakehään.

”Tarviin taas sun kukkamestarin taitoja”, Jere sanoi.

”Unohditko jälleen merkkipäivän?” Bojan kysyi, vaikka se vähän sattui. Tietysti tuollaiset tähtisilmät katselivat iltaisin jota kuta toista.

”En”, Jere vastasi ja vakavoitui hieman. ”Mutsi tykkäsi kukista, kiitos siis vielä.”

Nyt kuplat vaihtuivat läikkeeksi. Tietysti, tietysti kimppu oli ollut äidille! Ja niin monena iltana Bojan oli ryvennyt ja kiusannut itseään ajattelemalla muuta.

”Teetkö mulle uuden?”

”Teen sulle mitä vaan tahdot,” Bojan sanoi hieman käheällä äänellä, punastui ja yskäisi. ”Siis teen minkälaisen kimpun vaan.”

Miehet siirtyivät valikoimaan kukkia uuteen kimppuun. Jeren katse seurasi tarkkaan Bojanin käsiä, jotka koskettivat kasveja hellästi. Bojan tunsi katseen välillä nousevan hauiksilleen ja myhäily tyytyväisenä valintaansa pukea hihaton paita sinä aamuna.

Bojan esitteli keräämiään kukkia, ilon keltaisia, ja kysyi oliko Jere tyytyväinen.

”Laita siihen vielä sun lempiväriä,” Jere pyysi.

”Se ehkä rikkoo vähän harmoniaa,” Bojan tuumi.

”Sopii mulle.”

Jere seisoi ihan lähellä ja vilkuili häntä silmäripsiensä lomasta. Kukkakimpun väriharmonian rikkominen oli vähäisin synneistä, joita Bojan nyt ajatteli.

Bojan valikoi kimppuun oranssin liljan ja miehet siirtyivät tiskille, jossa Bojan taiten kokosi asetelman kasaan. Kädet tärisivät vähemmän kuin viimeksi ja hän tekisi kauneimman kimpun mitä taisi. Nuottien ja kukkien asettelussa oli jotakin samaa. Valmiissa kimpussa rohkeana huomion vastaan ottava lilja oli kuin kappaleen kertosäe. Bojan ja Jere olivat suunnitelleet tämän kimpun yhdessä, se oli duetto.

Bojan ojensi valmiin kimpun tyytyväisen oloiselle Jerelle vastahakoisin ajatuksin. Hän ei halunnut ajatella kenelle kimppu tällä kertaa menisi. Huokaus karkasi huulilta. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta hän osasi sanoa sen vain kukilla.

Jere piti hetken kimppua sylissä kuin lasta ja hymyili sitten Bojanille. Hän ojensi kimpun takaisin. Bojan katsoi häntä kysyvästi.

”Se on sulle, Bojan. Lähdetkö mun kanssa ulos?”

***

-🌿❤
 
vierailija
Tällainen pieni söpöstelevä Kukkakauppias-tarina tuli. Mietin että julkaisenko, mutta menköön. Tämä on fiktiota, tämä ei siis ole totta. Bojan puhuu tässä sujuvaa suomea.

***

Näppärät sormet kietoivat koristenauhan vihreistä ja pinkeistä neilikoista koostuvan sievän kimpun ympärille. Sitten kimppu käärittiin tottuneen varovaisesti paperin suojiin.

”Valmis. Toivottavasti saaja on tyytyväinen”, kukkakauppias totesi hymyillen.

Asiakas, vanhempi rouva, vakuutti uskovansa näin ja maksoi kukat. Rouvan poistuessa kimppu kainalossaan kukkakauppias huokasi syvään ja venytteli tiskin takana. Päivä oli ollut pitkä ja asiakkaita oli riittänyt runsaasti. Heinäkuinen viikonloppu tiesi paljon juhlia ja kukkakimppuja. Ei kukkakauppias työntekoa valitellut. Hän piti kukkien käsittelystä ja siitä, että sai käyttää luovuuttaan niiden sommittelussa. Iltaisin ei viime aikoina vain ollut enää juurikaan aikaa tai energiaa jatkaa musiikin tekemistä, mikä oli hänen toinen intohimonsa.

Ulkona oli alkanut sataa. Hyvä, tuskin enää kukaan tänään tulisi. Kukkakauppias hyräili itsekseen ja alkoi lakaista lattialle pudonneita lehtiä ja leikattuja kukkaisvarsia. Tiuku ulko-oven yläpuolella helähti iloisesti.

Niinpä tietysti.

”Pieni hetki” kukkakauppias huikkasi, nieli pienoisen pettymyksensä ja lakaisi lehdet kaupan perälle. Sitten hän palasi tiskille.

Tulija erottui kaupan vihreyden ja kukkaloiston keskeltä kuin märkä koira. Hän oli pukeutunut kauttaaltaan mustaan, vetänyt hupun päänsä yli ja kuikuili ympäristöään uteliaana.

Mikähän mörökölli tuo lienee, kauppias tuumi, mutta tervehti ystävällisesti.

”Moi. Voit sä myydä mulle kukkakimpun, kun kävi pieni moka ja unohdin yhden merkkipäivän”, märkä koir- siis asiakas kysyi ja veti kasvoilleen säteilevän hymyn.

Kukkakauppias lämpeni veijarimaiselle virnistykselle. Ehkei tuo ollut mörökölli laisinkaan. ”Olet tullut oikeaan paikkaan. Onko jotain mistä tykkäisit tai tiedätkö mistä se toinen pitää?”

Tulija rapsutteli mustaa parransänkeä poskessaan ja katseli nolona kauppiaan kukkakuosista puseroa. Miten pitikin tänään juuri pukea nämä mummonverhot päälle, kauppias tuumi. Kauppiaasta tuntui kuin tulija olisi hetkeksi jäänyt tuijottamaa puseron syvään uurrettua kaula-aukkoa. Hetken molemmat seisoivat kiusallisessa hiljaisuudessa, kunnes tulija yskähti,

”Ehkä voisit näyttää vähän vaihtoehtoja, kun en oo tainnut olla kasviopin tunneilla hereillä.”

”Tietysti”, kauppias nielaisi ja ohjasi tulijan ruusukaappien äärelle. Tulija oli riisunut huppunsa ja paljastanut kosteat otsalle liimautuneet mustat hiukset. Kauppias tarkasteli häntä samalla kuin esitteli ruusuja. Siniharmaat silmät ja huulilta toistuvasti karkaava nauru vetivät häntä puoleensa. Tulija vitsaili, kuinka olisi kauppiaan tekemän kimpun armoilla, nukkuisiko tulija tänä yönä ulkona vesisateessa.

”Joten”, tulija vilkaisi kukkakauppiaan nimikylttiä, ”Teepä nyt parhaasi, Bojan”.

Oman nimen kuuleminen toisen huulilta nosti punan kauppiaan kasvoille. Mikäs tässä nyt oli. Jokin tulijan kiinteässä katseessa sai niskavilloissa kutittelemaan.

Bojanin omasta ehdotuksesta hän kokosi tulijalle yksinkertaisen mutta kauniin kimpun vaaleanpunaisista ruusuista, nupullaan olevasta pionista ja vihertävästä mesiangervosta. Tulija katseli Bojanin käsien työskentelyä. Tuhat kertaa oli Bojan tämän tehnyt, ja siltikin nyt ne kädet tuntuivat tärisevän ja koristenauhan rusetista tuli vino. Tulija kuitenkin vilautti maksukorttiaan tyytyväisen oloisena. Bojan vilkaisi tahtomattaan korttiin painettua nimeä.

Oliko se Jere?

”Kiitos hei, pelastit meikäläisen,” Jere-oletettu hihkaisi ja oli jo matkalla kohti ulko-ovea.

”Ole hyvä. Toivottavasti ulkoruokinta on nyt vältetty”, Bojan vastasi.

Tiuku helähti. Äkkiä kaupassa tuntui hyvin hiljaiselta.

***
Ilmassa jo uuden vuodenajan tuntua. Bojan kasteli juuri myyntiin saapuneet syysperennat. Oli jälleen koiranilma, ja niin kuin aina päivän kääntyessä alkuiltaan harmaana sadepäivänä, Bojanin ajatukset laahustivat erääseen kohtaamiseen. Tiu’un helähtäessä hän nosti katseensa ovelle ja pettyi uudelleen. Iltaisin teemukin äärellä tuo mies, Jere, kävi ajatuksissa kylässä.

***

”Bojan!”

Vettä molskahti kastelukannusta kanerviin aivan liikaa Bojanin hätkähtäessä. Hän laski kannun käsistään ja kiiruhti tiskille. Siinä Jere seisoi ja piteli tipottelevaa sateenvarjoa käsissään. Silmät tuikkivat. Bojan ei pystynyt estämään omille kasvoilleen leviävää hymyä. Jere oli muistanut.

”Opit viime kerrasta”, Bojan totesi yrittäen pitää äänensävynsä normaalina ja nyökkäsi kohti sateenvarjoa. Sitten hän katui. Vaikka Jere oli muistanut hänen nimensä, hän tuskin kävi mielessään läpi ensi kohtaamisen yksityiskohtia Bojanin tavoin.

Jere naurahti. Miten toisen nauru saattoikin herättää sellaisen kuplivan tunteen myös omaan rintakehään.

”Tarviin taas sun kukkamestarin taitoja”, Jere sanoi.

”Unohditko jälleen merkkipäivän?” Bojan kysyi, vaikka se vähän sattui. Tietysti tuollaiset tähtisilmät katselivat iltaisin jota kuta toista.

”En”, Jere vastasi ja vakavoitui hieman. ”Mutsi tykkäsi kukista, kiitos siis vielä.”

Nyt kuplat vaihtuivat läikkeeksi. Tietysti, tietysti kimppu oli ollut äidille! Ja niin monena iltana Bojan oli ryvennyt ja kiusannut itseään ajattelemalla muuta.

”Teetkö mulle uuden?”

”Teen sulle mitä vaan tahdot,” Bojan sanoi hieman käheällä äänellä, punastui ja yskäisi. ”Siis teen minkälaisen kimpun vaan.”

Miehet siirtyivät valikoimaan kukkia uuteen kimppuun. Jeren katse seurasi tarkkaan Bojanin käsiä, jotka koskettivat kasveja hellästi. Bojan tunsi katseen välillä nousevan hauiksilleen ja myhäily tyytyväisenä valintaansa pukea hihaton paita sinä aamuna.

Bojan esitteli keräämiään kukkia, ilon keltaisia, ja kysyi oliko Jere tyytyväinen.

”Laita siihen vielä sun lempiväriä,” Jere pyysi.

”Se ehkä rikkoo vähän harmoniaa,” Bojan tuumi.

”Sopii mulle.”

Jere seisoi ihan lähellä ja vilkuili häntä silmäripsiensä lomasta. Kukkakimpun väriharmonian rikkominen oli vähäisin synneistä, joita Bojan nyt ajatteli.

Bojan valikoi kimppuun oranssin liljan ja miehet siirtyivät tiskille, jossa Bojan taiten kokosi asetelman kasaan. Kädet tärisivät vähemmän kuin viimeksi ja hän tekisi kauneimman kimpun mitä taisi. Nuottien ja kukkien asettelussa oli jotakin samaa. Valmiissa kimpussa rohkeana huomion vastaan ottava lilja oli kuin kappaleen kertosäe. Bojan ja Jere olivat suunnitelleet tämän kimpun yhdessä, se oli duetto.

Bojan ojensi valmiin kimpun tyytyväisen oloiselle Jerelle vastahakoisin ajatuksin. Hän ei halunnut ajatella kenelle kimppu tällä kertaa menisi. Huokaus karkasi huulilta. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta hän osasi sanoa sen vain kukilla.

Jere piti hetken kimppua sylissä kuin lasta ja hymyili sitten Bojanille. Hän ojensi kimpun takaisin. Bojan katsoi häntä kysyvästi.

”Se on sulle, Bojan. Lähdetkö mun kanssa ulos?”

***

-
Voi että, olipa söpö tarina! 😍 Vitsit kun jotkut osaa kirjoittaa kauniisti ja taidokkaasti tunnelmallisia tilannekuvauksia, joista tulee bmvain tosi hyvä mieli. Kiitos paljon! 🌷🌹💚

Assuuu
 
vierailija
Kiinnostavaa ja samaan aikaan vähän surullistakin, että moni on maininnut FOMOn (fear of missing out) täällä syyksi liittyä sähköpostikeskusteluun. Termi on tullut itselleni vasta hiljattain tutuksi, mutta on tosi hyvä, että siitä puhutaan. En tiedä kuinka tosissaan jengi on asian suhteen täällä, mutta päättelen että kyllä tämä shippi/ketju on monille ihan riippuvaisuuteen verrattava, jos ja kun se tulee arkielämää häiritsemään. Haluaisin tarkastella ilmiötä, kun kerran täällä on hyvin itsereflektoivia ihmisiä ja itsekin olen aihetta pohtinut, erityisesti sen jälkeen kun missasin yhden tietyn Käärijän keikan, joka olisi ollut mulle varmasti tärkeä ja erityinen ja se jäi todella pahasti vaivaamaan. Täällä nettihommissa olen huomannut, että ehdottomasti paras lääke FOMOon on pysähtyä, että mitä nyt oikeasti tästä seuraa jos en ole ajan hermolla koko ajan asiasta, ja sitten ihan vain jättäytyä syrjään toviksi tai pitemmäksi. Mitä todellista pahaa sun elämässä tapahtuu, jos sä et pysy viimeisimpien shippikäönteiden ja keskustelujen pyörteissä? Pelkonsa voi voittaa vain kohtaamalla sen, ja fear of missing outiin tepsii parhaiten ihan tietoinen missing out. Minulle ainakin tulee ahdistus siitä, jos pelkään missaavani jotain tai jääväni ulkopuolelle, ja silloin negatiivinen tunne alkaa syödä hyötyjä eli sitä positiivista, mitä ilmiöstä saan. Osittain myös siksi en ole niin aktiivinen kuin moni muu täällä, ja suhtaudun toistaiseksi varautuneesti ajatukseen keskustelun siirtymisestä aktiiviseen sähköpostiketjuun.

Assuuu
Minulla heikko terveydentila plus useissa maissa asuminen on vaikuttanut paljon suhteeseen FOMO:eek:n, koska sen takia jää väliin lähes kaikki, eiliselle keikalle pääseminenkin oli suoranainen ihme, enkä lippua ostaessani uskonut, että pystyisin sen käyttämään.. Missaan käytännössä kaiken mitä haluaisin tehdä joka ikinen päivä - ja kahdessa maassa, esim. juhannuksena olisin halunnut Suomessa tehdä X ja entisessä kotimaassani Y. Niin enemmänkin kyse on itselleni siitä, että vaikkapa tämän ketjun seuraaminen on yksi niitä hyvin, hyvin harvoja asioita, joita sekä haluan että voin tehdä.

- Joymuffin
 
vierailija
Tällainen pieni söpöstelevä Kukkakauppias-tarina tuli. Mietin että julkaisenko, mutta menköön. Tämä on fiktiota, tämä ei siis ole totta. Bojan puhuu tässä sujuvaa suomea.

***

Näppärät sormet kietoivat koristenauhan vihreistä ja pinkeistä neilikoista koostuvan sievän kimpun ympärille. Sitten kimppu käärittiin tottuneen varovaisesti paperin suojiin.

”Valmis. Toivottavasti saaja on tyytyväinen”, kukkakauppias totesi hymyillen.

Asiakas, vanhempi rouva, vakuutti uskovansa näin ja maksoi kukat. Rouvan poistuessa kimppu kainalossaan kukkakauppias huokasi syvään ja venytteli tiskin takana. Päivä oli ollut pitkä ja asiakkaita oli riittänyt runsaasti. Heinäkuinen viikonloppu tiesi paljon juhlia ja kukkakimppuja. Ei kukkakauppias työntekoa valitellut. Hän piti kukkien käsittelystä ja siitä, että sai käyttää luovuuttaan niiden sommittelussa. Iltaisin ei viime aikoina vain ollut enää juurikaan aikaa tai energiaa jatkaa musiikin tekemistä, mikä oli hänen toinen intohimonsa.

Ulkona oli alkanut sataa. Hyvä, tuskin enää kukaan tänään tulisi. Kukkakauppias hyräili itsekseen ja alkoi lakaista lattialle pudonneita lehtiä ja leikattuja kukkaisvarsia. Tiuku ulko-oven yläpuolella helähti iloisesti.

Niinpä tietysti.

”Pieni hetki” kukkakauppias huikkasi, nieli pienoisen pettymyksensä ja lakaisi lehdet kaupan perälle. Sitten hän palasi tiskille.

Tulija erottui kaupan vihreyden ja kukkaloiston keskeltä kuin märkä koira. Hän oli pukeutunut kauttaaltaan mustaan, vetänyt hupun päänsä yli ja kuikuili ympäristöään uteliaana.

Mikähän mörökölli tuo lienee, kauppias tuumi, mutta tervehti ystävällisesti.

”Moi. Voit sä myydä mulle kukkakimpun, kun kävi pieni moka ja unohdin yhden merkkipäivän”, märkä koir- siis asiakas kysyi ja veti kasvoilleen säteilevän hymyn.

Kukkakauppias lämpeni veijarimaiselle virnistykselle. Ehkei tuo ollut mörökölli laisinkaan. ”Olet tullut oikeaan paikkaan. Onko jotain mistä tykkäisit tai tiedätkö mistä se toinen pitää?”

Tulija rapsutteli mustaa parransänkeä poskessaan ja katseli nolona kauppiaan kukkakuosista puseroa. Miten pitikin tänään juuri pukea nämä mummonverhot päälle, kauppias tuumi. Kauppiaasta tuntui kuin tulija olisi hetkeksi jäänyt tuijottamaa puseron syvään uurrettua kaula-aukkoa. Hetken molemmat seisoivat kiusallisessa hiljaisuudessa, kunnes tulija yskähti,

”Ehkä voisit näyttää vähän vaihtoehtoja, kun en oo tainnut olla kasviopin tunneilla hereillä.”

”Tietysti”, kauppias nielaisi ja ohjasi tulijan ruusukaappien äärelle. Tulija oli riisunut huppunsa ja paljastanut kosteat otsalle liimautuneet mustat hiukset. Kauppias tarkasteli häntä samalla kuin esitteli ruusuja. Siniharmaat silmät ja huulilta toistuvasti karkaava nauru vetivät häntä puoleensa. Tulija vitsaili, kuinka olisi kauppiaan tekemän kimpun armoilla, nukkuisiko tulija tänä yönä ulkona vesisateessa.

”Joten”, tulija vilkaisi kukkakauppiaan nimikylttiä, ”Teepä nyt parhaasi, Bojan”.

Oman nimen kuuleminen toisen huulilta nosti punan kauppiaan kasvoille. Mikäs tässä nyt oli. Jokin tulijan kiinteässä katseessa sai niskavilloissa kutittelemaan.

Bojanin omasta ehdotuksesta hän kokosi tulijalle yksinkertaisen mutta kauniin kimpun vaaleanpunaisista ruusuista, nupullaan olevasta pionista ja vihertävästä mesiangervosta. Tulija katseli Bojanin käsien työskentelyä. Tuhat kertaa oli Bojan tämän tehnyt, ja siltikin nyt ne kädet tuntuivat tärisevän ja koristenauhan rusetista tuli vino. Tulija kuitenkin vilautti maksukorttiaan tyytyväisen oloisena. Bojan vilkaisi tahtomattaan korttiin painettua nimeä.

Oliko se Jere?

”Kiitos hei, pelastit meikäläisen,” Jere-oletettu hihkaisi ja oli jo matkalla kohti ulko-ovea.

”Ole hyvä. Toivottavasti ulkoruokinta on nyt vältetty”, Bojan vastasi.

Tiuku helähti. Äkkiä kaupassa tuntui hyvin hiljaiselta.

***
Ilmassa jo uuden vuodenajan tuntua. Bojan kasteli juuri myyntiin saapuneet syysperennat. Oli jälleen koiranilma, ja niin kuin aina päivän kääntyessä alkuiltaan harmaana sadepäivänä, Bojanin ajatukset laahustivat erääseen kohtaamiseen. Tiu’un helähtäessä hän nosti katseensa ovelle ja pettyi uudelleen. Iltaisin teemukin äärellä tuo mies, Jere, kävi ajatuksissa kylässä.

***

”Bojan!”

Vettä molskahti kastelukannusta kanerviin aivan liikaa Bojanin hätkähtäessä. Hän laski kannun käsistään ja kiiruhti tiskille. Siinä Jere seisoi ja piteli tipottelevaa sateenvarjoa käsissään. Silmät tuikkivat. Bojan ei pystynyt estämään omille kasvoilleen leviävää hymyä. Jere oli muistanut.

”Opit viime kerrasta”, Bojan totesi yrittäen pitää äänensävynsä normaalina ja nyökkäsi kohti sateenvarjoa. Sitten hän katui. Vaikka Jere oli muistanut hänen nimensä, hän tuskin kävi mielessään läpi ensi kohtaamisen yksityiskohtia Bojanin tavoin.

Jere naurahti. Miten toisen nauru saattoikin herättää sellaisen kuplivan tunteen myös omaan rintakehään.

”Tarviin taas sun kukkamestarin taitoja”, Jere sanoi.

”Unohditko jälleen merkkipäivän?” Bojan kysyi, vaikka se vähän sattui. Tietysti tuollaiset tähtisilmät katselivat iltaisin jota kuta toista.

”En”, Jere vastasi ja vakavoitui hieman. ”Mutsi tykkäsi kukista, kiitos siis vielä.”

Nyt kuplat vaihtuivat läikkeeksi. Tietysti, tietysti kimppu oli ollut äidille! Ja niin monena iltana Bojan oli ryvennyt ja kiusannut itseään ajattelemalla muuta.

”Teetkö mulle uuden?”

”Teen sulle mitä vaan tahdot,” Bojan sanoi hieman käheällä äänellä, punastui ja yskäisi. ”Siis teen minkälaisen kimpun vaan.”

Miehet siirtyivät valikoimaan kukkia uuteen kimppuun. Jeren katse seurasi tarkkaan Bojanin käsiä, jotka koskettivat kasveja hellästi. Bojan tunsi katseen välillä nousevan hauiksilleen ja myhäily tyytyväisenä valintaansa pukea hihaton paita sinä aamuna.

Bojan esitteli keräämiään kukkia, ilon keltaisia, ja kysyi oliko Jere tyytyväinen.

”Laita siihen vielä sun lempiväriä,” Jere pyysi.

”Se ehkä rikkoo vähän harmoniaa,” Bojan tuumi.

”Sopii mulle.”

Jere seisoi ihan lähellä ja vilkuili häntä silmäripsiensä lomasta. Kukkakimpun väriharmonian rikkominen oli vähäisin synneistä, joita Bojan nyt ajatteli.

Bojan valikoi kimppuun oranssin liljan ja miehet siirtyivät tiskille, jossa Bojan taiten kokosi asetelman kasaan. Kädet tärisivät vähemmän kuin viimeksi ja hän tekisi kauneimman kimpun mitä taisi. Nuottien ja kukkien asettelussa oli jotakin samaa. Valmiissa kimpussa rohkeana huomion vastaan ottava lilja oli kuin kappaleen kertosäe. Bojan ja Jere olivat suunnitelleet tämän kimpun yhdessä, se oli duetto.

Bojan ojensi valmiin kimpun tyytyväisen oloiselle Jerelle vastahakoisin ajatuksin. Hän ei halunnut ajatella kenelle kimppu tällä kertaa menisi. Huokaus karkasi huulilta. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta hän osasi sanoa sen vain kukilla.

Jere piti hetken kimppua sylissä kuin lasta ja hymyili sitten Bojanille. Hän ojensi kimpun takaisin. Bojan katsoi häntä kysyvästi.

”Se on sulle, Bojan. Lähdetkö mun kanssa ulos?”

***

-
Aww, olipas ihana! Tykkäsin myös syysperennoiden mukanaolosta. :)

- Joymuffin
 

Yhteistyössä