Aikamoinen puutarha

Tuore video missä Jokerit jutustelee Bojanin Instagramin poistosta.

TikTok - Make Your Day

Käärijä mainittu myös.

Uusikuu

 

Bändin omassa tiktokissa vielä.. pakko taas mainita "ohimennen" epäilykset riidoista.

 

Tällainen pieni söpöstelevä Kukkakauppias-tarina tuli. Mietin että julkaisenko, mutta menköön. Tämä on fiktiota, tämä ei siis ole totta. Bojan puhuu tässä sujuvaa suomea.

***

Näppärät sormet kietoivat koristenauhan vihreistä ja pinkeistä neilikoista koostuvan sievän kimpun ympärille. Sitten kimppu käärittiin tottuneen varovaisesti paperin suojiin.

”Valmis. Toivottavasti saaja on tyytyväinen”, kukkakauppias totesi hymyillen.

Asiakas, vanhempi rouva, vakuutti uskovansa näin ja maksoi kukat. Rouvan poistuessa kimppu kainalossaan kukkakauppias huokasi syvään ja venytteli tiskin takana. Päivä oli ollut pitkä ja asiakkaita oli riittänyt runsaasti. Heinäkuinen viikonloppu tiesi paljon juhlia ja kukkakimppuja. Ei kukkakauppias työntekoa valitellut. Hän piti kukkien käsittelystä ja siitä, että sai käyttää luovuuttaan niiden sommittelussa. Iltaisin ei viime aikoina vain ollut enää juurikaan aikaa tai energiaa jatkaa musiikin tekemistä, mikä oli hänen toinen intohimonsa.

Ulkona oli alkanut sataa. Hyvä, tuskin enää kukaan tänään tulisi. Kukkakauppias hyräili itsekseen ja alkoi lakaista lattialle pudonneita lehtiä ja leikattuja kukkaisvarsia. Tiuku ulko-oven yläpuolella helähti iloisesti.

Niinpä tietysti.

”Pieni hetki” kukkakauppias huikkasi, nieli pienoisen pettymyksensä ja lakaisi lehdet kaupan perälle. Sitten hän palasi tiskille.

Tulija erottui kaupan vihreyden ja kukkaloiston keskeltä kuin märkä koira. Hän oli pukeutunut kauttaaltaan mustaan, vetänyt hupun päänsä yli ja kuikuili ympäristöään uteliaana.

Mikähän mörökölli tuo lienee, kauppias tuumi, mutta tervehti ystävällisesti.

”Moi. Voit sä myydä mulle kukkakimpun, kun kävi pieni moka ja unohdin yhden merkkipäivän”, märkä koir- siis asiakas kysyi ja veti kasvoilleen säteilevän hymyn.

Kukkakauppias lämpeni veijarimaiselle virnistykselle. Ehkei tuo ollut mörökölli laisinkaan. ”Olet tullut oikeaan paikkaan. Onko jotain mistä tykkäisit tai tiedätkö mistä se toinen pitää?”

Tulija rapsutteli mustaa parransänkeä poskessaan ja katseli nolona kauppiaan kukkakuosista puseroa. Miten pitikin tänään juuri pukea nämä mummonverhot päälle, kauppias tuumi. Kauppiaasta tuntui kuin tulija olisi hetkeksi jäänyt tuijottamaa puseron syvään uurrettua kaula-aukkoa. Hetken molemmat seisoivat kiusallisessa hiljaisuudessa, kunnes tulija yskähti,

”Ehkä voisit näyttää vähän vaihtoehtoja, kun en oo tainnut olla kasviopin tunneilla hereillä.”

”Tietysti”, kauppias nielaisi ja ohjasi tulijan ruusukaappien äärelle. Tulija oli riisunut huppunsa ja paljastanut kosteat otsalle liimautuneet mustat hiukset. Kauppias tarkasteli häntä samalla kuin esitteli ruusuja. Siniharmaat silmät ja huulilta toistuvasti karkaava nauru vetivät häntä puoleensa. Tulija vitsaili, kuinka olisi kauppiaan tekemän kimpun armoilla, nukkuisiko tulija tänä yönä ulkona vesisateessa.

”Joten”, tulija vilkaisi kukkakauppiaan nimikylttiä, ”Teepä nyt parhaasi, Bojan”.

Oman nimen kuuleminen toisen huulilta nosti punan kauppiaan kasvoille. Mikäs tässä nyt oli. Jokin tulijan kiinteässä katseessa sai niskavilloissa kutittelemaan.

Bojanin omasta ehdotuksesta hän kokosi tulijalle yksinkertaisen mutta kauniin kimpun vaaleanpunaisista ruusuista, nupullaan olevasta pionista ja vihertävästä mesiangervosta. Tulija katseli Bojanin käsien työskentelyä. Tuhat kertaa oli Bojan tämän tehnyt, ja siltikin nyt ne kädet tuntuivat tärisevän ja koristenauhan rusetista tuli vino. Tulija kuitenkin vilautti maksukorttiaan tyytyväisen oloisena. Bojan vilkaisi tahtomattaan korttiin painettua nimeä.

Oliko se Jere?

”Kiitos hei, pelastit meikäläisen,” Jere-oletettu hihkaisi ja oli jo matkalla kohti ulko-ovea.

”Ole hyvä. Toivottavasti ulkoruokinta on nyt vältetty”, Bojan vastasi.

Tiuku helähti. Äkkiä kaupassa tuntui hyvin hiljaiselta.

***
Ilmassa jo uuden vuodenajan tuntua. Bojan kasteli juuri myyntiin saapuneet syysperennat. Oli jälleen koiranilma, ja niin kuin aina päivän kääntyessä alkuiltaan harmaana sadepäivänä, Bojanin ajatukset laahustivat erääseen kohtaamiseen. Tiu’un helähtäessä hän nosti katseensa ovelle ja pettyi uudelleen. Iltaisin teemukin äärellä tuo mies, Jere, kävi ajatuksissa kylässä.

***

”Bojan!”

Vettä molskahti kastelukannusta kanerviin aivan liikaa Bojanin hätkähtäessä. Hän laski kannun käsistään ja kiiruhti tiskille. Siinä Jere seisoi ja piteli tipottelevaa sateenvarjoa käsissään. Silmät tuikkivat. Bojan ei pystynyt estämään omille kasvoilleen leviävää hymyä. Jere oli muistanut.

”Opit viime kerrasta”, Bojan totesi yrittäen pitää äänensävynsä normaalina ja nyökkäsi kohti sateenvarjoa. Sitten hän katui. Vaikka Jere oli muistanut hänen nimensä, hän tuskin kävi mielessään läpi ensi kohtaamisen yksityiskohtia Bojanin tavoin.

Jere naurahti. Miten toisen nauru saattoikin herättää sellaisen kuplivan tunteen myös omaan rintakehään.

”Tarviin taas sun kukkamestarin taitoja”, Jere sanoi.

”Unohditko jälleen merkkipäivän?” Bojan kysyi, vaikka se vähän sattui. Tietysti tuollaiset tähtisilmät katselivat iltaisin jota kuta toista.

”En”, Jere vastasi ja vakavoitui hieman. ”Mutsi tykkäsi kukista, kiitos siis vielä.”

Nyt kuplat vaihtuivat läikkeeksi. Tietysti, tietysti kimppu oli ollut äidille! Ja niin monena iltana Bojan oli ryvennyt ja kiusannut itseään ajattelemalla muuta.

”Teetkö mulle uuden?”

”Teen sulle mitä vaan tahdot,” Bojan sanoi hieman käheällä äänellä, punastui ja yskäisi. ”Siis teen minkälaisen kimpun vaan.”

Miehet siirtyivät valikoimaan kukkia uuteen kimppuun. Jeren katse seurasi tarkkaan Bojanin käsiä, jotka koskettivat kasveja hellästi. Bojan tunsi katseen välillä nousevan hauiksilleen ja myhäily tyytyväisenä valintaansa pukea hihaton paita sinä aamuna.

Bojan esitteli keräämiään kukkia, ilon keltaisia, ja kysyi oliko Jere tyytyväinen.

”Laita siihen vielä sun lempiväriä,” Jere pyysi.

”Se ehkä rikkoo vähän harmoniaa,” Bojan tuumi.

”Sopii mulle.”

Jere seisoi ihan lähellä ja vilkuili häntä silmäripsiensä lomasta. Kukkakimpun väriharmonian rikkominen oli vähäisin synneistä, joita Bojan nyt ajatteli.

Bojan valikoi kimppuun oranssin liljan ja miehet siirtyivät tiskille, jossa Bojan taiten kokosi asetelman kasaan. Kädet tärisivät vähemmän kuin viimeksi ja hän tekisi kauneimman kimpun mitä taisi. Nuottien ja kukkien asettelussa oli jotakin samaa. Valmiissa kimpussa rohkeana huomion vastaan ottava lilja oli kuin kappaleen kertosäe. Bojan ja Jere olivat suunnitelleet tämän kimpun yhdessä, se oli duetto.

Bojan ojensi valmiin kimpun tyytyväisen oloiselle Jerelle vastahakoisin ajatuksin. Hän ei halunnut ajatella kenelle kimppu tällä kertaa menisi. Huokaus karkasi huulilta. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta hän osasi sanoa sen vain kukilla.

Jere piti hetken kimppua sylissä kuin lasta ja hymyili sitten Bojanille. Hän ojensi kimpun takaisin. Bojan katsoi häntä kysyvästi.

”Se on sulle, Bojan. Lähdetkö mun kanssa ulos?”

***

-

Tämä oli ihana, kiitos

Mä olen käynyt siellä AO3 (olikohan noin) silmäilemässä pari kertaa kesäkuussa.

Se on Pandoranlipas, jonka avaamista pelkään.

Jos ja kun joskus menen, niin aloitan lukemisen ehdottomasti kyllä Joymuffinin ja Mangon ficeistä

Itsellä ei ole ollut tarinoita viime aikoina mielessä.

Leila

 

Nace taitaa olla myös yksi meistä aina shippailemassa Bojania Jeren kanssa

 

Minulla heikko terveydentila plus useissa maissa asuminen on vaikuttanut paljon suhteeseen FOMOn, koska sen takia jää väliin lähes kaikki, eiliselle keikalle pääseminenkin oli suoranainen ihme, enkä lippua ostaessani uskonut, että pystyisin sen käyttämään.. Missaan käytännössä kaiken mitä haluaisin tehdä joka ikinen päivä - ja kahdessa maassa, esim. juhannuksena olisin halunnut Suomessa tehdä X ja entisessä kotimaassani Y. Niin enemmänkin kyse on itselleni siitä, että vaikkapa tämän ketjun seuraaminen on yksi niitä hyvin, hyvin harvoja asioita, joita sekä haluan että voin tehdä.

- Joymuffin

Se käy järkeen! Ja todellakin mahtavaa, että pääsit keikalle!! Kiinnostaa tällaiset asiat ylipäätään ja mietin, että syntyykö yleisesti FOMO nimenomaan sitten siitä, että on kokenut missaavansa jotain aiemmin.

Assuuu

 

Tämä oli ihana, kiitos

Mä olen käynyt siellä AO3 (olikohan noin) silmäilemässä pari kertaa kesäkuussa.

Se on Pandoranlipas, jonka avaamista pelkään.

Jos ja kun joskus menen, niin aloitan lukemisen ehdottomasti kyllä Joymuffinin ja Mangon ficeistä

Itsellä ei ole ollut tarinoita viime aikoina mielessä.

Leila

Olet inspiroinut seuraavaa ficciäni, siis tämän nykyisen sarjan neljättä ja todnäk viimeistä osaa, johon ajattelin laittaa fiktiivisen Käärijä-biisin lyriikat, tosin voi olla että en onnistu keksimään koko biisiä. Biisin työnimi on "Balkanin prinssi".

- Joymuffin

 

Nace taitaa olla myös yksi meistä aina shippailemassa Bojania Jeren kanssa

Tarvitaan kohta Käärijän poikkisten lisäksi myös virallinen shippaajalista. Harmi että se olisi kielletty nyt, koska listalla olisi esim. Ladon ja Nacen lisäksi mm. Gregor.

 

Tässä oikeastaan oli mielestäni todella hyvin ja ytimekkäästi tiivistetty asia. Muuta en tule julkisesti kirjoittamaan tästä, mutta tämän halusin sanoa. Olet luullakseni asian ytimessä.



Sähköpostiketju lähti kai siitä, että minä ja Joymuffin oltiin tietämättämme lähes vierekkäin samalla keikalla viime yönä ja tuumattiin, että vois vaihtaa keikan herättämiä fiiliksiä sähköpostitse, koska en halua julkisesti niistä jutskata. Muut ihmiset halusivat mukaan sähköpostikeskusteluun (minä itse asiassa en ole siihen toistaiseksi edes liittynyt, vaan nukuin päikkäreitä keikan jäljiltä ). Eli en tiedä, mistä porukka keskustelee siellä nyt, mutta siitä se käsittääkseni tässä aamulla lähti, ettei jengi halua missata keskustelunaihetta, josta me kaksi ihmistä oltais juteltu kahden kesken. Sori jos tein karhunpalveluksen palstalaisille ja aiheutin jonkun sisäpiirikerhon (jossa en tosin ole itse tällä tietoa edes osallisena). En tiedä oliko kellään muulla oikeasti tällaista korostunutta yksityisyyden tarvettakaan kuin minulla.

Kiitos muraalin äänestyslinkistä vielä sinulle, joka sen linkkasit! Olisi taatusti mennyt monelta, kuten itseltäni ohi, vaikka olen odotellut tätä äänestysmahdollisuutta kovasti! Paras työ voittakoon!

Assuuu

Totta kai voitte jutella myös keskenänne meilitse Assuu ei siitä ollut kyse omalta osaltani ainakaan.

On tästä spostiketjusta tai muusta yksityisemmästä kanavasta ollut aiemminkin juttua trollihyökkäysten aikaan tai jos tapaamisia aletaan tosissaan sopimaan niin se olisi hyvä tehdä privaatisti jne. Tuskin ajatus on mistään korvaavasta kanavasta vaan varaventtiilistä joka olisi minusta hyvä olla valmiina ainakin aika pitkälle jos on ns tilanne päällä. Ja ainakin tänään täällä ollut aiheita joista moni on kokenut ettei pitäisi olla julkisella kanavalla ollenkaan.

 

Ihana hyvänmielen tarina! He yhdessä tekemässä kukkakimppua, J pyytämässä ulos... Varsinainen valonpilkahdus tähän päivään.

Mukavaa jos tänne vielä julkaistaan lyhytficcejä, niitä on aina kiva lukea <3 Olen itsekin kirjoittanut jotain, mutten ole kehdannut julkaista.

Indigo

 

Olet inspiroinut seuraavaa ficciäni, siis tämän nykyisen sarjan neljättä ja todnäk viimeistä osaa, johon ajattelin laittaa fiktiivisen Käärijä-biisin lyriikat, tosin voi olla että en onnistu keksimään koko biisiä. Biisin työnimi on "Balkanin prinssi".

- Joymuffin

Oi, kiitos kunniasta Joymuffin

Mun pitää kerätä rohkeutta ja sukeltaa joskus tuonne.. vesi on varmasti lämmintä ja pehmeää.. toivottavasti on poispääsyä varten jonkinlaiset uimatikkaat tai kalliorannat etten jää mättäisiin kiinni ja huku

L

 

Kiitos kaikille kommenteista kukkakauppa-ficciin Ja Indigo, olisi ihana lukea sinun tarinasi!

Minusta olisi huippua, että keskustelu jatkuu täälläkin, vaikka jotkut puutarhan lisäksi keskustelisivat myös s-postissa. Itse olen luonteeltani enemmän tarkkailija enkä helposti saa sanottavaani sanotuksi, jos keskustelu menee kovin intohimoiseksi. Täällä palstalla on tuntunut helpolta välillä avata suutaan ja noita ficcejäkin toisinaan julkaista. Päivittäin käyn myös kaikki viestit lukemassa ja saan tästä palstasta hyvää fiilistä.

-

 

Mä saan fomon jo siitä kun en ehdi tänne palstalle! Ja täällä haluan pysyä, mutta toisaalta mulla on ihan hirveä tarve jutella näistä asioista mitä tämä shippaus on herättänyt ja myös niistä jutuista mistä täällä ”ei saa” puhua. Sekä tietysti jos halutaan nähdä ja mennä yhdessä keikoille, ne tapaamiset on sovittava jossain muualla.

Ihanaa että keikka on ollut upea! Itse en ole edes ehtinyt vielä katsomaan klippejä, mutta ilmeisesti klubikeikat ovat se Käärijän juttu. Eiköhän hän niihin palaa kun tämä suurin hype on ohi.

Aivan ihana ficci! Kiitos! Mä tykkään näistä superromanttisista jutuista. Sekin on kyllä outoa, koska olen käytännössä koko elämäni inhonnut niin romanttisia kirjoja kuin leffoja ja en olisi voinut kuvitella vielä puolisen vuotta sitten vaikka kuuntelevani Kuumaan biisejä. No, mutta mä olenkin nykyään rakastunut johonkin slovenialaiseen prinssiin, niin ei romantiikka enää tunnu niin tyhmältä. Aluksi mä hyppäsin tuolla ao3 puolella kaikki rajuimmat jutut yli, mutta en kyllä enää (tunnustaa vähän häpeillen), kertookohan tämäkin jostain (ei enempää tunnustuksia).

Enid

 

Kiitos kukkakauppiaan tarinasta, mukavaa lomalukemusta.
B:n instan poisto, me nyt ei ainakaan olla ajateltu, että se olisi merkki jostain riidasta!
Vähemmän joutuu B kuuntelemaan muiden mielipiteitä näin.
Sipriina

 

Mä saan fomon jo siitä kun en ehdi tänne palstalle! Ja täällä haluan pysyä, mutta toisaalta mulla on ihan hirveä tarve jutella näistä asioista mitä tämä shippaus on herättänyt ja myös niistä jutuista mistä täällä ”ei saa” puhua. Sekä tietysti jos halutaan nähdä ja mennä yhdessä keikoille, ne tapaamiset on sovittava jossain muualla.

Ihanaa että keikka on ollut upea! Itse en ole edes ehtinyt vielä katsomaan klippejä, mutta ilmeisesti klubikeikat ovat se Käärijän juttu. Eiköhän hän niihin palaa kun tämä suurin hype on ohi.

Aivan ihana ficci! Kiitos! Mä tykkään näistä superromanttisista jutuista. Sekin on kyllä outoa, koska olen käytännössä koko elämäni inhonnut niin romanttisia kirjoja kuin leffoja ja en olisi voinut kuvitella vielä puolisen vuotta sitten vaikka kuuntelevani Kuumaan biisejä. No, mutta mä olenkin nykyään rakastunut johonkin slovenialaiseen prinssiin, niin ei romantiikka enää tunnu niin tyhmältä. Aluksi mä hyppäsin tuolla ao3 puolella kaikki rajuimmat jutut yli, mutta en kyllä enää (tunnustaa vähän häpeillen), kertookohan tämäkin jostain (ei enempää tunnustuksia).

Enid

Kyllä täällä saa mielestäni omista kokemuksistaankin puhua, kuten onkin puhuttu Musta ainakin on ollut mielenkiintoista lukea, millaisia tunteita ja ajatuksia shippaaminen on herättänyt ja siihen oman elämän peilaamista.

Voin samaistua suuresti tuohon fomo-juttuun. Mieluiten itsekin pysyisin täällä, mutta toki ei se keltään ole pois jos osa keskustelee sähköpostitse keskenään. Ryhmäkeskustelu kuitenkin olisi kiva säilyttää täällä myrskyistä huolimatta.

Indigo

 

Tämä oli ihana, kiitos

Mä olen käynyt siellä AO3 (olikohan noin) silmäilemässä pari kertaa kesäkuussa.

Se on Pandoranlipas, jonka avaamista pelkään.

Jos ja kun joskus menen, niin aloitan lukemisen ehdottomasti kyllä Joymuffinin ja Mangon ficeistä

Itsellä ei ole ollut tarinoita viime aikoina mielessä.

Leila

Leila, se on nimenomaan Pandoran lipas !
Mutta ihana sellainen .
Sinne koloon kyllä tipahtaa yhtä varmasti kuin tänne. Olen alkanut käyttää mieheni silmätippoja kun silmät ovat alkaneet kuivua tästä jatkuvasta kännykän näytön tuijottamisesta. Koskahan mä jään tästä kaikesta kiinni...

Katrina

 

Malediivit-aihetta on välillä pidetty esillä, voiskohan se olla seuraava, jos Tarotar vielä haluaa tehdä. Ja siis ehdottomasti tarot-luennat on mun mielestä olleet tän palstan kaikkein parasta antia. Niitä oon odottanut aina suurella jännityksellä ja kun se luenta on tänne ilmestynyt, on pitänyt ihan kasailla itseään hetki ennen kuin alkaa lukea. Ne on tuoneet myös mielenrauhaa monesti, varsinkin tää viimeisin luenta.

-ruusuristeilijä

No siis kaikki mun luennathan perustuu siihen mitä ootte pyytäny minun tekevän, joten ehdotuksia saa kyllä laitella normi tapaan ja en ole siis lähteny mihinkään, en ole Gregor kakkonen

 

No siis kaikki mun luennathan perustuu siihen mitä ootte pyytäny minun tekevän, joten ehdotuksia saa kyllä laitella normi tapaan ja en ole siis lähteny mihinkään, en ole Gregor kakkonen

Kiitos Luentasi ovat yksi parhaimpia asioita palstalla. Keep going

Malediivi-luenta kyllä kiinnostaisi

 

Ihana Luke aloitti juuri liven.

Mango

 

Leila, se on nimenomaan Pandoran lipas !
Mutta ihana sellainen .
Sinne koloon kyllä tipahtaa yhtä varmasti kuin tänne. Olen alkanut käyttää mieheni silmätippoja kun silmät ovat alkaneet kuivua tästä jatkuvasta kännykän näytön tuijottamisesta. Koskahan mä jään tästä kaikesta kiinni...

Katrina

Joo Pandoran lipas tosiaan, kirjanmerkit täynnä ficcejä Niiden lisäks kirjanmerkit täyttyy K&B-kaksikosta, yhdessä ja erikseen. Loppuis salailu siihen ku joku pääsis mun koneelle

 

Kiitos kaikille kommenteista kukkakauppa-ficciin Ja Indigo, olisi ihana lukea sinun tarinasi!

Minusta olisi huippua, että keskustelu jatkuu täälläkin, vaikka jotkut puutarhan lisäksi keskustelisivat myös s-postissa. Itse olen luonteeltani enemmän tarkkailija enkä helposti saa sanottavaani sanotuksi, jos keskustelu menee kovin intohimoiseksi. Täällä palstalla on tuntunut helpolta välillä avata suutaan ja noita ficcejäkin toisinaan julkaista. Päivittäin käyn myös kaikki viestit lukemassa ja saan tästä palstasta hyvää fiilistä.

-

Kiitos ihanasta hetkestä kukkakaupassa!

Olen myös enemmän tarkkailija ja verkkaisempi osallistuja, ja siksi minulle riittää tämä palsta oikein hyvin. Vaikka viimepäivinä onkin oma spämmääminen kiihtyvällä tahdilla lisäöntynytkin täällä, liekkö johtuu työnaloituksesta aiheutuvasta fomosta.🥸

Törmäsin taas itselle näkemättömään JO liveen helmikuulta, jossa pelaavat who is most likely to.. peliä. Muutama kyssäri pisti kyllä hymyilyttämään. Mm. kysymys kenestä tod.näk. tulisi strippari, kun tietää mitä täälläkin on eräästä yksityishenkilöstä puhuttu.

- YouTube

Enjoy the videos and music that you love, upload original content and share it all with friends, family and the world on YouTube.

youtu.be

 

Rohkaistuin nyt kuitenkin laittamaan tämän, kiitos :n joka laittoi oman tekstinsä <3 Kirjoitin ficin yöllä viikkoja sitten, muokkasin jälkeenpäin. Tämä sijoittuu kuviteltuun tulevaisuuteen, jossa J lähti Thaikkuihin Bn kanssa, kuten vitsaili livessä.




Piakkoin laskeutuva ilta-aurinko helottaa taivaalla kauniin oranssin sävyisenä maalaten horisontin tyrmäävän upeaksi. Vedenrajassa käy sopivan viileä tuulenvire. Aallot lyövät lempeästi rantaan ja merivesi on kirkasta. Pohjaan asti näkisi vaikka kallion laelta. Jeren jalat painuvat alas joka askeleella jättäen jälkiä pehmeään hiekkaan. Kävellessään rantaviivaa pitkin sandaalit kädessään hän tuntee laineet kevyesti nilkoissaan.

Hänen ei tarvitse katsoa vasemmalle tietääkseen Bojanin hymyilevän. Hymy ja tietynlainen onnellinen energia aina suorastaan säteilee hänestä. Intoa pursuava, onnellinen sädekehä kulkee Bojanin mukana kaikessa, mitä hän tekee. Se näkyy hänen tekemässään musiikissa ja toisaalta se tarttuu myös muihin ihmisiin. Ei Jere oikeastaan muista milloin on viimeksi hymyillyt ja nauranut näin paljon ennen Thaimaan-matkaa.

Jere ei kuitenkaan voi olla täysin vilkuilematta Bojanin suuntaan. Miehen kauniin ruskeat hiukset ovat vielä märät uinnin jäljiltä Jeren itsensä tavoin. Hiussuortuvat tiputtavat pieniä kirkkaita vesipisaroita Bojanin paljaaseen rintakehään ja hartioille. Hiukset ovat sekaisin sellaiseen rentoon tapaan, joka tekee miehestä vieläkin vetovoimaisemman ja viehättävämmän. Vesipisarat iholla kimaltavat rannan ilta-auringossa, ja näyttää melkein siltä kuin Bojanin rintaa koristaisivat kymmenet pienet timantit. Rehellisesti puhuen Jere saa käyttää kaiken tahdonvoimansa, jottei koskettaisi pisaroita kädellään tai poimisi niitä pois huulillaan.

Bojan pysähtyy ja kääntää katseensa auringonlaskusta suoraan Jereen. Hänen lämpimän ruskeat silmänsä ovat täynnä vilpitöntä iloa ja ne uppoavat suoraan Jeren sydämen pohjaan. Hänen sykkeensä nousee välittömästi kuin hän olisi valmistautumassa heittäytymään veteen korkealta kalliolta, carpe diemaamaan. Jostain syystä ajatus saa hymynpoikasen hänen huulilleen.

"What are you wondering? You look so dreamy", Bojan sanoo huokuen tyyneyttä ja lämpöä.

"I don't remember when I smile so much that I smile here. With you", hän vastaa hymähtäen rallienglannillaan.

"I know what you mean."

Hän katsoo Bojania eikä voi olla hymyilemättä vielä leveämmin. He katsovat toisiaan kaikessa hiljaisuudessa, joka toisaalta on rauhoittava, mutta samaan aikaan heidän toisiinsa porautuneet silmät luovat aivan erilaisen tunnelman: tiiviin, intensiivisen. Laineiden liplatus tuntuu olevan jossain muualla, jossain kaukana täältä. Jere tuntee hienoisen lämmön kohoavan poskilleen aina korviin saakka. Ilta-aurinko tuntuu yhtäkkiä porottavan turhankin kuumasti. Mitä helvettiä mulle on tapahtumassa?, hän ajattelee, vaikka alitajuisesti ehkä tietää jo vastauksen.

"I'm gonna miss you", Bojan sanoo hiljaa katsoen nyt poispäin merelle. Sanat vaikuttavat olevan hänelle raskaat sanoa ääneen. Tasapainoinen tyyneys hymyineen on poissa ja tilalle tulee haikea, vähän kaukainen katse. Toisaalta suupielet ovat vielä aavistuksen koholla, mutta se jotenkin tekee miehen olemuksesta vieläkin surumielisemmän, aivan kuin hän Jeren takia yrittäisi esittää olevansa okei.

Tuntuu kuin raskas kivi painaisi Jeren rintaa. Tuntuu kipeältä ajatella, kuinka kaikki tämä on huomenna ohi. He hyvästelevät toisensa lentokentällä, palaavat takaisin arkielämään. Bojan Sloveniaan ja hän Pohjolaan. Tuhansien kilometrien päähän toisistaan.

Jere ei oikein tiedä mitä vastaisi Bojanille. Hänen englannin kielen sanavarastonsa tuntuu huvenneen täysin. Kurkkua kuristaa. Hän haluaisi sanoa kuinka ihanaa on ollut olla täällä, viettää aikaa yhdessä, puhua syvällisiä öisillä kävelyillä, kuinka hänen kehonsa kihelmöi Bojanin kosketusten seurauksena, miltä Bojanin huulet tuntuivat korvan alla olevaa ihoa vasten, kun tämä painoi siihen kevyen suudelman toissailtana. Hän haluaisi kertoa, miten hän joutui tasaamaan hengitystään, kun Bojan pyysi häntä mukaan Thaimaahan, miten hän tulee vaalimaan näitä muistoja lopun ikäänsä.

Lopulta hän vain tyytyy nyökkäämään, yrittämättä edes peittää omaa alakuloisuuttaan. Pala kurkussa tuntuu kasvavan hetki hetkeltä suuremmaksi ja hän nielee kyyneleet, jotka meinaavat kihota silmiin.

Bojan tuijottaa merelle aina horisontin kaukaisuuteen ja hengittää syvään sulkien silmänsä. Kun hän avaa ne, katse vaikuttaa päättäväiseltä.

"Fuck it. I'm gonna do it."

Hän laittaa toisen kätensä Jeren poskelle, painaen huulensa tämän omia vasten. Bojan aloittaa suudelman hitaasti, antaen Jerelle aikaa vetäytyä pois, antaen tilaa tehdä niin kuin hän on aina ennen tehnyt. Bojanin raottaessa vielä enemmän huuliaan, Jere ei enää kestä, hänen on pakko vastata suudelmaan, saada tuntea Bojanin huulet omillaan kunnolla edes kerran. Sandaalit tippuvat kädestä. Muuri, jonka oli tarkoitus pitää itsekuria yllä, murtuu nyt kokonaan. Suudelma muuttuu epätoivoiseksi, aivan kuin se olisi viimeinen kerta, kuten se voi ollakin. Bojan laittaa molemmat kätensä Jeren niskaan. Hän puolestaan kietoo molemmat kätensä Bojanin vyötärön ympärille, kallistaen leukaansa kerran vielä hieman ylemmäs, kunnes vetäytyy lopulta pois.

Kädet hän kuitenkin vielä pitää Bojanin ympärillä tämän hyväillessä hänen niskaansa ja siirtyessä hänen yläselkäänsä. Hän tuntee väristyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä tuulenvireen kanssa. Hänen huuliaan kihelmöi suudelmasta, ja niskaa paikoista, joita Bojan siveli. Jere nojaa päätään Bojanin olkapäähän, jolloin tämä vetää hänet yhä lähemmäksi itseään.

"I don't wanna leave. I will miss you so so fucking much, too."

"I know, Jere, I know", Bojan kuiskaa aavistuksen murheellisten silmien saattelemana, kietoen käsivartensa vieläkin
tiukemmin Jeren ympärille.




Indigo

 

Rohkaistuin nyt kuitenkin laittamaan tämän, kiitos :n joka laittoi oman tekstinsä <3 Kirjoitin ficin yöllä viikkoja sitten, muokkasin jälkeenpäin. Tämä sijoittuu kuviteltuun tulevaisuuteen, jossa J lähti Thaikkuihin Bn kanssa, kuten vitsaili livessä.




Piakkoin laskeutuva ilta-aurinko helottaa taivaalla kauniin oranssin sävyisenä maalaten horisontin tyrmäävän upeaksi. Vedenrajassa käy sopivan viileä tuulenvire. Aallot lyövät lempeästi rantaan ja merivesi on kirkasta. Pohjaan asti näkisi vaikka kallion laelta. Jeren jalat painuvat alas joka askeleella jättäen jälkiä pehmeään hiekkaan. Kävellessään rantaviivaa pitkin sandaalit kädessään hän tuntee laineet kevyesti nilkoissaan.

Hänen ei tarvitse katsoa vasemmalle tietääkseen Bojanin hymyilevän. Hymy ja tietynlainen onnellinen energia aina suorastaan säteilee hänestä. Intoa pursuava, onnellinen sädekehä kulkee Bojanin mukana kaikessa, mitä hän tekee. Se näkyy hänen tekemässään musiikissa ja toisaalta se tarttuu myös muihin ihmisiin. Ei Jere oikeastaan muista milloin on viimeksi hymyillyt ja nauranut näin paljon ennen Thaimaan-matkaa.

Jere ei kuitenkaan voi olla täysin vilkuilematta Bojanin suuntaan. Miehen kauniin ruskeat hiukset ovat vielä märät uinnin jäljiltä Jeren itsensä tavoin. Hiussuortuvat tiputtavat pieniä kirkkaita vesipisaroita Bojanin paljaaseen rintakehään ja hartioille. Hiukset ovat sekaisin sellaiseen rentoon tapaan, joka tekee miehestä vieläkin vetovoimaisemman ja viehättävämmän. Vesipisarat iholla kimaltavat rannan ilta-auringossa, ja näyttää melkein siltä kuin Bojanin rintaa koristaisivat kymmenet pienet timantit. Rehellisesti puhuen Jere saa käyttää kaiken tahdonvoimansa, jottei koskettaisi pisaroita kädellään tai poimisi niitä pois huulillaan.

Bojan pysähtyy ja kääntää katseensa auringonlaskusta suoraan Jereen. Hänen lämpimän ruskeat silmänsä ovat täynnä vilpitöntä iloa ja ne uppoavat suoraan Jeren sydämen pohjaan. Hänen sykkeensä nousee välittömästi kuin hän olisi valmistautumassa heittäytymään veteen korkealta kalliolta, carpe diemaamaan. Jostain syystä ajatus saa hymynpoikasen hänen huulilleen.

"What are you wondering? You look so dreamy", Bojan sanoo huokuen tyyneyttä ja lämpöä.

"I don't remember when I smile so much that I smile here. With you", hän vastaa hymähtäen rallienglannillaan.

"I know what you mean."

Hän katsoo Bojania eikä voi olla hymyilemättä vielä leveämmin. He katsovat toisiaan kaikessa hiljaisuudessa, joka toisaalta on rauhoittava, mutta samaan aikaan heidän toisiinsa porautuneet silmät luovat aivan erilaisen tunnelman: tiiviin, intensiivisen. Laineiden liplatus tuntuu olevan jossain muualla, jossain kaukana täältä. Jere tuntee hienoisen lämmön kohoavan poskilleen aina korviin saakka. Ilta-aurinko tuntuu yhtäkkiä porottavan turhankin kuumasti. Mitä helvettiä mulle on tapahtumassa?, hän ajattelee, vaikka alitajuisesti ehkä tietää jo vastauksen.

"I'm gonna miss you", Bojan sanoo hiljaa katsoen nyt poispäin merelle. Sanat vaikuttavat olevan hänelle raskaat sanoa ääneen. Tasapainoinen tyyneys hymyineen on poissa ja tilalle tulee haikea, vähän kaukainen katse. Toisaalta suupielet ovat vielä aavistuksen koholla, mutta se jotenkin tekee miehen olemuksesta vieläkin surumielisemmän, aivan kuin hän Jeren takia yrittäisi esittää olevansa okei.

Tuntuu kuin raskas kivi painaisi Jeren rintaa. Tuntuu kipeältä ajatella, kuinka kaikki tämä on huomenna ohi. He hyvästelevät toisensa lentokentällä, palaavat takaisin arkielämään. Bojan Sloveniaan ja hän Pohjolaan. Tuhansien kilometrien päähän toisistaan.

Jere ei oikein tiedä mitä vastaisi Bojanille. Hänen englannin kielen sanavarastonsa tuntuu huvenneen täysin. Kurkkua kuristaa. Hän haluaisi sanoa kuinka ihanaa on ollut olla täällä, viettää aikaa yhdessä, puhua syvällisiä öisillä kävelyillä, kuinka hänen kehonsa kihelmöi Bojanin kosketusten seurauksena, miltä Bojanin huulet tuntuivat korvan alla olevaa ihoa vasten, kun tämä painoi siihen kevyen suudelman toissailtana. Hän haluaisi kertoa, miten hän joutui tasaamaan hengitystään, kun Bojan pyysi häntä mukaan Thaimaahan, miten hän tulee vaalimaan näitä muistoja lopun ikäänsä.

Lopulta hän vain tyytyy nyökkäämään, yrittämättä edes peittää omaa alakuloisuuttaan. Pala kurkussa tuntuu kasvavan hetki hetkeltä suuremmaksi ja hän nielee kyyneleet, jotka meinaavat kihota silmiin.

Bojan tuijottaa merelle aina horisontin kaukaisuuteen ja hengittää syvään sulkien silmänsä. Kun hän avaa ne, katse vaikuttaa päättäväiseltä.

"Fuck it. I'm gonna do it."

Hän laittaa toisen kätensä Jeren poskelle, painaen huulensa tämän omia vasten. Bojan aloittaa suudelman hitaasti, antaen Jerelle aikaa vetäytyä pois, antaen tilaa tehdä niin kuin hän on aina ennen tehnyt. Bojanin raottaessa vielä enemmän huuliaan, Jere ei enää kestä, hänen on pakko vastata suudelmaan, saada tuntea Bojanin huulet omillaan kunnolla edes kerran. Sandaalit tippuvat kädestä. Muuri, jonka oli tarkoitus pitää itsekuria yllä, murtuu nyt kokonaan. Suudelma muuttuu epätoivoiseksi, aivan kuin se olisi viimeinen kerta, kuten se voi ollakin. Bojan laittaa molemmat kätensä Jeren niskaan. Hän puolestaan kietoo molemmat kätensä Bojanin vyötärön ympärille, kallistaen leukaansa kerran vielä hieman ylemmäs, kunnes vetäytyy lopulta pois.

Kädet hän kuitenkin vielä pitää Bojanin ympärillä tämän hyväillessä hänen niskaansa ja siirtyessä hänen yläselkäänsä. Hän tuntee väristyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä tuulenvireen kanssa. Hänen huuliaan kihelmöi suudelmasta, ja niskaa paikoista, joita Bojan siveli. Jere nojaa päätään Bojanin olkapäähän, jolloin tämä vetää hänet yhä lähemmäksi itseään.

"I don't wanna leave. I will miss you so so fucking much, too."

"I know, Jere, I know", Bojan kuiskaa aavistuksen murheellisten silmien saattelemana, kietoen käsivartensa vieläkin
tiukemmin Jeren ympärille.




Indigo

Tämäkin oli ihana! Kirjoitin muuten itsekin juuri tänään vesipisaroita paljaalla rintakehällä -kamaa, tosin siinä se on Bojan kuolaamassa Jereä saunassa.

- Joymuffin

 

Rohkaistuin nyt kuitenkin laittamaan tämän, kiitos :n joka laittoi oman tekstinsä <3 Kirjoitin ficin yöllä viikkoja sitten, muokkasin jälkeenpäin. Tämä sijoittuu kuviteltuun tulevaisuuteen, jossa J lähti Thaikkuihin Bn kanssa, kuten vitsaili livessä.




Piakkoin laskeutuva ilta-aurinko helottaa taivaalla kauniin oranssin sävyisenä maalaten horisontin tyrmäävän upeaksi. Vedenrajassa käy sopivan viileä tuulenvire. Aallot lyövät lempeästi rantaan ja merivesi on kirkasta. Pohjaan asti näkisi vaikka kallion laelta. Jeren jalat painuvat alas joka askeleella jättäen jälkiä pehmeään hiekkaan. Kävellessään rantaviivaa pitkin sandaalit kädessään hän tuntee laineet kevyesti nilkoissaan.

Hänen ei tarvitse katsoa vasemmalle tietääkseen Bojanin hymyilevän. Hymy ja tietynlainen onnellinen energia aina suorastaan säteilee hänestä. Intoa pursuava, onnellinen sädekehä kulkee Bojanin mukana kaikessa, mitä hän tekee. Se näkyy hänen tekemässään musiikissa ja toisaalta se tarttuu myös muihin ihmisiin. Ei Jere oikeastaan muista milloin on viimeksi hymyillyt ja nauranut näin paljon ennen Thaimaan-matkaa.

Jere ei kuitenkaan voi olla täysin vilkuilematta Bojanin suuntaan. Miehen kauniin ruskeat hiukset ovat vielä märät uinnin jäljiltä Jeren itsensä tavoin. Hiussuortuvat tiputtavat pieniä kirkkaita vesipisaroita Bojanin paljaaseen rintakehään ja hartioille. Hiukset ovat sekaisin sellaiseen rentoon tapaan, joka tekee miehestä vieläkin vetovoimaisemman ja viehättävämmän. Vesipisarat iholla kimaltavat rannan ilta-auringossa, ja näyttää melkein siltä kuin Bojanin rintaa koristaisivat kymmenet pienet timantit. Rehellisesti puhuen Jere saa käyttää kaiken tahdonvoimansa, jottei koskettaisi pisaroita kädellään tai poimisi niitä pois huulillaan.

Bojan pysähtyy ja kääntää katseensa auringonlaskusta suoraan Jereen. Hänen lämpimän ruskeat silmänsä ovat täynnä vilpitöntä iloa ja ne uppoavat suoraan Jeren sydämen pohjaan. Hänen sykkeensä nousee välittömästi kuin hän olisi valmistautumassa heittäytymään veteen korkealta kalliolta, carpe diemaamaan. Jostain syystä ajatus saa hymynpoikasen hänen huulilleen.

"What are you wondering? You look so dreamy", Bojan sanoo huokuen tyyneyttä ja lämpöä.

"I don't remember when I smile so much that I smile here. With you", hän vastaa hymähtäen rallienglannillaan.

"I know what you mean."

Hän katsoo Bojania eikä voi olla hymyilemättä vielä leveämmin. He katsovat toisiaan kaikessa hiljaisuudessa, joka toisaalta on rauhoittava, mutta samaan aikaan heidän toisiinsa porautuneet silmät luovat aivan erilaisen tunnelman: tiiviin, intensiivisen. Laineiden liplatus tuntuu olevan jossain muualla, jossain kaukana täältä. Jere tuntee hienoisen lämmön kohoavan poskilleen aina korviin saakka. Ilta-aurinko tuntuu yhtäkkiä porottavan turhankin kuumasti. Mitä helvettiä mulle on tapahtumassa?, hän ajattelee, vaikka alitajuisesti ehkä tietää jo vastauksen.

"I'm gonna miss you", Bojan sanoo hiljaa katsoen nyt poispäin merelle. Sanat vaikuttavat olevan hänelle raskaat sanoa ääneen. Tasapainoinen tyyneys hymyineen on poissa ja tilalle tulee haikea, vähän kaukainen katse. Toisaalta suupielet ovat vielä aavistuksen koholla, mutta se jotenkin tekee miehen olemuksesta vieläkin surumielisemmän, aivan kuin hän Jeren takia yrittäisi esittää olevansa okei.

Tuntuu kuin raskas kivi painaisi Jeren rintaa. Tuntuu kipeältä ajatella, kuinka kaikki tämä on huomenna ohi. He hyvästelevät toisensa lentokentällä, palaavat takaisin arkielämään. Bojan Sloveniaan ja hän Pohjolaan. Tuhansien kilometrien päähän toisistaan.

Jere ei oikein tiedä mitä vastaisi Bojanille. Hänen englannin kielen sanavarastonsa tuntuu huvenneen täysin. Kurkkua kuristaa. Hän haluaisi sanoa kuinka ihanaa on ollut olla täällä, viettää aikaa yhdessä, puhua syvällisiä öisillä kävelyillä, kuinka hänen kehonsa kihelmöi Bojanin kosketusten seurauksena, miltä Bojanin huulet tuntuivat korvan alla olevaa ihoa vasten, kun tämä painoi siihen kevyen suudelman toissailtana. Hän haluaisi kertoa, miten hän joutui tasaamaan hengitystään, kun Bojan pyysi häntä mukaan Thaimaahan, miten hän tulee vaalimaan näitä muistoja lopun ikäänsä.

Lopulta hän vain tyytyy nyökkäämään, yrittämättä edes peittää omaa alakuloisuuttaan. Pala kurkussa tuntuu kasvavan hetki hetkeltä suuremmaksi ja hän nielee kyyneleet, jotka meinaavat kihota silmiin.

Bojan tuijottaa merelle aina horisontin kaukaisuuteen ja hengittää syvään sulkien silmänsä. Kun hän avaa ne, katse vaikuttaa päättäväiseltä.

"Fuck it. I'm gonna do it."

Hän laittaa toisen kätensä Jeren poskelle, painaen huulensa tämän omia vasten. Bojan aloittaa suudelman hitaasti, antaen Jerelle aikaa vetäytyä pois, antaen tilaa tehdä niin kuin hän on aina ennen tehnyt. Bojanin raottaessa vielä enemmän huuliaan, Jere ei enää kestä, hänen on pakko vastata suudelmaan, saada tuntea Bojanin huulet omillaan kunnolla edes kerran. Sandaalit tippuvat kädestä. Muuri, jonka oli tarkoitus pitää itsekuria yllä, murtuu nyt kokonaan. Suudelma muuttuu epätoivoiseksi, aivan kuin se olisi viimeinen kerta, kuten se voi ollakin. Bojan laittaa molemmat kätensä Jeren niskaan. Hän puolestaan kietoo molemmat kätensä Bojanin vyötärön ympärille, kallistaen leukaansa kerran vielä hieman ylemmäs, kunnes vetäytyy lopulta pois.

Kädet hän kuitenkin vielä pitää Bojanin ympärillä tämän hyväillessä hänen niskaansa ja siirtyessä hänen yläselkäänsä. Hän tuntee väristyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä tuulenvireen kanssa. Hänen huuliaan kihelmöi suudelmasta, ja niskaa paikoista, joita Bojan siveli. Jere nojaa päätään Bojanin olkapäähän, jolloin tämä vetää hänet yhä lähemmäksi itseään.

"I don't wanna leave. I will miss you so so fucking much, too."

"I know, Jere, I know", Bojan kuiskaa aavistuksen murheellisten silmien saattelemana, kietoen käsivartensa vieläkin
tiukemmin Jeren ympärille.




Indigo

Voi, tämä oli kaunis ja niin katkeransuloinen. Toivon hurjasti ficcisi toteutuvan. Kiitos kun jaoit, Indigo
-

 

Kiitos Indigo!
Sipriina

 

Kiitos Luentasi ovat yksi parhaimpia asioita palstalla. Keep going

Malediivi-luenta kyllä kiinnostaisi

Muakin kiinnostaa toi Malediivi aihe mutta myös olis kiintosa jotenki syventyä tohon lupaus juttuun mikä on toistunu luennoissa (jos se siis on edes mahollista, en tiedä tarot luentojen rajoja)