Haluatko todella miltä tuntuu olla väsynyt äiti?? No otanpa pienen kertomuksen vuosien takaa omasta elämästäni. Päällisin puolin kaikki näytti olevan hyvin,opin esittämään selviytyjää.. kukaan ei tiennyt kuinka väsynyt olin,rakkaan lapseni koliikkiin,itkuun,huutoihin,leikkeihin ja siihen jokapäiväiseen kellontarkkaan huutokohtaukseen.
Itkin jokaisena yönä kun en osannut rauhoittaa esikoistani,en enää jaksanut yrittää niin paljon mitä ennen. Väkivaltaa en koskaan käyttänyt,vaikka väsyksissä tulisa nottua yhtä sun toista. Olisin ollut valmis myymään pienen poikani edes yhden kunnolla nukutun yön vuoksi. Nämä oli ajatuksia joita mietin päivästä toiseen,kuukauteen,kukaan ei tiennyt,en osannut pyytää apua.
Lapseni kasvoi muuten normaalisti,meillä oli tarkat ruoka-ajat.Lapsi söi hyvin,joi maitoa hyvin,mutta aina oli kuinka hyvin syönyt,hän aina vain itki. Lopulta olin niin väsynyt etten enää jaksanut nousta ylös,oli puhjennut masennus. Sattumalta äitini tuli käymään huomasi itkuni,en jaksanut kertoa kuinka huonosti voin vaan äitini ymmärsi,sain vihdoin apua.Vaikka aina hoidinkin lapseni,itseäni en muistanut hoitaa.
Kävin psykiatrisella selvittämässä ajatuksia (avohoito ) todettiin synnytyksen jälkeinen masis. Selvisin siitä kuukausien päästä. Nyt voin sanoa että selviän vaikka mistä,kunhan pyydän ajoissa apua.
Mutta koskaan,en ikinä,lyönyt lastani,halusin suojella häntä kaikelta pahalta.Mutta ainut oli etten kyennyt hoitamaan enää itseäni.
Saattaa olla sekavaa tekstiä...