Ahdistuskohtaus näin illan päälle, ja vuodatus...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja todella paha olla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

todella paha olla

Vieras
Katsoin ohjelmaa Tiny terraways. Ei olisi pitänyt, koska se jotenkin aina saa minut ihan poissa tolaltani. On jotenkin niin järkyttävää katsoa, kuinka lapset alkavat totella yksonkertaisten sääntöjen ja vanhempien pitkäjänteisyyden avulla. Kuinka vanhemmilla on hermoja, kuinka ovat oikeasti huolissaan lapsistaan.

Miksi minulle suotiin kurjaakin kurjempi lapsuus? Pieksettiin, jo ties kuinka pienenä, tukisteltiin niin että varpaat tuskin hipoivat lattiaa. Alkoholisoitunut äitini solvasi minua pienistäkin asioista, ihan niin kauas lapsuuteen kuin muistan. Olin aina huono, kelvoton, tyhmä, jonka takia minua piti kurittaa fyysisesti. Minä ja nuorempi veljeni saimme varmasti huonoimman kohtelun perheen lapsista.

Kun olen itse tullut äidiksi, muutama vuosi sitten, järkytyn aina enemmän ja enemmän ajan kuluessa siitä, miten vanhempani ovat voineet omia lapsiaan piestä ja sättiä sillä tavalla. Tuntuu, että se tekee minut sairaaksi. Usein kun havahdun muistamaan jonkun kipeän muiston, menetän ruokahalun päiväksi, en pysty juuri nukkumaan, kävelen illalla ympyrää ja yritän itkeä hiljaa kun muut nukkuvat. En IKINÄ voisi alistaa ja sortaa omia tai muidenkaan lapsia sillä tavalla, kuin vanhempani ovat minua sortaneet. Tiedän että vika on vanhemmissani, mutta silti koen arvottomuutta, turvattomuutta, levottomuutta, jotain menetyksen tuskaa ja suurtaa vihaa. Kaikki yhtäaikaa.

On varmaan pakko soittaa huomenna mielenterveyspalveluun, että pääsen käsittelemään asiaa jonkun ammatti-ihmisen luona. Mieheni ahdistuu valtavasti kaikista yksityiskohdista, enkä ole yrittänyt enää edes asiasta puhua.

Toivon, että olisin joskus aikoinani päässyt vaikkapa turvakotiin asumaan, huostaanottokin olisi varmasti ollut parempi vaihtoehto kuin elää 16v siinä helvetissä. Ja näillä eväillä minun on kestettävä vielä vuosikymmeniä?? :(
 
:hug:

muista että olet arvokas ihminen, olet miehellesi ja lapsillesi tärkeä, rakas ja arvokas, ainoa sinä. en osaa kuvitellakaan mitä olet joutunut läpi käymään, mutta ihan selvää on, että tuommonen jättää aina arvet.

soita vain mielenterveyspalveluun, kun pääset käsittelemään asioita ammattiauttajan kanssa niin moni solmukohtakin aukeaa ja muistat yhä vähemmän ikäviä muistoja. mutta huomioi kuitenkin että kun aloitat hoitosuhteen, niitä muistoja voi tulla tulvimalla mieleesi, kerro niistä kaikista, kirjoita vaikka ylös, kunhan vaan saat ne ulos mielestäsi tavalla taikka toisella.

sinä tiedät mitä hyvä äiti tarkoittaa ja epäilemättä olet hyvä äiti lapsillesi, muista se ettet koskaan epäile kykyjäsi äitinä. onko sinun pakko olla vanhempiesi kanssa yhteydessä?
 
ja vielä sen verran lisään että miehesi ei varmasti halua kuulla ja ahdistuu koska ei tiedä miten sinua tukisi ja mitä vastaisi. näkee varmasti hädän sinussa mutta on täysin avuton, koska takuuvarmasti haluaisi nuo kaikki pahat kokemuksesi ottaa pois, muttei ole mitään keinoja. en kuitenkaan usko että hän tahallaan sitä tekee, hän vaan tuntee itsensä niin avuttomaksi.
 
heippa.

kannattaa tosiaan olla yhteydessä vaikkapa neuvolaan, sieltä osataan ohjata sinut vaikkapa perheneuvolaan.

kuten tiedät, ei vanhempiesi käytös johtunut sinusta tai veljestäsi mitenkään. he eivät ehkä osanneet käsitellä omia tunteitaan ja agressioitaan ja purkivat sen helpoimpaan kohteeseen, eli puolustuskyvyttömiin lapsiin.

valitettavasti menneille ei voi mitään muuta, kuin käsitellä asiat ja jättää ne sitten sinne minne ne kuuluvatkin, eli menneisyyteen.
sinä voit tehdä omien lastesi elämästä tuoltakin osin täysin erilaisen kuin oma lapsuutesi oli. ole siis läsnä ja rakasta ja helli, niistä ei tule arpia tai ikäviä muistoja!

kaikkea hyvää elämään, muista että voit kokoajan muuttaa elämääsi parempaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
:hug:

muista että olet arvokas ihminen, olet miehellesi ja lapsillesi tärkeä, rakas ja arvokas, ainoa sinä. en osaa kuvitellakaan mitä olet joutunut läpi käymään, mutta ihan selvää on, että tuommonen jättää aina arvet.

soita vain mielenterveyspalveluun, kun pääset käsittelemään asioita ammattiauttajan kanssa niin moni solmukohtakin aukeaa ja muistat yhä vähemmän ikäviä muistoja. mutta huomioi kuitenkin että kun aloitat hoitosuhteen, niitä muistoja voi tulla tulvimalla mieleesi, kerro niistä kaikista, kirjoita vaikka ylös, kunhan vaan saat ne ulos mielestäsi tavalla taikka toisella.

sinä tiedät mitä hyvä äiti tarkoittaa ja epäilemättä olet hyvä äiti lapsillesi, muista se ettet koskaan epäile kykyjäsi äitinä. onko sinun pakko olla vanhempiesi kanssa yhteydessä?

Voi kiitos. Olen hirveän huono ottamaan kehuja vastaan, tuntuu että tunteet nousee pintaan heti. Joku kehuu! Olen edes jossain hyvä! :(
Ei, ei ole pakko olla yhteydessä, mutta lapsenlapset on heille tärkeitä, vaikka eivät kauhean usein näekään. Niissä merkeissä siis useimmiten tavataan. Todellakaan oma äitini ei ole minun "bestis", en tunne edes tarvetta kysyä häneltä mitään elämänohjeita tai uskoutua vaikeina aikoina. Luulee varmaan, että pyyhkii oikeinkin hyvin, kun aina vain hyvät asiat kerron.
 
:hug: Kuulostaa todella surulliselta ja niin toivoisin että kaikilla meillä olisi joku nappi jolla saa pyyhittyä kaiken pahan pois ja pystyisi aloittamaan alusta. Mutta yritä ajatella niin että sinä pystyt aloittaa oman perheesi kanssa alusta, sinun lapsesi saavat jotain mitä sinä et saanut ja se varmasti nostaa myös sinun itsetuntoa.
 

Yhteistyössä