ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Kiitos kannustuksesta <3. Effroi, toi mitä sinulle on sanottu, sitä samaa olen kuullut myös itse, psykiatrin lausunnoissa jne. Olen työkykyinen, kun järki hallitsee ja tunteet eivät pääse viemään ihan sairaaseen tilaan, mutta se tunteiden ja ennen kaikkea pelkojen aiheuttama tila sisällä on hirveä ja syö valtavasti voimavaroja, jotka todellakin voisi käyttää paremmin ja nauttia vaikka tavallisesta arjesta. Minussa on sama järki, mutta sillä en enää pysty kaikkea selittään ja olen lähtenyt laajentamaan ihmiskuvaani hieman. Pelot ovat vähentyneet. Oma keho rektioineen, ei ole enää niin vihollinen ja pientä lempeyttä itseä ja omia rektioita kohtaan on tullut.

Meillä on luottamusmies ja olen asiani vienyt myös sitä kautta eteenpäin. Sen lisäksi olen vienyt johtajan reakoimattomuuden ja joitakin toimitapoja korkeammalle, eli alueellisille johtajille, jotka pyysivät lupaa saada viedä valitukseni keskuhallintoon organisaatiossa. Eli asia on liikkeessä ja johtajakin tapetilla. Sen tiedän ja se näkyi kyllä viime tapaamisessa. Hän jopa katsoi sillmiin ja myönsi keskeneräisyytensä. Esimies on käynyt vuonna vasara esimieskoulutksensa ja nykyiset esimieskoulutukset, jotka päivittäisivät taitoja tunutuvat olevan ryyppyreissuja. Meidän toimiston seinällä on artikkelejä millainen on hyvä alainen (esimies meitä kouluttaa itselleen alaiseksi). olen alkanut viedä erilaisia artikkeleja ym tietoa seinille ja pöydille myös esimiestaidosta, hyvästä henkilöstöjohtamisesta ja työilmapiiristä. Mutta jotenkin on sellainen olo, että olen kai tehtäväni tehnyt tuolla työmaalla ja edessä siis kouluts mielekkäämpiin tehtäviin. Kerran täällä eletään ja kun uskaltaa elää, ei kuolema ja sairastuminenkaan enää pelottaisi niin paljon, kun voisi rehellisesti sanoa, että on elänyt itsellen uskollisesti, tehnyt niitä asioita, joita rakastaa jne.... Haluaisin rehellisesti pystyä sanomaan itselleni kieltämättä tosi asioita, että olen elänyt hyvän elämän.

Se on ollut hienoa huomata tässä oman voiman ottamisessa niissä tilanteissa joissa johtajamme on puhunut alaisilleen ja varsinkin naisille hömöjä ja hyvin alentavia. Osa työpaikkamme vähäisistä naisista todella pelkää hänen sanomisiaan. Minä olen kuitenkin pelosta huolimatta kysellyt ja kyseenalaistanut asioita, etsinyt lakitekstiä ja väyliä asioiden selvittämiseen. Ja hinta taitaa olla tässä, että olen vähän hermorauniona. mutta kyllä se hyvälle tuntuu kun kuulee mitä talossa tapahtuu ja muutoksen tuulet puhaltavat ja ihmiset heräävät ja hieman rohkaisutuvat siinä sivussa. Osa on minun rinnalla vienyt asioita ihan käräjille asti.( Itse en ole siis halukas, eikä ole syytäkään vielä käräjöidä). Mutta jotain reittejä pitkin. Ja kuitenkin taustalla unelma kohti ihanaa ammattia. Se antaa myös voimaa, kun pitää mielessä, että aina on vaihtoehtoja, jos ei hirveästi ala itse niitä rajaamaan.

Huomenna taas istutaan työterveyslääkäri edessä ja suunnitellaan töihin paluuta. Hyvä niin, tosin epäilen ja pelkään, vaikken halua sitä taaskaan myöntää. mutta matkaan vain ja rauhoittavat laukkuun henkiseksi tueksi. Ja illalla on psykoterapia, itketään vaikka siellä ja, vapistaan sielun kyllyydestä.

 

Heei,taas pistää niin pelottamaan tämä olotila,tuntuu ettei pysty ajattelemaan ja jotenkin sellainen epätodellinen olo pään sisällä..ihan hirvittää että on tulossa hulluksi! Rytmihäiriöt ollu kans pahoina tänään ja kylmähiki jatkuvasti päällänsä,kädet kihelmöi ja tärrää Voiko kofeiini jotenkin pahentaa näitä oireita? Mikä ihme tätä pään sisäistä epätodellista ja sekavaa oloa aiheuttaa,voiko tosiaan niska jumit olla osa syy tähän ? Apuva..

 

Hei kaikille!

Olen seurannut ketjua jo pitkään ja tämä on tuonut helpotusta omaan oloon kun huomaa, että muillakin on samanlaisia oireita kuin itsellä.

Minulla todettu keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö 5v sitten. Lääkkeenä on sepram ja oxamin tarvittaessa. Nyt vastikään aloitin vielä peratsin lääkkeen. Mulla myös jännitysniska, joka tuo oman lisänsä tähän kaikkeen ahdistuksen ja pelon vyyhtiin. Usein kuulee ahdistuksen ja jännitysniskan kulkevan käsi kädessä. Olen ollut kotiäitinä jo monta vuotta ja meillä kolme alle kouluikäistä lasta. Äitiyden myötä ahdistuneisuus ja pelot räjähti käsiin. Välillä parempia ja välillä huonompia kausia.

Lisäksi pelkään äärettömästi vakavia sairauksia, kuten eri syöpiä, ms-tautia, als:ia, parkinsonin tautia... Elämäni aikana jo aika monta vakavaa sairautta käyty mielessä läpi. Tarkkailen itseäni kokoajan ja pienikin kipu, särky, outo tuntemus on vakavaa.

Viime kesänä aloin saamaan paniikkikohtauksia. Tuntui ettei henki kulje ja sydän hakkasi. Saatoin yöllä säpsähtää sikiunesta haukkomaan henkeäni. Onneksi noita ei ole nyt ollut (koputtaa puuta).

Huomaan myös sen, että kun elämäntilanne on stressaava niin alkaa oireilu tai ainakin voimistuu entisestään.

Tässä oirelistaa mitä on tällähetkellä tai on ollut viimeisen kk:n sisällä:

- Niskan alue totaali jumissa
- Päänsärkyä
- Huimaus
- Epätodellinen ja keinuva olo
- Lihasnykäisyt
- Välillä tuntuu niinkuin lihakset tärisisi sisältäpäin
- Puutumisia
- Välillä tuntuu niinkuin näkö vähän sumenisi

Tällä hetkellä pahimpina on lihasnykäisyt ja "outo" tunne jalassa. Tuntuu niinkuin jalkaa välillä pistelisi/puuduttaisi.

Onko muilla jalkaoireita? Nuo lihasnykäisyt tuntuu olevan tosi yleisiä.

Välillä myös tuntuu niinkuin jalkaa kuumottaisi hetkellisesti ja pian tunne menee ohi. Onko muilla tämmöistä?

Mutta se on kyllä jännä miten oma olo hieman helpottuu, kun lukee tätä ketjua ja tajuaa ettei ole yksin oireidensa kanssa.

 

Todella kaikenkaista on ollut..
Myös kuumotuksia ja puutumisia!

 

Yhtä ylämäkeä ja alamäkeä tämä olo. Muutama päivä tai melkein viikon on ollut suht normaali olo, ei nykäyksiä ei kamalaa särkyä ja voimaakin on tuntunut olevan. Mutta jo toissa päivänä huomasin että olo alkoi taas huononemaan, voimattomuus (eniten käsissä), vilunväreet, puutuminen, tärinä palasi, elohiiret voimistuvat ja nykimistä on jo melko paljon. Myös sydän hakkaa ja muljuaa ja siihen liittyy yleinen voimattomuus, eniten pumppu paukuttaa levossa ja varsinkin kun olen selälläni, kyljellä olokin onnistuu vain ihan määrätyssä kulmassa, yhtään ei saa hartiat olla eteenpäin. Mieli on synkkä, ja olen hirveän vihainen (ei ole mitään erityistä syytä) vituttaa kaikki ihan suoraan sanottuna.:kieh:. En taaskaan tiedä että kumpiko oli ensin muna vai kana?? eli oliko fyysiset oireet ensin ja se tuskastuttaa vai tuskastuttiko ensin ja sitten alkoi fyysiset oireet???
Olen ajatellut että kun täällä vaihtuu julkisen puolen lääkärit kerran kuussa, että löytyisikö yksityiseltä lääkäri joka olisi aloillaan, varmaan ihan yleislääkäri olisi paras vaihtoehto, että jos alkais kantaan loput tilistä (mitkähän loput??) yksityiselle lääkärille.

Paska fiilis. Tiedän kyllä tähän olooni vaikuttavan ainakin sen että annan aina kaikkien muiden tarpeiden mennä omieni ohitse ja vähättelen itseäni tyyliin että mitäs minulla on mitää väliä. Tuntuu kuin olisin tässä maailmassa vain sitä varten että passaan ja palvelen muita ja huolehdin muiden tarpeista. Enkä myöskään osaa sanoa EN tai EI. Tekisi mieli kirota ja kiroankin mutta hiljaa itsekseni :x

 

Tervetuloa mukaan akkeli! Kuulostaa nämä sinunkin oireet aivan samoilta kuin meilllä muillakin.

Hieno JAMPU jos sinulla ovat oireet poissa jonkin aikaa...minulla ei ole ollut sellaista päivää ettei nyi nyt noin. kahteen vuoteen Eikös sinulla ole jokin lääkitys..jospa se tepsisi ja alkaisi olla näitä hyviä päiviä enemmän

Oletteko tutustuneet näihin sivuihin. Aika iso oirelista...en tiedä vähän ristiriitaiset fiilikset noista jutuista.. CFS-verkko - Sairaus - Kroonisen v

 

Moikka,täällä ollut alkuviikko yhtä helvettiä ja yläkroppa on aivan uskomattoman jumissa on rytmihäiriöitä jatkuvasti ja kylkipistoja hengittäessä,taitaa olla selkäranka melkojumissa kun paukkuu ja naksuu joka suuntaan myös lihakset jäykät eikä ajatus kulje.. Ei tahdo jaksaa mitään tehdä kun voimattomuus valtaa koko kropan eikä taas mikään huvita ja tämä olo koko aika päällänsä myös taas kaikki sairaudet pelottaa ja taas sorruin eilen tarkkailemaan poikkeavuuksia kropasta että löytyskö mitään..puutuilut ja kihelmöinnit pelottaa josko jotain vakavaa vaikka tiedän kaiken johtuvan jumiutuneesta selästä ja väsymyksen yhdistelmästä.. Onneksi huomenna pääsee vähän löysäämään otetta ja viihteelle pitkästä pitkästä aikaa,oon niin sen tarpeessa että pääsee täältä 4 seinän sisältä välillä poies huokaseen ja mieltä virkistyttään.. Ajatukset kiertää vaan ympyrää täällä kotona ja voimia koettelee,sen myötä lisääntyy ahdistus.

 

Hei kaikki!

Olen jonkun aikaa seuraillut tätä keskustelua ja nyt päätin itsekin osallistua näiden oireiden päivittelyyn.

Itse olen kärsinyt näistä jo pitkään ja paniikkihäiriötä on ollut ihan nuoruudesta asti. Sitten ajoittain vaikeampaa (ahdistusta) ja välillä taas vähän parempi olo.

Nyt noin puoli vuotta on ollut todella huono olo ja pelkään vakavia sairauksia ihan hulluuteen asti.

Olen käynyt lääkäreillä todella monta kertaa ja kaikenlaisia kokeita on otettu, mutta mitään ei ole löytynyt. Oireet silti jatkuvat, joten tämähän on merkki siitä, että jotain on jäänyt huomaamatta tai tauti vasta "puhkeamassa". Siis näin mieleni tällä hetkellä toimii.

Oireita tällä hetkellä:

-pistely
-puutuminen
-sähköiskumaiset kivut/polttava tunne hetken ajan siellä täällä
-leuka/kasvokipu/korvat (puren yöllä hampaitani)
-elohiiret joka paikassa
-lihakset nykii

ymym

Oireet eivät kaikki ole yhtä aikaa päällä (välillä ovat), mutta mikään ei ole oikeen helpottanut tai lähtenyt pois. Tuntuu, että jos panikoi nykäyksiä, niin muita oireita ei silloin ole jne.

Lisälyöntejä myös ja välillä todella huono olo ja päänsärkyä.

Kunnon paniikkikohtauksia tulee harvemmin, mutta niitäkin välillä.

Ai niin, vielä palan tunne kurkussa ja kuivalta tuntuvat silmät.

Ja nämä oireethan sopivat mielestäni juuri kaikkiin ahdistaviin sairauksiin ja niistä en pääse eroon. Ja varmaan ovatkin oikeasti näihin sairauksiin kuuluvia, mutta myös moniin muihin sekä ahdistukseen ja stressiin.

Mitäs vielä...nyt vähän huono hetki kirjoitella, mutta palaan asiaan myöhemmin.

Onko teillä noita polttavan tuntuisia tuikkailuja siellä täällä, vähän tuntuu pistoksilta välillä ja välillä semmoiselta kuumotuksen tunteelta? Ne tuntuu häiritsevän minua nyt eniten.. Huh... on tämä rankkaa.

 

Psykosomaattista Mulla on kans just noita polttavia tuikkailuja ja niistä just kyselin, että onko muilla! Helpottaa, kun kuulee, että muillakin samoja outoja oireita. Missä sulla esiintyy nuo polttelut? Mulla eniten jaloissa.

 

Heipadei, täällä on kivan vilkasta ja kivaa, kun mukaan on tullut uusia kirjoittajia. Kävin hierojalla ja sain viimein tunteen terveestä kädestä. Sehän on vapissut, varsinkin peukalo, tavarat on tippunut ja käsi on ollut melko hallitsematon, ihan kuin ei olisi edes oma. laitettiin vasen käsi olkapäästä paikalleen ja nyt ollaan hieman kipeitä. nosti kuumeen, joskus aikasemminkin on käynyt näin, kun oikein tiukkaa ja pitkään jumissa ollutta lihasta on löysätty. mulla on hiton hyvä hieroja, ex-sairaanhoitaja, joka on kouluttautunut hierojaksi ja jäsenkorjaajaksi. Ikää ja kokemusta löytyy. Osaa niin hyvin selittää, miksi kehossani tuntuu jossain kohtaa jotain. Tarkkaa on kuvannut nikamat, mitkä ovat tiukalla ja mihin vaikuttaa. Sillä on ollut kyllä suuri merkitys sille, että olen paremmassa kunnossa. Vaan on sille kyllä jonotkin, kun asiansa osaa. Sanoi, että jotta saadaan käsi pysyvästi kuntoon, vielä muutama kerta katellaan, että asettuu oikeaan asentoon pikkuhiljaa.

huolimuori mullakin nämä sydämen paukutukset ja muljahdukset on pahimmat. Luulin eilen, että kuolo korjaa saunan jälkeen. Mulla oli kyllä jokin verenkiertohäiriöjuttu täysillä päällä. Nahka oli pilkullinen, kädet ja jalat siniset ja sydän hakkas ja muljahtelin. Kyllä sai maata tovin sängynpäällä ja tehdä kaikki joogahengitykset mitä keksi piikkimatonpäällä, että tilanne menis ohi Nyt naurattaa, vaan ei silloin. Silloin olin varma kuolemasta taas vaihteeksi. Vaan en soittanut ambulanssia, käyneet jo niin monesti ton sydämen vuoksi, että meillä alkaa olla jo oma huumori niiden kanssa ja hyvät tutut ollaan. Hyvä etten tarjoo iltapalaa, kun ne käy mut psyykkamassa. Huolimuori, onko sulla koko ajan epäsäännöllisen säännöllisesti ne rytmärit, vai alkaako jossain vaiheessa päivää? Viitsitkö kertoa, sillä poden niin paljon itse niitä nyt. Voisi jopa lievittää ahdistusta. Heheheh. Mulla onneksi nykyisin ei ole heti aamusta, iltapäivällä yltyy ja sitten saattaa mennä mahdottomaksi, jää ikään kuin päälle. kun menen pitkälleen tai hengittelen, saattaa rauhottua. Ei aina. Voimakkaat tunteet, huolet ja pelot saa kyllä aina ne päälle. Joskus jysähtää liikkeessä päälle, joskus levossa, ei mitään logiikkaa paitsi ne tunteet. Ehkä olen tiedostamattani jotenkin tunteellinen silloin, en minä tiedä välillä enää mitään, mistä mikäkin tulee ja menee.

Jampu, minusta on kivaa kun olet vihainen. Se nimittäin mahdollistaa parantumisen, joku viisas minulle joskus sanoi. mulla on ollut viimeiset puoli vuotta niitä vihan purkauksia niille joille on ollut liian kiltti ja lupaillut miellyttämisen halusta liikaa. eka kyllä pelotti pirusti, mutta nyt naurattaa kun muistelee niiden naaman ilmeitä ja kuvittelin miltä itse olen otsasuonet pullottaen näyttänyt. Helpottanut paljon nämä, etten ottaisi itseäni liian vakavasti enää. Ja paljon hyviä muutoksia on kyllä tapahtunut, kun olen saanut ääneni kuuluviin ja minulle puhutaan jopa kunnioittaenkin. Ja nyt alkaa ne vihan purkaukset olla sellasia toteamuksia, että minua kyllä suututtaa, ärsyttää tai tunnen kyllä suurta vihaa, kun minulle sanotaan näin, en enää suostu. Ensin tuntui kyllä lapselliselta, kun minulle on lapsesta asti niin opetettu, että vihainen ihminen on moukka, eikä yhtään fiini ja sivistynýt. Päästele vain kuikkua pihalle vaikka se minulla ainakin tuntui kehollisesti pelottavalta ensin, kun tuntui että otsasuonet räjähtää vähintään. Mutta se helpotti kyllä. Stemppiä sinulle vihan tunteeseen. Se on lahja asettaa rajat toisille ja puolustaa itseä.

Huomenna apulaisjohtajan eteen. Taas. Vaan nyt ei enää pelota, kun työterveyslääkäri kertoi oikeuteni ja paljon muuta.

 

No mulla kans on toosi huono varsinkin tuo pinta verenkierto iltasin alaraajoissa,ihan pilkullinen iho ja jalat jää kylmät ja vilukissa kyllä olen aina ollut ja nyt tän laihtumisen jälkeen se on vielä enempi korostunut. En kyllä osaa sanoa nuista rytmihäiriöistä ja muljahteluista muuta että ne tulee yleensä kyllä rasituksen yhteydessä enempi,aika harvoin levossa ja on pitkiäki kausia kun niitä ei ilmaannu ollenkaan eli aika epäsäännöllinen vaiva.. Eli laittaisin ne sillon stressin ja ylisuorittamisen piikkiin kun on oikein rasittunut ja väsyksissä fyysisesti eikä tajua levähtää. Varsinkin nyt kun on kaks pikkuista hoidettavana ja työtä lähes kellon ympäri niin välillä käy kyllä ihan hurjana tuo pumppu.. Tosin meillä on tuo rytmihäiriö jutska ihan sukuvikanakin myös nuo selkä vaivat kanssa..

 

Ja mulla tulee niitä kyllä ihan pitkin päivää jos on oikein rasittunu ja jumissa,nyt oon lisännyt magnesiumin syöntiä kun moni sanoo et sillä vois rauhoittua niin on kyllä tähän saakka auttanut eikä oo rytmihäiriöitä vähään aikaan kuulunut. Ja nuihin muihinkin lihaksiin oon kyllä huomannut että tuo magnesium auttaa,kolotuksiin pakotuksiin yms !

Lapsena muistan kanssa kun kärsin jo silloin ajoittaisista rytmihäiriöistä ja sillon kävinkin siinä sydän filmissä muutamaankin otteeseen mutta mitään poikkeavaa niistä ei löytynyt. Eli tuskin mitään kovin vakavaa on.

 

Tervetuloa keskusteluun, mukava saada uusia keskustelijoita. Näyttää olevan aikalailla samanlaiset oireet meillä kaikilla, pitäisikö tilata yhteisaika jollekkin lääkärille ja mennä niinkuin kuorona lausumaan nämä oireet, niin samanlaisia ne ovat. MUTTA MITÄ NE OVAT??? Sydänfilmissä minäkin olen käynyt, mutta ei siinä pätkässä sitten ikinä ole mitään ollut. Kerran yksi lääkäri sanoi että tämä kone näyttää että sulla olisi ollut sydänkohtaus, mutta eihän se pidä paikkaansa, tämä kone vaan on semmoinen...
no kiva kone niillä:headwall: ja ihan kivasti sanottu : /

Tämä keskustelupalsta on ollut minulle "hengenpelastaja" elämäni ensimmäinen keskutelupalsta jota seuraan ja osallistun päivittäin itsekkin. Tämä on auttanut minua tosi paljon jaksamaan. Monesti kotona mietin teitäkin ja yritän löytää jotain semmoista mikä auttaisi, helpottaisi tai että mistähän se voisi johtua... :hug:

Minulla "historia" eli sairaskertomukseni lyhykäisesti; fibromyalgia, keskivaikea masennus, skolioosi ylärangassa, issias, atooppinen ihottuma (useita sairaalajaksoja nuorena), allergioita, jatkuva niska-hartia jännitys (dension neck), melanooma, umppari puhjennut seitsemän vanhana, pari keuhkokuumetta, muutama vakavampi onnettomuus (luita poikki, lihat rullalla), useampi keskenmeno joista yhden keskenmenon sain Lanzarotella, silloin olin varma että peltiarkussa lähden sieltä, menetin verta ihan mielettömästi, kaavinta tehtiin siellä sitten loppujen lopuksi.
Ja sitten kaikenlaista muuta vähän pienempää tapahtumaa.... Sairaalat, lääkärit ja toimenpiteet on tulleet jotenkin tutuiksi. Nykyisin multa otetaan jatkuvasti luomia pois, olen kuin emmental-juusto, täynnä reikiä. Aina sitten täytyy jännittää niitä luomenpoistojen tuloksia... hermoille käy välillä sekin.
No tässä sitä kuitenkin mennään kaikenlaisten oireiden kanssa eteenpäin.

Luin tuon CFS sivun, olin sen lukenut aiemminkin, siellähän oli että se kulkee fibron kanssa "samoja latuja" ja paljon oli siellä semmoista minkä omalle kohdalle voisin allekirjoittaa, ja paljon oli oireita joita täällä tulee muillakin esille. Minulla on paljon oireita jotka ei sovi oikein fibroon, mutta näyttää sopivan tuohon CFS:ään???

Nyt alkaa mieheni ymmärrys loppua tähän mun väsymykseen ja matalapaineeseen, on vähän sitä mieltä että olen kyllästynyt meidän elämään kun ei oikein jaksa innostua mistään, kun oikein mikään ei sytytä (sänkykin kuulema kohta jäätyy kun on niin kylmä tunnelma) . Minä kanssa pyöritän meidän huushollin yksinäni, pyykit, siivoamiset, ruuanlaitot, tiskit, kaupassa käynnit, eväät mikä tarkoittaa että usein illalla vielä on tehtävä joku ruoka, kun ei iltaruualta jää eväitä, vaikka yritän tehdä isoja annoksia, mutta lapset on siinä vaiheessa että syövät niinpaljon kun ruokaa laittaa.
No aikansa kutakin, mutta että entä minä itse? Olenko jalkarätti, kynnysmatto, yleiskone??? Näitä asioita kun pohtii, niin tarviiko sitä sitten ihmetellä jos sydän hakkaa ja on ihan voimaton olo?? En kuitenkaan usko että tämä on pelkkää väsymystä tai psyykkistä, kyllä tämä on myös fyysisistä, onhan esim. nuo elohiiret ihan nähtävissä ulospäinkin, kipu ei näy, mutta tuntuu niin voimakkaana ettei sekään ole kuvitelmaa. Toisen käden voimattomuus on havaittavissa kun ei sillä saa tehtyä oikein mitään missä vähänkin tarvitaan voimaa.

No tulihan taas vuodatettua, onneksi voin vuodattaa.... muuten tukehtuisin. :ashamed:

 

Huomenta ja hyvää perjantaita kaikille!

Mukavaa kun tänne rohkenee lisää kirjoittajia. Aika samanmoiset ovat oireemme ja osa meistä on tutkittukin aika laajasti, joten ainakin osittain oireemme ovat psyykkisiä.

Tuolla CFC sivuilla on kyllä kaikki maailman oireet..minua alkoi vähän ahistamaan, kun siellä toitotettiin että toki voi olla myös jokin sairaus ja aika useasti viitattiin MS tautiin oireiden perusteella :x

Minullakin oli tuota polttelua tämän "jakson" alussa. On toisinaan vieläkin..ei tiedä onko raaja jääkylmä vai tulikuuma.

Niinkuin jo aiemmin mainitsin niin minulla on pahinta nämä nykinät..niihin kun ei hengittely tms. auta. Aiemmista jaksoistani olen päässyt eroon rauhoittumalla ja ajan kanssa ovat oireet pikkuhiljaa hävinneet (n. 3-6kk). Nyt tuntuu, että ei auta mikään ja juuri kun olet nykimisien kanssa sujut niin tulee jokin kammottava lisäoire ja saa olon taas hysteeriseksi nykimisistä :ashamed: Kaikkein ahdistavinta on tuo mitä JAMPUKIN sanoi, että elohiiret näkyvät, eli ne ovat todellisia. Toki kipu kolotus yms. ovat myös todellisia, mutta kun ne eivät näy niin ne on "helpompi" laittaa psyykkeen piikkiin.

Toivon, että jos joku saa jotain helpotusta lääkkeestä tms. niin ilmoittaa täällä..niin minä ainakin teen. Välillä tuntuu, että tämä keskustelu on ainut kanava jossa otetaan tosissaan ja halutaan oikeasti saada oireet pois. Täällä ei myöskään tuomita ja ihmiset tietävät kuinka lamauttava tämä vaiva on.

Minulla tuo "apaattisuus" oli päällä n. 1,5 vuotta. Oireet kun alkoi niin keskityin vaan suremaan ja pelkäämään. Nyt viimeisen puolenvuoden aikana olen alkanut tehdä asioita ja yrittänyt olla pelkäämättä ahdistusta. Toki en vieläkään suunnittele oma-aloitteisesti matkoja tms. kivaa kun kuitenkin pelottaa että oireet pilaavat kaiken. Vituttaa tämä sitten kun elämä....

 

Hei taas!

Mulla Akkeli nuo tuikkailut tuntuvat vähän siellä täällä. Jaloissa melko paljon kylläkin, etenkin vasemmassa. Ikäviltä tuntuvat tai sanoisiko paremminkin, että huolestuttavilta ja ahdistavilta.

Toissa iltana päätin, että koitan hetkeksi unohtaa tai koittaa lopettaa sen ajattelemisen, että jokainen kolotus ja tunne jossain olisi merkki vakavasta sairaudesta. Se ei kuitenkaan pitkälle kantanut. Heti aamulla vasemmassa silmässä oli ärhäkkä elohiiri ja aamupuuhien aikana tuli muutamiin eri kohtiin kehoa semmoinen pistävä kipu, mikä kesti hetken. Sitten olikin jo orastava paniikki päällä ja semmoinen olo että "mä en jaksa"...

Töissä alkoi kädet tuntua raskailta ja heti rupesin ajattlemaan ja pelkäämään sekä "testaamaan", että toimivatko kunnolla ja tuntui kuin ei olisi jaksanut mitään kirjoittaa. Kädet kokonaan kipeät ja jalat myös koko päivän...sellaiset raskaan tuntuneet.

Elohiiriä ja lihasnykäyksiä ei sitten ollutkaan, kun kuulostelin noita muita oireita.
Mutta tänään sitten taas nykii...

En vain voi uskoa, että mun mieli ja ahdistus saisi aikaan nämä kaikki??!!

Mitä te vastaisitte tähän mieltäni askarruttavaan asiaan?

Uskotteko te, että teidän moninaiset oireet ovat vaan psyykkistä? Tai toki varmasti moni teistä myös välillä ahdistuu enemmän ja pelkää, että onkin jotain vakavampaa....mutta miten saatte itsellenne uskoteltua, että kaikki on "Ok"?

Kiitos etukäteen (helpottavista) vastauksistanne!

Mukavaa lauantain jatkoa kaikille!

 

Menestystarinat | Antti Heikkil

 

Olen tässä jo pitkään pelännyt rintasyöpää ja muuta... Nyt on kai menkat alkamassa, ihmeellistä kipua toisessa rinnassa ja viiltävää kipua saman puolen kainalossa. Eipä tätä nyt ois tarvinnut kun muutenkin melko paska ja stressaantunut olo!! Ahdistaa!

 

Pelkoa täälläkin taas ilmassa kun taas nuo sormen päät niin turrat ja tuntuu olevan jossain pinteessä kun ei pintatunto vörki muuten painaessa tunnen kuitenkin sormeni ja veri kiertää normaalisti..taas se on tuo sama käsi mikä vihottelee ja pistää kaikki pelot pään sisällä liikkeelle ties mistä ms taudeista sun muista vaikka järki sanoo että jostain rasituksesta se on vaan kyse eikä mistään vakavammasta, mieli temppuilee mutta en taho antaa sille ohjaksia ja viedä koko tyttöä ahdinkoon koska oon ennenkin taistellu sitä vastaan.

Eilen oli kans kaamea elohiiri vasemmassa silmä kulmassa joka kesti koko päivän ja tuntu ettei siitä loppuakaan tuu mutta onneksippa häviski yön jälkeen huh ! Mitähän vielä kerkeääki tämän viikon aikana tulla oireita,kaikkihan ne tulee perä jälkeen kun yks oire loppuu niin toinen tulee samontein.. Ihan pelolla oottaa et mikähä seuraavaksi.. Niin stressaavaa tämä
Nyt ne rytmihäiriötki on loppunu ku seinään,jospa ei alkas neki taas uudestaan aivan heti.

 

Kävin eilen työpaikkalääkärillä, kerroin kaikki fyysiset oireet. Hänen mielipiteensä oli kuitenkin se että ei kuulosta miltään vakavalta, ei sovi alsiin eikä ms-tautiin...., no toki kerroin että als on jo poissuljettu. Oireet on hieman vähentyneet. Lääkärin mielipide oli se että ei ne lopukkaan kuin seinään, vaan pikkuhiljaa. Ja esim. juuri niska-hartia seutu pitää oireita yllä niinkauan kuin niskat on jumissa, ja siihen kun lisätään sterssi niin tuskin loppuvatkaan. Kyllä se kehoitus ottaa itselle omaa aikaa ja ajatella myös itseään olisi tärkeää. Suorittaa vähemmän ja elää enemmän. Tänään sitten menen työfysioterapeutille ja katsotaan mahdollista kuntoutusta lähinnä fibromyalgian osalta. Olisi aika huikeeta lähteä viikoksi kuntoutukseen ja keskittyä vain itseensä se aika : /
Cymbaltalla jatketaan lääkityksen osalta.
Yt:t on ohi ja eilen sain tietää että työni jatkuu, esimieheni sai potkut (kova irtisanominen) joten meidän porukka vähenee entisestään, ei tunnu mukavalle kuitenkaan ja työt lisääntyvät entisestään.
Vaikka oireet on hieman helpottuneet niin kipu on siellä jossain vitosen tietämissä (1-10 asteikossa). Väsymys ei varmaan koskaan hellitä. Pelko on hellittänyt mutta masennus ei. Saas nähdä mitä seuraavaksi . Syövän olen jo sairastanut, tosin siitä selvisin helpolla; leikkaus ja lääkitys. No sen uusimista odotellessa.... mutta voisihan alkaa vaikka vaihteeksi pelkäämään rekkoja ja kuorma-autoja tai hullua humalaista auton ratissa.... :headwall:.
Kerran eräs tuttavani sanoi että pelätä voi elämässään niin paljon kuin haluaa, tämä on minua aina ajoittain puhututtanut ja suututtanut, minusta se oli silloin jotenkin pahasti sanottu, mutta olen sitä paljon ajatellut ja ehkä se on välillä antanut minulle voimaakin uhmata pelkoa.

Tästä tunnistan itseni täysin, osui ja upposi....

Sairauden pelko, hypokondria ("luulosairaus") :: Terveyskirjasto

 

Onkos kellään ollut puutumis oireita tms jaloissa?
Mulla tuli 2kk sitte kumpiinkin jalkoihin puutumiset eli meni kokonaan pintatunto jaloista ja tietty olin ihan paniikissa koko sen illan ja yön,pelästyin ihan todella ja olin jo varma että joku suurinpiirtein kuoleman tauti tässä on tullu.. No sitten soitinki heti seuraavana aamuna hysteerisenä päivystykseen ja pääsin melkeen heti lääkärille,tosin jalat oli suht normaalin tuntuset mutta halusin silti päästä tutkimuksiin niin äkkiä kun mahollista. Lääkärinä oliko sitten joku erikoislääkäri ja se teki muutaman neurologisen testin eli tunnusteli jaloista sellaisella tikulla tuntoa ja se olikin mulla sitten ihan ok.
Kerroinki sitten tästä mun sairaus pelosta varsinkin ms tautia kohtaan ja lääkäri koitti mua rauhoitella ja sano että nämä mun oireet ei mitenkään viittaa sellaiseen ja että oireita ois paljon enemmän ja keskushermostolliset sairaudet ja niiden tuomat oireet ei jättäisi mua rauhaan eikä ne oireile vain hetkellisesti..
Noh sain siitä kuitenkin mielen rauhan mutta taas ne puutumiset ovat kuin ovatkin palanneet ja ne säikäyttää taas ihan kunnolla ja pistää sen saman pelon päällensä että entä jos sittenkin.. Pelkään niin paljon joka päivä ja en tiiä pääsenkö muuten irti tästä pelosta kun neurologilla käynnin jälkeen,jota oon miettinyt jo jonkin aikaa.

Että tämmöstä,miten voikin pelätä yhtä sairautta näin paljon,pelkäähän sitä että jos sama kohtalo on itsellä edessä kun omalla äidillä.. Tällaisia ajatuksia tänään Onko kukaan käynyt neurologilla testeissä ? Mitä testejä ne tekee ?

 

Psykosomaattistako?Oman pääni olen saanut pidettyä suhtkoht järjissää sillä, että olen lukenut näitä palstoja ja huomannut, että muillakin on samoja oireita. Oloa on myös helpottanut, että minulla on ollut näitä "jaksoja" aiemminkin, tosin paljon lyhyempiä.

Minulla oli noita puutumisia jossain vaiheessa ja puutuminenhan on nimenomaan yksi yleisimmistä ahdistuneisuushäiriön oireista. Tuohon ms-taudin pelkoon sain helpotusta eilen, kun luin jostain tästä somatisaatiohäiriöstä ja siellä luki, että potilas kärsii muiden oireiden (mahakipu, jännitys yms.) ohellä vähintään yhdestä neurologisesta oireesta.

Minäkin "haaveilen" neurologin tutkimuksesta, mutta en vaan yksinkertaisesti uskalla varata aikaa Lähdetään nyt perjantaina viikoksi sinne lappiin ja toivon, että matkan aikana ei ilmene mitään uutta oiretta. Loman jälkeen alan suunnittelemaan sitä lääkäriajan varausta ja tämän ongelmani ratkaisua. En jaksa enää tätä pelossa vellomista. Hiton nykimiset!

Olikos sulla Huolimuori jotain lääkitystä? (sori kun kyselen, en kerkeä selata taaksenpäin)

 

Effroi,ei oo mitään lääkitystä ainakaan vielä. Perjantaina psykiatrille aika ja jutellaan alotetaanko se ssri lääkitys mutta sekin päätetään vasta sitten ja katsotaan tilanne että onko oikeasti tarvetta..

 

Tsemppiä psykiatrille! Itse olen ajatellut, että jos mitään fyysistä ei ole, niin eikun vain lääkkeitä kehiin (en ole syönyt mitään mielialalääkkeitä ikinä). Saa nämä olot riittää! Mikäli sinulla ei ole mitään yliherkkyyttä tai muuten estoa lääkkeisiin niin kannattaahan niitä edes kokeilla.. ja varmasti jo pelkkä keskustelukin auttaa.. Tulehan sitten kertomaan kokemuksistasi tänne

 

Parhaita sivustoja:
Karppaajan Suositukset
Sivun oikeasta laidasta kannattaa kans silmäillä uusimpia tutkimuksia

 

helvetti irti taas päässä. Hyvin vähäsillä neurologisilla oireilla on menty muutama viikko. toi sydän on vaan pitäny sen aikaa olon sellaisena, ettei kovin pääse fiilistelemään paremmin menemisellä. No työpaikan jutut meni niin, että laitoin eteenpäin esimiehen suhtautumisen minua kohtaan väheksyntänä eli työpaikkakiusaamisena. Eli nää hänen ilkeät kommentit ym. on nyt talonjohdossa tiedossa luottamusmiehen kautta. No nyt sydän pomputtelee miten sattuu ja vasen puoli kehosta on vetelä ja hyrisevä. Peukalo väpäjää ja itkeskelen vähän väliä. Pelottaa, sillä olen taas tökkinyt hyvin isoa hierarkista järjestelmää, tehnyt jotain sellaista, josta töissä kyllä kuiskien valitetaan, mutta kukaan muu ei ole uskaltanut sanoa sitä ääneen. Kärsinyt vain hiljaa.

Mutta mitä mieltä tällaisen herkkäkroppasen on alkaa tällaiseen? Mun täytyy olla jotenkin toope. Kun voisin nauttia elosta ja pyllistää tuommoisille miehille, vaan piru vie kun oppinut liian hyvin, että elämän pitää olla kärsimystä, niin teenpä siitä sitten sitä. PRKLE.

Sairastan taas pääni sisällä MS- tautia. Sillä vasen jalka tärisee ja on ihan heikko. Samoin vasen käsi. Inhottava hermokutka vasemmalla puolella koko ajan. Siihen ei löydä edes sanoja miltä tuntuu. Lihasnykinätkin oli poissa, mutta ne astui taas kehiin, niiden mukana se kirvelevä polte, niin kuin olisi astetta liian väkevät nesteet koneessa. taida lähtä taas itkeä tiruttamaan kurjaa elämääni ja haistat paskat kaikelle :/ Paine on kova ja selittäisi varmaan tämän oireilun, vaan eihän se toi luulotauti sitä ymmärrä.