ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Juu mä oon 17v, ja mulla myös paniikkiHäiriö ja pieni paniikkikohtaus ois tällä hetkellä meneillään, eli yleisimmin justiin tämmöstä heikotusta/huono olo, tärinää jossakin määrin joskus voi olla erittäin voimakastakin, pyörrytystä, ja hengitys tiheenä, pulssi erittäin korkea, ja kylmä hikoilu.. ja pahimmissa tilanteissa epätodellisuuden tunne ja ihan viittä vaille etten pyörry tai oksenna. Pari kuukautta sit sain Propranolia 10 mg, eikä tunnu sitten millään auttavan eikä kohtaukset vähene, kahta kerralla ei voi ottaa kun kokeilin niin tuli vaan kauheita sivu-vaikutuksia et mieluummin kärsin kohtauksen ku ottaisin kaksi kerralla. Terapiaan en suostu menemään kun muutenkaan en ole mikään sosiaalinen ihminen juurikaan enkä tykkää puhua henk.kohtasista asioistani muille. Niska kipuja on ollut aina ku on perinyt ton kyfoottisen niskan äidiltäni tai jonkun semmosseen, mut eihän se vaikuta asiaan.. ? Alkaa menee vaan hermot ku esim. Kaupassakin aika usein tulee paniikkiKohtauksia, ja yleisillä paikoilla yleensä, Vaikka olen kyllä aika tottunut. Ja sit on aika pakko olla joku juttu kädessä et voi sitä tuhota/puristella paniikkikohtauksen aikana, tuntuu auttavan, pitäis hankkia jonkunlainen stressi-pallo

 

Juu mä oon 17v, ja mulla myös paniikkiHäiriö ja pieni paniikkikohtaus ois tällä hetkellä meneillään, eli yleisimmin justiin tämmöstä heikotusta/huono olo, tärinää jossakin määrin joskus voi olla erittäin voimakastakin, pyörrytystä, ja hengitys tiheenä, pulssi erittäin korkea, ja kylmä hikoilu.. ja pahimmissa tilanteissa epätodellisuuden tunne ja ihan viittä vaille etten pyörry tai oksenna. Pari kuukautta sit sain Propranolia 10 mg, eikä tunnu sitten millään auttavan eikä kohtaukset vähene, kahta kerralla ei voi ottaa kun kokeilin niin tuli vaan kauheita sivu-vaikutuksia et mieluummin kärsin kohtauksen ku ottaisin kaksi kerralla. Terapiaan en suostu menemään kun muutenkaan en ole mikään sosiaalinen ihminen juurikaan enkä tykkää puhua henk.kohtasista asioistani muille. Niska kipuja on ollut aina ku on perinyt ton kyfoottisen niskan äidiltäni tai jonkun semmosseen, mut eihän se vaikuta asiaan.. ? Alkaa menee vaan hermot ku esim. Kaupassakin aika usein tulee paniikkiKohtauksia, ja yleisillä paikoilla yleensä, Vaikka olen kyllä aika tottunut. Ja sit on aika pakko olla joku juttu kädessä et voi sitä tuhota/puristella paniikkikohtauksen aikana, tuntuu auttavan, pitäis hankkia jonkunlainen stressi-pallo

Hmm, niska kyllä saatta vaikuttaa. Mulla on jännitysniska niin se kyllä aiheuttaa tosi epätodellisia ja outoja oloja, joiden seurauksena tulee kauheita paniikkeja ja ahdistusta välillä..
Mä itse käyn juttelemassa psykiatrilla kerran kuussa, haluisin käydä useammin, mut sit pitäis mennä yksityiselle eikä mulla sellaseen ole varaa :|

Kyllä se juttelu auttaa mulla, aluks se oli outoa puhua tuntemattomalle ihmiselle jotain syvimpiä salaisuuksia ja outoja tunteita, varsinkin kun mulle tuli sellanen olo että se vaan kelaa että oon hullu. Vaikka siltä musta välillä tuntuukin... Eli kyllä se voi auttaakkin sua! Mutta ymmärrän että se voisi olla outoa.

Mulla on kohtauksien aikana kanssa tollasta tärinää, välillä tosi voimakasta, ihan ku olis kylmä... Nyt menen koneelta, ehkä kirjoitan myöhemmin jotain vähän järkevämpää!

 

Hei teille kaikille!
Eksyin ihan vahingossa googlettaessa tälle sivustolle.Luin ikäviä oireitanne ja päätin kirjoittaa teille pari asiaa.Nuo useimpien oireet paniikista,ahdistuksesta,elohiiristä,lihas ja nivelvaivoista,niskakivuista,kurkkukivuista jne.sopii oikein mainiosti kilpirauhasen vajaatoimintaan sekä d-vitamiinin puutokseen.Suomessa käytössä olevat viitearvot kilpparivajiksessa ovat päin prinkkalaa.Useimmissa maissa kuten USA:ssa esim.Tsh arvo katsotaan jo olevan yli viitteen jos se menee yli 2,5.On olemassa piilevää vajaatoimintaa jossa arvot ei vielä päätä huimaa,mutta oireet ovat ja ne ovat tosi ikäviä(kokemusta on!)Koska raskaus lisää kilpirauhashormonien tarvetta,sopii useille tämä juuri oireiden auíheuttajaksi.Onkin olemassa epäilys,että Suomessa masennus ja ahdistushäiriöt johtuvat kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja/tai d-vitamiinipuutteesta.Hakeutukaa hyvän endokrinologin vastaanotolle ja alkakaa syömään reilustu d-vitamiinia.Raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen tarpeet ovat moninkertaiset.Olen itse saanut avun kun nämä asiat ovat kunnossa.Toivon,että saatte apua tästä.Olen jo 50-vuotias itse ja aikanaan lapsettomaksi jäänyt.Minua ko´skettaa ja surettaa kun luin tarinoitanne ja haluaisin osaltani tarjota tämmösiä vinkkejä.Masennuslääkkeistä ja terapiasta en kokenut minäkään hyötyväni pitemmänpäälle.Nyt olen kuin toinen ihminen.D-vitamiinipitoisuuden voi mittauttaa myös ja ottaa d-vitamiinia rasvan kera,esim.kalaöljyn(omega3) kanssa(d-vit.on rasvaliukoinen)Sen merkitystä on väheksytty kuten ehkä olette lukeneetkin.Huoletta voi ottaa isojakin annoksia.Seleeniä kilpparin toimintaan tarvitaan myös ja sitkään emme saa tarpeeksi.Valoa ja iloa syksyynne ja parempia vointeja.Myös iloa lapsistanne

 

Kiitos miraus kirjoituksestasi! Kaikenlaisia neuvoja on aina kiva lukea. Itselläni on ollut kaikenlaista outoa jo vuosien ajan. Muistan silloin kun olin vielä "terve" ihmetelleeni jatkuvaa suolanhimoani. Mietinkin silloin, voisiko se liittyä kilpirauhaseen tai johonkin muuhun aineenvaihdunnan häiriöön. Sitten siitä vähän myöhemmin alkoi toistuvat kurkkukivut ja jatkuva sairas olo. Seuraavaksi tulikin oikein kunnon romahdus ja nilkat ja ranteet tulivat kipeiksi. Sillä tiellä ollaan ja oireet vaan jatkuu ja pahenee. Hermosto-oireita on vaikka mitä. Tosin tässä välissä oli kuukausia kestävä kamala silmäkipukin, jonka syy ei koskaan selvinnyt. Tällä hetkellä isoin vaiva on niskan kipu. TSH mulla mitattiin jossain vaiheessa ja se oli 3.45. En tiedä voiko se aiheuttaa oireita. Netistä luin että sen d-vitamiinin lisäksi kannattaa syödä sinkkiä ja seleeniä jos on vajaatoimintaa. Kalöljykapselit mulla on aina aikaisemmin auttaneet kipuihin, mutta nyt on niin paljon kipuja, etteivät ne enää riitä.
Toivon myös parempia vointeja meille kaikille!

lisäys* ai niin piti kirjoittamani Ellalle ja muille että silloin kun tuntee paniikkihäiriön alkavan esim kaupassa, niin kannattaa yrittää sitä hermostoa rauhoittavaa hengitystä. Eli hengittää syvään nenän kautta niin, että maha pullistuu ja hartiat ei nouse.

 

Hei Dinosaurus!
Kyllä voi olla jo hurjiakin oireita tuolla Tsh-arvolla.Kannattaisi otattaa T4V joka on se tyroksiiniarvo.Jos se on lähempänä viitteen alarajaa kannattaisi tutkia lisää ja pyytää vaikka koelääkitystä.Kilpparitulehdus voi tehdä myös sitä kurkkukipua.oireita voi olla melkeinpä ihan mitä vaan koska kilpirauhashormoni vaikuttaa ihan joka soluun ja kaikkialla.Toivottavasti saat apua ja vaivasi helpottaa.Hyvää syksyn jatkoa:wave:

 

Moi Miraus!

Osaatko sanoa onko T4V arvo 13,2 sellainen mitä ehkä jo kannataisi tutkia?

 

Mulla TSH oli 4,7 ja T4V 14, kun sain lääkityksen vajikseen. Kannattaa pyytää mittaamaan myös vasta-aineet, jotka mulla esim. oli ihan pilvissä. Eli oireiden ja noiden arvojen perusteella sain tyroksiinilääkityksen. Oireita oli juuri mm. hermosto-oireita, silmäkipua ja niskakipua ja iso liuta muita oireita. Mulla todettiin myös struuma eli suurentunut kilpirauhanen, joka lääkärin mukaan voi aiheuttaa myös tuota niskakipua.

 

Onko kenelläkään ollut kielen/suun polttelua tai kasvojen ja käsien ihon pistelyä/polttelua. Entäs kutinaa (ei mitään ihottumaa kuitenkaan). Mulla on kanssa kaikenlaisia oireita ja olen epäillyt itselläni vaikka mitä. Nyt epäilen allergiaa ja pelkään kuolevani anafylaktiseen sokkiin. Niin, paniikkihäiriö on ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

 

Luen näitä juttuja ja pystyn samaistumaan niin monen kirjoituksiin. Minulla on viimeisen 1,5 vuoden aikana ollut todella paljon pahaa oloa. Ahdistaa ihan kauheasti. Minua alkaa pyörryttämään ja välillä tulee tunne ettö jalat lähtee alta jolloin tartun seinään etten kaadu. Kun ajan autoa saan kohtauksia jolloin tuntuu että happi loppuu.Ensin jäätyy varpaat ja suu kuivuu, kasvot ovat tulessa. Sitten alkaa pistelemään jaloista ja lopuksi se leviää koko vartaloon. Pelottaa jo etukäteen auton rattiin istuminen. Samoin tilanteet jossa joudun tapaamaan jonkun ihmisen(ihan mikä tahansa tapaaminen jossa olen sopinut näkeväni) Olen useamman kerran joutunut lähtemään yhtäkisti tilanteesta kun tuntuu etten saa henkeä ja pyörryn. Mietin kovasti koko ajan olisiko syytä ottaa yhteys lääkäriin ja saada mahdollisesti rauhoittavia, mutta pelottaa myös se miten se minua ihmisenä muuttaisi jos joutuisin jatkuvan lääkityksen alle. Olisiko minulla enää sen jälkeen tunne tiloja vai menisinkö samaa janaa vain. Kävin syksyllä väkivaltaa kokeneiden naisten vertaistukiryhmässä. Mutta nyt kun se loppui aloin miettimään auttoiko se yhtään,sillä oloni ei ole helpottunut. En tiedä mitä tehdä, en jaksaisi enää elää näin.

 

Hei kaikki kohtalotoverit!! Kello on 3.16 ja uni taas kodoksissa kun ahdistus kalvaa mielessä... Mutta olipas ihanaa löytää nää sivut, olokin helpotti huomattavasti, kun huomasin (jälleen kerran) etten ole yksin näine hulluine ajatuksineni ja oireineni. Kerronpa tässä heti alkuun, mitä kaikkea olenkaan näiden ahdistusvuosieni aikoina "sairastanut": Lähes kaikki syövät, aivokasvain, MS-tauti, sydänsairaus,diabetes ja hiv. Uskomatonta on tuo. Ja tuon kaiken päälle olen luullut kuolevani aivoverenvuotoon, sydänkohtaukseen, verisuonen katkeamiseen päästä ja johonkin yhtäkkiseen tapahtumaan, jota en vielä tiedä! Mutta tässä sitä porskutellaan vielä, ONNEKSI <3 Nyt olen vaan "kehittänyt" uuden erittäin kaamean oireen itselleni, nimittäin pelkään ruokani olevan myrkytettyä... Johtunee eräästä sarjasta mitä seurasin telkusta ja siinä ihmisiä myrkytettiin. Tajuan pelkoni olevan ihan tuulesta temmattu, mutten voi silti sille mitään, etten uskalla syödä niitä ruokia, mitä sillä hetkellä "päätän" olevan myrkyetty. Ja hulluinta on kuitenkin se, että ravintolassa syödessä, tätä ongelmaa ei ole. Mutta joo, toi sais loppua, todella ahdistavaa. Toivotaan nyt, ettei kokonaan järki päästä lähde näiden pelkojen kanssa... Oon aina ollut todella herkkä ja elin lapsuuteni alkoholistin kanssa jatkuvassa pelossa, luulen että sieltä asti jo pelko jäänyt. Muistan jopa senkin kun 10v panikoin ihan yhtäkkiä äidilleni, etten osaa niellä ja sitten äidin piti näyttää miten se tapahtuu ja paniikki katosi, sekä muita vastaavia oli jo nuorena paljon. Olin tossa muutaman vuoden melko selvillä vesillä, kunnes äitini sairastui syöpään, sen jälkeen olenkin ollut enemmän ja vähemmän oireileva. (onneksi mamma parantui) Tällä hetkellä fyysisiä oireita:
Lähes jatkuva huimaus (välillä rajumpi)
lihasnykäykset
korvien lukkoon meneminen
lihasten särkeminen iltaisin, lähinnä etureisissä?!(ei ollut ennen)
eriasteiset puutumiset, pistelyt, kuumotukset
lihasheikkouden tuntua käsissä
jatkuva jännitystila koko kropassa
oikean silmän nykiminen/luomen "puutuminen"
näkökentässä värinää ja tumma "lanka" näkökentässä (oikea silmä)
vapina käsissä
paniikki ilman syytä ja siihen liittyvä sydämen hulluna hakkaaminen

Tossapa noita pari... Ja nyt olo taas ihan kauhea, kun erosin juuri miehestäni... Olisin niiiiin onnellinen, jos tästä parantuisin. En vaan koskaan ole kokenut ihan "normaalia" elämää, kun se paniikkihäiriökin alkoi niin hiton nuorena ja nykyisin tää on jo kai ahdistuneisuushäiriö, joten jännittää sekin, osaisinko edes olla ilman tätä kaikkea, niin hölmöltä kun se kuulostaakin! Surullista tässä on myös se, että vanhempi tyttäreni (18v) on myös paniikkihäiriöinen, mutta yhdessä koitetaan aina juttuja selvitellä.. Toivottavasti joku jaksoi lukea, kun tuli tällänen jättikirjoitus, mutta näköjään oli purkautumisen tarvetta Pitäkää huolta itsestänne ja toivotaan että joku päivä kaikki on paremmin!!!! Nyt mä painun ottamaan muutaman E-Epan ja koitan rauhoittua sohvan uumeniin!!

 

Nyt vihdoin sain luetuksi koo ketjun ja kovasti huojensi mieltä,etten ole ainut "hullu".
Mulla alkoi myös v.2000 esikoisen odotusaikana ekat oireilut.Pelkäsin hulluna että joku tulee kotiimme ikkunoista ym ja miestä herätin yöllä kurkkimaan puolestani ikkunaan ja ovelle,kun itse en uskaltanut. Myös outoa hengenahdistusta oli viikosta 17 lähtien ja näin jälkeenpäin ajateltuna oli varmaan vain kuvitelmaa. Välillä ollut hyviä vaiheita,kunnes v 2006 miehen armeijaan lähtöä edeltävänä iltana sain suihkussa järkyn paniikkikohtauksen. Päätin vahvana tyttönä,että suihkun rauhassa voin itkeä silmät päästäni ja sitten olla taas vahva,mutta pitkän itkun seurauksena alkoi ensin pyörryttää,sitten kädet alkoi pistelemään TODELLA voimakkaasti. Tässä vaiheessa nousin äkkiä itkun säestämänä vetämään kylpytakkia päälle,kun pelästyin oloa.Ja kun sain wc oven auki,käsissäni ei ollut enää tuntoa. Pistelivät vaan helvetisti enkä pystynyt liikuttamaan niitä ollenkaan. Kiljuin miehelle vaan että soittaa ambulanssin. Siis aivan hirveä kokemus. Kaikenmaailman oireita on tullut ja mennyt,mutta nyt viime syksystä asti ahdistus on ollut suurempaa kuin koskaan. Puristaa,tykyttää,itku kurkussa tunne koko ajan. Nuo sähköiskutuntemukset päässä myös täällä tuttuja ja ovat mukavimmillaan,kun juuri olet nukahtamassa Ole käynyt mielenterveystoim. monet kerrat,mutta aina jätän hoidon kesken. Nyt kun taas lähetteellä koitin hakea uudelleen,eivät ottaneet enää sinne,vaan käskivät aloittaa lääkkeet ja olla tk.hon yhteydessä!Setralin-resepti jo vuoden odottanut hakijaansa,mutta mulla myös lääkepelko. Ainut,mikä tutkittu on kilpirauhaset viime toukokuussa. Numeroita en tiedä,mutta ok kuulemma olivat. Kerran kävin v.2006 rytmihäriöiden takia tk.ssa,ok silloin.Mulla myös ongelmana,etten halua enkä uskalla mennä lääkäriin,koska pelkään että jotain vakavaa löytyy Nyt on ollut jo monta kuuakutta niin paska olo,että ei tällainen voi jatkua. Lapsia 3 ja olis kiva jos pystyis keskittymään heihin kunnolla,mut kaikki oireet vie aina voiton ja sit muutun apaattiseksi ja passiiviseksi);
Tällä hetkellä suurin ongelma on sydän. Tykytykset ja värinät sekä jatkuva tietoisuus omasta sydämestä tekee mut levottomaksi ja ahdistuneeksi vain lisää Huoh,kiitos jos joku jaksoi lukea...

 

Enpä ole ennen törmännyt, tällaiseen viestiketjuun, jossa äideillä on Ihan Samanlaisia oireita kuin itselläni!! Siis Ihan Samanlaisia. Justiin varasin ajan lääkäriin maanantaiksi. Tein listankin sinne, että muistan kaikki oireet kertoa.

Minun oirelistani:

- Huimaus

-Näköhäiriöt (sumuisuus/rakeisuus, herkkyys valolle, pyörivät valkoiset pisteet, "polttojälkiä", värejä, 2 kohtausta päänsäryn kanssa, yksi vipattava valo/kolmio-kuviot väreineen ilman suurta päänsärkyä)

-Käsien ja jalkojen puutuminen ja pistely sekä kuumotus-kohtia ympäri kehoa joskus

-Tuntohäiriöt ympäri kroppaa, sellaisia "spasmeja"/sykäyksiä/viiruja.. myös silmissä ja päässä!

-(Lihas -ja) Nivelsäryt! Ennen ei ooo ollut.. nyt on ties milloin sormien nivelet kipeät tai nilkka tai polvi, myös niskakipuja

-Tihentynyt virtsaamistarve

-Vatsa löysällä

-Masennus - ja paniikkioireet. Sydämentykyttely on vähentynyt kun lopetin kahvin ja kaiken kofeiinin.

-Tärinäkohtaukset x2 (on tullut kylmä, vähän paniikki, tärinä, sydän tykyttänyt)

Kävin jo vuonna 2008 tk:ssa kun jotain oireita oli, ja ottivat kilpirauhas-kokeet ja sanoivat että ok on. Nyt aion taas pyytää ne, jolleivat itse laita. Ja kysyn ne tulokset kotiin, sillä monet sanovat että Suomessa nuo arvot luokitellaan eri lailla kuin jenkeissä. Että Suomen "arvot ok" voi ollakkin jenkeissä vajaatoimintaa tms.

Minäkin meinasin jo mennä hakemaan masennuslääkitystä mutta ne oireet ovat taas helpottaneet vähän. Olen kuullut ja lukenut tutkimuksia ssrri-ym. masennuslääkkeistä enkä haluaisi niitä. Olen etsinyt nyt vimmattuna syytä ruokavaliostani. Monet meidän oireistamme löytyy aspartaamimyrkytyksestä. Olin koukussa aspartaamiin (purkkaan) ja lopetin senkin ja pistelyt ja puutumiset on vähentyneet! Sitä on muuten joka paikassa, eri nimillä vaan (E621, arominvahvenne ym) ja lisäaineita yritän välttää sekä syömme suurimmaksi osaksi luomua (tavan kasviksissa on pelloilta lähtien hirveet määrät kemikaaleja, ja pelloilla työskentelevien ammattisairaus onkin syövät, ms-tauti yms. autoimmuunisairaudet). Aion myös lukea kirjan Vaaralliset viljat, jossa on mielenkiintoista tietoa viljojen vaikutuksesta meihin keräilijä-kasvissyöjiin. Suvussamme on keliakiaa jota minulla ei kotitestin mukaan ole, mutta keliakiakin voi olla piilevänä tai vaikuttaa juuri psyykkeeseen viljat..
Saapi nähdä mitä lääkäri sanoo, toivon niin kovasti apua sieltä saavani.

Pelkoja myös minulla on ollut.

Nipsu08 mene ihmeessä lääkäriin! Ei se auta vaan olla peloissaan ja pyöritellä asioita omassa päässään. Juotko kofeiinia? Se herkillä ihmisillä teettää sydämentykytyksiä ja paniikkioireita!

Palaan kertomaan mitä lääkäri sanoi, jos joku vielä täällä lukee tätä aihetta..

 

:wave:
Kyllä minä ainakin luen, vaikkakin välillä harvakseltaan. Mitä sulle Hippiäinen-87 lääkärissä sanottiin?

 

En ole äiti tai mitään, mutta kerrompa vähän itsestäni ja oireistani. Ekan kerran aloin saada ilmeisesti ahdistuksen vuoksi kummia oloja jo vuonna 2003, jolloin aloin kokea jatkuvaa lievää huimausta. No, pian tämä poika oli sitten 100% vakuuttunut siitä, että sairastaa MS-tautia ja siispä seurasi käynnit neurologilla ja kaksissa eri magneettikuvissa - ei mitään ja suuri helpotus. No, kerkesi kulua peräti kaksi tai kolme kuukautta tästä ja olin yhtä varma siitä, että sairastan silmäpohjanrappeumaa ja sokeutuisin hyvin pian. Tutkitin sitten silmäni kahdella(!) eri silmälääkärillä ja taaskaan ei mitään, helpotus. Tätä seurasi sitten lähtö opiskelemaan, rankka biletys ja muu aktiviteetti, jonka sekaan nämä asiat sitten moneksi vuodeksi unohtuivat, kunnes..

.. vuosi sitten keväällä huomasin taas outoja oireita, kuten huimausta, jalkojen raskautta, käsien kömpelyyttä ja ties mitä. Seurauksena unettomia öitä, itkemistä, masennusta ja juoksemista lääkäreillä varmana pian koittavasta halvaantumisesta, kuolemasta, parisuhteen, opiskelun ja kaiken menettämiestä. Jälleen kerran kouraan lähete neurologille sekä magneettikuvaukseen ja jälleen kerran kaikki ookoo. Mikä helpotus.. niin, kunnes taas pari kuukautta myöhemmin sain päähäni, että lääkäreiltä on jäänyt jotain huomaamatta. Etenkin, kun oireet eivät varsinaisesti olleet mihinkään kadonneet ja tuntuivat etenkin tämän ajatuksen myötä vain pahenevan. Lievää huimausta on koko ajan, jalat tuntuvat tönköiltä, niskat ja selkä totaalisen jumissa, lihaksia nykii koko ajan joka puolelta, juosta ei jaksa kunnolla, välilllä kielikin tuntuu kipeältä ja epätoivo valtaa mielen kaikelta muulta. Tällä kertaa kammoan MS:n sijaan ALS-merkkistä sairautta, vaikka käsittääkseni mokoma on melko harvinainen näin 26-vuotiaan kohtaloksi(oonko oikeassa?). Olen käytännössä tämän taudin (tai ainakin idean siitä) täysin kangistama, lamaannuttama ja kykenemätön ajattelemaan juurikaan muuta. Toisaalta järkeilen kyllä, että vain kuvittelen koko asian, mutta suurimman osan aikaa olen 110% varma pian tulevasta halvaantumisesta ja kuolemasta. Pelottavinta on huomata pohtivansa itsemurhaa jo nyt vaihtoehtona, jos jotain ALSään viittaavaa minussa satuttaisiin löytämään. Toisin sanoen elämäni on totaalista helvettiä hulluuden ja pelon rajamailla.

Ei tässä oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä enää. Syksylläkin lääkärit olivat jo aika turhautuneita meikäläiseen ja magneettikuvaukseenkin piti melkein anella pääsyä mielenrauhan vuoksi(jota kesti sitten peräti syyskuun lopusta jouluun saakka, jee). Ehkä kuvittelen liikaa, ehkä en. Kaikkein perkeleellisin asia on tämä internet, joka suorastaan tarjoaa ihmisille ensimmäiseksi diagnoosiksi hengen menoa. Kiitoksia ja anteeksi, jos joku tämän avautumisen jopa jaksoi lukea. Aurinkoista kevättä myös kaikille niille, jotka siitä hyviä fiiliksiä jaksavat saada.

 

Kake, lueppa ekalta sivulta kirjoittajan "alati sairas" kirjotus.. Se on mun kirjottama... Tajuan tasan tarkkaan miltä susta tuntuu!! Voimia!

 

Aivan mahtavaa että tälläinen sivusto on olemassa ja kirjottelu jatkuu vielä kolmen neljänkin vuoden jälkeen Tässä mun tarina

Kaikki alkoi vuonna 2009 talvella kun todettiin ahdistuneisuushäiriö. Heräilin öisin siihen että syke oli sata ja ahdisti ihan sairaasti. Olin varma että kuolen. Sen jälkeen tilanne ei ole helpottunut yhtään. Sain lääkityksen vuonna 2010 tammikuussa mitä söin puoli vuotta. Heinäkuussa lopetin lääkityksen ja olo oli vähän aikaa ihan hyvä. Sen jälkeen olen hukuttanut ahdistuneisuutta alkoholiin,juon noin 4 päivää viikosta.

Ahdistuneisuuden lisäksi on tullut pelkotiloja ja pakko-oireita. Diagnisoin itselleni koko ajan uuden sairauden,tutkin elimistöäni sairaaloisesti ja mietin joka päivä koska kuolen ja mikäköhän sairaus mulla nyt on. Olen ihan varma että joku vakava on,kun on niin vahvat fyysiset oireet kuten

-Pistely ja puutuminen
-Nivusen imusolmukkeen särky ja oikean jalan kutina
-Mahan ja kylkien pistely
-Rytmihäiriöt ja tunne että sydän pysää
-Palan tunne,hengenahdistus
-Huoli koko ajan tulevasta ja etenkin kaikenmaailman sairauksista
-Kunto laskenut TODELLA paljon,jo kävellessä hikoilen ja jalat ovat tönköt. En jaksais tehdä mitään enkä käydä enää edes lenkillä tai muutenkaa kävellä
-En osaa nauraa tai pitää hauskaa ilman että olen humalassa

Noista osa liittyy ahdistuneisuuteen mutta on huolestuttavaa toi kunnon lasku ja mahan kipeys ym. Ne on ihan varmana merkki vakavemmasta. Apua en tunnu saavan mistään.

Päivääkää ei ole etteikö olisi kipuja tai huolia. Paitsi silloin kun olen hukuttanut ajatukset viinaan.

Olen tämän vuoksi kahdessa vuodessa menettänyt poikaystävän,perheeni,kavereita,koulu ja työt jääneet kesken,en osaa enää nauraa ja hymyillä. Persoonani on kokonaan hävinnyt. En osaa elää päivääkään onnellisesti.

Voisin kirjoittaa kirjan tästä mutta tässä nyt vähän jotain asiaa tiivistettynä. Kertokaa pliis kokemuksianne ja erityisesti millaisia oireita teillä on ollut ja varsinkin fyysisiä oireita??? Onko kukaan muu huomannut että kunto on laskenut tosi paljon vai voiko tää olla jotain vakavempaa...:'(

 

Tutultahan toi tarina isoksi osaksi kuulostaa, etenkin huoli kaikesta tulevasta, erilaisista sairauksista, itsensä syynäämisestä koko ajan, palan tunne sekä omituinen kunnon laskeminen. Samoin tuo oman persoonan katoaminen, kun koko ajan huolehtii joka helvetin asiasta ja pelkää kuolemaa.

Järjellä ajateltuna kyllähän se kunto tietysti laskee, jos ei tee mitään ja on lamaantuneena koko ajan ja samoin käy persoonan, jos sillä ei ole kuoleman odottamisen lisäksi muita virikkeitä. Itselläni ei mitään ahdistusta tms. ole koskaan todettu, mutta jos menisin vastaanotolle oman sairaskertomukseni kanssa, niin tuskinpa diagnoosista olisi kahta sanaa. Harmi vaan, että omat aivot pistää jostain syystä koodia siitä, että mulla olis joku tappava sairaus.

Itse olen ollut alkoholin suhteen 100% kuivilla kohta jo melkein 6 kuukautta, joten selvinkin päin näiden juttujen kanssa voi elää. Jos tässä nyt sattuiskin olemaan jokin kohtaloksi koituva juttu taustalla, niin mieluummin sitä elää sen minkä elää ilman viinaa.

Nää on mystisiä juttuja.

 

Hei! Kysyisin teillä ahdistusoireista kärsiviltä oletteko käyttäneet raskausaikana jotain lääkitystä? Itse olen käyttänyt citalopram 10mg nyt pian pari viikkoa. Tuntuu että oireet on vain pahentuneet. Onko kukaan käyttänyt Ranopriniä? Lääkärin mukaan ei hyvä käyttää, mutta taas jotkut kertovat käyttäneensä silloin tällöin..Mulla oireina epätodellisuuden tunne, hikoilu, punastuminen, kuristava tunne kaulassa, jatkuva jännittäminen, ripulointi..siis ihan kauhee olo: / Kehitän myös jonkun pakko-oireisen ajattelun enkä pääse eteenpäin millään vaan jään ikäänkuin roikkumaan johonkin asiaan. Terveydestäni en ole ollut koskaan niin ahdistunut..välillä tuntuu että hyvä jos kuolisi pois. Sen sijaan ihmiset, sosiaaliset tilanteet, esiintyminen, kaupan jonot, kahvittelut...ahdistaa.

 

Minulla on 2,5kk ikäinen poika, nyt noin 6 viikon ajan kroppa on tuntunut jotenkin turralta, varsinkin kädet. Polttelevaa kipua tuntuu lähinnä rasituksen jälkeen kämmenselissä, ranteissa ja kyynärvarsissa.

Kun kädet eivät ole normaalin tuntuiset, pelkään koko ajan että minulla on ms-tauti. Neurologi ja muutama yleislääkäri ovat vakuuttaneet ettei ole mitään siihen viittaavaa, mutta ei auta. Magneettikuvaan menen joulukuussa, mutta todennäköisesti menen yksityiselle koska en mitenkään pysty odottamaan yli kahta kuukautta. Olen lähestulkoon menettänyt toimintakykyni. Paniikkihäiriö oli yhden lääkärin analyysi, ja tiedän kyllä sen koska sitä on ollut aiemminkin. Ahdistuneisuutta on ollut todella pitkään, koko ajan huolissani jostakin, jos en sairaudesta niin jostain muusta. Tällä hetkellä tuntuu että valoa ei näy missään, ruoka ei maistu eikä uni tahdo tulla. Olen aivan epätoivoinen.

Onko kellään ollut tuota turraa tunnetta käsissä, voiko olla ahdistuksesta tai jännitysniskasta johtuvaa?

 

Hei miramira!

Oirelusi on hyvin samantyyppistä, josta itse kärsin alkuvuonna. Postauksessani jännitysniskaketjuun, kerroin omasta oirelustani lyhyesti. Itse olen kärsinyt myös ahdistuneisuudesta ja sairauksien pelosta. Yhdessä kuormittavan työskentelyn ja ikääntymisen myötä (30+) itselleni kehittyi jännitysniskaoire, jonka pääoireena oli huimaus. Lisäksi oli näköhäiriöitä ja lievää puutumistakin oireiden joukossa. Oireet olivat todella kirjavat.

Suosittelen kuvauksia ihan oman mielenrauhan vuoksi, mutta niiden jälkeen kannattaa keskittyä kokonaisvaltaiseen kuntoutumiseen ja unohtaa varsinaisten sairauksien pelkääminen. Vaivoista pääsee kyllä varmasti eroon, mutta se vaatii työtä sekä oikeanlaiset menetelmät!

 

Siis voiko tää olla tottakaan...Én millään jaksanut koko ketjua lukea mutta luin alusta ja nyt tän viimesen sivunkin...Siis voiko mun kroppa olla näi laukeamispisteessä mun elämän aikana kokemista jutuista??!!
Pohjustan nyt tätä vähän elämässäni tapahtuneista asioista hyvin lyhkäsesti.
Peruskouluaikaan kärsin koulukiusaamisesta het eka luokalta lähtien.
Seuraava isku..rakas isäni sairastui syöpään kun oli 3 luokalla.Nukkui pois tämän sairauden väsyttämänä kun oli 8 luokalla.Viimesen isän elin vuoden aikana rupesin sekakayttäjäksi(alkoholi ja lääkkeet) josta sitten siirryin huumeisiin (en suonensisäisiin kumminkaan).huumeiden käytön aikana näin toisen parhaan ystäväni itsemurhan.Joku vuosi siitä tuli jostain vastaan psykopaatti mies joka oli alkoholisti.Jolle rupesin sitten pian oottamaan lasta.Minulta jäi huumeet samantien kun sain tiedon uudesta elämästä.Sain toisen lapsen saman hullun miehen kanssa.Samaan aikaan taistelin meitä irti tuosta hullusta.Ja sain loppujen lopuksi meidät pois tuosta helvetistä.Oli yh ja totaali rikki siihen astisesta elämästäni.Ammatti apuja en hakenut.Ero oli vaikea.Vielä tänäkin päivänä mä nään kamalia painajaisia kyseisestä miehestä vaikka ei ole minun ja lasten elämässä enään ollenkaan.Ollut sitten 6 vuoteen.Tunnen muuten päässeeni tuosta miehestä...mutta jostain nuo unet tulevat...ja ovat hyvin tuskaisia jne...Sitten tuossa ero tiimellyksessä ja kun pikkuhiljaa olin pääsemässä jaloilleni ja kun pääsinkin..minun ainut iso tukeni menehtyi äkilisesti(äitini),ilman mitään varotuksia onnettomuudessa.Niihin aikoihin tutustuin nykyiseen aviomieheeni.Meillä on nyt kaksi yhteistäkin lasta ja elämä on mallillaan muuten mutta minun terveyteni...huoh...Meille tuli kolme keskenmenoakin.
Viimeisen raskauden jälkeen minulle jäi sokeritauti(oli mukana kaikissa raskauksissani jollakin asteella)...Alotin lääkityksen ja laihutuksen..olen siitä nyt reilussa vuodessa laihtunut -30kg ja olen nyt lopettanut viimesenkin sokerilääkkeen.Kokeileen elämää ilman niitä...ja olen ihan hyvin pärjännyt.Arvot ovat ok.
Voiko tää mun menneisyys tulla nyt mun ruumiillisena kipuna..kun olen aina ollut huono puhumaan OIKEESTI asioista??Voiko mun kroppa nyt oireilla kaikkien näiden ns.Käsittelemättömien asioiden takia näin pahasti??
Lääkärit eivät osaa minua auttaa...ei...olen niillä rampannut moneen otteeseen.Verikokeet ovat kaikki niin hyvät melkein kun voivat olla.niitä on monesti monesti otettu ja aina lääkäri kohauttaa vaa hartioitaan...kun ei verikokeissa mitään näy,ni ei sulla mitään ole.Olen käynyt neurologillakin...neurologin diaknoosi auraperäinen migreeni.Tavan lääkärit diaknosoi jännitysniskaa.Viime joulun alla kävin tosin huonon kuntoni takia migreenitipassakin...mutta sekään ei auttanut.Ainut mikä mulle on auttanut hetkellisesti on kun oon syönyt kuuriluontoisesti lihasrentouttavia noin vkon aina putkeen.Mutta siinä mua taas ahistaa se kun sen aikana en voi kuntoilla...tai siis voin,mutta ei taida pumpulle olla hyväksi...

Minun oireitani.Jotka ovat pahimmillaan tähän aikaa vuodesta nyt viimesen kolmen vuoden aikana.Kesät menee oikein hyvin ja kevät...mutta tää syksy...huoh...ihan tuskaa.
Kuullosti kaikki lukemani teksti niin osuvalta...että huh...
Niin niistä minun oireistani:
-niskahartia kipuja
-huimausta
-nipistelyä ympäri kehoa
-ihmeellisiä kiputiloja
-olo välillä niin out et....huh
-oksettavaa oloa
-mä olen aina syönyt murheeseen joten siihen meinaa mennä vielä nytkin joten ruokahaluttomuutta mulla ei voi sanoa olevan
-puristuksen tunnetta rinnassa/pala kurkussa tunne
-päässä sitä valumisen tunnetta ja ns sähköiskuja niin kun joku siitä kirjoittikin
-poltetta lapojen välissä ja kyljessä
-nivel särkyjä ja lihas särkyjä ja kramppeja(tosin mä liikun nykysin paljon...voi siis osittain tulla sieltäkin)
-mahakipuja
-lihas hervottomuutta tunnottomuutta
-VÄSYMYSTÄ Mutta nukun hyvin tuon sokerilääkkeen lopettamisen jälkeen!!
-Yleistä jaksamattomuutta voimattomuutta....
-kuoleman pelko!Sairauksien pelko!Lääke pelko!!
-menettämisen pelko!!
voi tää lista varmaan jatkus vielä vaikka kuinka...kun vaan nyt muistasin kaikki...

Oon nyt niin väsynyt ollut viimesn 3 vkoa että huh...tuntuu että ei jaksa etes hengittää ihan huonoimpana hetkenä..et vois lopettaa senkin kun ei vaan jaksa.Itkeskelen...menetän hermoni helposti...ei jaksa ajatella mitään ....huon...lenkille isäntä on mua yrittänyt potkia ja oon käynykkin...niinä päivinä on ollut kohtuu ok olokin sitten...mutta heti kun jään paikalleni..oon niin uupunut...että...oksat pois.Oisko burn outtiakin nyt näije asioiden kanssa??Ihana ois olla läsnä tässä nyt!!Mutta ei ku pää on ihan tohjooo/turvoksissa!!!
Mieheni..voi...se niin kultainen...jaksaa ja jaksaa vaan auttaa mua...pelkään jo sitäkin että siltä loppuu voimat olla mun rinnalla näijen asioiden kanssa...ja sekin sitten palaa loppuun.HUOH!!!!

Kärsinkö mä lopun elämääni näistä??? Siis ei jaksa jos asia on niin...ja niin mä luulen sen olevan....huoh....
Mäkin teen itselleni diaknooseja diaknoosejen perään..mutta olen onneks saanut piettyä ihteni hyvin pitkälle pois lukemasta eri sairauksia täältä netistä...nyt kun olen niin väsynyt...ja tuntuu että valoa ei kohta ole enään...vaikka mulla on 4 maaliman ihaninta lasta...ja yksi timanttinen mies..huoh...Oli pakko tulla jtn lukemaan ja törmäsin teihin...

AUTTAKKEEE!!
Oon maaliman surkein ihminen hakemaan apuja.Lääkäriinkin menen vasta kun tunnene et en enää pärjää kipujeni kanssa kotona.Kun oon vielä noiden pienempien kansse keskenään kotona päivät keskellä korpea ilman autoa.Olenko mä oikeesti hullu???????!!!!!!!!!ei muuta ku pehmustettuu pyöreesee huoneesee vaa....

 

Eilen kun olin kirjottanut tuon tekstin tuli mulle nipistelevä polte mahaan ja kaamea turvotus.Maha ollut muutenkin nyt jotenkin oudon tuntuinen.
Tänään IHANAA paistanut aurinko ja sen ansiosta sain meidät pikkaselle happihypely lenkille.Oli ihanaa kun aurinko paistoi.
Lueskelin tän pinon läpi ja oli niin paljon kaikkea hyvin tutun kuullosta.Niin paljon että rupesi jo naurattamaan että ei voi olla tottakaan...kuullostaa niin hullulta nää kaikki...mutta totta näin me vaan tunnetaan...ja...huh! Ihan mieletöntä!
Mä luulin jo että ei mun laisia hulluja tai hulluks tulevia voi olla...sen verran on sumee olo.
Mulle kauheinta tässä on tää toissijainen/poissaoleva/omissa sfääreissä olo.Se on mulle jotenkin smmone tunne...et...sitä ei kestä. :/
Ja mä oon huomannut että menkkakierto vaikuttaa tähän kans...ovulaation aikaan oireet rupe hiipimään ja ne vaihtelee...Mutta kun vuoto alkaa...oiret häviää..ja pysyy poissa seuraavaan ovulaatioaikaan.Mä luulin että (ja kävin lekurissa) että nää ois pms oireitakin...jotka oisvat vaan niin pahoja.Noh mull emäärättiin jtn masennuslääkettä hyvin pienellä annoksella...mutta mä lääkekammoisena en alottanut niitä!!Siis mä en niinkään kammoa lääkkeitten syöntiä vaan niitä kamalia sivuoireita!!!Ei Ei...mä inhoon niitä!!Mulla oli kamalan vaikea alottaa tuo sokerilääkityskin ja meni kauan ennen kun sulatin sen...kun huomasin että mulle ei tullut niin pahoja oireita mitä odotin.Mutta sit ku rupesin oireilemaan siitä että se sokeri lääke annos oli liian suuri...rupesin pelkäämään liian alhasia sokereita...ja tuli jos jonki moista oiretta...lopetin sitten pikku hiljaa lääke kerrallaan reilun puolen vuoden sisään lääkkeitä...ja olo aina helpottu ja parani kun lopettelin niitä.Ja sokerit pysy kurissa hyvin.Kun huolehin syömisistäni.Sit tää viimenen sokerilääke kun sen lopetin...vko siitä mulle tuli tosi alhasia lukemia 2h ruokailusta...ja olo oli sen mukainen...haima kävi varmaan ylikierroksilla...mutta nyt ne sokeri hommat on rauhottunut.Mutta nää muut ei... :/

Kaaduin pyörällä tuoss noin vko sitten...oikeen kunnolla...ratin yli.Rysähtin olkapäälleni ja lonkka ja ulko reisi sai kunnon kolauksen...siitä seurauksena niskat aivan jök!!Niin kireet kun voi olla.Pää kääntyy mutta tähtien kera.kädet puutuilee.korvissa humisee ja paine vaihtelee. Ja rintaa puristaa. Pidin pari ns."tupa päivää" eli en käynyt lenkillä...ja heti olin tekemässä kuolemaa...ahistanut niiiiiiiiin kauheesti...mutta eilen kävin ennen saunaa pikkasen happihyppelyn pimeessä koirien kanssa(jotka on mulle niin hyväks kun ne saa mut niin hyvin lenkille)...ja tänään tää auringon paiste!
Mä en koe olevani masentunut...mulla on perus aista tosi hyvällä malilla ollut siitä asti kun tuon miehen löysin.Oli elämäni pelastus...ja joku tuolla aikasemmin kertoi lähes samanlaisen kertomuksen...että nyt kun kaikki on muuten niin hyvin ja KOSKAAN aikasemmin en ole sairastellut...ni NYT tää pitää sairastella kokoajan.Kun vois vihdoin nauttia elämästä lapsista ja miehestä ja kodista tms....ni ei...ei ku pitää kehittää kaikkee tämmöstä...On tää nii tätä...

Eilen illalla miehen kanssa puhuin sit et oisko mulla mahollisesti tämmöstä,mienikin jotenkin..uskoi että ei ole ollenkaan mahotonta.Hyvinkin...sehän selittäsi kaikki nämä kun lääkärit eivät osaa sanoa eikä verikokeissa koskaan mitään ole.Hmm...
Mä alotin eilen D-vitamiini lisän syömisen vielä tuon monivitamiinin lisäks...Mulla kun tosiaan tää pahin ahistuksen vaihe osuu näin syksylle kun valo vähenee.Oireet lähes häviää kun kevät aurinko rupee pilkottamaan...ja lämmittämään.Oon sanonukki et voisin rueta näi syksysin talviunille ja herätä sit ku aurinko tulee keväällä esiin....

Joku kysyi tuosta ulkoisesta olemuksesta...mä oon viilipytty olemukseltani...enkä hetkaha ihan pienestä.Mutta jotenkin nää mun omassa elämässä sattuneet on saanu musta...tämmösen.Tosin mä en tykkä kahtoa sairaalasarjoja töllöstä ollenkaan...enkä lue mitään täältä netistä noista tautejen oireista.
Jotenkin mulla sitten nää mun omat asiat turvottaa mun aivot niin et...rupee sumenee. :/

Kahviahan mä en juo..mut teetä aamusin ja iltasin.Kofeiini herkkä oon aina ollut.Alkoo hyvin vähän enää nykyään.Tupakkia poltan...oon ollu pitkiäkin jaksoja moneen otteeseen polttamatta mutta aina retkahtanut. nyt ei tunnu oikealta etes lopettaa.On niin vähän noita "paheita" Vaikka turhaahan tuo polttaminen on. Liikun paljon...millon mitenkin.Koirien kanssa lenkkeilen...kuljen metsässä.Teen metsurinaisen hommia,uin.talvella hiihdän,polkupyöräilen lenkkejä,marjastan/sienestän...teen sisustus hommia kotona...pieniä remontti hommia.Teen paljon.Mutta sit ku en tee mitään...hetkekskään pysähdyn...tai pidemmäksi aikaa kun yhdeksi päiväksi...ni alkaa päässä sumeta. Oireet pysyvät poissa kun touhuan koko ajan vähän...mutta jos haluan ottaa rennosti...ja huili päivän niin kun paljon tekevän ja liikkuvan ois hyvä pitääkkin...ni mun maalima romahtaa...ja iskee. :/

Nyt on taas lähettävä touhuamaan...tää pino on saanut mulle uuden käsityksen ihteeni...ja uuden tavan lähestyä ihteäni.Kiitos siitä teille!

Joku oli mun kanssa lähes samanlaisessa tilanteessa...asuu klaukana "sivistyksestä" eli ei ole aikuis kontakteja juurikaan...muuta kun joskus ja harvoin...korostaa vielä näitä.Mulla ei muualla oireile,mutta kotona eniten.Joskus tuntuu kun astuu tupaan tulee kaikki rominalla niskaan...kaikki...mutta ulkona ne ei niinkään tunnu...pitääköhän mun muuttaa telttaan tuohon pihaan.: XD Joo mut mä meen...taitaa olla aika hiljasena tää pino nyt....

Kertokaa...kommentoikaa...jutskataan... tsemppiä kaikille!!!

 

Hei kaikki uudet ja ehkä vanhatkin . Onkohan täällä enää tuttuja aiemmilta ahdistusvuosilta? Itse taisin kirjoitella viimeksi vuoden 2009 alussa, kun oireet kävivät ylivoimaisiksi. Silloin työterveyslääkäri määräsi cipralex-kuurin (sai melkein pakottaa ). Se auttoi. Pikkuhiljaa kaikki ikävät oireet jäivät pois ja elämä palautui normaaliksi. Söin lääkettä puolitoista vuotta, minkä jälkeen lopetin. Nyt lopettamisesta on kulunut toiset puolitoista vuotta ja oireet ovat palanneet :/.

Daizz: Tervetuloa seuraan! Kiinnitin jutussasi huomiota tuttuihin asioihin eli mm. siihen, että mullakin oireet iskevät silloin, kun on aikaa levävät. Lepääminen ei siis sovi minulle - koko ajan pitäisi tehdä jotain. Toiseksi minäkin olen kofeiiniyliherkkä. Itse olen myös alkanut epäillä, että tällä pideydelläkin saattaisi olla jotain tekemistä oireilun kanssa.

Itselläni seuraava pakollinen pysäkki taitaa olla taas työterveyslääkäri :/.

 

Heippa kaikki!

Täällä yks joka kärsii ahdistuneisuudesta, paniikista, masennuksesta ja pakko-oireista. Olipas jollain tavalla helpottavaa huomata etten ole yksin näitten kaikkien tuntemuksieni kanssa.. Tällä hetkellä ahdistaa niin paljon ettei mitään järkeä. Pelkään ihan järjettömästi ms tautia, aivokasvainta yms.. Koska tuntuu et oireet täsmää niihin kun nakutettu. Aina välillä aattelen, että johtuu ahistuksesta mut sitten taas välillä oon täysin vakuuttunut et se on oikeesti jotain vakavaa.. :/

Mun oireita:
- vasen jalka turran tuntuinen välillä, pistely, kihelmöinti
- elohiiret/nykäykset lihaksissa
- voimattomuuden tunne raajoissa
- kädet ajoittain maitohapoilla, vaikka en oo tehny mitään liikuntasuoritusta
- oikeessa silmässä ihmeellistä kipua (joka tuli samana päivänä kun luin ms-oireita netistä ja ilahduin kuinka mulla ei vielä ollut silmäkipua), myös näkö hämärtyi muutamaksi minuutiksi oikeasta silmästä yöllä
- lihas- ja nivelkivut
- hartiat ja niska jumissa
- aivan kuin joku sähkövirtaus kulkisi jalassa

Oon jo pienestä pitäen pelännyt hullun lailla erinäisiä sairauksia ja lueskellut pakonomaisesti lääkärikirjoja, joista sitten olen itselleni diagnosoinut vakavia sairauksia. Pelko on saanut minut täysin lamaantuneeksi ja joskus olen saanut myös ahdistuskohtauksia valtavan kuoleman pelossa. Olen epäillyt elämäni aikana mm. rintasyöpää, aivokasvainta, imusolmukesyöpää, melanoomaa, ms-tautia, als:ia.. Lista on loputon ja monet niistä tulevat tutkimusten jälkeen uudelleen mieleen ja huolekseni.

Olen melko varma että syy tähän myöhempään psyykkiseen (ja fyysiseen) oireiluuni on äitini kuolema syöpään minun ollessa 3-vuotias. Niin pienenä en vielä pystynyt käsitellä asiaa ja luulen että tämä kauhea tapahtuma on alkanut oireilemaan nyt myöhemmällä iällä näin. Olen 19-vuotias ja ensimmäiset psyykkiset oireet alkoivat yläasteella. Isäni on kertonut, kuinka jo pienenä kannoin huolta muista ja heidän surustaan. Elin lähes koko lapsuuteni surun ja menetyksen ilmapiirissä, joka on varmasti vaikuttanut minuun.

Olen niin pohjalla ja masentunut, koska olen ihan 110% varma sairastavani jotain vakavaa. Itken joka päivä kuinka en saa koskaan omia lapsia enkä pääse kokemaan omia häitäni, koska kuolen kuitenkin sitä ennen. :'( Tuntuu että on aivan turha käydä enää koulussakaan, sillä en halua viettää viimeisiä päiviäni koulun penkillä.. Kuulostaahan tää aika traagiselta mut en voi itelleni enkä omille ajatuksilleni mitään.

Tunnen itteni aina jotenkin virkeemmäksi ja paremmin voivaksi syksyisin, mut sit kun kevät tulee... Ei huh minkä kevätmasiksen aina saan. Ja nyt "yllättäen" heräs nää sairauspelot taas henkiin kun kevätaurinko rupesi paistamaan. Ehkä se johtuu siitä että syksyisin saa olla vähän niin kuin "piilossa". En osaa ollenkaan nauttia lähestyvästä kesästä koska ajattelen olevani kuolemansairas. Millään ei ole enää mitään väliä enkä pysty saamaan nautintoa enää mistään.

Välillä nää sairauspelot hälvenee mut tilalle tulee joku muu ahdistus. Pelkään esim. kuinka poikaystäväni varmasti jättää minut kohta tai joku läheiseni/ koirani kuolee. Jos joskus sattuu menemään hyvin niin hälytyskellot alkaa soimaan et hetkinen, ethän sä voi olla onnellinen! Ja alitajusesti kehittää taas jonkun ongelman itelleen, josta ahdistua. En kai jollain tapaa anna itseni olla onnellinen, en suo sitä itselleni. :/

Onko kellään ollut esim. tuollaista silmäoireilua kun mulla?? Kiva jos vastaisitte.
Voimia kaikille!!

 

Ja lisäys vielä oirelistaan:
- kylmät jalat ja kädet
Tuntuu kun veri ei kiertäisi kunnolla raajoissa..