ahdistuneisuuden fyysiset oireet
- Viestiketjun aloittaja syysomppu
- Ensimmäinen viesti
mä oon ite syöny nyt sertralin nimistä masennuslääkettä reilut kaks viikkoo.alussa oli ihan hirvee olo kaulaa ahisti ja sydän hakkas.enkä mä vieläkään oo päässy noista vaivoista kokonaan.kyllä ne muistuttaa itsestään joka päivä mutta selkeesti parempaan suuntaan on kuitenki menny =)
välillä tulee sellanen lievä paniikkikohtaus päälle ilman syytä niin että tulee taas pelko tukehtumisesta yms.
ne on tosi tosi ikäviä mutta ei onneksi enää niin voimakkaita ku vielä esim. joulun aikaan oli.kurkkuakaan ei kurista enää ihan yhtä paljon ku ennen mut vieläkin tulee joskus nielemis vaikeuksia.ne voi kyllä johtua ihan siitäkin että tarkkailen itseäni ihan liikaa varsinkin kun pitää nielaista vaikka lääke.oon kehittäny itelleni jonku pakkoajatushäiriön ku aina tarkkailen olotilojani :/
ei tosiaan kannata säikähtää kun lääkkeen aloituksen jälkeen olo on kamala.se kuuluu asiaan.tietenkin nekin on yksilöllisiä asioita kuten kaikki.kyllä se helpottaa vielä!
välillä tulee sellanen lievä paniikkikohtaus päälle ilman syytä niin että tulee taas pelko tukehtumisesta yms.
ne on tosi tosi ikäviä mutta ei onneksi enää niin voimakkaita ku vielä esim. joulun aikaan oli.kurkkuakaan ei kurista enää ihan yhtä paljon ku ennen mut vieläkin tulee joskus nielemis vaikeuksia.ne voi kyllä johtua ihan siitäkin että tarkkailen itseäni ihan liikaa varsinkin kun pitää nielaista vaikka lääke.oon kehittäny itelleni jonku pakkoajatushäiriön ku aina tarkkailen olotilojani :/ ei tosiaan kannata säikähtää kun lääkkeen aloituksen jälkeen olo on kamala.se kuuluu asiaan.tietenkin nekin on yksilöllisiä asioita kuten kaikki.kyllä se helpottaa vielä!
Keisari: mulla tosiaan helpotti pahimmat oireet viikossa eli maanantaina aloin syödä lääkettä ja seuraavana maanantaina olo oli selvästi helpommin "yllättäen". Siihen asti oli armotonta tykytystä ja ylihermostunut olotila . Meinasin monta kertaa jättää lääkityksen kesken mutta onneksi en jättänyt. Luulen, että kaikki nämä lääkkeet vaikuttavat samoin alussa...Mulla sivuvaikutuksia oli ekan viikon jälkeen lähinnä iltaisin eli toisen lääkkeen ottamisen jälkeen (tuli selvästi "liikaa" lääkettä). Pikkuhiljaa ne ovat jääneet pois. Kolme päivää sitten aloin ottamaan illallakin normaaliannoksen (mulla 10mg aamuin illoin tätä busparia).
Kyllä se kohta helpottaa! Usko siihen! Nyt mulla on mukavan tasainen olo eli se jatkuva jännitys ja hermostuneisuus on poissa. Ennen lääkettä mulla oli koko ajan sellainen paniikki olotila päällä, vaikka ei ollut mitään syytä eikä hätää. Silti vieläkin mulle saattaa tulla noita nielemisvaikeuksia, JOS tapahtuu jotain kurjaa. En viitsi mennä yksityiskohtiin mutta perheessä (ei tässä lähiperheessäni vaan laajemmassa) tapahtuu sellaista ikävää, joka hermostuttaa mua ja jos kuulen tästä asiasta, niin edelleen kiihdyn (ja sen jälkeen tulee tuota nielemisvaikeutta) mutta kiitos lääkkeen, se menee ohi eikä jää päälle. Ja mikä parasta: pystyn rentoutumaan!
Eli Kau: kyllä mullekin hermostuksen hetkellä edelleen saattaa tulla kuristusta tai nielemisvaikeutta, vaikka syön lääkettä, mutta nyt pysty yhdistämään sen suoraan hermostuneeseen olotilaan. Lääke ei siis vie tunteita mutta huolehtii siitä, että pystyn suhtautumaan rauhallisemmin enkä jää kiinni paniikkiolotilaan. Tuona "sivuvaikutusaikana" alussa sain kyllä paniikkikohtauksiakin.
Sekavaa. Tsemppiä kovasti!
. Meinasin monta kertaa jättää lääkityksen kesken mutta onneksi en jättänyt. Luulen, että kaikki nämä lääkkeet vaikuttavat samoin alussa...Mulla sivuvaikutuksia oli ekan viikon jälkeen lähinnä iltaisin eli toisen lääkkeen ottamisen jälkeen (tuli selvästi "liikaa" lääkettä). Pikkuhiljaa ne ovat jääneet pois. Kolme päivää sitten aloin ottamaan illallakin normaaliannoksen (mulla 10mg aamuin illoin tätä busparia). Kyllä se kohta helpottaa! Usko siihen! Nyt mulla on mukavan tasainen olo eli se jatkuva jännitys ja hermostuneisuus on poissa. Ennen lääkettä mulla oli koko ajan sellainen paniikki olotila päällä, vaikka ei ollut mitään syytä eikä hätää. Silti vieläkin mulle saattaa tulla noita nielemisvaikeuksia, JOS tapahtuu jotain kurjaa. En viitsi mennä yksityiskohtiin mutta perheessä (ei tässä lähiperheessäni vaan laajemmassa) tapahtuu sellaista ikävää, joka hermostuttaa mua ja jos kuulen tästä asiasta, niin edelleen kiihdyn (ja sen jälkeen tulee tuota nielemisvaikeutta) mutta kiitos lääkkeen, se menee ohi eikä jää päälle. Ja mikä parasta: pystyn rentoutumaan!
Eli Kau: kyllä mullekin hermostuksen hetkellä edelleen saattaa tulla kuristusta tai nielemisvaikeutta, vaikka syön lääkettä, mutta nyt pysty yhdistämään sen suoraan hermostuneeseen olotilaan. Lääke ei siis vie tunteita mutta huolehtii siitä, että pystyn suhtautumaan rauhallisemmin enkä jää kiinni paniikkiolotilaan. Tuona "sivuvaikutusaikana" alussa sain kyllä paniikkikohtauksiakin
.Sekavaa
. Tsemppiä kovasti!Huh, huh, aamulla kun herään on sykkeet 110 ei aivan 122, niin kuin tais kaulla olla kerran. Onneksi iltaa kohti syke tasoittuu. Mut mut...mulla on jatkuvasti jotain jännitettävää, saas nähdä miten mun käy. Maanantaina ois työhaastattelu!! Itse työhaastattelu ei pelota niinkään vaan se miten pärjään näiden niskojen kanssa jos vaikka saan työn!! Nyt on sellainen olo ollut pari viikkoa, et ois parempi ollut olla sairaslomalla tämä aika, olen ollut aika toimintakyvytön. Jos työn saan aion kertoa kaikille siellä näistä mun hankalista niskavaivoista, että ei tarvitse sitä sitten jännittää. Hainpa nyt kirjastosta rentoutus cd:t pari erilaista. Koetan urakalla nyt opetella rentoutumaan.
Juuri kun pääsin mainostamasta tehokasta lääkettäni, sattui muuan tapaus, jonka johdosta ahdistus taas pääsi vähän yllättämään. Sain viikolla yhtenä iltana ikäviä uutisia puhelimitse ja hermostuin. Eka yö meni valvoessa, toisena jo sain nukuttua mutta antakaas olla: kolmantena yönä, kun olin mielestäni jo rauhoittuneempi, iskivät tykytyskohtaukset . Lääke on pitänyt ne hyvin poissa mutta ei näemmä kuitenkaan silloin, kun iskee voimakas hermostustila . Tämä saattaa olla kyllä osittain hormonaalista kyllä myöskin, koska otsaani ilmestyi kamalan iso puberteettifinni :ashamed: . Aiemminkin on tuntunut siltä, että tämä ahdistuneisuuden "päällejääminen" ja hormonaaliset tekijät ovat jotenkin yhteydessä. Tänää sitten on asentoa vaihtaessa tullut niitä lisälyöntejä mutta ei tykytyksiä. Selkeästi kuitenkin taas kävi niin, että ensin ikävät asiat ja hermostuminen, sitten rauhoittuminen ja sitten yhtäkkiä fyysiset hermostuneisuusoireet vailla akuuttia syytä. On tää niin tätä. Harmittaa ja surettaa ja vaikka mitä mutta kyllä tämä tästä taas :headwall: . Ai niin ja noista aamusykkeistä: tänään oli mullakin aamulla tavallista korkeampi syke...
Keisari: nuo rentoutumis-CD:t ovat varmasti hyvä apu! Itse olen käynyt kerran viikossa rentoutusjumpassa (venytellään ja lopuksi rentoutusharjoitus). Siitä on paljon apua. Viimeksi konkreettisesti huomasin, että rentoutumisen kuluessa lakkasin tuntemasta sydämenlyönnit (joita liikaa muuten tarkkailen) eli syke rauhoittui huomattavasti. Nyt vain pitäisi onnistua rauhoittamaan itsensä.
. Lääke on pitänyt ne hyvin poissa mutta ei näemmä kuitenkaan silloin, kun iskee voimakas hermostustila . Tämä saattaa olla kyllä osittain hormonaalista kyllä myöskin, koska otsaani ilmestyi kamalan iso puberteettifinni :ashamed: . Aiemminkin on tuntunut siltä, että tämä ahdistuneisuuden "päällejääminen" ja hormonaaliset tekijät ovat jotenkin yhteydessä. Tänää sitten on asentoa vaihtaessa tullut niitä lisälyöntejä mutta ei tykytyksiä. Selkeästi kuitenkin taas kävi niin, että ensin ikävät asiat ja hermostuminen, sitten rauhoittuminen ja sitten yhtäkkiä fyysiset hermostuneisuusoireet vailla akuuttia syytä. On tää niin tätä. Harmittaa ja surettaa ja vaikka mitä mutta kyllä tämä tästä taas :headwall: . Ai niin ja noista aamusykkeistä: tänään oli mullakin aamulla tavallista korkeampi syke...Keisari: nuo rentoutumis-CD:t ovat varmasti hyvä apu! Itse olen käynyt kerran viikossa rentoutusjumpassa (venytellään ja lopuksi rentoutusharjoitus). Siitä on paljon apua. Viimeksi konkreettisesti huomasin, että rentoutumisen kuluessa lakkasin tuntemasta sydämenlyönnit (joita liikaa muuten tarkkailen) eli syke rauhoittui huomattavasti. Nyt vain pitäisi onnistua rauhoittamaan itsensä.
TätiHuoli: Voihan hitsi, kun tulee aina näitä ikäviä tapauksia! Niitä ei toivoisi kenellekään! Itse pelkään niitä jo etukäteen, vaikka mitään ei olisi edes tapahtumaisillaan. Aiemmin olen päässyt niistä paniikkioloista hyvin irti, mutta nyt ei olekaan enää niin helppoa taiteilla tämän niskan kanssa.
Kuuntelin ekan rentoutus cd:n, mutta eipä täällä kovin helposti pysty rentoutumaan, kun lapsilla kokoajan jotain asiaa. sitä ennen kävin hiihtämässä, oli vaikea lähteä. Hiihto sujui suht hyvin, mutta sen jälkeen iski tajuton päänsärky!!! :headwall: ja pyörrytti!!! :headwall:
No tää on nyt tätä!! Pakko pinnistellä!!
KYLLÄ ME VIELÄ TÄÄLTÄ TOIVUTAAN!! :heart: :hug:
Kuuntelin ekan rentoutus cd:n, mutta eipä täällä kovin helposti pysty rentoutumaan, kun lapsilla kokoajan jotain asiaa. sitä ennen kävin hiihtämässä, oli vaikea lähteä. Hiihto sujui suht hyvin, mutta sen jälkeen iski tajuton päänsärky!!! :headwall: ja pyörrytti!!! :headwall:
No tää on nyt tätä!! Pakko pinnistellä!!
KYLLÄ ME VIELÄ TÄÄLTÄ TOIVUTAAN!! :heart: :hug:
Miten olet voinut TätiHuoli? Entäs Kau, mitä sulle kuuluu?
Mulla 2 ekaa vkoa meni lääkkeen kanssa panikoidessa ihan täysillä. Nyt kolmas vko on sitten ollut sitä samaa panikointia mitä oli ennen lääkettä. Eli alkutilanteessa nyt, toivottavasti viikon päästä olisi jo positiivisia vaikutuksia näkyvissä.
Hieman helpotti, kun puhuin hyvän ystäväni kanssa näistä niskavaivoista. Tiedän, että hänelläkin on ollut huimausta ja niskakipuja ym. kauan aikaa sitten. Silloin en osannut häntä auttaa tai tukea tarpeeksi (omasta mielestäni) varmaankaan siksi koska en tiennyt miten pahana hänellä oli silloin tämä vaiva. Nyt kun juttelimme, ja kerroin, että olen ottanut mielialalääkkeet käyttöön, jotta saisin, niskakipuilu-kierteeni kuriin, hän kertoi, että joutui hänkin silloin aikoinaan syömään mielialalääkkeitä näihin vaivoihin ja niiden avulla sitten sai itsensä kuntoon pikkuhiljaa. Hän ei vain kehdannut meille silloin kertoa tästä.
Tuntuu hyvältä, että on joku tässä lähellä joka tietää tasan tarkkaan mitä helvettiä tämä on! Ei väheksy oireita, eikä sano, että otat vaan nyt itseäsi niskasta kiinni ja unohta ne niskat!! Kyllä se siitä!!!
Mulla 2 ekaa vkoa meni lääkkeen kanssa panikoidessa ihan täysillä. Nyt kolmas vko on sitten ollut sitä samaa panikointia mitä oli ennen lääkettä. Eli alkutilanteessa nyt, toivottavasti viikon päästä olisi jo positiivisia vaikutuksia näkyvissä.
Hieman helpotti, kun puhuin hyvän ystäväni kanssa näistä niskavaivoista. Tiedän, että hänelläkin on ollut huimausta ja niskakipuja ym. kauan aikaa sitten. Silloin en osannut häntä auttaa tai tukea tarpeeksi (omasta mielestäni) varmaankaan siksi koska en tiennyt miten pahana hänellä oli silloin tämä vaiva. Nyt kun juttelimme, ja kerroin, että olen ottanut mielialalääkkeet käyttöön, jotta saisin, niskakipuilu-kierteeni kuriin, hän kertoi, että joutui hänkin silloin aikoinaan syömään mielialalääkkeitä näihin vaivoihin ja niiden avulla sitten sai itsensä kuntoon pikkuhiljaa. Hän ei vain kehdannut meille silloin kertoa tästä.
Tuntuu hyvältä, että on joku tässä lähellä joka tietää tasan tarkkaan mitä helvettiä tämä on! Ei väheksy oireita, eikä sano, että otat vaan nyt itseäsi niskasta kiinni ja unohta ne niskat!! Kyllä se siitä!!!
hei
mulla on ollu tosi paska olo viime päivinä.kävin eilen päivystyksessä lääkärissäki ku tuntu niin pahalta.hukka reissuhan se oli taas kaippa sitä on vaan hullu.paniikkihäiriöstä se puhu tuokin lääkäri mutta arvaahan sen ku koneella lukee että syön mielialalääkkeitä.mulla on eilisestä asti puristanu kurkkua tosi paljon.vituttaa.välillä on voimat niin loppu ettei taho enää jaksaa.tää on ihan paskamaista.ja kun ei tiedä millon tää vihdoin loppuis.ei jaksa enää tätä ahistusta ja pelkäämistä sairauksista ja tukehtumisesta.loppuis jo tuo kaulan puristus.se tekee mut hulluksi kun en pysty enää muuta ajattelemaan.sertralin ei oo auttanu yhtään.syönköhän liian pientä annosta.annos on 25mg mutta kun isompi annos vie yö unet.
sori vuodatus...
mulla on ollu tosi paska olo viime päivinä.kävin eilen päivystyksessä lääkärissäki ku tuntu niin pahalta.hukka reissuhan se oli taas
kaippa sitä on vaan hullu.paniikkihäiriöstä se puhu tuokin lääkäri mutta arvaahan sen ku koneella lukee että syön mielialalääkkeitä.mulla on eilisestä asti puristanu kurkkua tosi paljon.vituttaa.välillä on voimat niin loppu ettei taho enää jaksaa.tää on ihan paskamaista.ja kun ei tiedä millon tää vihdoin loppuis.ei jaksa enää tätä ahistusta ja pelkäämistä sairauksista ja tukehtumisesta.loppuis jo tuo kaulan puristus.se tekee mut hulluksi kun en pysty enää muuta ajattelemaan.sertralin ei oo auttanu yhtään.syönköhän liian pientä annosta.annos on 25mg mutta kun isompi annos vie yö unet.sori vuodatus...
Täällä saa valittaa!! Voimia sulle! Kyllä tosiaan usko meinaa välillä loppua! Eipä tosiaankaan sulla ole lääke auttanut yhtään!! Katselin tietoja näistä lääkkeistä. Meillä ainakin on eri aineet vaikuttavina aineina lääkkeissä. Mulla on paroksetiini ja sulla on joku hydorksikloriniinaäfja?? en muista mikä??? Eihän ne lääkäritkään voi tietää mikä aine auttaa ketäkin!! Arvaamalla vain antavat jotain kokeiltavaksi!
Mut pakkohan sullekin on jotain apua löydyttävä, hulluksi tämä vaiva tekee jos ei mistään saa apua. Osaiskin unohtaa tän vaivan edes hetkeksi, mutta kun se ilmoittaa olemassaolostaan joka ikinen minuutti!!
Mut pakkohan sullekin on jotain apua löydyttävä, hulluksi tämä vaiva tekee jos ei mistään saa apua. Osaiskin unohtaa tän vaivan edes hetkeksi, mutta kun se ilmoittaa olemassaolostaan joka ikinen minuutti!!
Voihan hitsi Kau, pitäisköhän sun vaihtaa lääkettä? Olen kyllä aivan varma, että tuo sun kuristuksesi on samaa kuin mulla mutta lääke ei vaan jostain syystä tehoa. Eihän kaikki lääkkeet tehoa kaikkiin, eikös se niin mene? Mä muistan kyllä omat pahimmat kuristusajat ja tiedän, että se on tosi kamalaa. Ei voi edes ajatella, että se voisi olla jotain psyykkistä, kun se tunne on niin voimakas. Oletko käynyt lainkaan ihan kunnon psykiatrilla?? Mietin vain, että jos omalääkärisi ei tunne lääkkeitä tarpeeksi, ehkä erikoislääkäri osaisi sanoa, mitä kannattaa seuraavaksi kokeilla? Onhan tuo tosi ikävää kärsiä tuosta kuristuksesta koko ajan .
Mulla kuristus pysyy ahdistulääkkeellä poissa MUTTA jos jännitän jotain tiettyä asiaa, niin helposti alkaa tuntua taas se kuristus lievempänä ja tänään jopa ennen yhtä isoa luentoa (en yleensä luentojen pitoa jännitä yhtään) tuntui, että kurkku jotenkin kramppaa (siis supistelee) :/ . Te tiedätte, miten "hulluja" nää oireet voi olla...Mutta tahdon tällä sanoa sitä, että lääke auttaa mulla siihen, että tuo ei jää päälle mutta silti tiukassa paikassa tunnetta voi hetkellisesti tulla...Nyt pystyn suhtautumaan siihen rauhallisemmin ja toivoisin kyllä, että sullekin löytyisi se oikea lääke!!
Sullapa Keisari on nuo lääkkeet kanssa aika tiukkoja, kun noin pitkään kestää sivuvaikutukset mutta olen kyllä kuullut, että se on ihan normaalia! Joissain tosiaan voi kestää pitkäänkin ennen kuin "oikea" vaikutus alkaa. Hyvä sentään, että on parempaan suuntaan menossa!
Niin ja vielä pitää sanomani 8tää kuuluis oikeasti tuonne niskaketjuun...), että mulla istumatyö koneella näyttää todellakin aiheuttavan sekä ahdistusta että kummia muita oireita. Olen nyt muutamana sellaisena päivänä, jolloin olen joutunut tekemään paljon töitä stressaavalla aikataululla, huomannut, että sen jälkeen tulee paitsi se "sisäinen tärinä", myös henkisesti ahdistavampi olo jne. Yhdistän sen jotenkin tuohon kallonpohjaan...En osaa istua oikein...tai unohdan oikean asennon aina ja sitten alan riiputtaa päätä taaksepäin. En nyt itse stressaa oireista mutta huomiona vain, että todellakin nuo niskavaivat näyttävät provosoivan noita ahdistustilojakin (no toki nuo niskan ja kaulan alueen lihakset ovat lähekkäin, joten ihmekös tuo...).
.Mulla kuristus pysyy ahdistulääkkeellä poissa MUTTA jos jännitän jotain tiettyä asiaa, niin helposti alkaa tuntua taas se kuristus lievempänä ja tänään jopa ennen yhtä isoa luentoa (en yleensä luentojen pitoa jännitä yhtään) tuntui, että kurkku jotenkin kramppaa (siis supistelee) :/ . Te tiedätte, miten "hulluja" nää oireet voi olla...Mutta tahdon tällä sanoa sitä, että lääke auttaa mulla siihen, että tuo ei jää päälle mutta silti tiukassa paikassa tunnetta voi hetkellisesti tulla...Nyt pystyn suhtautumaan siihen rauhallisemmin ja toivoisin kyllä, että sullekin löytyisi se oikea lääke!!
Sullapa Keisari on nuo lääkkeet kanssa aika tiukkoja, kun noin pitkään kestää sivuvaikutukset mutta olen kyllä kuullut, että se on ihan normaalia! Joissain tosiaan voi kestää pitkäänkin ennen kuin "oikea" vaikutus alkaa. Hyvä sentään, että on parempaan suuntaan menossa!
Niin ja vielä pitää sanomani 8tää kuuluis oikeasti tuonne niskaketjuun...), että mulla istumatyö koneella näyttää todellakin aiheuttavan sekä ahdistusta että kummia muita oireita. Olen nyt muutamana sellaisena päivänä, jolloin olen joutunut tekemään paljon töitä stressaavalla aikataululla, huomannut, että sen jälkeen tulee paitsi se "sisäinen tärinä", myös henkisesti ahdistavampi olo jne. Yhdistän sen jotenkin tuohon kallonpohjaan...En osaa istua oikein...tai unohdan oikean asennon aina ja sitten alan riiputtaa päätä taaksepäin
. En nyt itse stressaa oireista mutta huomiona vain, että todellakin nuo niskavaivat näyttävät provosoivan noita ahdistustilojakin (no toki nuo niskan ja kaulan alueen lihakset ovat lähekkäin, joten ihmekös tuo...).Saanko liittyä mukaan?
On ollut "ihanaa" lukea teidän kertomuksia sillä samastuin niihin täysin. Mulla diagonstoisiin vuosi sitten masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja pakko-ajatukset. Aloitin Seronilin vuosi sitten, mutta lopetin sen raskauduttani. Oireet alkoivat aika pian uudestaan, mutta sinnittelin koko raskauden ajan ja odotin vaan koko ajan, että saisin aloittaa Seronilin uudestaan kun vauva olisi syntynyt ja hieman kasvanut.
Oireita on päivittäin ja todellakin 24h, eli en voi normaalisti edes 5min päivässä :'(
mm. jännittyneet ja kipeät lihakset, tension neck jatkuvana ja kroonisena
pelko vakavasta sairaudesta esim. sydänkohtaus
kuristavaa tunnetta kaulalla, nielemisvaikeuksia
itseään tarkkailua, mittaan pulssiani vähän väliä ja monta kertaa päivässä
mikään ei kiinnosta tai huvita, en jaksa tehdä mitään, kaikki pakkopullaa
en saa nautintoa enää mistää (tämä raskasta kun kaksi pientä lasta jotka mun elämän valo ja ennen nautin kaikesta pienestä ja nyt en MISTÄÄN)
24h kestävä huimaus tai keinutus joka haittaa ihan normaalia kävelyä
päivittäiset paniikkikohtaukset
näköhäiriöt, en saa kohdistettua katsettani, kamalaa ajaa autoa kun en tahdo nähdä missä tie menee
tärinää
lihasheikkoutta
pelkoa yms yms eli hyvin moninaisia ja rankkoja oireita johon ei esim. mikään rauhoittava kohtauslääke kuten Opamox auta.
Olen ravannut kaikki mahdolliseti lääkärit läpi ja mitään vikaa ei löydy, hieronnasta, omt-hieronnasta, kiropraktikosta, fysioterapiasta ei ole ollut apua kun ahdistus pahentaa lihasoireita...Olen siis suuressa pattitilanteessa!
Aloitin uudestaan pari viikkoa Seronilin suurin odotuksin, tiesin että nyt saan kärsimykselleni apua ja olo oli positiivinen jo siitä! Odotin kun kuuta nousevaa että ekat viikot olisivat ohitse ja sitten kaikki menisi parempaan suuntaan. Mies odotti myös, koska onhan se hänellekin rankkaa kun vaimo pelkää koko ajan ja ei ole oma itsensä.
Kuitenkin 4. päivää lääkityksen aloittamisesta sain jonkun näköisen ihoreaktion (punaista läikkää rinnassani joka kesti n. tunnin) ja jouduin lääkärin määräyksestä lopettamaan lääkkeen, vaikka syytä tähän ei ole pystytty yhdistämään Seroniliin. Romahdin aivan totaalisesti tästä ja masennuin kahta enemmän. Tilanteeni on siis että kärsin vakavasti näistä moninaisista oireista, olen kaukana omasta itsestäni, en pysty elämään näin ja hoitamaan lapsia ja en saa lääkettä!!!
Haluaisin aloittaa Cipralexin, mutta lääkärini ovat epävarmoja uskallanko koska jos se Seronilin iho-oire olikin allergiaa niin saattaa tulla ristireaktio toisen Ssri ryhmän lääkkeestä, eli periaatteessa voisin pahimmassa tapauksessa saada anafylaktisen shokin tai sitten se ei ollut allergiaa ja en saa mitään! Eli joudun, nuori ihminen elämään näin koko loppuelämäni tai ottamaan riskin jossa voin pahimmassa tapauksessa kuolla!
Mulla on erittäin rankkoja asioita tapahtunut elämäni aikana, olen ollut vahva ja en käsitellyt niitä silloin kun olivat ajankohtaisia joten lasten syntymän jälkeen kaikki nousi pintaan. Näiden traumaattisten tapahtuminen johdosta musta on tullut tällainen ja olenkin käynyt terapiassa jo vuoden, ilman apua. Lääkitys on aino pelastukseni ja jos en niitä voi syödä, en jaksa elää näin. :'(
On ollut "ihanaa" lukea teidän kertomuksia sillä samastuin niihin täysin. Mulla diagonstoisiin vuosi sitten masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja pakko-ajatukset. Aloitin Seronilin vuosi sitten, mutta lopetin sen raskauduttani. Oireet alkoivat aika pian uudestaan, mutta sinnittelin koko raskauden ajan ja odotin vaan koko ajan, että saisin aloittaa Seronilin uudestaan kun vauva olisi syntynyt ja hieman kasvanut.
Oireita on päivittäin ja todellakin 24h, eli en voi normaalisti edes 5min päivässä :'(
mm. jännittyneet ja kipeät lihakset, tension neck jatkuvana ja kroonisena
pelko vakavasta sairaudesta esim. sydänkohtaus
kuristavaa tunnetta kaulalla, nielemisvaikeuksia
itseään tarkkailua, mittaan pulssiani vähän väliä ja monta kertaa päivässä
mikään ei kiinnosta tai huvita, en jaksa tehdä mitään, kaikki pakkopullaa
en saa nautintoa enää mistää (tämä raskasta kun kaksi pientä lasta jotka mun elämän valo ja ennen nautin kaikesta pienestä ja nyt en MISTÄÄN)
24h kestävä huimaus tai keinutus joka haittaa ihan normaalia kävelyä
päivittäiset paniikkikohtaukset
näköhäiriöt, en saa kohdistettua katsettani, kamalaa ajaa autoa kun en tahdo nähdä missä tie menee
tärinää
lihasheikkoutta
pelkoa yms yms eli hyvin moninaisia ja rankkoja oireita johon ei esim. mikään rauhoittava kohtauslääke kuten Opamox auta.
Olen ravannut kaikki mahdolliseti lääkärit läpi ja mitään vikaa ei löydy, hieronnasta, omt-hieronnasta, kiropraktikosta, fysioterapiasta ei ole ollut apua kun ahdistus pahentaa lihasoireita...Olen siis suuressa pattitilanteessa!
Aloitin uudestaan pari viikkoa Seronilin suurin odotuksin, tiesin että nyt saan kärsimykselleni apua ja olo oli positiivinen jo siitä! Odotin kun kuuta nousevaa että ekat viikot olisivat ohitse ja sitten kaikki menisi parempaan suuntaan. Mies odotti myös, koska onhan se hänellekin rankkaa kun vaimo pelkää koko ajan ja ei ole oma itsensä.
Kuitenkin 4. päivää lääkityksen aloittamisesta sain jonkun näköisen ihoreaktion (punaista läikkää rinnassani joka kesti n. tunnin) ja jouduin lääkärin määräyksestä lopettamaan lääkkeen, vaikka syytä tähän ei ole pystytty yhdistämään Seroniliin. Romahdin aivan totaalisesti tästä ja masennuin kahta enemmän. Tilanteeni on siis että kärsin vakavasti näistä moninaisista oireista, olen kaukana omasta itsestäni, en pysty elämään näin ja hoitamaan lapsia ja en saa lääkettä!!!
Haluaisin aloittaa Cipralexin, mutta lääkärini ovat epävarmoja uskallanko koska jos se Seronilin iho-oire olikin allergiaa niin saattaa tulla ristireaktio toisen Ssri ryhmän lääkkeestä, eli periaatteessa voisin pahimmassa tapauksessa saada anafylaktisen shokin tai sitten se ei ollut allergiaa ja en saa mitään! Eli joudun, nuori ihminen elämään näin koko loppuelämäni tai ottamaan riskin jossa voin pahimmassa tapauksessa kuolla!
Mulla on erittäin rankkoja asioita tapahtunut elämäni aikana, olen ollut vahva ja en käsitellyt niitä silloin kun olivat ajankohtaisia joten lasten syntymän jälkeen kaikki nousi pintaan. Näiden traumaattisten tapahtuminen johdosta musta on tullut tällainen ja olenkin käynyt terapiassa jo vuoden, ilman apua. Lääkitys on aino pelastukseni ja jos en niitä voi syödä, en jaksa elää näin. :'(
Vanessa 73 =) tarinasi oli kuin omani. Olen kolmen lapsen mamma, ja huimaukset/keinutuksen tunne/ep'vakauden tunne 24h ja viikkoja on minulle tuttua. ja paniikkiolot ja kohtaukset my;s. on tutkittu terkkarilla, yksityissektorilla. tammikuussa tehtiin kallon magneettikuva,poissuljettiin kasvaimet yms. sain puhtaat paperit :flower: omt on tehnyt hartioille ihanaa,mutta keinuttava olo jatkuu! Ahdistus on kauheata,ja pahentaa huimausta. rentoutuminen ja uni on ajoittain auttanut oloani *hetkeksi*mutta tuntuu, ettei kohtalotovereita ole muita. joskus jopa luulen kaiken olevan psyykkist oireilua. olen syntynyt kanssa 1973 =)
Hoh hoijaa taas tää alkaa.Olikin kuukausi ihan seesteistä aikaa. Viime viikolla kävin lääkärissä kuulemassa tuloksia, kun kk sitten oli semmoinen rintakipu/ahdistuskohtaus. Syytä siihen ei löydetty ja tulosten mukaan kaikki ok.Lääkärikin tuumas, että "sinulla on kaikki ihan hyvin". Mutta kun ei ole.
Tänään olin lasten kanssa kaupassa ja yht äkkiä tuli sellainen "huimaushurahdus" ja siitä sitten johdannaisena sydämen tykytys, hikoilu ja paniikki "äkkiä ulos" ennen kuin kupsahdan. Poika ihmetteli, että mikäköhän kiire mutsille tuli. Helpotti hieman kun päästiin ulos, mutta nyt sitten alkoi tämä kropan kyttäily :headwall:
Yritin etsiä yhtäläisyyksiä kuukauden takaiseen "kohtaukseen" ja ylläri pylläri....menkat. Voikohan hormonit aiheuttaa moisia tykytyksiä.hikoiluja,huimauksia,pahoinvointia jne.???
Oletteko muut huomanneet vastaavaa?
Tänään olin lasten kanssa kaupassa ja yht äkkiä tuli sellainen "huimaushurahdus" ja siitä sitten johdannaisena sydämen tykytys, hikoilu ja paniikki "äkkiä ulos" ennen kuin kupsahdan. Poika ihmetteli, että mikäköhän kiire mutsille tuli. Helpotti hieman kun päästiin ulos, mutta nyt sitten alkoi tämä kropan kyttäily :headwall:
Yritin etsiä yhtäläisyyksiä kuukauden takaiseen "kohtaukseen" ja ylläri pylläri....menkat. Voikohan hormonit aiheuttaa moisia tykytyksiä.hikoiluja,huimauksia,pahoinvointia jne.???
Oletteko muut huomanneet vastaavaa?
Moikka!
Täällä olisi kanssa yksi 7kk pojan äiti joka on pojan syntymän jälkeen kärsinyt ahdituksen oireista lähes 24/7.Pahinta tilanteessa on ettei mieheni ymmärrä ongelmaani.
Mulla oireet on päänsärkyä,puutumisia,jatkuvaa itsensä tarkkailua(just luin että muutkin testaavat esim.pulssiaan jatkuvasti tai löytävät itsestään uusia mahdollisia sairauksia..niin teen minäkin),huimaus,niskajännitys yms.
Oon käynyt juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan luona ja syön masennuslääkettä.Tilanne oli pahimmillaan joulun jälkeen ja siitä nyt ollaan hieman menty parempaan suuntaan.
Elän jatkuvassa pelossa että minulle tapahtuu jotain!Yhdessä paiheessa en uskaltanut yhtään olla yksin kotona lapsen kanssa vaan panikoin koko ajan.
Nyt illat ovat pahimpia.
Mielessäni on myös kuolema päivittäin.Sairaanhoitaja sanoi että kesään mennessäolo kyllä helpottuu lääkkeiden myötä mutten jaksaisi odottaa.Olo on kuin hulluksi olisin tulossa ja en tästä monille kehtaa edes puhua.
Tätä palstaa lukiessani olo helpottui hieman kun huomasin monien muidenkin kärsivän samasta.
Täällä olisi kanssa yksi 7kk pojan äiti joka on pojan syntymän jälkeen kärsinyt ahdituksen oireista lähes 24/7.Pahinta tilanteessa on ettei mieheni ymmärrä ongelmaani.
Mulla oireet on päänsärkyä,puutumisia,jatkuvaa itsensä tarkkailua(just luin että muutkin testaavat esim.pulssiaan jatkuvasti tai löytävät itsestään uusia mahdollisia sairauksia..niin teen minäkin),huimaus,niskajännitys yms.
Oon käynyt juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan luona ja syön masennuslääkettä.Tilanne oli pahimmillaan joulun jälkeen ja siitä nyt ollaan hieman menty parempaan suuntaan.
Elän jatkuvassa pelossa että minulle tapahtuu jotain!Yhdessä paiheessa en uskaltanut yhtään olla yksin kotona lapsen kanssa vaan panikoin koko ajan.
Nyt illat ovat pahimpia.
Mielessäni on myös kuolema päivittäin.Sairaanhoitaja sanoi että kesään mennessäolo kyllä helpottuu lääkkeiden myötä mutten jaksaisi odottaa.Olo on kuin hulluksi olisin tulossa ja en tästä monille kehtaa edes puhua.
Tätä palstaa lukiessani olo helpottui hieman kun huomasin monien muidenkin kärsivän samasta.
Ihana huomata, että ei ole ainoa. Mulla nyt rv.6+3 ja paniikkikohtaukset ovat okapäiväisiä... herään aamulla pahoinvointiin, joka muuttuu pahaksi rintaa puristavaksi paniikkikohtaukseksi. Olen nyt muutaman kerran ottanut opamoxin ja olen sen turvin sitten saanut hetken nukuttua. Mutta tämä on hirveää, kun menee koko odotus kohta ihan sivusuun jos tällänen jatkuu. Käyn terapiassa, mutta se ei näihin auta. Syön cipralexiä 20mg/vrk
Hei kaikki uudet ja vanhat. Nuusku: olen yhdistänyt ahdistuksen myös kuukautiskiertoon...eli loppukierto on hankalaa . (kuten nyt....). Silloin mulla tulee myös lisälyöntejä yms. mutta myös ihan sellaista henkist ahdistumista enemmän, uni on huonoa yms. Mun mielestä nämä kaikki on pahentuneet nyt kolmannen lapsen jälkeen...ja esiintyivät tietyllä tavalla jo raskauden aikana...Tuli jo mieleen vaihdevuodet mutta olen vasta vähän päälle 30 :headwall: .
Mies houkutteli mut katsomaan Ganesia ja valvoin liian pitkään. Seurauksena yliväsymys eikä uni tule :headwall: . Olen niin huono uninen (vaikka syön nyt ahdistuslääkettäkin pienellä annostuksella), että en saisi yhtään "pelleillä" nukkumisen kanssa :/.
Ja tosiaan uudet palstailijat: nuo oireenne kuulostavat myös minustakin hyvin hyvin tutuilta....Toivottavasti teitäkin löhduttaa havaita, että meitä on muitakin. Nyt yritän itse kömpiä nukkumaan...
. (kuten nyt....). Silloin mulla tulee myös lisälyöntejä yms. mutta myös ihan sellaista henkist ahdistumista enemmän, uni on huonoa yms. Mun mielestä nämä kaikki on pahentuneet nyt kolmannen lapsen jälkeen...ja esiintyivät tietyllä tavalla jo raskauden aikana...Tuli jo mieleen vaihdevuodet mutta olen vasta vähän päälle 30 :headwall: . Mies houkutteli mut katsomaan Ganesia ja valvoin liian pitkään. Seurauksena yliväsymys eikä uni tule :headwall: . Olen niin huono uninen (vaikka syön nyt ahdistuslääkettäkin pienellä annostuksella), että en saisi yhtään "pelleillä" nukkumisen kanssa :/.
Ja tosiaan uudet palstailijat: nuo oireenne kuulostavat myös minustakin hyvin hyvin tutuilta....Toivottavasti teitäkin löhduttaa havaita, että meitä on muitakin
. Nyt yritän itse kömpiä nukkumaan...Mullakin tää alkoi valvomisesta kun meidän vauva on tosi huono nukkumaan.Se valvotti kaks viikkoa niin että herättiin puolen tunnin välein.
Sitten olin itse niin yliväsynyt etten saanut unta päivällä enkä yöllä.Valvoin kuukauden putkeen ennen kuin tajusin pyytää apua.Nukkumisesta oli tullut pakkotilanne ja aina sänkyyn mennessä sain kauheita paniikkikohtauksia.Nukahtamislääkkeistä ei ollut apua.Sitten aloitettiin masennuslääkkeet joilla on rauhoittava vaikutus ja alkoi unikin pikkuhiljaa tulla.
Nyt vauvamme on taas alkanut valvottaa..ilmeisesti hampaiden tulon takia..ja mua pelottaakin että meneekö tää taas siihen samaan etten nuku koskaan.
Miten teidän miehenne suhtautuu ahdistukseenne?
Sitten olin itse niin yliväsynyt etten saanut unta päivällä enkä yöllä.Valvoin kuukauden putkeen ennen kuin tajusin pyytää apua.Nukkumisesta oli tullut pakkotilanne ja aina sänkyyn mennessä sain kauheita paniikkikohtauksia.Nukahtamislääkkeistä ei ollut apua.Sitten aloitettiin masennuslääkkeet joilla on rauhoittava vaikutus ja alkoi unikin pikkuhiljaa tulla.
Nyt vauvamme on taas alkanut valvottaa..ilmeisesti hampaiden tulon takia..ja mua pelottaakin että meneekö tää taas siihen samaan etten nuku koskaan.
Miten teidän miehenne suhtautuu ahdistukseenne?
Minulla ei oikeastaan ole muita oireita kuin rytmihäiriöt, mutta ne ovatkin sitä kiusallisempia. Ne alkoivat viime lokakuussa, jolloin pääsivät niin pahaksi että sain kaksi viikkoa sairaslomaa. Minulla on kohta 3 v poika, 13 v ja 18 v tytöt ja teen kokopäivätyötä. Luulenpa että stressi ja varmasti osaksi hormonaalisetkin seikat saivat ne aikaan silloin ensimmäisellä kerralla. No, sain Propralia jota yhä käytän säännöllisesti, yksi 40 mg päivässä onneksi riitttää. Oireita on ollut aika vähän mutta kuukautisia ennen ja jos on kovasti stressiä, ne alkavat taas. Päivällä tuntuu aika harvoin, lähinnä muljahduksia, huimauksen tunnetta yms. Mutta auta armias kun menee nukkumaan ja koettaa rauhoittua alkaa tykytys, välillä tosi tiheästi tykyttää, ei pysty millään rauhoittumaan, tai sitten hyppii kurkussa, niinkuin viime yönäkin. Nukahdin n. 2 aikaan. Ja se kurkussa hyppiminenkin kestää melko kauan, ei mitään ohimenevää, eikä siinä todella pysty nukkumaan. Sain silloin sairasloman yhteydessä Diapameja laukaisemaan pahimman stressin, ja niistä olikin apua. Olen käyttänyt niitä todella vähän, mutta nyt tällä viikolla uni ei ole ilman puolikasta Diapamia tullut. Ne on aika mietoja, 5 mg. Mutta kertokaahan onko kokemusta vastaavasta, onko mitään muuta lääkettä, kotikonstia tms. saada ne rauhoittumaan ? Tosi rasittavaa kun voimat vaan vähenee huonosti nukuttujen öiden jälkeen ja on työ ja perhe hoidettavana !
Kativaani: en olekaan huomannut viestiäsi aiemmin...olen tainnut käväistä viime aikoina vain tuolla jännitysniska-ketjussa enkä sielläkään kovin ahkerasti...vähän kiireistä (=liian kiireistä). Mulla nuo ahdistuskaudet on olleet sellaista neljän kuukauden luokkaa yleensä, en ihan tarkkaan muista. Mutta esim. rytmihäiriöitä mulla on "aina" siten, että hormonaaliset tekijät saa aikanaa lisälyöntejä ja stressi yms. tykytyksiä. Ne molemmat lisää ahdistusta, joka sitten taas lisää rytmihäiriöitä :O. Noidankehä...
Uusi ahdistunut täällä :wave: Siis mulla on varmasti tämä ja paniikkihäiriö siihen lisäksi!
-huimaa 24/7,
-joskus kauheita paniikkitunteita tulee myös kotona,
-lihakset on niska-hartiaseudulla ihan jumissa vaikka hierojalla käyn 2 x vkossa ( tai hieroja käy meillä ),
-en pysty ajaan autolla,kun tulee heti niin paniikkiolo;oksettaa,henkeä ahdistaa,pyörryttää,
-joinain iltoina nukkumaan kun käydään,niin vaikka tuntuu että väsyttää ja kohta nukahdan,niin ei mene pitkään,kun ei nukuta yhtään ja kun koitan pään laittaa tyynyyn,niin heti säikähdän kuin jotain,eli ilm.jotain paniikkiin liittyen ja sitten olen tunnustellut pulssia,niin sydän hakkaa tiheästi ( ihan niinkuin paniikissa olis )Sitten olen siirtynyt sohvalle katsomaan telkkaria,niin sinne sitten nukahdan kyllä alle 5 min Saisko siinä sitten jo muuta ajateltavaa,kenties..
-Ja joinain öinä olen myös havahtunut siihen,kun tuntuu että tukehtuu tai siis ettei saa henkeä.Muutaman kerran kun tiheästi vetäisee happea,ja laittaa pään tyynyyn,niin nukahtaa kuitenkin alta aikayksikön Ei kylläkään hauskaa..
En tiedä onko näillä yhteyksiä kahvinjuontiin,eli jos on illalla/iltapuoleen juonut kupillisen. Näitä yöoireita ei onneks tule joka yö:|
Ja miksi en ole mennyt lääkäriin? Mua pelottaa jo etukäteen niiden lääkkeiden sivuvaikutukset ja kun oireet kerran pahenee pariksi viikoksi lääkkeiden aloituksen jälkeen,ja ehkä mua sit nolottaa mennä lääkäriin :'( Tyhmää ajatella noin,mutta totta se on!
Nii ja tuleeko muuten kaikille noita rytmihäiriöitä? Kun mulla niitä ei ole ollut tai sit en oo niitä tuntenut :/ Vai onko ne just noita mistä kerroin :ashamed:
-huimaa 24/7,
-joskus kauheita paniikkitunteita tulee myös kotona,
-lihakset on niska-hartiaseudulla ihan jumissa vaikka hierojalla käyn 2 x vkossa ( tai hieroja käy meillä ),
-en pysty ajaan autolla,kun tulee heti niin paniikkiolo;oksettaa,henkeä ahdistaa,pyörryttää,
-joinain iltoina nukkumaan kun käydään,niin vaikka tuntuu että väsyttää ja kohta nukahdan,niin ei mene pitkään,kun ei nukuta yhtään ja kun koitan pään laittaa tyynyyn,niin heti säikähdän kuin jotain,eli ilm.jotain paniikkiin liittyen ja sitten olen tunnustellut pulssia,niin sydän hakkaa tiheästi ( ihan niinkuin paniikissa olis )Sitten olen siirtynyt sohvalle katsomaan telkkaria,niin sinne sitten nukahdan kyllä alle 5 min
Saisko siinä sitten jo muuta ajateltavaa,kenties..-Ja joinain öinä olen myös havahtunut siihen,kun tuntuu että tukehtuu tai siis ettei saa henkeä.Muutaman kerran kun tiheästi vetäisee happea,ja laittaa pään tyynyyn,niin nukahtaa kuitenkin alta aikayksikön
Ei kylläkään hauskaa..En tiedä onko näillä yhteyksiä kahvinjuontiin,eli jos on illalla/iltapuoleen juonut kupillisen. Näitä yöoireita ei onneks tule joka yö:|
Ja miksi en ole mennyt lääkäriin? Mua pelottaa jo etukäteen niiden lääkkeiden sivuvaikutukset ja kun oireet kerran pahenee pariksi viikoksi lääkkeiden aloituksen jälkeen,ja ehkä mua sit nolottaa mennä lääkäriin :'( Tyhmää ajatella noin,mutta totta se on!
Nii ja tuleeko muuten kaikille noita rytmihäiriöitä? Kun mulla niitä ei ole ollut tai sit en oo niitä tuntenut :/ Vai onko ne just noita mistä kerroin :ashamed:
Hei vaan kaikki!
Oli "ihanaa" löytää tällainen ketju ja huomata etten ole ainoa "hullu", joka pelkää menettävänsä elämänsä hallinnan. Olen 2,5-vuotiaan tytön äiti. Jäin yksinhuoltajaksi viime elokuussa. Tytön isä ei enää huolehdi lapsesta ollenkaan. Olen täysin yksin Yhteisen omistusasunnon myyntikään ei onnistu, kun exäni ei siihen suostu. Hän asuu siellä uuden naisensa kanssa. Minä lähdin koska elimme lapsen kanssa arkea kahdestaan, mies pelasi ja vkonloput lähti kavereitten kanssa dokaamaan. Hän myös oli henkisesti sekä fyysisesti väkivaltainen minua kohtaan.
Olen kärsinyt kuoleman pelosta ja sairauksien pelosta pikkutytöstä asti. Juossut lääkärissä tuon tuosta. Yksi lääkäri totesi joskus että kansioni terveyskeskuksessa on yhtä paksu kun 80-vuotiaan mummon. Sydäntutkimukset tehty ja verikokeita otettu. Röntgeneissä juostu. Astmalääkitys päällä, mutta ei varsinaista diagnoosia. Oireita siis on, mutta mitään elimellistä vikaa ei ole todettu.
Ahdistus vaan lisääntyy. Välillä on ollut parempia jaksoja. Nyt tammikuussa sairastin keuhkokuumeen ja sen aiheuttaman hengenahdistuksen takia on ehkä ahdistukseni lisääntynyt. Alkoi muistihäiriöt, huimaus, lihasnytkähdykset, epätodellinen olo, itkukohtaukset, kurkkua kuristaa jne.
Nyt terkkarilääkäri aloitti mulle viime viikon ti sepram 10mg josta otan vasta puolikkaan. Maha on sekaisin, ahdistus vaan lisääntynyt, nään ahdistavia unia ja rintaa ja kurkkua painaa niin ettei henki meinaa kulkea. Niin ja selän lihakset kipeenä!
Olipas oikein valitusvirsi
Olen niin kyllätynyt tähän kaikkeen :headwall: MILLOIN tämä helpottaa??
Pelkään tulevani hulluksi ja menettäväni lapseni :'( Olen niin väsy etten tiedä miten jaksan olla yksin tytön kanssa pahimpina hetkinä. :'(
Oli "ihanaa" löytää tällainen ketju ja huomata etten ole ainoa "hullu", joka pelkää menettävänsä elämänsä hallinnan. Olen 2,5-vuotiaan tytön äiti. Jäin yksinhuoltajaksi viime elokuussa. Tytön isä ei enää huolehdi lapsesta ollenkaan. Olen täysin yksin
Yhteisen omistusasunnon myyntikään ei onnistu, kun exäni ei siihen suostu. Hän asuu siellä uuden naisensa kanssa. Minä lähdin koska elimme lapsen kanssa arkea kahdestaan, mies pelasi ja vkonloput lähti kavereitten kanssa dokaamaan. Hän myös oli henkisesti sekä fyysisesti väkivaltainen minua kohtaan. Olen kärsinyt kuoleman pelosta ja sairauksien pelosta pikkutytöstä asti. Juossut lääkärissä tuon tuosta. Yksi lääkäri totesi joskus että kansioni terveyskeskuksessa on yhtä paksu kun 80-vuotiaan mummon. Sydäntutkimukset tehty ja verikokeita otettu. Röntgeneissä juostu. Astmalääkitys päällä, mutta ei varsinaista diagnoosia. Oireita siis on, mutta mitään elimellistä vikaa ei ole todettu.
Ahdistus vaan lisääntyy. Välillä on ollut parempia jaksoja. Nyt tammikuussa sairastin keuhkokuumeen ja sen aiheuttaman hengenahdistuksen takia on ehkä ahdistukseni lisääntynyt. Alkoi muistihäiriöt, huimaus, lihasnytkähdykset, epätodellinen olo, itkukohtaukset, kurkkua kuristaa jne.
Nyt terkkarilääkäri aloitti mulle viime viikon ti sepram 10mg josta otan vasta puolikkaan. Maha on sekaisin, ahdistus vaan lisääntynyt, nään ahdistavia unia ja rintaa ja kurkkua painaa niin ettei henki meinaa kulkea. Niin ja selän lihakset kipeenä!
Olipas oikein valitusvirsi
Olen niin kyllätynyt tähän kaikkeen :headwall: MILLOIN tämä helpottaa??
Pelkään tulevani hulluksi ja menettäväni lapseni :'( Olen niin väsy etten tiedä miten jaksan olla yksin tytön kanssa pahimpina hetkinä. :'(
Tänään lapsen neuvolareissulla sen tein;
Kun th kysyi ensin,että mitä kuuluu,kerroin että mua masentaa,ahdistaa ja mä panikoin aivan sairaasti! Otti vakavasti asian ja varasi mulle neuvolalääkärille ajan torstaiksi ja antoi psyk.sh:n ja psykologin numeron,joille mun pitää soittaa ja varata aika.
Mutta entäpä jos en uskallakaan aloittaa noita lääkkeitä,joita tod.näk.saan jo torstaina? :ashamed:
Mutta sanoin myös siitä,että teen mitä vain,jotta saisin elää vapaampaa ja parempaa elämää,kun alle 30v olen vielä :'(
Kun th kysyi ensin,että mitä kuuluu,kerroin että mua masentaa,ahdistaa ja mä panikoin aivan sairaasti! Otti vakavasti asian ja varasi mulle neuvolalääkärille ajan torstaiksi ja antoi psyk.sh:n ja psykologin numeron,joille mun pitää soittaa ja varata aika.
Mutta entäpä jos en uskallakaan aloittaa noita lääkkeitä,joita tod.näk.saan jo torstaina? :ashamed:
Mutta sanoin myös siitä,että teen mitä vain,jotta saisin elää vapaampaa ja parempaa elämää,kun alle 30v olen vielä :'(