Ahdistaa

[Mia]

"Copy-paste" tälle palstalle koska tuolla "Sinkun elämää" -palstalla on aika hiljaista. Tällaista sinne kirjoitin ja toivoisin teiltä palautetta.

Hei kaikille! Elämäni on alkanut ahdistaa, joten ajattelin purkaa syitä siihen tänne.

Olen kolmekymppinen nainen. Elin avoliitossa monta vuotta, kunnes jossain vaiheessa tunteet kuolivat ja päätimme erota n. puoli vuotta sitten. Oikeastaan olin jo pitkän aikaa sitten käynyt eron läpi ja viimeinen niitti tuntui lähinnä vapauttavalta.

Olen sittemmin opetellut elämään yksin: minulla on oma kiva koti, hyviä ystäviä ja haastava työ. Kaikki muut palat ovat kohdallaan, mutta olen alkanut vähitellen ahdistua siitä, että oikeasti haluaisin hyvän elämänkumppanin ja perheen. Tässä ei ole kyse biologisen kellon kilkattamisesta vaan enemmänkin siitä, että olen vakavasti miettinyt, mitä elämältäni haluaisin.

Nyt olen alkanut ahdistua valtavasti: mitä jos en tapaakaan sellaista miestä, jonka kanssa haluan elää ja joka haluaa elää minun kanssani. Entä jos jäänkin yksin? En ole millään tapaa ollut epätoivoinen aiemmin, mutta nyt ahdistus on päässyt kasvamaan. En tapaa "varteenotettavia" (ts. ei-parisuhteessa olevia, fiksuja ja luotettavia) miehiä missään! Ystäväni ovat kaikki naimisissa ja tehtailevat lapsia, työpaikallani en aio alkaa sotkeutua mihinkään ei-ammatilliseen, Helsingin keskustassa ei noin vaan aleta jutella lenkkipoluilla tai marketeissa, ystävät eivät halua lähteä yöelämään enkä yksinkään oikein viitsisi baareissa roikkua.

Olen siis aika ahdistunut enkä oikein tiedä, miten tästä kannattaisi edetä. Kommentoikaa vapaasti!

 

[deittinetti]

Laita ilmotus nettiin, jos kaipaat seuraa - ihan oikeasti siellä on hyviäkin miehiä, et ole ainut joka on tuossa samaisessa tilanteessa. Elämä heittelee ja ihmiset eroavat mutta onneksi löytävät myös uuden ihmisen vierelleen! Tsemppiä

 

[Inhorealisti1]

Minäkään en luottaisi lenkkipolkuun. Jos et halua etsiä ravintolasta, niin entäs sitten netistä?

 

[Mia]

Kiitos vastauksistanne!

Aloin jotenkin arkailla kun kävin yhdellä - taisi olla Sinkut.net -palstalla ja katselin ilmoituksia. Se tuntui jotenkin epämääräiseltä ja -toivoiselta, mutta minun pitää varmaankin ryhdistäytyä.

Olisiko teillä ehdotuksia, mikä nettisivu olisi paras kun haluaisin tosimielellä tutustua itseni ikäiseen, miel. akateemiseen ja ennen muuta vapaaseen mieheen?

 

[jessi]

Sinkut. net ei ole kovin hyvä, mutta kokeilepa citydeittiä. Siellä haetaan aikapaljon pelkkää seksiseuraa, mutta joukossa on ihan kelvolllisen näköisiä ilmoituksia jopa tositarkoituksella etsiville. Seksiseuran hakijat voivat olla kanssa hyviä tyyppejä, ainakin suorasukaisia ja varmasti ihan tavallisia miehiä, mutta yleensä ovat varattuja.
Ehkä helpompi jos katsoo myös niitä kuvattomia ilmoituksia, niin ei tule liikaa valikoitua tiedostamatta nenän muodon ja sellaisten takia, kun ei ne nettikuvat kuitenkaan kovin selkeitä ole.

Olet muuten ap, siinä mielessä vaaravyöhykkeellä, että alat olla paniikissa, ja tunnetusti epätoivoinen nainen ei oikein menesty miesmarkkinoilla, joten älä anna minkään paniikin vallata itseäsi.

Tuosta se nimittäin lähtee se alamäki pikkuhiljaa:

Eli ensin on vaatimuksena ikä, akateemisuus ja vapaus.

Ok, ei se mitään. Mutta ei mene kauaa kun lista alkaa paisua:

Pituus, hiustenväri, rahapussi, huumorintajun tietynlaiset vivahteet, juuri oikeanlainen ajatusmaailma, jne.joka aina vaikeuttaa asiaa.

Ja muista ottaa huomioon, että itse pitää olla fiksu ja huumorintajuinen ja rehellinen, mutta toisesta niitä asioita ei voi täysin tietää. Varmaan tiedätkin sen kun olet kuitenkin seurustellut ennenkin.

Mutta se on jännä ilmiö tässä maailmassa:
Yleensä (huom: yleensä) mitä sinkumpi ja vaativampi nainen on, sitä todennäköisemmin hän eräänä päivänä löytää "täydellisen miehen", ja lemppaa tavikset elämästään. Kuitenkin yleensä se mr. täydellinen, eli täydellisen huum. tajuinen, ok.näköinen, akateeminen, toimeentuleva, käytöstavoiltaan korkeatasoinen supermies osoittautuu tdelliseksi kusipääksi, jolloin vaativa sinkkunainen saakin entistä pahemmin näpeilleen. Ja siitä alkaa kierre, itsekunnioituksen laskeminen ja siirtyminen vaativasta naisesta alistuvaan, esim. väkivaltaiseen tai muuten alistavaan ja inhottavaan miessuhteeseen.

 

[jessi]

Ja lisäksi vinkkinä, että ei kannata jäädä niihin deittisivuihin jumittamaan, tai valita sieltä vain yhtä tai kahta miestä joihin pettyä.Mitä useimmin tapaat miehen kuin miehen, sitä todennäköisempää on että heidän joukossaan on se oikea.
Liika valikoivuus voi siinäkin osoittautua kohtalokkaaksi.

Ja etsi siihen deittailuun samalla hyviä ohjeita, kuten kuinka taata turvallisuus ja kuinka pitää takaportti auki ja niin edelleen.

 

[k]

juu, ja huomattakoon:
Mitä rehellisempi, huumorintajuisempi ja akateemisempi se ilmoituksen mies on, niin sitä tosikkomaisempi, valehtelevampi ja tyhmmempi se mies oikeasti on.
Yleensä jos on pakko erikseen mainita olevansa huum.tajuinen rehellinen mahtava ja upea, niin ihmisessä on jotain mätää. Normaali ihminen ei kuvittele itsestään liikoja.

 

[Mia]

Kiitos vinkeistä!

Olen samaa mieltä siitä, että epätoivoisuus loistaa kaukaa On pakko myöntää, etten jaksa epätoivoisia miehiä ja yritän itsekin kovasti olla lähtemättä sille linjalle. Nyt vain on ahdistus päällä ja halusin sitä tänne purkaa.

En missään nimessä ole etsimässä "täydellistä" miestä, mutta olen kuitenkin sitä mieltä että samankaltaiset luonteenpiirteet, kiinnostuksenkohteet ja koulutukset ovat tärkeitä tekijöitä onnistuneessa parisuhteessa. Ja todella tärkeää minulle on se, etten hukkaa aikaani varattuihin.

Onko muilla vielä lisää vinkkejä? Kiitos edellisille!