Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Kotimaan adoptiosta sen verran että se on varmasti ihan kannatettava vaihtoehto niille jotka siihen kelpaavat ja ketkä haluavat vauva-ajan kokea. Kriteereitähän ei ole muita kuin nuori ikä (mielellään reippaasti alle 40) normaali toimeentulo ja tahaton lapsettomuus, mutta tietenkin oman alueesi työntekijät osaavat sanoa kuinka paljon lapsia vapautuu alueellasi (Etelä-Suomessa tietenkin eniten) ja millaisia ammatteja jne suositaan (bioäitihän saa vaikuttaa siihen millaiseen perheeseen lapsensa haluaa luovuttaa). Kotimaan adoptio-odotushan voi vaihdella suurestikin, joku voi saada lapsen parissa vuodessa ja joku odottaa 5 ja joku ei saa koskaan, mutta nyt kun kv-puolella odotusajat ovat pidentyneet melkeimpä jokaisessa kontaktissa niin voi hyvinkin olla että kotimaan adoptio tapahtuu nopeammin kuin kv... Aikaisemmin saattoi sanoa että kv-adoptio oli varmempi tapa saada lapsi, mutta nyt ei enää sitäkään voi pitää varmana.
Liisa34, kristillisyys ei ole kovin suuri asia, ainoastaan pari kontaktia vaativat sitä eli Interpedian Etelä-Afrikka ja Pelan Filippiinit. Lapsettomille varmasti löytyy sopiva kontakti.

 

Kiitos Trallalaa.

Me varmastikin ainakin iän puolesta päästäisiin tuohon kotimaiseen adoptioon.

Osaatko sanoa, millaisilla taustoilla lapset usein ovat? Ovatko vauvat usien kovin sairaita, alkoholisti-/huumeäitien lapsia? Voivatko adoptiovanhemmat antaa jotain "kriteerietä" lapsesta, kuten esim. kv-adoptiossa on erikseen special need -lapset ?

Tosi rumasti sanottu, mutta ymmärtänette pointin. Kiitos taas tiedonjyvistä!

 

Hei Tytti82, me olemme kv-puolelle suuntautumassa joten en hirveän yksityiskohtaisesti tiedä kotimaan prosessia, toivottavasti joku kotimaan odottaja pystyy vastaamaan sulle tarkemmin. Mutta ymmärtääkseni kotimaan vauvat ovat usein joko ongelmaäitien (alkoholi-, huume-, mielenterveysongelmat) tai nuorten äitien luovuttamia. Olen ollut siinä käsityksessä että suurin osa on kuitenkin "terveitä", heittomerkeissä sen vuoksi että täysin tervettä lastahan kukaan ei voi taata, ei biologisestakaan, ja terveen lapsen mahdolliset ongelmat voivat tulla esille vasta kouluiässä oppimisvaikeuksina tms. Osa päihdeongelmaisistakin pystyy esim korvaushoitojen avulla olemaan vahingoittamatta lasta raskausaikana (osa tietenkään ei) eli huumeäidin lapsikaan ei välttämättä ole sairas. Mutta uskoisin että adoptiovanhemmat saavat esittää toivomuksia lapsen suhteen samaan tapaan kun kv-puolellakin, koska kaikki eivät varmasti ole valmiita adoptoimaan vaikkapa FAS-lasta. Näitä juttuja saa ja pitääkin miettiä, kv-puolellahan tehdään ihan raksi ruutuun lista mitä sairauksia on valmis hyväksymään lapselleen.

 

Kiitos Trallalaa taas kovasti!

 

Valitettavasti en osaa kovin hyvin noihin kysymyksiin vastata, kun ne ovat pitkälti niitä itseäkin mietityttäviä kysymyksiä.

Sen verran kohdemaista että tosiaan Filippiinit ja Etelä-Afrikka eivät sovi uskontoon kuulumattomille. Muissa ei tietääkseni ole välttämätöntä tarvetta uskonnolle, mutta osa arvostaa uskontoon kristilliseen kirkkoon kuuluvia. Meillä mies siis ei kuulu kirkkoon...

Kotimaan adoptioon tulevat ovat useimmiten nuorilta äideiltä (saattaa olla päihdeongelmia), jotka haluavat lapselleen paremman elämän kuin itse voivat tarjota. Vaatimuksena on nuori ikä (reilusti alle 40 kun neuvonta aloitetaan) ja tosiaan "normaali" toimeentulo, sekä suht. vakituinen työtilanne. Niin ja lapsettomuustaustaisia suositaan. Odotusaikaa on mahdoton määritellä. Ilmeisesti useimmiten n. 5 vuotta, joskus kuulee nopeistakin tapauksista, mutta kaikki halukkaat eivät saa lasta kotimaasta lainkaan.

Me emme olleet tätä oikeastaan harkinneet vaihtoehtona lainkaan, mutta neuvoja tuntui olevan vahvasti sitä mieltä että meidän kannattaa sitä harkita. Joten mietimme oliko hänen ehdotuksellaan joku syvempi merkitys, kun itse ensin tämän vaihtoehdon lähes kokonaan "teilasimme".

Tytti82: Me siirryimme aikanaan adoptioon lapsettomuushoitojen menetysten ajamina. Muutamalle maalle esim. masennus on este adoptiolle ja suoraan sanoen pelkäsin vahvasti masentuvani, jos vielä jatkaisimme hoitoja (takana 4 keskenmenoa). Realistisesti ajateltuina päätimme siirtyä adoptioon kun meillä on vielä siihen mahdollisuus...

 

Hei taas ja kiitos Mari-Elli vastuksestasi.

Meillä on siis myös lapsettomuustausta ja takana kaksi keskenmenoa, toinen alkanut luomuna ja toinen ivf:n avustuksella. Olisin itse valmis siirtymään adoptioon heti, mutta mies haluaa, että yritämme ensin kaikki mahdolliset keinot saada bologisia jälkeläisiä ja sitten on valmis adptioon. Tavallaan itsekin haluan yritää ivf:t, mutta koska olen ottanut keskenmenot niin raskaasti, niin pelkään seuraavan mahdollisen keskenmenon ajavan minut vielä syvepään masennukseen. Olen myös lukenut tuosta, että masennusdiagnoosi voi estää adoption ja pelkään, että meille käy juuri niin.

Mutta koska emme ole aktiivisia adoption suhteen vielä, niin jättäydyn taas taustalle ja toivotan teille kaikille jaksamista kevääseen. Luesekelen teidän mietteitänne aina silloin tällöin.

Halauksin, Tytti

 

Sen verran vielä lisäilen muitten vastauksiin, että myös Kenia toivoo hakijoilta kristillisiä arvoja.

 

Onnea rina82!

Kiitos kaikille selvennyksestä eli PeLa ei myy neuvontaa suoraan adoptiota haluaville vaan aina mennään kaupungin jonon kautta. Asumme siis Helsingissä eli jono on pitkä. Nyt välipäivinä adoptioyksikössä oltiin lomalla, mutta soitan heti maanantaina. Millainen proseduuri jonoon ilmoittautuminen on? Vai riittääkö pelkkä soitto?

Päätöksemme jättää lapsettomuushoidot "kokematta" on murenemassa ja kokeilemme varmaan lääketieteen keinoja, kunnes pääsemme adoptioneuvontaan. Mikäli hoidot kohdallamme ovat edes mahdollisia.

Kustannuksista sen verran, että adoption kustannuksethan tulevat suurilta osin maksettaviksi vasta prosessin loppupuolella, eikö? Eli ehdimme säästää uudelleen, vaikka nyt "tuhlaisimmekin" yksityisen puolen lapsettomuushoitoihin.

Muut tahattoman lapsettomuuden kautta adoptioon päätyneet: Millaisia prosesseja te olette käyneet läpi näitä asioita miettiessänne ja päättäessänne? Olisi niin ihana pystyä ajattelemaan, että adoptio on meitä varten ja jos ei adoptiolasta löydy, niin hoivaamme tukilapsia sekä sisarusten ja ystävien lapsia. Toistaiseksi mulla on kuitenkin jonkinlainen pakkomielle siitä, että "kaikki konstit on kokeiltava".

Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille!! Paljon on ehtinyt tapahtua täällä ihmisille ja uusia on tullut, viimeisimmän käyntini jälkeen.

Tuohon Liisan kysymykseen: Olemme tahattomasti lapsettomia ja joitakin hoitoja olemme käyneet läpi. Aluksi oli olo, että ihan oikeasti sitä haluaisi kokeilla kaikki keinot. Varsinkin mies sitä halusi. Itse olen ollut jo teinistä asti sitä mieltä, että haluan adoptiolapsen. Sillä erolla, että ajattelin tekeväni liudan biologisiakin lapsia. Edelleen mielessäni käy välillä, että haluaisin olla joskus raskaana. Se tapahtuu, jos niin on tarkoitus. On pakko uskoa näin. Nyt kuitenkin olemme neuvossa kotimaiseen adoptioon ja sijaisvanhemmiksi.
Itse en ymärrä sanontaa, että puretaan hoiva viettiä kummilapsiin tai kavereitten lapsiin. Miksi näin pitäisi olla, että "tyydytään" hoivaamaan vain toisten lapsia. Miksi me emme voi kokea olevamme perhe? Olen kyllä ylpeä omista kummilapsistani ja rakastan heitä paljon, mutta eivät ne korvaa omia lapsia (bio-, adoptiolapsia) Nämä on tietysti vain omat mielipiteeni ja toivon todella, että toiveeni omasta lapsesta toteutuu. Luulen tietäväni, että jos emme kokeile kaikkia vaihtoehtoja ja mieti itsellemme sitä oikeaa ratkaisua saada lapsia, niin olen vanhana hyvin katkera lapseton vanhus. Se riski on kuitenkin otettava, ettei niitä lapsia kuitenkaan saa keinoista ja yrityksistä huolimatta....

Tämän asian kanssa taistelen joka päivä. Mietin, mikä on tämän kaiken tarkoitus, mikä on meidän kohtalo, miksi me käymme tämän kaikki läpi, mikä on meille se oikea ratkaisu ja mitä voisimme vielä tehdä...
Tällähetkellä kotimainen adoptioa tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta ja sijaisvanhemmuus tulee hyvänä kakkosena... Hoitojakaan emme ole ihan täysin vielä haudanneet, vaikka ne olivat niin raskaita. Kummasti aika kultaa muistot ja toivo alkaa nostamaan päätään. Kuitenkaan tällähetkellä ei ole henkisiäresursseja lähteä tuota hoitorumbaa uudestaan, vaan keskitymme adopitioneuvontaan.

 

Hei kaikille, olen aina silloin tällöin täällä seikkaillut viestejänne lukemassa. Sen verran taustoistani että meillä on kolmevuotias adoptiolapsi kotimaasta :heart: . Häntä odotimme melkein neljä vuotta.

Kotimaan adoption lapsista oman tietämykseni mukaan: Mutta ymmärtääkseni kotimaan vauvat ovat usein joko ongelmaäitien (alkoholi-, huume-, mielenterveysongelmat) tai nuorten äitien luovuttamia. Ei pidä täysin paikaansa; bioäidit ovat nuorista sinne 40 vuotiaisiin eikä läheskään aina päihdeongelmaisia. Päihdeongelmien määrä on tietysti nousussa, kuten kaikilla muillakin elämän aloilla. Olen ollut siinä käsityksessä että suurin osa on kuitenkin "terveitä", heittomerkeissä sen vuoksi että täysin tervettä lastahan kukaan ei voi taata, ei biologisestakaan, ja terveen lapsen mahdolliset ongelmat voivat tulla esille vasta kouluiässä oppimisvaikeuksina tms. Tämä pitää paikkansa. Jonkin verran erityisseurantaa voi olla alkuvaiheessa (ennenkuin lapsi luovutetaan adoptioon) jos tiedossa on päihdekäyttöä.

Toivottavasti näistä oli apua, yritän valstailla muihinkin kysymyksiin jos on vielä mielessä.

Kotimaan adoptioon tulevat ovat useimmiten nuorilta äideiltä (saattaa olla päihdeongelmia), jotka haluavat lapselleen paremman elämän kuin itse voivat tarjota. Vaatimuksena on nuori ikä (reilusti alle 40 kun neuvonta aloitetaan) ja tosiaan "normaali" toimeentulo, sekä suht. vakituinen työtilanne. Niin ja lapsettomuustaustaisia suositaan. Odotusaikaa on mahdoton määritellä. Tämä pitää paikkansa, mitään erityistä ei vaadita.

Osaatko sanoa, millaisilla taustoilla lapset usein ovat? Ovatko vauvat usien kovin sairaita, alkoholisti-/huumeäitien lapsia? Voivatko adoptiovanhemmat antaa jotain "kriteerietä" lapsesta, kuten esim. kv-adoptiossa on erikseen special need -lapset ?
Vauvat ovat pääsääntöisesti terveitä. "Special needs" lapset menevät usein toisiksi lapsiksi, jos ei perhe ehdottomasti halua myös ensimmäiseksi. Odottavilta kysytään mielipiteitä erilaisista sairauksista. Mekin ilmoitimme toivomamme mahdollisimman tervettä lasta.

 

Katsoitteko tässä taannoin Inhimillistä tekijää, vai mikä se ohjelma nyt oli, jossa puhuttiin hylkäämisestä. Siinä haastateltavina oli yksi adoptoitu nainen, sijaiskoti-biokoti-lastenkoti-pompottelussa ollut mies ja itse sijaisäiti ja sijaisperheitä kouluttava nainen. Hyvä ohjelma. Antoi paljon ajattelemisen aihetta ja valmiuksia toivottavasti tulevaan adoptioon.

 

Siis, olin sokea! Tuosta ohjelmasta oli jo joku vinkannut aikaisemmin :headwall:

 

:attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn:

Huomatkaa tänään:
Tosi tarina: Kelvolliset vanhemmat Ykköseltä klo 20. Dokumentti pariskunnasta, joka adoptoi Kiinasta 3-vuotiaan tytön.

:attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn:

 

Me emme kokeneet Venäjän byrokratiaa kovinkaan pahana. Etenimme paperi paperilta, eikä edes yritetty ajatella onko tässäkään paperissa mitään järkeä. Päätettiin että on helpompi kun tehdään vaan kuten sanotaan Tietysti sekin kun ei ole muita kokemuksia ei voi verrata. Toisaalta Venäjälle ei tarvi vaikkapa suosituskirjeitä jotka minusta taas tuntuu tosi korneilta ja typeriltä, kuka tahansa voi kirjoittaa mitä ylistyspuheita tahansa. Pelan sivuilla on tiedote viime vuodelta jossa kerrotaan pois vedetyistä lapsiesityksistä sekä hyvin sairaista lapsista joista perheet ovat joutuneet kieltäytymään. Nämä on varmaan ne rankimmat jutut Venäjällä, lapsiesitys ei ole totta ennen katsomismatkaa ja senkin jälkeen saa jännittää ja pelätä vielä omia lääkärintarkistuksia tai sitä että jokin Venäläinen perhe saakin lapsen.

Pelasta olen minäkin montaa mieltä, mutta Venäjän puolella kaikki oli järjestetty paremmin kuin hyvin. Ihana kuski haki, sosiaalityöntekijä ja tulkki mukana, mitään ei tarvinnut tehdä ominpäin.

En tiedä miksi aina puhutaan että Venäjältä tulleilla lapsilla on pahimmat traumat ja psyykkiset ongelmat lastenkotitaustan vuoksi. Oisi mielenkiintoista kuulla joku asiantuntijan kommentteja tähän. Käsittääkseni Kiinasta tulleilla lapsilla on usein myös lastenkotitausta, ovatkohan lastenkodit siellä kehittyneempiä? Lastenkotitaustan kyllä huomaa tässä arkielämässä ihan päivittäin, mutta nopeasti lapsi myös "eheytyy'" ja muuttuu.

KaisaKaarina

 

Hesan Etelä-Afrikan kontaktin kautta ei kristillisyydestä kyselty mitään. Abbankaan kohdalla se ei kai ole ihan niin ehdotonta, kun annetaan ymmärtää.

Venäjän kohdalla vanhempien pitää olla tosi terveitä eli ei mitään diagnooseja saisi olla. Se on ainakin tärkeää.

Uskoisin että kotimaan adoptio voi olla jatkossa jopa nopeampi kuin kv-adoptio. Ehkä jopa varmempi.

Nopeita ajatuksia :=). Eilinen dokumentti oli hyvä!!

 

Kyllä Abba on tarkka vanhempien kristillisyydestä. Toisin sanoen kirkkoon kuulumisesta, mikään superaktiivinen seurakuntalainen ei tarvitse olla, vaikka katsovat sen plussaksi.

Katsoin juuri areenalta tuon Kelvolliset vanhemmat. Todella hyvä ohjelma! Tippa tuli linssiin kun saivat tyttönsä, ja ne ensipäivät lapsen kanssa, voi. Meidän esikoinenkin liimaantui telkkarin eteen sillä sekunnilla kun tajusi, että siinä kerrotaan adoptiosta. Olisi kuulemma vielä perään pitänyt katsoa Palnan tyttäret. Poikahan oli kovasti ihastunut Deviin viime keväänä... :heart:

Omalla kohdallani tästä odotuksesta tekee jännittävän sekin, että meillä on jo nuo kaksi veljestä. Heille on jo itsestään selvää, että heille on tulossa sisarus adoption kautta. Heille sisaruksen saapuminen ei ole 'jos', se on 'kun'. Miten pitkä odotus pienillä onkaan edessä! Ja mitä sitten, jos odotus jostain syystä keskeytyy? Mitä vain voi tapahtua, ja itselleni odotus on vielä vaan (itsepuolustukseksi ehkä?) hyvin suuri 'jos'.

 

Katsoin Areenasta tuon Kelvolliset vanhemmat -dokumentin. Oli todella koskettava ja toi pintaan kaikenlaisia tuntemuksia. Katsokaa ihmeessä kaikki!

 

PIISAMI:Laitoin yv:tä :attn:

 

Hei vaan kaikki uudet ja vanhat kaverit! Eipä ole ollut aikoihin mitään kerrottavaa, kun projekti on junnannut paikoillaan miltei vuoden (neuvoja vaihtui). Mutta vihdoinkin on jotain mukavaa odotettavaa ja kerrottavaa, sillä pääsemme jatkamaan neuvontaa tämän kuun puolenvälin jälkeen!!! Nyt toivon tietenkin, että saisimme tänä vuonna neuvonnan loppuun ja lisäksi vielä lautakunnan luvan. Se olisi mahtavaa!

Hyvää vuotta adoptiotaipaleella itse kullekin!

 

Seeliaaaaa, kansio täynnä!!

 

Kiitos, tyhjentelin posteja =)

 

Moi!
Meillä odotellaan lautakunnan päätöstä, joka toivottavasti kolahtaa maaliskuussa tai viimeistään nyt huhtikuussa postilaatikkoon! Olemme kovasti pohtineet viimeaikoina Kolumbiaa maavaihtoehtoina. Tietääkö kukaan, Tampereen seudulta tai lähipaikoista psykologia, joka tekisi maanvaatimat testit hakijoille? Soittelinkin jo muutamaan paikkaan, mutta vielä ei tärpännyt. Täytyy jatkaa etsiskelyä, mutta helpottaisi jos joku tietäisi jonkun...ja vaikka laittaisi YV:tä.

 

^ siis mitä testejä Kolumbia vaatii? En ole kuullutkaan. Osaako joku kertoa tarkemmin?

 

Siis jokin persoonallisuustesti on kyseessä. Muistaakseni jokin muukin maa vaatii.

 

Kansku, laitoin sulle yv:tä. Ja toivottavasti lupa tulee pikana, teilläkin on jo takana riittävästi odotusta täällä Suomen päässä.


Myrtti-Manna, jotkut maat vaativat maahan lähtevien papereiden mukana hakijoista psykologin lausunnon. Kolumbia ilmeisesti hieman "löysemmän" ja Filiippiinit uusien tiukentuneiden kriteerien mukaan erittäin kattavan testipatteriston. En tiedä, vaatiko joku muu maa lisäksi?

 

KIITOS Onnia viestistä!