Adoption hidastumisesta. Ikävä kyllä kyse ei taida olla siitä, että adoptioon vapaita lapsia olisi yleisesti ottaen vähemmän, vaan että yleinen ilmapiiri maissa, jotka antavat lapsia kv-adoptioon, on muuttunut adoptiolle kielteisemmäksi. Hienoahan se on, mitä useammat lapset saavat vanhemmat oman kulttuurinsa piiristä, tai että avustustoimet tehoavat niin hyvin, että lapset voivat jäädä jopa omaan sukuunsa. Mutta itse uskon, että laajemmassa mittakaavassa kyse on ennen kaikkea kv-adoption muuttumisesta "noloksi". Näin erityisesti Kiinan ja Intian tapauksissa.
Tänään olen ärtynyt. Aina puhutaan siitä, miten kohdemaissa kaikki venyy ja muuttuu ja on "mañana". Onko täällä Suomen päässä oikeasti asiat yhtään sen paremmin? Maksamme itsemme kipeäksi siitä, että meitä pyöritellään sokkona byrokratian koukeroissa ja silitetään meidän päätämme lässytyksellä, vaikka kaipaamme vain tietoa. Edes jotain. Ja ihan turha tulla sanomaan, ettei voi tietää mitään. Mitä muuta toimintaa voi pyörittää niin, että tarjoaa asiakkailleen jatkuvasti ei-mitään? Ihan kuin me olisimme lapsia, joita pitää suojella pettymyksiltä. Systeemin onneksi meidät on peloteltu "mitä vain voi tapahtua" -matralla niin säikyiksi, ettemme me uskalla vaatia itsellemme edes perusoikeuksia. Sitähän voisi vaikka suututtaa jonkun tärkeän. :attn: