Surullista tuo Thaimaan osittainen sulkeutuminen.. Luin juuri Somaly Mamin kirjan, jossa hän kertoo oman selviytymistarinansa tyttökaupan kynsistä ja perustamansa järjestön kamppailusta mafiaa vastaan.. kirjasta löytyy osa syy siihen,miksi Thaimaasta tulee enimmäkseen poikia adoptioon.. tytöistä perheet saa 10-50dollaria,kun myyvät .. SUUTUTTAA NIIN PALJON! Eikä isokenkäisiä voisi vähempää kiinnostaa..esim usassa laitetaan päivässä huumeiden vastaiseen työhön yhtä paljon, kuin ihmiskaupan vastaiseen laitetaan vuodessa! http://www.somaly.org/
Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.
- Viestiketjun aloittaja Johanna72
- Ensimmäinen viesti
Mulle tuli ihan kamalan paha mieli tuosta tiedosta, että Thaimaa ei ota tänä vuonna vastaan hakemuksia. Varmasti monissa kodeissa on ollut suuri suru tuon takia. Olisi hirveätä saada tuollainen ilmoitus vaikka siinä tilanteessa, että olisi saanut luvan 2009 vuoden puolella, mutta joutunut jäädä odottamaan vuoden 2010 kiintiötä. Ihan hirveä ajatus ja kyllä lämpimiä ajatuksia lähettelin niille perheille, joilla thaimaa olisi valittu kontaktiksi.
Mulla on pieni pelko persuuksissa, että koko tämä adoptiotouhu menee kokoajan vaikeammaksi. Olen melko varma, että adoptioprosessi muuttuu radikaalisti muutaman vuoden sisällä, kun kaikkien maiden hakuajat venyy ja paukkuu. Enkä usko, että prosessi muuttuu ainakaan parempaan suuntaan. Pelkään, että silloin kun meille asia tulee ajankohtaiseksi, niin koko adoptiomahdollisuutta ei ole enää edes olemassa...
Täytyy vaan uskoa, että tämä maailma yht'äkkiä muuttuu oikeudenmukaiseksi ja kaikki lasta haluavat saavat pienokaisen ja kaikki maailman lapset hyvän kodin :heart:
Mulla on pieni pelko persuuksissa, että koko tämä adoptiotouhu menee kokoajan vaikeammaksi. Olen melko varma, että adoptioprosessi muuttuu radikaalisti muutaman vuoden sisällä, kun kaikkien maiden hakuajat venyy ja paukkuu. Enkä usko, että prosessi muuttuu ainakaan parempaan suuntaan. Pelkään, että silloin kun meille asia tulee ajankohtaiseksi, niin koko adoptiomahdollisuutta ei ole enää edes olemassa...
Täytyy vaan uskoa, että tämä maailma yht'äkkiä muuttuu oikeudenmukaiseksi ja kaikki lasta haluavat saavat pienokaisen ja kaikki maailman lapset hyvän kodin :heart:
Adoptioprosessi on tosiaan muuttunut ja muuttuu. Adoptiovapaita lapsia kyllä on edelleenkin, ja uskon että on jatkossakin, mutta ei niinkään niitä pieniä ja terveitä. Esim. Etiopiasta n. 5-6 vuotiaan lapsen voi saada tosi nopeasti tai monesta maasta hepatiittiB:tä sairastaville lapsille tarvitaan koteja. Adoptiprosessi on pitkä ja siihen kannattaa lähteä avoimin mielin esim. maatoiveet tai ikätoiveet koskien lasta voi joutua matkalla vaihtamaan moneen kertaan. Meilläkin ehdittiin mielikuvissa käydä jo vaikka millä mantereilla 
.
.Hyvää Ystävänpäivää :flower: Kaikille ja samalla myös terveisiä auringosta! Kolmen viikon loma -ja nettipimento- on takana ja täällä yritän päästä kartalle, että mitä kaikkea maailmalla on tapahtunut. Ikävä kuulla, että Thaimaakin on nyt niin ruuhkautunut, että DSDW ei anna tälle vuodelle kiintiöitä. Entistä kiitollisempi täytyy olla viime vuoden uskomattomasta tuuristamme saada kiintiöpaikka. Jälleen kerran mielettömän paljon kiitoksia vinkin antajille, jos he sattuvat tätä lueskelemaan :wave:
Ja jatkankin tästä Teidän kaikkien kuulumisien lukemista. Hienoa, että keskustelu on ollut viime aikoina niin vireää.
Röönin perään vielä huutelisin! Toivottavasti ehtisit joskus kirjoitella kuulumisianne, vaikka yv:nä?
Ja jatkankin tästä Teidän kaikkien kuulumisien lukemista. Hienoa, että keskustelu on ollut viime aikoina niin vireää.
Röönin perään vielä huutelisin! Toivottavasti ehtisit joskus kirjoitella kuulumisianne, vaikka yv:nä?
Ihanan aurinkoista ystävänpäivää kaikille! :heart: Päivittäin olen käynyt täällä lukemassa toisten kuulumisia, mutta kun omalla kohdalla asiat ei juuri nyt etene mihinkään, niin laiskistuu kommentoimaan... :ashamed: Nyt kuitenkin muutama rivi, kun kerran joku varta vasten kyselee. Kiitos Johanna! Meillä siis tilanne se, että huhtikuussa saatiin lupa ja sen jälkeen ei sitten mitään ole tapahtunutkaan. Odotellaan edelleen, että päästäisiin laittamaan papereita Venäjän puolelle. Pelan puolelta kehottivat kyselemään tilannetta uudelleen siinä vaiheessa, kun vuosi luvan saamisesta tulee täyteen. Ehtinee siis tulla kymmenen vuotta täyteen tätä "odotusta" ennen kuin lopulta ollaan oikea perhe. Joulukuussa tosiaan tulee kymmenen vuotta siitä, kun alettiin toivoa perheenlisäystä. Paljon on mahtunut matkaan toivoa ja epätoivoa, uskoa ja kyyneleitä, ja vaikka nytkin junnataan paikallaan, niin ollaan kuitenkin lähempänä kuin koskaan sitä onnen täyttymistä. Kaikella on tarkoituksensa, niin kai se on, joten se pikkuinen tulee osaksi perhettämme juuri silloin, kun on sen aika. Sen jälkeen kasvatellaan perhettä sitten sijaislapsien kautta, jos ja kun esikoinen on siihen valmis.
Tässäpä näitä meidän kuulumisia ja tuntemuksia tällä hetkellä. Nyt ystävänpäivätouhuihin!! :hug:
Tässäpä näitä meidän kuulumisia ja tuntemuksia tällä hetkellä. Nyt ystävänpäivätouhuihin!! :hug:
...En tiennyt, että Venäjäkin on niin ruuhkautunut, että papereiden lähettämistä joutuu odottelemaan vuoden... :x Rööni, paljonko odotusajat papreiden lähettämisestä lapsiesitykseen on keskimäärin?
Onko Kolumbia ainoa maa, mihin paperit saa laittaa vielä suoraan? Tietääkö joku, miten IPn Nepalin kontakti on edistynyt?
Onko Kolumbia ainoa maa, mihin paperit saa laittaa vielä suoraan? Tietääkö joku, miten IPn Nepalin kontakti on edistynyt?
Onnia: Venäjän kohdalla odotusaika lasketaan jostain syystä luvan saamisesta toisin kuin muissa kontaktessa. Pelan sivuilla odotusajaksi sanotaan 1-1,5 vuotta, mutta kuulemma yhä useammassa tapauksessa lupa joudutaan uusimaan. Odotusaika riippuu paljolti siitä, minkä ikäistä lasta toivoo ja onko valmis hyväksymään erityistarpeisen lapsen.
Hei kaikille!
Olen vielä täällä lukemassa melkein joka päivä, mutta meillä ei tällä hetkellä tapahdu mitään kiinnostavaa, odotetaan vaan lupa lähettä paperit ulkomaille...
Sen verran tiedän että Nepalin kontaktista ei tullut mitään. Jostain syystä Suomi sanoi ei, ilmeisesti Ruotsi ja Norja sanoi kyllä. En tiedä syyt tähän.
Olen vielä täällä lukemassa melkein joka päivä, mutta meillä ei tällä hetkellä tapahdu mitään kiinnostavaa, odotetaan vaan lupa lähettä paperit ulkomaille...
Sen verran tiedän että Nepalin kontaktista ei tullut mitään. Jostain syystä Suomi sanoi ei, ilmeisesti Ruotsi ja Norja sanoi kyllä. En tiedä syyt tähän.
Höh, harmillista jos tuo Nepalin kontakti on ollut "tarjolla", mutta Suomen kanssa yhteistyö ei ole onnistunut, miksiköhän? Ruotsilla ja Norjalla on jo valmiiksi huomattavasti enemmän kontakteja, ihmetyttää vähän ettei Suomi saa mistään lisää...
Mietiskelin tässä että johtuuko tämä kaikkien kontaktien ruuhkautuminen oikeasti siitä että joka paikassa tulee vähemmän lapsia adoptioon (mikä toivottavasti on hyvä asia) vai pääasiassa siitä että Kiina on juminut niin pahasti? Jos ajattelee että viitisen vuotta sitten sieltä tuli n. 140 lasta Suomeen vuodessa ja maailmanlaajuisesti en osaa edes kuvitella millaisia lukemat ovat olleet. Tämä loi adoptiobuumin, kun oli paikka josta sai helposti ja nopeasti nättiä terveitä tyttöjä (on myös mielenkiintoista kuinka moni adoptoi nimenomaan sen vuoksi että sieltä sai pääasiassa tyttöjä ) ilman lapsettomuustaustaa ja nyt kaikki ne hakijat jotka ennen olisivat valinneet Kiinan joutuvat hakeutumaan muihin kontakteihin, jotka puolestaan ruuhkautuvat. Vaikka itse hylkäsimme Kiinan kohdemaana jo alkumetreillä niin koen sen tapahtumat kiinnostavina koska ne ohjaavat maailmanlaajuisesti pitkälti adoptiohakijoiden suuntautumista. Viimeisimmän huhun mukaan Kiinasta on esitetty toiveita amerikkalaisille yhteistyökumppaneille ettei uusia tervettä lasta koskevia hakemuksia enää otettaisi vastaan ja että jonossa olevien hakijoiden kannattaisi vakavasti harkita sn-puolelle siirtymistä, jos haluavat lapsen saada. On harmillista ettei Suomella ole sn-ohjelmaa Kiinan kanssa. Tosin kun olen lukenut kuinka se USA:ssa toimii niin Suomella ei olisi resursseja tehdä töitä niin että sn lapsiesityksiä saataisiin tännekin. Tuo shared list systeemi on kuitenkin siinä mielessä hieno että siinä hakijat voivat hyvin yksityiskohtaisesti määrätä ne erityistarpeet joihin ovat valmiita ja he voivat tutustua lasten papereihin ja hyväksyä tai hylätä ja odottaa seuraavaa sopivaa. Toki se voi kuulostaa myös siltä että lapsi "valittaisiin" hyvin tarkasti mikä ei välttämättä ole hyvä asia, mutta se mahdollistaisi sen että useammat voisivat adoptoida erityistarvelapsen. Minun on kuitenkin vaikea uskoa että muutamassa vuodessa Kiinassa olisi tapahtunut niin suuri muutos että suurin osa terveistä hylätyistä lapsista löytää Kiinasta kodin ja kv-adoptioon olisi enää sn-lapsia tarjolla. Tämä tuntuu kuitenkin olevan Kiinan versio tilanteesta, tai sitten lapsiesitysten hidas tahti on vain heidän keino vähentää hakijamääriä haluamalleen tasolle. Tämä vain on hakijoita kohtaan kovin epäoikeudenmukaista.
Mietiskelin tässä että johtuuko tämä kaikkien kontaktien ruuhkautuminen oikeasti siitä että joka paikassa tulee vähemmän lapsia adoptioon (mikä toivottavasti on hyvä asia) vai pääasiassa siitä että Kiina on juminut niin pahasti? Jos ajattelee että viitisen vuotta sitten sieltä tuli n. 140 lasta Suomeen vuodessa ja maailmanlaajuisesti en osaa edes kuvitella millaisia lukemat ovat olleet. Tämä loi adoptiobuumin, kun oli paikka josta sai helposti ja nopeasti nättiä terveitä tyttöjä (on myös mielenkiintoista kuinka moni adoptoi nimenomaan sen vuoksi että sieltä sai pääasiassa tyttöjä ) ilman lapsettomuustaustaa ja nyt kaikki ne hakijat jotka ennen olisivat valinneet Kiinan joutuvat hakeutumaan muihin kontakteihin, jotka puolestaan ruuhkautuvat. Vaikka itse hylkäsimme Kiinan kohdemaana jo alkumetreillä niin koen sen tapahtumat kiinnostavina koska ne ohjaavat maailmanlaajuisesti pitkälti adoptiohakijoiden suuntautumista. Viimeisimmän huhun mukaan Kiinasta on esitetty toiveita amerikkalaisille yhteistyökumppaneille ettei uusia tervettä lasta koskevia hakemuksia enää otettaisi vastaan ja että jonossa olevien hakijoiden kannattaisi vakavasti harkita sn-puolelle siirtymistä, jos haluavat lapsen saada. On harmillista ettei Suomella ole sn-ohjelmaa Kiinan kanssa. Tosin kun olen lukenut kuinka se USA:ssa toimii niin Suomella ei olisi resursseja tehdä töitä niin että sn lapsiesityksiä saataisiin tännekin. Tuo shared list systeemi on kuitenkin siinä mielessä hieno että siinä hakijat voivat hyvin yksityiskohtaisesti määrätä ne erityistarpeet joihin ovat valmiita ja he voivat tutustua lasten papereihin ja hyväksyä tai hylätä ja odottaa seuraavaa sopivaa. Toki se voi kuulostaa myös siltä että lapsi "valittaisiin" hyvin tarkasti mikä ei välttämättä ole hyvä asia, mutta se mahdollistaisi sen että useammat voisivat adoptoida erityistarvelapsen. Minun on kuitenkin vaikea uskoa että muutamassa vuodessa Kiinassa olisi tapahtunut niin suuri muutos että suurin osa terveistä hylätyistä lapsista löytää Kiinasta kodin ja kv-adoptioon olisi enää sn-lapsia tarjolla. Tämä tuntuu kuitenkin olevan Kiinan versio tilanteesta, tai sitten lapsiesitysten hidas tahti on vain heidän keino vähentää hakijamääriä haluamalleen tasolle. Tämä vain on hakijoita kohtaan kovin epäoikeudenmukaista.
Adoption hidastumisesta. Ikävä kyllä kyse ei taida olla siitä, että adoptioon vapaita lapsia olisi yleisesti ottaen vähemmän, vaan että yleinen ilmapiiri maissa, jotka antavat lapsia kv-adoptioon, on muuttunut adoptiolle kielteisemmäksi. Hienoahan se on, mitä useammat lapset saavat vanhemmat oman kulttuurinsa piiristä, tai että avustustoimet tehoavat niin hyvin, että lapset voivat jäädä jopa omaan sukuunsa. Mutta itse uskon, että laajemmassa mittakaavassa kyse on ennen kaikkea kv-adoption muuttumisesta "noloksi". Näin erityisesti Kiinan ja Intian tapauksissa.
Tänään olen ärtynyt. Aina puhutaan siitä, miten kohdemaissa kaikki venyy ja muuttuu ja on "mañana". Onko täällä Suomen päässä oikeasti asiat yhtään sen paremmin? Maksamme itsemme kipeäksi siitä, että meitä pyöritellään sokkona byrokratian koukeroissa ja silitetään meidän päätämme lässytyksellä, vaikka kaipaamme vain tietoa. Edes jotain. Ja ihan turha tulla sanomaan, ettei voi tietää mitään. Mitä muuta toimintaa voi pyörittää niin, että tarjoaa asiakkailleen jatkuvasti ei-mitään? Ihan kuin me olisimme lapsia, joita pitää suojella pettymyksiltä. Systeemin onneksi meidät on peloteltu "mitä vain voi tapahtua" -matralla niin säikyiksi, ettemme me uskalla vaatia itsellemme edes perusoikeuksia. Sitähän voisi vaikka suututtaa jonkun tärkeän. :attn:
Tänään olen ärtynyt. Aina puhutaan siitä, miten kohdemaissa kaikki venyy ja muuttuu ja on "mañana". Onko täällä Suomen päässä oikeasti asiat yhtään sen paremmin? Maksamme itsemme kipeäksi siitä, että meitä pyöritellään sokkona byrokratian koukeroissa ja silitetään meidän päätämme lässytyksellä, vaikka kaipaamme vain tietoa. Edes jotain. Ja ihan turha tulla sanomaan, ettei voi tietää mitään. Mitä muuta toimintaa voi pyörittää niin, että tarjoaa asiakkailleen jatkuvasti ei-mitään? Ihan kuin me olisimme lapsia, joita pitää suojella pettymyksiltä. Systeemin onneksi meidät on peloteltu "mitä vain voi tapahtua" -matralla niin säikyiksi, ettemme me uskalla vaatia itsellemme edes perusoikeuksia. Sitähän voisi vaikka suututtaa jonkun tärkeän. :attn:
Pakko minunkin on myöntää että asettaisin lapsettomat (tai "lisääntymisvaikeuksiset" ) etusijalle. Siis mielestäni myös jo aikaisemmin adoptoineet tai ne, joilla on yksi biologinen lapsi ja vaikeuksia toisen saamisessa, tulisi asettaa etusijalle. Toisaalta mietin että myös yksinnäisille tulisi tarjota mahdollisuus...
Lähinnä minua kiinnostaa hieman ajatuksen tasolla myös niiden parien motivaatio adoptioon, joille lasten saaminen biologisesti ei tuota ongelmia. Lasten adoptoiminen ei todellakaan ole enää mitään "pelastamista ja auttamista". Halukkaita adoptoijia on moninkertainen määrä tuleviin lapsiesityksiin nähden. Toki lapselle etsitään aina parasta mahdollista kotia, mutta varmasti niitä hyviä ehdokkaita on myös niiden joukossa, jotka eivät biologisesti pysty lisääntymään. En siis halua haastaa riitaa, vaan haluaisin ymmärtää miksi nämä henkilöt haluavat juuri adoptoida? Tai ainakaan en voi täysin sanoa ymmärtäväni jos he haluavat adoptoida vain mahdollisimman pienen, terveen ulkomaalaisen lapsen. Miksi, jos heillä itsella olisi mahdollisuus pieniin terveisiin lapsiin?
Meille tilanne oli alusta asti selvä: haluamme lapsia. Missään vaiheessa ei "ole ollut väliä" tulevatko ne lapset biologisesti vai adoption kautta. Hedelmöityshoitoihin päädyimme kun ajattelimme että tällä tavalla emme vie adoptiopaikkoja niiltä, joilla muita mahdollisuuksia ei ole. Useamman keskenmenon jälkeen oli kuitenkin pakko tunnustaa oman psyykkeen kestoraja: Montako "kuolemaa" sitä pystyy järjissään käsittelemään. Neljän epätoivonhetken jälkeen pystyin perustelemaan myös itselleni miksi me kuulumme adoption puolelle, eikä minulla ollut enää sellainen olo että "veisin jonkun paikan". Nyt kuuluimme omassa mielessäni siihen sarjaan, jolla ei ollut muita mahdollisuuksia. Päätöstä toki helpotti se että adoptio oli ollut alusta asti mukana tasavertaisena ajatuksena.
Päätökset vain tuntuvat todella vaikeilta. Nyt kun pitäisi päättää suuntaudutaanko ulkomaan tai kotimaan puolelle, ovat ajatukseni taas aiva sekaisin. Pelkään että teemme sen "väärän" valinnan ja että joudumme loputtomaan odotuskierteeseen...
Lähinnä minua kiinnostaa hieman ajatuksen tasolla myös niiden parien motivaatio adoptioon, joille lasten saaminen biologisesti ei tuota ongelmia. Lasten adoptoiminen ei todellakaan ole enää mitään "pelastamista ja auttamista". Halukkaita adoptoijia on moninkertainen määrä tuleviin lapsiesityksiin nähden. Toki lapselle etsitään aina parasta mahdollista kotia, mutta varmasti niitä hyviä ehdokkaita on myös niiden joukossa, jotka eivät biologisesti pysty lisääntymään. En siis halua haastaa riitaa, vaan haluaisin ymmärtää miksi nämä henkilöt haluavat juuri adoptoida? Tai ainakaan en voi täysin sanoa ymmärtäväni jos he haluavat adoptoida vain mahdollisimman pienen, terveen ulkomaalaisen lapsen. Miksi, jos heillä itsella olisi mahdollisuus pieniin terveisiin lapsiin?
Meille tilanne oli alusta asti selvä: haluamme lapsia. Missään vaiheessa ei "ole ollut väliä" tulevatko ne lapset biologisesti vai adoption kautta. Hedelmöityshoitoihin päädyimme kun ajattelimme että tällä tavalla emme vie adoptiopaikkoja niiltä, joilla muita mahdollisuuksia ei ole. Useamman keskenmenon jälkeen oli kuitenkin pakko tunnustaa oman psyykkeen kestoraja: Montako "kuolemaa" sitä pystyy järjissään käsittelemään. Neljän epätoivonhetken jälkeen pystyin perustelemaan myös itselleni miksi me kuulumme adoption puolelle, eikä minulla ollut enää sellainen olo että "veisin jonkun paikan". Nyt kuuluimme omassa mielessäni siihen sarjaan, jolla ei ollut muita mahdollisuuksia. Päätöstä toki helpotti se että adoptio oli ollut alusta asti mukana tasavertaisena ajatuksena.
Päätökset vain tuntuvat todella vaikeilta. Nyt kun pitäisi päättää suuntaudutaanko ulkomaan tai kotimaan puolelle, ovat ajatukseni taas aiva sekaisin. Pelkään että teemme sen "väärän" valinnan ja että joudumme loputtomaan odotuskierteeseen...
Naulan kantaan !! Kyllä jonkun pitäisi ajaa myös meidän etujamme, ainakaan palvelunantajista ei niin voi sanoa. Nöyristellen sitä tulee aina otettua yhteyttä, ettei vaan ärsyynnyttäisi ketään - välillä tulee jopa tunne, että ihan kun sitä kysymyksillään häiritsisi. Ihan älytöntä :headwall: .Alkuperäinen kirjoittaja Styranki:
Jeeee! Meillä oli kolmas adoptioneuvonta tänään! Vuoden odottamisen jälkeen saatiin hommaa eteenpäin! Uus neuvoja on tosi erilainen kuin edellinen, mutta vaikuttaa silti oikein mukavalta. Käsiteltiin sukupuun avulla meidän suku- ja perhehistoriaa ja sitä sivuavia asioita. Mielenkiintoista oli. Tykättiin kovasti. Nyt tuli kotitehtävät vanhemmuudesta/kasvattamisesta. Ja me päästään jo ens kuussa uudestaan neuvontaan! Uus neuvoja yrittää nyt vähän nopeuttaa hommaa, kun ollaan jouduttu pitämään noin hirmuinen tauko. Sitten tulee kotitehtävät menetyksistä ja sitten kotikäynti. Ja sit kai se on siinä suunnilleen. Uskomatonta! Me ollaan molemmat onnesta ymmyrkäisiä. Nyt taas tuntuu, että tapahtuu jotain! Toki ollaan varauduttu näihin odotuksiin, mutta ainahan se on ihanaa, kun jotain tapahtuu!!! =)
Lumitytti, mukavaa kun pääsette eteenpäin neuvonnassa ja loppu häämöttää!
Minulla on ainakin Helsingistä hyviä kokemuksia palvelunantajana. Myös Pelan neuvonta meni luotettavasti eteenpäin eli ei ole tuntunut siltä, että olisi jotenkin epävarmoissa käsissä. Vastauksiakin on saanut moniin kysymyksiin, vaikka esim. odotusajasta emme tietenkään ole saaneet mitään tarkkoja veikkauksia. Käsittääkseni toiminta Etelä-Afrikassa on myös aika ennustettavaa ja luotettavaa eli ihan hyvillä kokemuksilla tähän asti.
Minulla on ainakin Helsingistä hyviä kokemuksia palvelunantajana. Myös Pelan neuvonta meni luotettavasti eteenpäin eli ei ole tuntunut siltä, että olisi jotenkin epävarmoissa käsissä. Vastauksiakin on saanut moniin kysymyksiin, vaikka esim. odotusajasta emme tietenkään ole saaneet mitään tarkkoja veikkauksia. Käsittääkseni toiminta Etelä-Afrikassa on myös aika ennustettavaa ja luotettavaa eli ihan hyvillä kokemuksilla tähän asti.
Soittorasia: tarkemmin en halua eritellä tässä, mutta mutkia tuli myöskin meidän matkaan, siksi poistin itseni listalta. Mutta oikein hyvää jatkoa kaikille ja toivotaan, että prosessit etenisivät kaikilla joutuisasti!
Listalta on näköjään vaikea poistua... olin ilmaantunut sinne jostain syystä uudelleen :/ .
Listalta on näköjään vaikea poistua... olin ilmaantunut sinne jostain syystä uudelleen :/ .
Hei ALVA:Kävin poistamassa itseni listalta ja kopioin vahingossa vanhemmanlistaan,joten siksi olit siinä. Käyn korjaamassa asian heti.Anteeksi :/
Siis apua! Kotikäynti tulossa tuotapikaa. Syynäävätkö kaapit ja komerot? Pitääkö tilata joku "koti kerralla kiiltävksi" -porukka siivoamaan, vai miten ne kodin siisteyteen kiinnittää huomiota? APUAAAAAAAAAAAA! Paniikki iskeeeeeee! :headwall:
Hih, muistan elävästi tuon "paniikin" ennen kotikäyntiä. Täytyy tunnustaa, että tuli puunattua tavallista huolellisemmin, mutta aivan turhaan. Pikaisesti katsottiin koti ja ympäristö läpi. Sitten käytiinkin kahvin kera sen kertaisia tehtäviämme läpi. Itse asiassa taisi olla neuvonnan mukavin kerta. Eli IkuinenHaaveilija, ota ihan rennosti
Ihan sama juttu meillä. Hullu paniikki, kämppä raivattiin siistimmäksi kuin ikinä lattialistoja myöten, (ukko koki elämänsä kurjimman viikon ennen kotikäyntiä ) ja lopputulos oli, että sossu kierteli huoneet läpi pintapuolin silmäillen ja sitten istuttiin kaffelle ja alettiin purkaa sen kerran tehtävää.Eli ihan turha tässä on neuvoa, että ota ihan rauhallisesti, kun ei se kuitenkaan auta
Mutta ota ihan rauhallisesti. Käynnin tarkoitus on katsoa, että olette puhuneet neuvonnassa totta eli asutte rivarissa, jos olette niin väittäneet, eikä sossu tärähdä keskelle kerrostalokolmiota. Tai talon lautaverhoilu repsottaa irti homeisena tai ekan pullosatsin saitte kauppaaan, mutta loput 18 säkkiä kaljapulloja vyöryy sossun yli sisääntullessa.
Ne siis ihan oikeasti katsoo, että teillä on tavallinen peruskoti, jossa lasta voi kasvattaa.
Tsemppiä siivoukseen, muista vessan peilikaapin päällisen pölyt, ei tiedä tsekkaako pyntyllä käydessään B)
Tai teette niin kuin me aikoinaan; naapuri leipoi kaiken valmiiksi, toi aamulla sitten meille ja laittoin meidän uuniin ja tuli vielä käymään just ennen ottamaan sen pois... Mä kyllä myönsin että naapuri leipoi, en mä...Alkuperäinen kirjoittaja minn:Alkuperäinen kirjoittaja Onnia:
Tää on niin hyvä :wave: =) .
Tosiaankin, melkein kaikkihan sitä käyntiä stressaa, mutta se on ihan mukava ja leppoinen. No hätä.
ps. muistakaa leipoa
Kotikäynti oli tosi kiva, ja saatiin myös nauttia sen jälkeen ääremmäisen siististä kodista... =)
Meillä oli kotikäynnillä remontti kesken ja yksi väliseinä puuttui. Kuvailimme sitten käsiä heiluttelemalla, että millainen huonejaosta on tarkoitus tulla. Lapsen huoneessa oli muovit lattialla ja seinän tasoitus kesken. Sossu kirjoitti "asunto on avara ja valoisa, ... ovat remontoineet sen mieleisekseen." :kieh: