Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.
- Viestiketjun aloittaja Johanna72
- Ensimmäinen viesti
Rina82:sun tilanne kuulostaa oikein onnelliselta =)
Kiva että palstalla on pulinaa. Varmaan tässä alkuvuodesta on tarvetta jutustelulle tälläkin suunnalla kun päästään ensimmäisiin neuvontoihin.
Täällä sanon suoraan, kun en kehtaa suoraan PELA:n neuvonnassa sanoa, että mielestäni on kyllä hiukan rahastuksen makua kunnilta, jos haluavat pitää kiinni vuoden neuvonnasta. Odotustilanteet neuvontaan kun ovat niin epätasa-arvoiset...
Kiva että palstalla on pulinaa. Varmaan tässä alkuvuodesta on tarvetta jutustelulle tälläkin suunnalla kun päästään ensimmäisiin neuvontoihin.
Täällä sanon suoraan, kun en kehtaa suoraan PELA:n neuvonnassa sanoa, että mielestäni on kyllä hiukan rahastuksen makua kunnilta, jos haluavat pitää kiinni vuoden neuvonnasta. Odotustilanteet neuvontaan kun ovat niin epätasa-arvoiset...
Rina82 onnea minunkin puolestani, todellakin mahtava päätös vuodelle, ja samalla alku uudelle!!
Ja hyvää alkanutta vuotta teille kaikille palstalaisille!
Meillä ensimmäinen neuvonta lähestyy. On melkein epätodellinen olo sen suhteen, että tästä se nyt sitten alkaa tämä pitkä taival, ihan oikeasti eikä pelkästään ajatuksen tasolla.
Ja hyvää alkanutta vuotta teille kaikille palstalaisille!
Meillä ensimmäinen neuvonta lähestyy. On melkein epätodellinen olo sen suhteen, että tästä se nyt sitten alkaa tämä pitkä taival, ihan oikeasti eikä pelkästään ajatuksen tasolla.
Päivittelin tuossa adoptiolistaa, kun siinä ei ole ollut tapahtumia pitkään aikaan. Mahtaneeko unohtunut nyt kokonaan, kun on erillisenä. :attn:
li55 Tuohan on totta, että aikaa vielä on. Mutta kun ei jaksaisi odottaa turhaan... Vaikka koko elämän mitassa se kai on aika sama aloittaako sen adoptiolapsen odottamisen nyt vai parin vuoden päästä.
Asian teki aika kinkkiseksi myös se sinänsä erittäin hyvä uutinen, että juuri nyt Helsingin neuvontajono on vain reilut puoli vuotta. Eli päätös pitää tehdä aika pian. Ei oikein voi ajatella kokeilevansa hoitoja jonotusaikana, koska ei voi päästä kuin vähän alkuun. (Toki voi tärpätä heti ekalla hoidolla, mutta todennäköisemmin ei.) Ja ei se kai ole sallittuakaan. Vai onko joku teistä käynyt hoidoissa jonotusaikana? Mietityttää vaan, että jos se neuvontajono sitten epäonnistuneiden hoitojen jälkeen onkin 1,5 vuotta tms. En periaatteessa usko kohtaloon enkä henkimaailman asioihin, mutta tuli vähän sellainen olo tuosta jonon "lyhyydestä", että meille tarjotaan nyt tilaisuutta, johon ei ehkä kannata olla tarttumatta.
Hyvä puoli on se, että adoptioluvan saaminen selviäisi ehkä jo parissa vuodessa. (Vai olenko liian optimisti?) Tällöin en olisi silloinkaan vielä aivan liian vanha hoitoihin, jos lupaa ei saadakaan tai huomaammekin, ettei adoptio olekaan meidän juttu.
Että elämää pohtiessa... Hyvää loppiaista kaikille!
Asian teki aika kinkkiseksi myös se sinänsä erittäin hyvä uutinen, että juuri nyt Helsingin neuvontajono on vain reilut puoli vuotta. Eli päätös pitää tehdä aika pian. Ei oikein voi ajatella kokeilevansa hoitoja jonotusaikana, koska ei voi päästä kuin vähän alkuun. (Toki voi tärpätä heti ekalla hoidolla, mutta todennäköisemmin ei.) Ja ei se kai ole sallittuakaan. Vai onko joku teistä käynyt hoidoissa jonotusaikana? Mietityttää vaan, että jos se neuvontajono sitten epäonnistuneiden hoitojen jälkeen onkin 1,5 vuotta tms. En periaatteessa usko kohtaloon enkä henkimaailman asioihin, mutta tuli vähän sellainen olo tuosta jonon "lyhyydestä", että meille tarjotaan nyt tilaisuutta, johon ei ehkä kannata olla tarttumatta.
Hyvä puoli on se, että adoptioluvan saaminen selviäisi ehkä jo parissa vuodessa. (Vai olenko liian optimisti?) Tällöin en olisi silloinkaan vielä aivan liian vanha hoitoihin, jos lupaa ei saadakaan tai huomaammekin, ettei adoptio olekaan meidän juttu.
Että elämää pohtiessa... Hyvää loppiaista kaikille!
ONNEA Rinalle!
:flower:
Voi kuinka ihanaa!
Liisa34: Minulla oli samanlaiset ajatukset kuin teillä ennen lasten saamista. Meille sitten tuli "helposti" kaksi biolasta, ja nyt olemme päässeet odottamaan meidän kolmatta (sn-)lasta Etelä-Afrikasta.
Ymmärsin, että toivoa teillä kuitenkin olisi kokeilla lapsettomuushoitoja (lahjoitetut siittiöt jos ei muuten?), jos se vaan teistä oikealta tuntuu. Raskausajan kokeminen ja pienen vauvan hoivaaminen on kuitenkin kokemuksena erilainen kuin tämä adoptiopolku. Jos siis se on oma haave ja teillä siihen mahdollisuuksia on, kokeilisin sinuna nyt hoidot, kun olet vielä suht nuori. Sitten se mahdollisuus on pian menetetty. Adoptioon taas ehditte vielä 1-2 vuoden päästäkin, jos käy niin ettei biolasta tule tai väsytte yrittämään.
Kv-adoptioissa pieni terve vauva alkaa olla adoptiomaailmassa harvinaisuus. Afrikasta heitä vielä saapuu jonkin verran suht siedettävillä odotusajoilla. Mutta jos on valmis adoptoimaan vanhemman (yli 4-vuotiaan) tai esim. hepatiittiB tai sydänvikaisen lapsen, odotusaika voi jäädä lyhyeksikin. Aina silloin tällöin lapsia tulee heti adoptioluvan saamisen jälkeenkin. Jos siis pystytte ajattelemaan, että olisitte valmiita erityislapseen, odotus ei muodostu niin pitkäksi. Mutta kyllä nuo numerot vaan ovat tällä hetkellä todella huolestuttavia meidän hakijoiden kannalta. Jos siis itse olisin teidän tilanteessa, niin miettisin vielä kovasti sitä, että kokeilisin hoitoja tai me ehkä itse olisimme hakeneet sijaislapsi -vauvaa.
Ai niin, onhan teillä toki mahdollisuus myös kotimaan adoptioon. Kumpaa olette ensisijaisesti miettineet? Suomesta odotusaika on kai aika samoissa nykyisin verrattuna kv-adoptioon, mutta nämä pienet vauvat voivat Suomestakin olla usein FAE/FAS lapsia tai huumeäidin lapsia. Eli kotimainen adoptio ei välttämättä tarkoita sen terveempää lasta kuin kv-adoptio.
Adoptiossa täytyy siis olla valmis pitkiin odotusaikoihin ja sitten siihen, että jokainen adoptiolapsi ei ole terve eikä kiintymyssuhdepulmiakaan voi unohtaa. Ja osa adoptioista toki sujuu suht jouhevasti ja lapsi tietysti itsessään on ihana pienistä tai suurista pulmista riippumatta. Ja varsinkin pikkulapsivaiheessa moni adoptioperhe kokee kaiken sujuvan hyvin ja helposti. Koulu ja murrosikä tuovat haasteita, joita ei vielä uskalla paljon edes ajatella
.
Liisa, teillä on kai mahdollista nyt jonottaa neuvontaan ja pohtia tämä aika mitä teette? Neuvonnan voi tietysti keskeyttääkin, jos siinä alkuvaiheessa alkaa tuntua, että haluatte kokeilla hoitoja.
:flower:
Voi kuinka ihanaa!
Liisa34: Minulla oli samanlaiset ajatukset kuin teillä ennen lasten saamista. Meille sitten tuli "helposti" kaksi biolasta, ja nyt olemme päässeet odottamaan meidän kolmatta (sn-)lasta Etelä-Afrikasta.
Ymmärsin, että toivoa teillä kuitenkin olisi kokeilla lapsettomuushoitoja (lahjoitetut siittiöt jos ei muuten?), jos se vaan teistä oikealta tuntuu. Raskausajan kokeminen ja pienen vauvan hoivaaminen on kuitenkin kokemuksena erilainen kuin tämä adoptiopolku. Jos siis se on oma haave ja teillä siihen mahdollisuuksia on, kokeilisin sinuna nyt hoidot, kun olet vielä suht nuori. Sitten se mahdollisuus on pian menetetty. Adoptioon taas ehditte vielä 1-2 vuoden päästäkin, jos käy niin ettei biolasta tule tai väsytte yrittämään.
Kv-adoptioissa pieni terve vauva alkaa olla adoptiomaailmassa harvinaisuus. Afrikasta heitä vielä saapuu jonkin verran suht siedettävillä odotusajoilla. Mutta jos on valmis adoptoimaan vanhemman (yli 4-vuotiaan) tai esim. hepatiittiB tai sydänvikaisen lapsen, odotusaika voi jäädä lyhyeksikin. Aina silloin tällöin lapsia tulee heti adoptioluvan saamisen jälkeenkin. Jos siis pystytte ajattelemaan, että olisitte valmiita erityislapseen, odotus ei muodostu niin pitkäksi. Mutta kyllä nuo numerot vaan ovat tällä hetkellä todella huolestuttavia meidän hakijoiden kannalta. Jos siis itse olisin teidän tilanteessa, niin miettisin vielä kovasti sitä, että kokeilisin hoitoja tai me ehkä itse olisimme hakeneet sijaislapsi -vauvaa.
Ai niin, onhan teillä toki mahdollisuus myös kotimaan adoptioon. Kumpaa olette ensisijaisesti miettineet? Suomesta odotusaika on kai aika samoissa nykyisin verrattuna kv-adoptioon, mutta nämä pienet vauvat voivat Suomestakin olla usein FAE/FAS lapsia tai huumeäidin lapsia. Eli kotimainen adoptio ei välttämättä tarkoita sen terveempää lasta kuin kv-adoptio.
Adoptiossa täytyy siis olla valmis pitkiin odotusaikoihin ja sitten siihen, että jokainen adoptiolapsi ei ole terve eikä kiintymyssuhdepulmiakaan voi unohtaa. Ja osa adoptioista toki sujuu suht jouhevasti ja lapsi tietysti itsessään on ihana pienistä tai suurista pulmista riippumatta. Ja varsinkin pikkulapsivaiheessa moni adoptioperhe kokee kaiken sujuvan hyvin ja helposti. Koulu ja murrosikä tuovat haasteita, joita ei vielä uskalla paljon edes ajatella
.Liisa, teillä on kai mahdollista nyt jonottaa neuvontaan ja pohtia tämä aika mitä teette? Neuvonnan voi tietysti keskeyttääkin, jos siinä alkuvaiheessa alkaa tuntua, että haluatte kokeilla hoitoja.
Ai niin vielä se, että olen ymmärtänyt että kotimaan adoptiossa neuvonnan alkuvaiheessa voi vielä olla hoidot kesken, koska neuvontahan kestää pari vuotta? Yhtä aikaa prosesseja ei varmastikaan saa eikä kannata aloittaa. Eli esim että yritätte hoitoja nyt puoli vuotta, ja sitten ilmoittaudutte jo adoptioneuvontajonoon varmuuden vuoksi. Kai siinä neuvonnan alkupuolella pitäisi olla jo aika varma, että lapsettomuushoidot ovat ohi.
Kv-adoptiossa neuvonta on lyhyempi, enkä usko, että hoitoja sallitaan. Ja ainakin suositellaan tiukkaa ehkäisyä viimeistään siinä vaiheessa, kun paperit ovat lähteneet kohdemaahan (vaikka olisi lapseton, koska ihmeitäkin sattuu).
Kv-adoptiossa neuvonta on lyhyempi, enkä usko, että hoitoja sallitaan. Ja ainakin suositellaan tiukkaa ehkäisyä viimeistään siinä vaiheessa, kun paperit ovat lähteneet kohdemaahan (vaikka olisi lapseton, koska ihmeitäkin sattuu).
Sori, vielä että täytän palstatilaa...
Olisimme varmaankin myös miettineet kovasti sitä mahdollisuutta, että olisimme lapsettomina adoptoineet Kolumbiasta kolme lasta tai Etiopiasta kaksi lasta -odotusaika voi olla yllättävän nopea. Sisarusadoptioon vaaditaan ainakin terveet vanhemmat, hyvä talous ja tukiverkot.
Olisimme varmaankin myös miettineet kovasti sitä mahdollisuutta, että olisimme lapsettomina adoptoineet Kolumbiasta kolme lasta tai Etiopiasta kaksi lasta -odotusaika voi olla yllättävän nopea. Sisarusadoptioon vaaditaan ainakin terveet vanhemmat, hyvä talous ja tukiverkot.
Onnea Rinalle ja perheelle! :flower:
Seelialla oli monta hyvää pointtia tuossa edellä. Kannattaa muistaa, että neuvonta-aika on meille hakijoillekin eräänlaista harkinta-aikaa. Että onko se adoptio sittenkään oma juttu tai missä muodossa.
Meillä, kuten varmaan muillakin samoihin aikoihin aloittaneilla kirjoittajilla on nyt se vaihe, missä ei tapahdu mitään. Siksi oma kirjoittaminen on ollut melko köyhää. Lueskelen kuitenkin täällä taustalla aina silloin tällöin.
Seelialla oli monta hyvää pointtia tuossa edellä. Kannattaa muistaa, että neuvonta-aika on meille hakijoillekin eräänlaista harkinta-aikaa. Että onko se adoptio sittenkään oma juttu tai missä muodossa.
Meillä, kuten varmaan muillakin samoihin aikoihin aloittaneilla kirjoittajilla on nyt se vaihe, missä ei tapahdu mitään. Siksi oma kirjoittaminen on ollut melko köyhää. Lueskelen kuitenkin täällä taustalla aina silloin tällöin.
Heippa! Olen joskus aikoinani tänne jotain aikaisemminkin kirjoitellut asian ollessa ei-niin-ajankohtainen. Nyt kun ajankohtaisuusaste on noussut pykälän verran ja olen vähän pudonnut kelkasta, niin kysyisinkin teiltä, että mitkäs ne kontaktit ovatkaan, jotka sopivat ensisjaisesti adoption kautta perheen perustaville? Kiina ja Kolumbia muistaakseni ainakin.
Yllärinä nimittän tuli, että Interpedian Abba on alkanutkin vaatimaan lapsettomuustaustaa. Eihän JCWS vaadi? Entäs DSDW?
En vielä(kään) uskaltaudu laittamaan meitä tuonne listalle. Ehkä sen aika on vielä vähän myöhemmin..
Yllärinä nimittän tuli, että Interpedian Abba on alkanutkin vaatimaan lapsettomuustaustaa. Eihän JCWS vaadi? Entäs DSDW?
En vielä(kään) uskaltaudu laittamaan meitä tuonne listalle. Ehkä sen aika on vielä vähän myöhemmin..
Itsekin vasta tuota lapsettomuusjuttua selvittelin ja esim Interpedialta sain vastaukseksi että vain Intian DCCW:stä voi sanoa suoraan ettei käy ilman lapsettomuustodistusta, mutta ainakin Abballa tuo on muotoiltu niin ettei adoptio saa olla ensisijainen vaihtoehto eli vaikka biologiset olisikin periaatteessa mahdollisia niin riittää että on jokin hyväksyttävä syy (en tosin tiedä mitkä niitä on...) miksi on adoptioon päätynyt, parempi aina jos on lääkärintodistus, mutta siis tapauskohtaisesti harkitaan. Thaimaassa kai pitäisi myös olla joku lääketieteellinen syy.
Mutta siis ymmärtääkseni ilman lapsettomuustaustaa mahdollisia maita ovat Kiina, Intian toinen kontakti, Etiopia, JCWS (Abba ja Kenia tietyin ehdoin), Kolumbia, Venäjä, Filippiinit. Korjatkaa jos olen väärässä. Se on sitten tietenkin eri asia miten muuten nuo kontaktit sopivat teille.
Mutta siis ymmärtääkseni ilman lapsettomuustaustaa mahdollisia maita ovat Kiina, Intian toinen kontakti, Etiopia, JCWS (Abba ja Kenia tietyin ehdoin), Kolumbia, Venäjä, Filippiinit. Korjatkaa jos olen väärässä. Se on sitten tietenkin eri asia miten muuten nuo kontaktit sopivat teille.
Kiitokset!
Hmm.. mitenköhän tuo Abba määrittelee hyväksyttävän syyn? Täytynee soittaa Interpediaan joku päivä ja kysäistä tarkemmin.
Jännä kun tuolla Hkin kaupungin sivuilla DSDW:n kohdalla ei mainita sitä lapsettomuustodistusasiaa, mutta sen toisen thai-kontaktin kohdalla kyllä sanotaan se. Siksi ajattelin, että josko se olisi meille mahdollinen.
Muistatteko Kiinasta, että onko varallisuus nimenomaan nettovarallisuus, vai mikä? Se on kyllä kummallinen summa, mielestäni se 60 000e, kun sitä vertaa niihin vaadittaviin tuloihin per perheenjäsen :/ , mutta mä olen narissut tästä jo niin kauan, että yritän jo päästä yli..
Palaan taas kurkkimaan aika ajoin.
Ihanaa lukea täältä kun tilanteet ihmisillä menevät eteenpäin!
Hmm.. mitenköhän tuo Abba määrittelee hyväksyttävän syyn? Täytynee soittaa Interpediaan joku päivä ja kysäistä tarkemmin.
Jännä kun tuolla Hkin kaupungin sivuilla DSDW:n kohdalla ei mainita sitä lapsettomuustodistusasiaa, mutta sen toisen thai-kontaktin kohdalla kyllä sanotaan se. Siksi ajattelin, että josko se olisi meille mahdollinen.
Muistatteko Kiinasta, että onko varallisuus nimenomaan nettovarallisuus, vai mikä? Se on kyllä kummallinen summa, mielestäni se 60 000e, kun sitä vertaa niihin vaadittaviin tuloihin per perheenjäsen :/ , mutta mä olen narissut tästä jo niin kauan, että yritän jo päästä yli..
Palaan taas kurkkimaan aika ajoin.
Ihanaa lukea täältä kun tilanteet ihmisillä menevät eteenpäin!
Hei ja sitä vielä (mitenniinoleninnostunut?!), että muistatteko tai tiedättekö mitkä eri kontaktit tekevät biovanhempien kanssa tiiviimpää yhteistyötä? Toi Abba on jäänyt mieleeni selkeimmin, mutta ilmeisesti myös JCWS. Entä Kolumbian oliko se LC? Entä Aasian kontakteista mikään?
(nytpitäärauhoittua :ashamed: )
edit typot
(nytpitäärauhoittua :ashamed: )
edit typot
Myrtti-Manna, kai nuo Abballe kelpaavat syyt kuitenkin pitäis olla jollain lailla lääketieteellisiä, miksi raskaus ei olisi hyvä asia, mutta he eivät vaadi varsinaista lapsettomuustodistusta eli eivät pidä niin tiukkaa linjaa kun jotkut muut kontaktit. Ja huomasin saman että Hesan DSDW:n kohdalla ei mainita mitään lapsettomuustaustasta, mutta ilmeisesti sitä kuitenkin vaaditaan, koska meille ei tuota kontaktia annettu vaihtoehdoksi. Kiinan kriteereistä en osaa sen enempää sanoa kuin että sen perusteella mitä olen noilta keskustelupalstoilta ymmärtänyt niin sinne ei tällä hetkellä kannata kenenkään laittaa papereita, ainakaan jos haluaa lapsen ennen kun on jo mummoiässä :headwall: Tosin jos ette ole vielä akuutissa maanvalintavaiheessa niin ehtiihän sitä sitten katsoa mihin suuntaan tilanne on kehittynyt, mutta tällä hetkellä näyttää aika heikolta.
Vinkkejä vinkkejä:
-Yle Teemalla alkaa sarja Afro-Suomen tarina 22.1. klo 21.00.
-Suomalaisen kirjakaupan alennuslaarissa oli kasa mielenkiintoisen näköisiä Kiinasta kertovia kirjoja. Olen pahoillani, en kirjoittanut ylös kirjan nimeä, joku Kiinan kulttuuri ja historia tms se oli. Pistin vain ohikulkiessani merkille, että tuon kirjan ostaisin, jos olisimme adoptoimassa Kiinasta.
Sen verran taas tietää varmaksi, että emme olleet Ip:n tammikuun satsissa Etiopiaan. Mutta enpä sitä odottanutkaan. Seuraavan kerran katsovat tilannetta toukokuussa. Onneksi Etiopia tuntuu olevan edelleen tasainen kontakti, vaikka prosessit ovat hidastuneet.
-Yle Teemalla alkaa sarja Afro-Suomen tarina 22.1. klo 21.00.
-Suomalaisen kirjakaupan alennuslaarissa oli kasa mielenkiintoisen näköisiä Kiinasta kertovia kirjoja. Olen pahoillani, en kirjoittanut ylös kirjan nimeä, joku Kiinan kulttuuri ja historia tms se oli. Pistin vain ohikulkiessani merkille, että tuon kirjan ostaisin, jos olisimme adoptoimassa Kiinasta.
Sen verran taas tietää varmaksi, että emme olleet Ip:n tammikuun satsissa Etiopiaan. Mutta enpä sitä odottanutkaan. Seuraavan kerran katsovat tilannetta toukokuussa. Onneksi Etiopia tuntuu olevan edelleen tasainen kontakti, vaikka prosessit ovat hidastuneet.
Joo, meillä on toinen adoptiokierros menossa. Neuvonnan olisi tarkoitus hoitua puolessa vuodessa, mutta niin meillä meni ensimmäinenkin, joten sinänsä tämä ei ole nopeampi. Käyntien määrästä en ole varma, sillä vasta kaksi on takana, eikä meille ole riittävän selkeästi sanottu, montako on edessä. Saattaa olla, että käyntejä on yksi vähemmän kuin viimeksi.
Sisaruksia pitää nykyään jututtaa aina, olivat he sitten biologisia tai adoptoituja. Meidän adoptoitu lapsi ei kyllä vielä puhu niin hyvin, että häntä saisi kunnolla haastateltua, mutta kaipa tuo sosiaalityöntekijä asian jotenkin hoitaa...
Laita ihmeessä yksityisviestiä, jos haluat vielä jotain tarkemmin kysyä.
Saattaa olla, että käyntejä on yksi vähemmän kuin viimeksi.Sisaruksia pitää nykyään jututtaa aina, olivat he sitten biologisia tai adoptoituja. Meidän adoptoitu lapsi ei kyllä vielä puhu niin hyvin, että häntä saisi kunnolla haastateltua, mutta kaipa tuo sosiaalityöntekijä asian jotenkin hoitaa...
Laita ihmeessä yksityisviestiä, jos haluat vielä jotain tarkemmin kysyä.
Kiitos kaikille neuvoista ja pohdinnoista
Meillä on pohdinnat "edenneet" niin, että edelleen on kolme vaihtoehtoa: lapsettomuushoidot, kv-adoptio ja kotimainen adoptio. Tai oikeastaan vielä tuo kotimainen adoptio on tullut vähän niinkuin uutena. Sitä en ole aiemmin elämässä pohtinut, koska pidin sitä vieläkin harvinaisempana kuin mitä se on. Kv-adoption suhteen on vielä kaksi ajatusta: yksi lapsi vai kaksi sisarusta.
Tänään on sellainen fiilis, että mistään ei tule koskaan mitään Onneksi joinain päivinä lähes puhkun uskoa tulevaisuuteen.
Kv-adoptiossa meitä kiinnostaa luonnostaan Venäjä, joka on etenkin minulle melko tuttu maa ja kulttuuri. Myös Viro kiinnostaisi, mutta sieltä taitaa tulla hyvin vähän lapsia. Onko mukana Venäjältä lasta odottavia tai Venäjää harkitsevia? Siellä on tietysti omat ongelmansa tuon byrokratian kanssa ja lasten diagnoosit ilmeisesti toisinaan poikkavat suomalaisten lääkäreiden tekemistä aika lailla.
Meillä on pohdinnat "edenneet" niin, että edelleen on kolme vaihtoehtoa: lapsettomuushoidot, kv-adoptio ja kotimainen adoptio. Tai oikeastaan vielä tuo kotimainen adoptio on tullut vähän niinkuin uutena. Sitä en ole aiemmin elämässä pohtinut, koska pidin sitä vieläkin harvinaisempana kuin mitä se on. Kv-adoption suhteen on vielä kaksi ajatusta: yksi lapsi vai kaksi sisarusta.
Tänään on sellainen fiilis, että mistään ei tule koskaan mitään
Onneksi joinain päivinä lähes puhkun uskoa tulevaisuuteen. Kv-adoptiossa meitä kiinnostaa luonnostaan Venäjä, joka on etenkin minulle melko tuttu maa ja kulttuuri. Myös Viro kiinnostaisi, mutta sieltä taitaa tulla hyvin vähän lapsia. Onko mukana Venäjältä lasta odottavia tai Venäjää harkitsevia? Siellä on tietysti omat ongelmansa tuon byrokratian kanssa ja lasten diagnoosit ilmeisesti toisinaan poikkavat suomalaisten lääkäreiden tekemistä aika lailla.
KaisaKaarina
Meillä on viime vuonna Venäjältä tullut lapsi. Venäjä taitaa olla kontakteista byrokraattisin ja kallein, joku sanoi joskus että toimii kuin junan vessa, mutta käsittääkseni ei nykyisin enää niin luotettava ole. Meille Venäjä oli selvä valinta, vaikka toki jännitti ne 8 erikoislääkäriä ja oikeudenkäynti mihin hakijat siellä joutuvat. Lasta lähdimme katsomaan ilman valokuvaa, ainoastaan lääkärintodistuksen kanssa. Olihan se aikaa, kyllä sitä mietti kun tuijotti diagnooseja eikä ollut edes kuvaa lapsesta.
Loppujen lopuksi meillä on nyt kotona ihana rakas taapero. Hänellä on toki ongelmansa ja diagnoosinsa, mutta tähän arkielämään asiat eivät vaikuta. Hänen lähes kaikki diagnoosit tippuivat Suomessa pois, fyysiset siis, toki psyykkisistä asioista ei ennen kouluikää varmasti varmuutta saada.
Kerron kyllä mielelläni lisää jos kiinnostaa, näin yhtäkkiä en vaan keksi sen kummempia
KaisaKaarina
Loppujen lopuksi meillä on nyt kotona ihana rakas taapero. Hänellä on toki ongelmansa ja diagnoosinsa, mutta tähän arkielämään asiat eivät vaikuta. Hänen lähes kaikki diagnoosit tippuivat Suomessa pois, fyysiset siis, toki psyykkisistä asioista ei ennen kouluikää varmasti varmuutta saada.
Kerron kyllä mielelläni lisää jos kiinnostaa, näin yhtäkkiä en vaan keksi sen kummempia
KaisaKaarina
KaisaKaarina Kiitos sinulle vastauksestasi. Luen juuri toimittaja Anna-Lena Laurenin kirjaa "Hulluja nuo venäläiset" ja sitä lukiessa kieltämättä tulee mieleen, että noinkohan siihen kyykytysbyrokratiaan kannattaa lähetä mukaan. Mutta varmasti lopulta kannattaa Mieli saattaa toki prosessin aikana vaihtua vielä moneen kertaan. Luin PeLan raportin vuoden 2009 toiminnasta ja siinä annettiin aika positiivinen kuva Venäjän adoptioista esimerkiksi prosessin keston suhteen. Toisaalta olen kuullut, että Venäjä olisi tiukentanut lasten antamista ulkomaiseen adoptioon.
Mieli saattaa toki prosessin aikana vaihtua vielä moneen kertaan. Luin PeLan raportin vuoden 2009 toiminnasta ja siinä annettiin aika positiivinen kuva Venäjän adoptioista esimerkiksi prosessin keston suhteen. Toisaalta olen kuullut, että Venäjä olisi tiukentanut lasten antamista ulkomaiseen adoptioon.Meillä on ensimmäinen adoptioneuvonta takana ja olo on, jos mahdollista, vieläkin sekavampi kuin ennen sitä. Pelan työntekijä oli tosi mukava ja hänestä jäi hyvä fiilis. Ainoa käytännön seikka, mikä jäi harmittamaan oli, että heillä neuvonta kestää aina vuoden (kv adoptiossa). Eli näin meilläkin tulee olemaan, vaikka olemmekin vastoinkäymisten seurauksena jo odottaneet 2 vuotta neuvontaa.
Lähinnä meidän nyt pitäisi päättää seuraavaan neuvontaan mennessä haluammeko kotimaan vai kv-adoptioon. Aikaisemmin emme olleet kotimaista edes harkinneet, koska olimme ymmärtäneet sen olevan käytännössä ihan minimaalista (paljon odottajia). Neuvojamme antoi kuitenkin positiivisemman kuvan ja sanoi että me iän ja ammatin puolesta olisimme myös hyvin kotimaan puolelle sopivia. He kuulemma suosittelevat sitä vain niille pareille, joilla mahdollisuudet sillä puolella ovat hyvät.
Toisaalta meitä kiinnostavat myös nuo ulkomaat (joskin uskonnollisuuden puutteemme rajoittaa jonkin verran maavalintojamme). Onko kenelläkään kokemuksia Kolumbiasta tai Thaimaasta kohdemaina?
Lähinnä meidän nyt pitäisi päättää seuraavaan neuvontaan mennessä haluammeko kotimaan vai kv-adoptioon. Aikaisemmin emme olleet kotimaista edes harkinneet, koska olimme ymmärtäneet sen olevan käytännössä ihan minimaalista (paljon odottajia). Neuvojamme antoi kuitenkin positiivisemman kuvan ja sanoi että me iän ja ammatin puolesta olisimme myös hyvin kotimaan puolelle sopivia. He kuulemma suosittelevat sitä vain niille pareille, joilla mahdollisuudet sillä puolella ovat hyvät.
Toisaalta meitä kiinnostavat myös nuo ulkomaat (joskin uskonnollisuuden puutteemme rajoittaa jonkin verran maavalintojamme). Onko kenelläkään kokemuksia Kolumbiasta tai Thaimaasta kohdemaina?
Heippa taas!
Tämä on kyllä loistava palsta, kun täällä nousee aina esiin uusia asioita pohdittavaksi
Mari-Elli ja muutkin. Millaisilla pareilla on hyvät mahdollisuudet kotimaan adoptiossa? Vai onko se alue- ja paikkakuntakohtaista? Täällä Helsingissä valinta kotimaan ja kv:n välillä pitää näköjään tehdä tapaamatta sosiaalityöntekijää, koska neuvonnat annetaan eri paikoissa.
Entä tuo uskontoasia. Taitaa olla huono homma olla uskonnoton. Onko kellään tietoa, missä maissa ja mitkä kontaktit pitävät kristillisyyttä tärkeänä?
Tämä on kyllä loistava palsta, kun täällä nousee aina esiin uusia asioita pohdittavaksi
Mari-Elli ja muutkin. Millaisilla pareilla on hyvät mahdollisuudet kotimaan adoptiossa? Vai onko se alue- ja paikkakuntakohtaista? Täällä Helsingissä valinta kotimaan ja kv:n välillä pitää näköjään tehdä tapaamatta sosiaalityöntekijää, koska neuvonnat annetaan eri paikoissa.
Entä tuo uskontoasia. Taitaa olla huono homma olla uskonnoton. Onko kellään tietoa, missä maissa ja mitkä kontaktit pitävät kristillisyyttä tärkeänä?
Poikkaean tänne taas kerran tuolta lapsettomuuspuolelta, kun alan tosissani kaikkien pettymysten jälkeen siirtää ajatuksia myös adoption puolelle. Pää ei taida kauaa enää kestää tätä yritystä...
Minuakin siis kiinnostaisi tuo kotimainen adoptio, mitä teille siitä kerrottiin Mari-Elli?
Ketä siinä siis "suositaan"? Meitä kiinnostaisi kotimainen adoptio ensisijaisesti ja olen miettinyt, että täytämmekö kriteereitä....Eli jos ikä ja ammatti vaikuttaa, niin suositaanko nuoria ja korkeasti koulutettuja, vai? Kerrottiinko neuvonnassa, että kuinka pitkä jonotusaika keskimäärin siinä on? kiitos jos jaksat vastailla.
Minuakin siis kiinnostaisi tuo kotimainen adoptio, mitä teille siitä kerrottiin Mari-Elli?
Ketä siinä siis "suositaan"? Meitä kiinnostaisi kotimainen adoptio ensisijaisesti ja olen miettinyt, että täytämmekö kriteereitä....Eli jos ikä ja ammatti vaikuttaa, niin suositaanko nuoria ja korkeasti koulutettuja, vai? Kerrottiinko neuvonnassa, että kuinka pitkä jonotusaika keskimäärin siinä on? kiitos jos jaksat vastailla.