[QUOTE="äitee";27547400]Näin ehkä täydellisessä maailmassa, mutta ei useinkaan tosi elämässä.
Olen ainut koko aikainen työntekijä. Lisäkseni on yksi puolikas joka toinen viikko. Minulla on vastuulla kokonaisuus. Luulisi, että olen työnantajalle korvaamaton. No, en ole. Viesti pomolta: jos olet sairas tai lapsen takia pois, vaihdat työpaikkaa. Piste.
Ja turha ehdotella liittoa tai lakipykäliä. Kyllä ne on kokeiltu jo moneen kertaan, tällä alalla toimii vaan viidakon lait.
Jos isovanhemmat ei avustaisi sairaan lapsen hoidossa olisin ilman työpaikkaa.[/QUOTE]
Kyllä minä tiedän mitä työnantajat voivat vaatia ja uhkailla. Mutta entä jos et mene töihin? Entä jos on sairaalahoitoa vaativa tilanne lapsella tai sinulla, silloinkin vaan ensin töihin?
Kyllä liitto puuttuu laittomaan irtisanomiseen tai silloin se ei tee tehtäviään.
Toki minä ymmärrän tavallisissa nuhakuumeissa tuon isovanhemmilla hoidattamisen. Jollain asteella vielä senkin, että ensin töihin mukaan, että apu kerkiää paikalle. Ymmärrän, että halutaan joustaa työnantajalle ja etsitään sopivia ratkaisuja. Näin meilläkin toimitaan, ei ole isovanhempia, mutta vanhemmat vuorottelee, mahdollisesti isommat sisarukset ulee hätiin jne. Jotkut yh:t ovat täysin yksin näissä tilanteissa, tiedän kyllä että monet eronneet yhdessä miettii kuitenkin hoitojärjestelyitä, parhaimilla nyksät mukana, jolloin neljän aikuisen voimin kuvioita mietitään. Kahden huoltajan perheissä toki sairaanlapsen hoitokuviot kuuluu molemmille.
Mutta sitä en ymmärrä, että oikeasti kuvitellaan olevansa työnantajalle täysin korvaamaton ja annetaan tällä varjolla työnantajan pompotella miten sattuu.Minulle lapsen hyvinvointi on kuitenkin se tärkein asia. Siinä on riskinsä, jos sairasta lasta kuljetellaan, ihan samoin kun meidän aikuistenkin kohdalla. Itse olen mielummin sairaanlapsen kanssa pari päivää kotona kuin viikon sairaalassa, näin kärjistäen. Mutta oikeasti jälkitaudit eivät aina ole mietoja juttuja. Itsekin pikkunuhakuumeessa pari päivää buranan voimalla töissä ja tämän jälkeen kaksi viikkoa lähes kuurona...
Olen ainut koko aikainen työntekijä. Lisäkseni on yksi puolikas joka toinen viikko. Minulla on vastuulla kokonaisuus. Luulisi, että olen työnantajalle korvaamaton. No, en ole. Viesti pomolta: jos olet sairas tai lapsen takia pois, vaihdat työpaikkaa. Piste.
Ja turha ehdotella liittoa tai lakipykäliä. Kyllä ne on kokeiltu jo moneen kertaan, tällä alalla toimii vaan viidakon lait.
Jos isovanhemmat ei avustaisi sairaan lapsen hoidossa olisin ilman työpaikkaa.[/QUOTE]
Kyllä minä tiedän mitä työnantajat voivat vaatia ja uhkailla. Mutta entä jos et mene töihin? Entä jos on sairaalahoitoa vaativa tilanne lapsella tai sinulla, silloinkin vaan ensin töihin?
Kyllä liitto puuttuu laittomaan irtisanomiseen tai silloin se ei tee tehtäviään.
Toki minä ymmärrän tavallisissa nuhakuumeissa tuon isovanhemmilla hoidattamisen. Jollain asteella vielä senkin, että ensin töihin mukaan, että apu kerkiää paikalle. Ymmärrän, että halutaan joustaa työnantajalle ja etsitään sopivia ratkaisuja. Näin meilläkin toimitaan, ei ole isovanhempia, mutta vanhemmat vuorottelee, mahdollisesti isommat sisarukset ulee hätiin jne. Jotkut yh:t ovat täysin yksin näissä tilanteissa, tiedän kyllä että monet eronneet yhdessä miettii kuitenkin hoitojärjestelyitä, parhaimilla nyksät mukana, jolloin neljän aikuisen voimin kuvioita mietitään. Kahden huoltajan perheissä toki sairaanlapsen hoitokuviot kuuluu molemmille.
Mutta sitä en ymmärrä, että oikeasti kuvitellaan olevansa työnantajalle täysin korvaamaton ja annetaan tällä varjolla työnantajan pompotella miten sattuu.Minulle lapsen hyvinvointi on kuitenkin se tärkein asia. Siinä on riskinsä, jos sairasta lasta kuljetellaan, ihan samoin kun meidän aikuistenkin kohdalla. Itse olen mielummin sairaanlapsen kanssa pari päivää kotona kuin viikon sairaalassa, näin kärjistäen. Mutta oikeasti jälkitaudit eivät aina ole mietoja juttuja. Itsekin pikkunuhakuumeessa pari päivää buranan voimalla töissä ja tämän jälkeen kaksi viikkoa lähes kuurona...