"Joo, siis lapseni ISÄ on nimenomaan minun aviomieheni. ISÄ tarkoittaa meillä ihan muuta kuin sitä mistä sen siittiön on saanut. =) Tärkeämpää on se kuka on lapsen elämässä päivittäin läsnä."
Ymmärrän ajatuksiasi toisaalta,haluat ja miehesikin tällä hetkellä haluaa,jotta lapsi olisi teidän yhteinen.mutta ajattelisit asiaa kauas kantoisesti,kun koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu,jos lapsi on esim vakavasti sairas syntyessään tai kovasti eri näköinen kuin miehesi tai jokin muu syy,jotta yhtäkkiä aviomiehesi ei haluaisikaan ,jotta lapsi on hänen nimissään,esim tulevaisuudessa,lapsen kasvaessa erilaiset riidat lapsen kanssa.
miehesi voi ja saakin tuntea lapsesi omakseen,vaikka ei biologisesti hänen olekaan,mutta papereilla asia on eri.
itselläni kolme lasta edellisestä liitosta,he eivät ole isänsä kanssa tekemisissä ja nykyinen mieheni,kyllä kohtelee ja kasvattaa heitä kuin omiaan olisivat.joten toivon,että miettisit aisaa järjellä ei tunteella