45 Minuuttia TÄNÄÄN 20.00 Aiheena VAMMAISET LAPSET JA NYKYAJAN ULTRAT

En jaksanut lukea ihan kaikkien kommentteja, mutta muutamat teistä tuossa mainitsi että "ei minusta ole hoitamaan vammaista lasta" tai "en jaksaisi hoitaa vammasita lasta", niin aloin vain miettimään että mistäs sen sitte niinku tietää etukäteen, ettei jaksa tai ei vain ole siihen?

Tätä minäkin mietin.Kuminkin yleensä sitä jotenkin vaan selviää, vaikka ois vaikeampaakin.

joo tää onkin ihan hyvä juttu miettiä..mutta mun kohdalla se on ainakin sellainen musta tuntuu-juttu. Koska tosiasiassahan en voi sitä kuitenkaan tietää ennen kuin se kohdalle sattuisi..ja toivon mukaan ei koskaan satu.

 

Kuka meistä voi sanoa että haluaa ehdoin tahdoin kromosomeiltaan poikkeavan lapsen ? Monen kirjoitukset meinaan tuntuvat siltä, että vasta sitten kun on valmis ottamaan vastaan vaikka miten vaikeasti vammaisen lapsen niin on tosi hyvä super paras äiti.

Minä en ole valmis ottamaan vastaan vammaista lasta vaan jos voin valita niin otan terveen lapsen. Mutta jos meille nyt niin ikävästi kävisi, että seuraava lapsemme olisikin testeistä huolimatta vammainen niin sitten se vain olisi niin eikä sille voi mitään.
Joku välkky jo kirjoitti, että hylkäisikö terveen lapsen saanut äiti lapsensa jos se myöhemmin vammautuisi...aika surkea vertaus mielestäni. Se on vaan niitä hetkiä joiden mukaan on sitten elettävä. Ihminen sopeutuu yllättävän hyvin.

Ja koska nämä ovat mielipide-asioita niin millä oikeudella te kaiken hyväksyvät ja kestävät äidit ammutte alas meidät jotka emme ole valmiita ja halukkaita ottamaan vastaan vammaista lasta vaan haluamme mieluummin terveen lapsen ...?

On olemassa (onneksi) ihmisiä jotka haluavat adoptoida juuri kehitysvammaisen lapsen, eli eikö heistä voi sanoa että he toivovat nimenomaan vammaista lasta?

Ollaan joskun miehen kanssa noita mietitty eikä pidetä tuota meillekään vieraana ratkaisuna. Eli jos alamme joskus tosissaan haaveilemaan down-lapsen adoptoinnita, niin silloin me toivotaan kromosomeiltaan poikkeavaa lasta. =)

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

Minä olen hoitanut vaikeasti vammaisia ja minusta ne ei vaikuta erityisen onnettomilta. Terveelle ja normaaliin elämään pystyvälle se ei olisi ihmisarvoista elämää mutta vammainen ei osaa paremmasta haaveilla ja se voi olla onnellinen juuri sellaisesta elämästä jonka on saanut.

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

ei kaikki vammaiet oo vihanneksi, vamma voi olla melko huomaamaton.

Niinpä,mutta jos tietää saavansa niin vammaisen lapsen niin siitä huolimattako se pitäisi pitää?

 

Mutta voihan lapsi syntymänsä jälkeenkin vammautua tai sairastua tai olla muuten vain vaikea ja silloinkin on vain pakko jaksaa.

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

Jos tää on sinun käsityksesi vammaisesta lapsesta niin herää jo. Näitäkin tosin mutta aika usein vamaiset elää ihan hyvää elämää rakkaidensa keskellä...

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

ei kaikki vammaiet oo vihanneksi, vamma voi olla melko huomaamaton.

Niinpä,mutta jos tietää saavansa niin vammaisen lapsen niin siitä huolimattako se pitäisi pitää?

tietenkin.
ihminenhän sekin on.
Minä En olisi pystynyt abortiin.
ja muuten siskonikaan ei tiennyt lapsensa vammasta uin vasta laspen synnyttyä. vammamelko huomaamaton päällepäin

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

Jos tää on sinun käsityksesi vammaisesta lapsesta niin herää jo. Näitäkin tosin mutta aika usein vamaiset elää ihan hyvää elämää rakkaidensa keskellä...

toi vihannes taitaa olla kuitenkin se ääripää ja toinen ääripää voi kait olla se lievä down ? No mistä sen sitten voi tietää kumman saa, joten tältä pohjalta en haluaisi sitä riskiä ottaa. Niille ketkä päättävät toisin niin se on heidän ratkaisunsa enkä sitä lähde tuomitsemaan tai heiltä tivaamaan syytä. Jokainen tavallaan.

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

Jos tää on sinun käsityksesi vammaisesta lapsesta niin herää jo. Näitäkin tosin mutta aika usein vamaiset elää ihan hyvää elämää rakkaidensa keskellä...

toi vihannes taitaa olla kuitenkin se ääripää ja toinen ääripää voi kait olla se lievä down ? No mistä sen sitten voi tietää kumman saa, joten tältä pohjalta en haluaisi sitä riskiä ottaa. Niille ketkä päättävät toisin niin se on heidän ratkaisunsa enkä sitä lähde tuomitsemaan tai heiltä tivaamaan syytä. Jokainen tavallaan.

vammoja on muitakin kuin down.

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

Jos tää on sinun käsityksesi vammaisesta lapsesta niin herää jo. Näitäkin tosin mutta aika usein vamaiset elää ihan hyvää elämää rakkaidensa keskellä...

toi vihannes taitaa olla kuitenkin se ääripää ja toinen ääripää voi kait olla se lievä down ? No mistä sen sitten voi tietää kumman saa, joten tältä pohjalta en haluaisi sitä riskiä ottaa. Niille ketkä päättävät toisin niin se on heidän ratkaisunsa enkä sitä lähde tuomitsemaan tai heiltä tivaamaan syytä. Jokainen tavallaan.

Vielä kerran sellaista testiä ei ole olemassakaan joka näyttäisi että saat 100% varmasti terveen lapsen!

Eli jos alat odottaa otat sen riskin, os nyt riskistä voi puhua.

 

Itse en olisi valmis vammaiseen lapseen, siksi on hyvä että seulontoja on.

 

Mielipiteitä on monia ja mun mielestä taas, mitä enemmän seulontaa, sitä parempi. Ja aion itsekin käydä kaiken mahdollisen seulonnan läpi ja kyllä, jos saan tietää odottavani vammaista lasta, raskaus keskeytetään.

Tämä on meidän elämää ja kukaan toinen ei voi tätäkään päättää meidän puolesta.

Ja ne seulonnat ei kuitenkaan TAKAA sinulle tervettä lasta.

Juu kyllä mä ja me se tiedetään. Mutta ei myöskään kerjätä ongelmia. ...eli jos kaikesta huolimatta tulee, niin sitten tulee. Mutta tieten tahtoen ei.

 

No jos noin ajattelee niin ei minäkään ole enkä ollut valmis hoitamaan tuota jästipäätä minkä sain, on sellanen pakkaus, että vie voimat äärirajoille. Ja on TERVE lapsi. Että kyllä ne terveetki voi voimat viedä. Jos erityislapsi tulee, niin ei kait se auta kuin elää sen mukaan. Ja down on niistä melko pieni vamma, paaaaaaaaaaljon pahempiakin on.

 

Kyllä pidän siitä et saa valita jopa tutkimukset!Kävin kaikki seulonnat läpi ja tyytyväinen olen kun sain tiedot!Oli kiva odottaa kun tiesi suurinpiirtein, varmaa ei tässä maailmassa ole mikään! Tunsin ton illallisen ohjelman perheen!

 

Kuka meistä voi sanoa että haluaa ehdoin tahdoin kromosomeiltaan poikkeavan lapsen ? Monen kirjoitukset meinaan tuntuvat siltä, että vasta sitten kun on valmis ottamaan vastaan vaikka miten vaikeasti vammaisen lapsen niin on tosi hyvä super paras äiti.

Minä en ole valmis ottamaan vastaan vammaista lasta vaan jos voin valita niin otan terveen lapsen. Mutta jos meille nyt niin ikävästi kävisi, että seuraava lapsemme olisikin testeistä huolimatta vammainen niin sitten se vain olisi niin eikä sille voi mitään.
Joku välkky jo kirjoitti, että hylkäisikö terveen lapsen saanut äiti lapsensa jos se myöhemmin vammautuisi...aika surkea vertaus mielestäni. Se on vaan niitä hetkiä joiden mukaan on sitten elettävä. Ihminen sopeutuu yllättävän hyvin.

Ja koska nämä ovat mielipide-asioita niin millä oikeudella te kaiken hyväksyvät ja kestävät äidit ammutte alas meidät jotka emme ole valmiita ja halukkaita ottamaan vastaan vammaista lasta vaan haluamme mieluummin terveen lapsen ...?

Tähän peesaus!

 

Kyllä pidän siitä et saa valita jopa tutkimukset!Kävin kaikki seulonnat läpi ja tyytyväinen olen kun sain tiedot!Oli kiva odottaa kun tiesi suurinpiirtein, varmaa ei tässä maailmassa ole mikään! Tunsin ton illallisen ohjelman perheen!

aattelepa kun siskonikin oli varma etä lapsi on terve ja viel synnytyksen jälkeenkin jonkun aikkaa li ihan varma että on terve lapsi, mutta ilo muuttikin suruksi, lapela oli vamma jota ei huomattu heti,
vama on ositain saat korjattua, mutta se haittaa siskon tytärtä koko elämän ajan.. se ei näy päällepäin, jos ei tiedä siitä

 

Kuka meistä voi sanoa että haluaa ehdoin tahdoin kromosomeiltaan poikkeavan lapsen ? Monen kirjoitukset meinaan tuntuvat siltä, että vasta sitten kun on valmis ottamaan vastaan vaikka miten vaikeasti vammaisen lapsen niin on tosi hyvä super paras äiti.

Minä en ole valmis ottamaan vastaan vammaista lasta vaan jos voin valita niin otan terveen lapsen. Mutta jos meille nyt niin ikävästi kävisi, että seuraava lapsemme olisikin testeistä huolimatta vammainen niin sitten se vain olisi niin eikä sille voi mitään.
Joku välkky jo kirjoitti, että hylkäisikö terveen lapsen saanut äiti lapsensa jos se myöhemmin vammautuisi...aika surkea vertaus mielestäni. Se on vaan niitä hetkiä joiden mukaan on sitten elettävä. Ihminen sopeutuu yllättävän hyvin.

Ja koska nämä ovat mielipide-asioita niin millä oikeudella te kaiken hyväksyvät ja kestävät äidit ammutte alas meidät jotka emme ole valmiita ja halukkaita ottamaan vastaan vammaista lasta vaan haluamme mieluummin terveen lapsen ...?

Tähän peesaus!

Aika surkea vertaus omia sanojasi lainaten koko tekstisi!
Selvästi et ihan kamalasti näistä asioista tiedä, mutta elä vaan omalla tyylilläsi...

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

Jos tää on sinun käsityksesi vammaisesta lapsesta niin herää jo. Näitäkin tosin mutta aika usein vamaiset elää ihan hyvää elämää rakkaidensa keskellä...

toi vihannes taitaa olla kuitenkin se ääripää ja toinen ääripää voi kait olla se lievä down ? No mistä sen sitten voi tietää kumman saa, joten tältä pohjalta en haluaisi sitä riskiä ottaa. Niille ketkä päättävät toisin niin se on heidän ratkaisunsa enkä sitä lähde tuomitsemaan tai heiltä tivaamaan syytä. Jokainen tavallaan.

Vielä kerran sellaista testiä ei ole olemassakaan joka näyttäisi että saat 100% varmasti terveen lapsen!

Eli jos alat odottaa otat sen riskin, os nyt riskistä voi puhua.

no ei kait kukaan ole missään kohden sellaista väittänyt että olisi 100 pros varmuus jotta saa terveen lapsen. Mun ajatuksena vaan on se etten ottaisi tieten tahtoen vastaan sairasta lasta.
Ihan huutomerkeillä ja ilman...ymmärsitkö ?

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

Jos tää on sinun käsityksesi vammaisesta lapsesta niin herää jo. Näitäkin tosin mutta aika usein vamaiset elää ihan hyvää elämää rakkaidensa keskellä...

toi vihannes taitaa olla kuitenkin se ääripää ja toinen ääripää voi kait olla se lievä down ? No mistä sen sitten voi tietää kumman saa, joten tältä pohjalta en haluaisi sitä riskiä ottaa. Niille ketkä päättävät toisin niin se on heidän ratkaisunsa enkä sitä lähde tuomitsemaan tai heiltä tivaamaan syytä. Jokainen tavallaan.

Vielä kerran sellaista testiä ei ole olemassakaan joka näyttäisi että saat 100% varmasti terveen lapsen!

Eli jos alat odottaa otat sen riskin, os nyt riskistä voi puhua.

no ei kait kukaan ole missään kohden sellaista väittänyt että olisi 100 pros varmuus jotta saa terveen lapsen. Mun ajatuksena vaan on se etten ottaisi tieten tahtoen vastaan sairasta lasta.
Ihan huutomerkeillä ja ilman...ymmärsitkö ?

Niin te nyt vaan tunnutte ajattelevan kun vouhkaatte seuloista.
Liian vaikea aihe ihmiselle jolla ei ole kokemusta asiasta...

 

Onko se sitten ihmisarvoista elämää esim. maata koko ikä vihanneksena jossain laitoksessa?

Jos tää on sinun käsityksesi vammaisesta lapsesta niin herää jo. Näitäkin tosin mutta aika usein vamaiset elää ihan hyvää elämää rakkaidensa keskellä...

toi vihannes taitaa olla kuitenkin se ääripää ja toinen ääripää voi kait olla se lievä down ? No mistä sen sitten voi tietää kumman saa, joten tältä pohjalta en haluaisi sitä riskiä ottaa. Niille ketkä päättävät toisin niin se on heidän ratkaisunsa enkä sitä lähde tuomitsemaan tai heiltä tivaamaan syytä. Jokainen tavallaan.

Vielä kerran sellaista testiä ei ole olemassakaan joka näyttäisi että saat 100% varmasti terveen lapsen!

Eli jos alat odottaa otat sen riskin, os nyt riskistä voi puhua.

no ei kait kukaan ole missään kohden sellaista väittänyt että olisi 100 pros varmuus jotta saa terveen lapsen. Mun ajatuksena vaan on se etten ottaisi tieten tahtoen vastaan sairasta lasta.
Ihan huutomerkeillä ja ilman...ymmärsitkö ?

Niin te nyt vaan tunnutte ajattelevan kun vouhkaatte seuloista.
Liian vaikea aihe ihmiselle jolla ei ole kokemusta asiasta...

no kun meidän villenkän vamma ei olsi down eulassa näkynyt

 

Kuka meistä voi sanoa että haluaa ehdoin tahdoin kromosomeiltaan poikkeavan lapsen ? Monen kirjoitukset meinaan tuntuvat siltä, että vasta sitten kun on valmis ottamaan vastaan vaikka miten vaikeasti vammaisen lapsen niin on tosi hyvä super paras äiti.

Minä en ole valmis ottamaan vastaan vammaista lasta vaan jos voin valita niin otan terveen lapsen. Mutta jos meille nyt niin ikävästi kävisi, että seuraava lapsemme olisikin testeistä huolimatta vammainen niin sitten se vain olisi niin eikä sille voi mitään.
Joku välkky jo kirjoitti, että hylkäisikö terveen lapsen saanut äiti lapsensa jos se myöhemmin vammautuisi...aika surkea vertaus mielestäni. Se on vaan niitä hetkiä joiden mukaan on sitten elettävä. Ihminen sopeutuu yllättävän hyvin.

Ja koska nämä ovat mielipide-asioita niin millä oikeudella te kaiken hyväksyvät ja kestävät äidit ammutte alas meidät jotka emme ole valmiita ja halukkaita ottamaan vastaan vammaista lasta vaan haluamme mieluummin terveen lapsen ...?

Tähän peesaus!

Aika surkea vertaus omia sanojasi lainaten koko tekstisi!
Selvästi et ihan kamalasti näistä asioista tiedä, mutta elä vaan omalla tyylilläsi...

kerro mulle mitä en tiedä...ihan mielenkiinnolla haluan nyt tietää sen mistä kaikesta olen autuaan tietämätön.
Haluaisinko lapsen jolle saan vaihtaa vaippoja loppuelämän ajan tai joka ei ikinä kasva aikuiseksi vaan jää 3-vuotiaan tasolle.
Eli kun emme voi tietää kuinka vähän tai paljon vammautuneen lapsen olisimme vastaanottamassa niin miksi ottaisin sitä riskiä että tilanne olisi se pahin. Kuten tänään tuossa ohjelmassa näytettiinkin niin ne lapset olivat lieviä down:ja joten he pystyvät elämään aikalailla normaalia arkea.

Mutta hyvä, että pystyt edes hyväksymään sen että elän omalla tyylilläni
:flower:

 

Mä en ymmärrä, mitä se kenenkään takapuolta kaivaa, tahtooko muut käydä seuloissa vai ei. =)

Vai onko nämä vammaisten äidit katkeria kuitenkin siitä vammaisesta lapsestaan ja tahtovat muut samaan liriin? ...siltä alkaa tuntua.

 

Eiköhän jokainen meistä sitä tervettä lasta toivo,mutta jos toisin käy niin olkoon se jokaisen oma valinta.Työssäni olen nähnyt vanhempia,jotka ovat niin rikki oman kehitysvammaisen lapsensa hoidosta ja niistä kaikista asioista joita se pitääkään sisällään jolloin siitä kärsii koko perhe.Toisaalta olen nähnyt onnellisia perheitä joilla on kehitysvammainen lapsi.
Aina on jokaisessa asiassa monta puolta ja mikä on eettisesti väärin tai oikein? Eiköhän meillä jokaisella oma etiikan ja moraalin määritelmä ole eriasia onko se yhteiskunnan arvojen mukainen.

 

Kuka meistä voi sanoa että haluaa ehdoin tahdoin kromosomeiltaan poikkeavan lapsen ? Monen kirjoitukset meinaan tuntuvat siltä, että vasta sitten kun on valmis ottamaan vastaan vaikka miten vaikeasti vammaisen lapsen niin on tosi hyvä super paras äiti.

Minä en ole valmis ottamaan vastaan vammaista lasta vaan jos voin valita niin otan terveen lapsen. Mutta jos meille nyt niin ikävästi kävisi, että seuraava lapsemme olisikin testeistä huolimatta vammainen niin sitten se vain olisi niin eikä sille voi mitään.
Joku välkky jo kirjoitti, että hylkäisikö terveen lapsen saanut äiti lapsensa jos se myöhemmin vammautuisi...aika surkea vertaus mielestäni. Se on vaan niitä hetkiä joiden mukaan on sitten elettävä. Ihminen sopeutuu yllättävän hyvin.

Ja koska nämä ovat mielipide-asioita niin millä oikeudella te kaiken hyväksyvät ja kestävät äidit ammutte alas meidät jotka emme ole valmiita ja halukkaita ottamaan vastaan vammaista lasta vaan haluamme mieluummin terveen lapsen ...?

Tähän peesaus!

Aika surkea vertaus omia sanojasi lainaten koko tekstisi!
Selvästi et ihan kamalasti näistä asioista tiedä, mutta elä vaan omalla tyylilläsi...

kerro mulle mitä en tiedä...ihan mielenkiinnolla haluan nyt tietää sen mistä kaikesta olen autuaan tietämätön.
Haluaisinko lapsen jolle saan vaihtaa vaippoja loppuelämän ajan tai joka ei ikinä kasva aikuiseksi vaan jää 3-vuotiaan tasolle.
Eli kun emme voi tietää kuinka vähän tai paljon vammautuneen lapsen olisimme vastaanottamassa niin miksi ottaisin sitä riskiä että tilanne olisi se pahin. Kuten tänään tuossa ohjelmassa näytettiinkin niin ne lapset olivat lieviä down:ja joten he pystyvät elämään aikalailla normaalia arkea.

Mutta hyvä, että pystyt edes hyväksymään sen että elän omalla tyylilläni
:flower:

Ei tarvitse kertoa kun juuri itse ilmaisit miten vähän tiedät vammaisista ja heidän arjestaan. Ja siitä kuinka vammat esiintyy miten ja missä vaiheessa niitä löydetään..
No itse olin muutama vuosi sitten samanlainen, nyt olen oppinut jotain niin arvokasta ettei sitä voi millään mitata.

 

Mä en ymmärrä, mitä se kenenkään takapuolta kaivaa, tahtooko muut käydä seuloissa vai ei. =)

Vai onko nämä vammaisten äidit katkeria kuitenkin siitä vammaisesta lapsestaan ja tahtovat muut samaan liriin? ...siltä alkaa tuntua.

Mulle on aivan sama menettekö seuloihin vai ette. Se ärsyttää että pidätte niitä seuloja pelastajina, vakuutuksena terveestä lapsesta.

Ja ihan sen takia ettei se ole totta ja hyvä niin. Jos kaikki vähääkään erilaiset karsittaisiin pois jäisi maailma vaille todella ihania ihmisiä joiden elämä on aivan yhtä arvokas kun sinunkin.