40+ so what wol.13

Jimima, pahoittelut keskenmenosta! Mun käsittääkseni tuo yksien menkkojen odottamisen kehoitus on pitkälti sitä, että silloin olisi helpompi määritellä laskettu aika...mä henk.koht. uskon, että jos keho on valmis raskautumaan sitä ennen, niin sitten se on, eli siitä ei ole mitään haittaa, jos raskautuu heti km:n jälkeen.

Mulla on kokemusta "vain" kohdunulkoisesta ja siinä hcg:n määrä laski tosi hitaasti, useamman viikon ajan (en muista tarkalleen, siitä on jo vuosia).

Esterille onnittelut plussasta! Toivotaan, että erilainen olo tarkoittaa erilaista raskautta Mulla oli ekan lapsen kanssa alusta asti jotenkin rauhallinen olo ja usko siihen, että kaikki menee hyvin.

 

Heippa ihanaiset =)

Uusille kuumeilijoille tervetulotoivotukset :wave:

Täällä taitaa olla nyt menossa kp23/28 eikä sen kummempia oloja taaskaan suuntaan tai toiseen...mitä nyt rinnat on hieman arat, mutta niinhän ne melkeinpä joka kierrossa tähän aikaan... Mutta silti sitä toivoo ja ajattelee että jospa TÄLLÄ kertaa se arkuus tarkoittaisikin jotain muuta

 

Kiitos toivotuksista!

Joka kierrossahan sitä meinaa unohtaa aiempien kiertojen "oireet" ja pettymykset...mutta on se oireiden bongailu toisaalta niin kivaa, ettei sitä ihan realistiksi kannata heittäytyä Mä aloitan Luget huomenna ekaa kertaa ja yritän pitää sen mielessä, koska todennäköisestihän mun elämäni tulee huomisesta lähtien olemaan yhtä raskausoiretta...

Pidetään peukkuja. Meille kaikille

 

Tervetuloa kaikille uusille! Toivotaan että vierailunne täällä jää lyhyeksi

Jimima, mulla oli keskenmeno tammikuussa, mutta mä en seurannut noita hcg arvoja niin etten osaa niiden putoamisesta sanoa. Keskenmeno alkoi spontaanisti viikoilla 10+6 ja vuoto kesti noin viikon. Seuraavat kuukautiset alkoi 30 päivää keskenmenon alusta eli kierto oli vain pari päivää normaalia pidempi. Toivotaan että sinunkin kiertosi palautuu pian normaaliksi.

Sahramiinille pahoittelut kuukautisten alkamisesta :hug:

Esterille tervemenoa odottajiin. Onnellista odotusta toivottelen :flower:

Täällä onkin komea rivi piinailijoita. Tuloksena olisi syytä olla pitkä plussarivi toukokuulle Jokos on rapistelijoita?

Mä sain tänään ovis plussan eli illalla peitot heilumaan. Mulle voi siis päivittää dpo-1.

 

Onko tuo rapistelu raskaustestipakettien rapistelua? Mä olen kova tyttö testailemaan, joskin oon nyt tällä tokalla kierroksella hieman hillinnyt itseäni. Kaappi on täynnä testejä, saa nähdä kuinka kauan tällä kertaa maltan olla niihin kajoamatta...

 

Täällä olisin taas kolkuttelemassa.... Tänään olisi sitten viimeinen päivä, kun olin virallisesti raskaana. Rv 11+5 ja np-ultrassa kävin todentamassa sen, minkä jo itse tiesin. Eli kesken oli mennyt. Oireet loppuivat pari viikkoa sitten, kaikki vähäisetkin. Sydän ääniä eivät neuvolassa kuulleet ja täti ei kohtuakaan löytänyt kokeilemalla viime viikolla. Ja olo oli jo tyhjä, joten ei ollut lainkaan yllätys. Itseasiassa sanoin sen jo sisälle mennessä tänään, ettei ole hyviä uutisia.

Tyhjennyslääkkeet sain, mutta siirrän sitä puuhaa vielä muutaman päivän. Mies lähtee reissuun huomenna ja niin mekin tytön ja mummon kanssa kylpylään. Ja kylpylä ja km vuoto on aika huono yhdistelmä... Eli vkl vasta sitten.
Toivottavasti menee yhtä hyvin kuin tammikuussa (vaikka ihan p*rseestä se oli se touhu). Mulla muistaakseni Jimima vuoto kesti reilun viikon, nega tuli 3 viikon päästä ja menkat seuraavalla viikolla. Mulla ei ollut ovista kuin vasta yksien menkkojen jälkeen, ja siitähän mä sitten plussasin uudestaan.

Ja optimistinen olen edelleen raskautumisen suhteen. Se ei liene meidän ongelma. Mutta että kuinka epäkelpoja noi meidän iäkkäät sukusolut mahtaa olla, kun eivät ole kehittymiskelpoisia...

Ja mies on pitkää päivää töissä, joten ei olla edes puhuttu vielä mitään. Ylipäätään yritetäänkö. Kai. Koska tänne kuitenkin haluan palata ja kirjoittaa... Aiemmin olen ajatellut että tämä vuosi on vielä aikaa. Mutta ei ole mieltä nostattavaa tämä. Enkä tiedä kuinka monta keskenmenoa aion jaksaa. Eteenkin kun meillä on yksi, täydellinen pieni rakas 2v tyttö. Ja elämä loistavasti näin!! Tuoko se toinen lapsi tuplaverroin onnea? Mistä ihmeestä tämä vauvan kaipuu kumpuaa? Miksi tämä onni ei riitä? Vai onko se sitä, että tietää että viimeiset hetket ovat käsillä...

Sanokaa joku, jolla on jo toinen tai useampi lapsi. Miten se eroaa esikoisesta? Mitä se on kun saa toisen? Onko kaikki lapset yhtä rakkaita?!

Tyydeli

 

Kuten jo tuossa toisessa ketjussa sanoin, niin Tyydelille pahoittelut! Tosi ikävä uutinen! Toivottavasti pääset mahdollisimman helpolla tulevasta. Ei ole kivaa, mutta toivotaan, että kaikki sujuisi hyvin. Oman kokemukseni pohjalta suosittelen hankkimaan jotain yösiteitäkin tuhdimpaa suojaa, esim. isoja Tenoja tms. Tuon tajusin itse liian myöhään, mutta onneksi oli yksi "vaippa" jäänyt esikoisen synnytyksestä (eli sellainen, mitä sairaalasta sai jälkivuotoa varten) ja se pelasti ekan yön tuon koettelemuksen jälkeen.

Itse olen myös miettinyt tätä "pakkomiellettä", kun tuntuu että "on pakko" saada toinenkin lapsi. Mieheni on ihan mukana tässä vauvaprojektissa ja haluaa myös mielellään toisen lapsen, mutta häntä "ei hirveästi haittaa", vaikkei onnistuisikaan, ja on onnellinen tästä meidän ainokaisesta. Minäkin olen tietenkin ikionnellinen rakkaasta esikoisestani, mutta tiedän, että surisin pitkään ja hartaasti, jos en hänelle sisarusta pysty antamaan. Nuorempana suunnittelin, että minulle tulisi kolme lasta, ensin kaksi aika pienellä ikäerolla ja sitten iltatähti. Nyt tuntuu että haluaisin kaksi lasta (ei sitä kolmatta ehtisi tällä vauhdilla edes harkitsemaan) ja toivo siitä on todella voimakas. Luulen, etten saa tätä ajatusta päästäni ennen kun vaihdevuodet alkavat, vaan toivo elää, vaikka tiedän ettei toinen lapsi ole mikään itsestäänselvyys. Tuo keskenmenoni ei vaikuta vauvakuumeeseeni mitenkään. Tietysti se harmittaa ja tavallaan muistuttaa tosiasioista, mutta toisaalta tulin raskaaksi. Ehkä se onnistuu vielä toisenkin kerran ja sillä kertaa menisikin kaikki hyvin. *sormet ristissä* Harmittaa, että odotimme niin kauan ennen kun aloitimme yrityksen, esikoinen oli silloin jo 1 v 3 kk. Kuvittelin tietysti että tärppää yhtä nopeasti kuin esikoisen kanssa. Eipä tärpännyt, ei. Noh, turha tässä nyt vanhoja surkutella, positiivista asennetta kehiin ja yritys päälle, kunhan ensin saisin nämä vanhat raskaushormonit häviämään.

Olin tämä aamuna ihan silmät ristissä |O, kun tuli valvottua yli puolenyön uuden läppärin ääressä eilen, ja lupasin itselleni mennä tänään ajoissa nukkumaan. Menipä taas yli puolenyön. Nyt nukkumaan.

 

Voi Tyydeli, iso hali <3 !
Onpa surullinen juttu sinulla Tuosta olen samaa mieltä kanssasi, että jotenkin sitä itse tietää mitä masussa tapahtuu. Jos et katsellut aiempia viestejä, niin minullahan alkoi vasta menkat mutta tein testin ihan siksi kun olin varma että jotain oli yrittänyt olla. Olin oikeassa. Viime syksynä kun soitin km:n jälkeen neuvolaan peruakseni ajan, neuvolatäti sanoi että muistaa kun jo aikaa tilatessani olin sanonut että perun ajan jos pikkuinen ei pysy mukana. Mistä lie tunne tullut?

Joskus esihistoriallisella ajalla kun odotin nyt 16-vuotiaalleni sisarusta, pelkäsin hirveästi etten osaa uutta vauvaa rakastaa yhtä paljon. Kuinka olinkaan väärässä!!! Rakkautta riittää molemmille ja paljon riittääkin <3

 

Huoh, yritän vielä pitää näpit irti paketeista vaikka sormet syyhyää...kp22/23-25...opcorn:
Minusta tuntuu että tää ikä tekee sen että öpauttia 40 vuotiaana sitä rupee miettimään että josko sittenkin vielä yrittäs niin kauan kun on vielä hormonitoimintaa jäljellä. Järki kysyy jaksatko vielä vauvanhoitoa mutta tunteet vie voiton, näin se vaan on.

Tyydelille ja Sahramiinille voimahalit :hug:

 

Voi Tyydeli :hug: Eipä tässä mitkään sanat auta korvaamaan menetystäsi, voin vain sanoa että saman kokemaan joutuneena, luulen tietäväni mikä myllerrys mieltäsi nyt pyörittää...tsemppiä! Ja toivottavasti uskallatte vielä yrittää, niin mekin tehtiin, tosin edelleen tuloksetta. Ja kysymykseesi rakkauden riittävyydestä toisellekin lapselle: KYLLÄ, se vain kasvaa :heart:

Fleur, onnea ovisplussasta ja toivottavasti yhteistä aikaa ja tarmoa hyödyntää se maksimaalisesti

 

En kyllä olisi sinua tänne halunnut näin nopeasti Tyydeli, vasta parin vuoden päästä :heart:. Elämä näemmä heittelee. Olen tosi pahoillani puolestasi. Saatan olla täällä ainut, joka ei tiedä miltä sinusta tuntuu, mutta mutta, ottaisin kyllä kainaloon ja lohduttaisin, jos tuossa vieressä nyt oisit. :hug:

 

Kun mietitään ikää, ihmettelen haloo elämystä yli 40v raskautta ja pidetään sitä lähes ihmeenä. Juuri äsken laskin niin yli 40v olen tullut 4 kertaa raskaaksi ja synnyttänyt kaksi lasta. Siis yli 40:senä. (yhteensä keskenmenoja 3 rv 13 ja 2 varhaisia keskenmenoja. yhteensä siis 5. Kolmesta yleensä puhun, koska ne kaksi niin varhain, että sain juuri tietää raskaudesta. kaksi viimeistä keskenmenoa tapahtui rv 13.)
Miksi tämä kuume ei vaan laske? Mistä saisin siihen lääkkeet? :kieh:
Tyydeli Jos keksit ratkaisun, kerro ihmeessä. Itse olen kyllä aina haaveillut isosta perheestä. Nyt tuntuu, että jos tulen raskaaksi ja saan vauvan, se on tarkoitus niin. Kun ikää kuitenkin tämän verran, niin antaa tulla kaikki, jotka ovat vielä tullakseen.

Kaikki 10 ovat aivan yhtä rakkaita!!!

 

Kyllä myös täällä nuo 9v poika ja pian 4v tyttö ovat todella rakkaita molemmat ja niin erilaisia luonteeltaan <3

 

Torstai 8.5.2014

nimi / ikä........................kp / kierron pituus

Vauvahaaveita (40)...............26kp / 28
Jetsulleen (39).....................23kp / 23-25
Minttu71 (42).......................21kp / 30
~lounakehto~ (41)................21kp / 28
Jopo73 (40)..........................17kp/ 25-28
Marza (43)............................16kp / 30
Fleur (39)..............................11kp / 25-27
bugsy (43)............................10kp/ 29-31
sahramiini (42).......................04kp / 26-29
Vesipossu (--)........................02kp / ~28
Äiti seiskanelonen (40)............01kp / 27-28
Jimima (42)............................?kp / ??
Tyydeli(40).............................?kp/ ?

Piinailupäivät:
Vauvahaaveita...dpo 12
Jetsulleen.........dpo 11
~Lounakehto~..dpo 8
Minttu71..........dpo 7
Jopo73............dpo 4
fleur.................dpo 1

Plussanneet: :heart:
Saana72 - 02/2014
Iines* - 03/2014
Tuuliannaliina - 03/2014
Esteri1 - 5/2014

Taustailijat:
Susseli72 (41)
Memmu05 (40)
Bugsy (43)
SoturiPrinsessa (43)
Jadee (39)
Tiuku74 (39)
PippuriPiia-70 (43)
Tintti-Tiivari (43)
Fiialiia (40+)
Piksukka (39)
Nipsu74 (40)
Lumikki1970 (43)
Fertility Calendar Tool | babymed.com


"All will be well as long as we do our best"

 

sahramiini, no onneksi en ole lääkäri, olisin meinaan ihan toista mieltä tuosta kiinnittymisasiasta =) Kyllä tässä mun tulevassa hoidossakin on suunniteltu oikein lääkepiikkiä siihen, että kiinnittyminen tapahtuisi ja pysyisi. En silti uskalla ajatella, että se "viallisen" alkion kiinnittäisi väkisin. Ja jos kiinnittää, niin kai se sitten menisi kesken hieman myöhemmin(?)
Mutta kieltämättä on itselle tullut mieleen, että jos mun kroppa vaan näin minulle ilmoittaa, ettei ole enää valmis raskauteen/synnytykseen. Ja kun nyt yritän pakottaa sen siihen, käykin jotain tosi ikävää jos sen alkion saisikin sinne kasvamaan.

Tyydeli, komppaan sua kyllä täysin. On niitä ONNELLISIA yksilapsisia perheitä. Miksi haluaa toisen lapsen kun sitä yrittäessä altistuu sellaisille tunteille kuin epätoivo, pelko, tuska ja suru. Tänään kävi itselläkin mielessä, että haluanko tosiaan sen toisen lapsen, vai onko tästä tullut vaan taas sellanen oma juttu, "periksi en anna" -tyyppinen. Mutta kyllä silti mielestäni tosissaan haluan toisen lapsen, olen siitä niin kauan haaveillut, jo ennen kuin tästä tuli näin haastavaa. Ja toinen suuri syy on se, etten halua lapseni jäävän "yksin maailmaan", kun meistä vanhemmista aika jättää (emme kuitenkaan ole niin nuoria enää).

 

Ei vanhemman onnellisuus ole kiinni lapsien lukumäärässä. Toiset eivät edes kaipaa kuin yhden, jota lellitä piloille. Ainakin minä olisin näin tehnyt. Ensimmäiseni oli 11v ennen kuin alkoi sisaruksia tulemaan. Hän oli aivan piloille lellitty. Oli ihana ostella kaikkea kivaa hänelle. Pienempänä hän pyyteli jatkuvasti, että saisi sisaruksia. Sitten kun niitä alkoi tulemaan, ääni muuttui kellossa. Yhden lapsen perheessä on etunsa. Mutta on sitten niitä äitejä, joilla on se sisäinen lisääntymisvietti.
Jos ei olisi miestä tipahtanut eteeni vuonna 2000, olisin varmasti jäänyt yhden lapsen äidiksi. Olisin ollut oikein onnellinen niinkin. Mutta kun mies astui elämääni, niin vanhat haaveet isosta perheestä nousi hereille. Jo aivan alusta asti tein miehelleni selväksi, että haluan 10 lasta. Mies oli samaa mieltä, että tulkoo niin paljon kuin on tullakseen. Ja valitettavasti vauvakuume aina iskee uudelleen. Kun 10.s syntyi, ajattelin perheen olevan koossa. Toisin kävi. Hetken päästä aloin ajattelemaan, miksi niitä estelemään, jos tulevat. Jos luomuna tulee, tulkoo. Meille mahtuu ja kaikki ovat tervetulleita.

Pitäisikö vanhan miettiä, että kuolee, kun lapset ovat nuoria. Me annetaan lapsille elämä. Emme elä lapsien elämää. Kuka on varma huomisesta. Ehkä 20v äiti jää huomenna auton alle tai kuolee johonkin sairauteen tms. Itse en voi ajatella sitä, että jos kuolen, kun lapsi on esim. vasta 20v. Hänellähän on elämä edessä. Äidin tai isän pois meno ei saa olla este elämälle. Meillä ainakin on opetettu lapsille(siis niille jotka tajuaa), että kohta mummu ja pappa saattaa kuolla. Meillä mummu ja pappa ovat lapsille siis hyvin tärkeitä. Valmistamme lapsia siihen mitä tulee tapahtumaan. Surra saa, mutta ei lopettaa elämistään. Lapset jäävät aina "yksin maailmaan". Lapsien kuuluu kuolla vanhempia myöhemmin. Valitettavasti aina ei sekään näin mene.
Lapsia, kun yritetään tehdä, on tunteet sallittua. Jos ei esim. keskenmenon jälkeen ole surullinen, pettynyt, ehkä viallinen tunne jne... Olisi todella outoa. Tunteiden kannattaa antaa tulla ja jatkaa matkaa. Toivo matkassa, kun elää, on iloisempi mieli ja jaksaa jatkaa.

 

Ymmärrän kyllä hupiaelämään sun ajatukset. :heart:

Itse en miettinyt niinkään sitä kun kuollaan. Kyllä normaali kiertokulku on vaan pakko hyväksyä. Toivoinkin sitä, ettei jää yksin (oli sitten minkä ikäinen tahansa). Mulla on itsellä kaksi sisarusta :heart: ja kyllä heistä on ollut apua kun on ollut tarve puhua esim. mummon/vaarin poismenosta. Jos ei olisi ollut ketään, olisi olo varmasti paljon huonompi. Ja kuvittelen, että kun vanhemmistani aika jättää, on minulla kaksi muuta, jotka surevat yhtälailla ja pystymme tukemaan toisiamme.
Joo onhan pojalla serkkuja ja voi olla läheisiäkin serkut joskus, mutta on se vaan eri asia onko serkku vai sisko/veli. Ja meillähän serkut asuvat kaikki ihan muualla.

Lisäksi katselin pitkän aikaa, miten oma isäni yksin hoiti mummoni asioita ja kävi päivittäin paikan päällä, teki ostokset, hoiti lääkkeet/laskut/kaiken oman työnsä ohessa :headwall:. Olisi ollut suuri apu (monelle), jos joku toinen olisi voinut ottaa edes pienen osan siitä tehdäkseen. Syyllistin itseänikin, kun asuin niin kaukana, etten voinut aina auttaa . En halua vastaavaa tilannetta eteen, kun itse olen vanha. Ja kyllä, ei se sisarus eikä mikään muukaan takaa etteikö näin voisi silti käydä. Mutta jos joihinkin asioihin voin vaikuttaa, niin yritän.

Meilläkin on jo käsitelty kuolemaa, vaikka poika vasta 3v (miten 3v voi olla jo noin viisas ). Kun puhuttiin isomummosta, joka kuoli koska oli niin vanha. Ja toisen kerran puhuttiin mummosta ja papasta, että ovat jo aika vanhoja. Niin heti tuli huolestunut kysymys, että kuoleeko ne nyt kun ne ovat jo vanhoja. Ja Jenni Vartiaisen laulusta nousee aina 3veelle kysymys: "Mikä on syliin mustan maan ja miksi se sitä kantaa ja ketä se kantaa...". Kamalia kysymyksiä : /

 

Heipat kaikille tasapuolisesti!

Pahoittelut Tyydelille ja Jimimalle toivotaan, että uusi raskaus saa tapahtua nopeasti.

jimima kyseli km kohdanneiden raskautumisista ja itsellänihän oli kesäkuussa, tarkalleen 9.6.2012 km, josta mentiin ambulanssilla sairaalaan. ei mitään sen vakavampaa, taisi pääkopassa olla pahimmat vauriot.

Itse painiskelin tuon odottamisen kanssa, mutta luin monesta paikasta, ettei ole uudelle yrittämiselle estettä, tietenkään ellei lääkäri nimenomaan ole uutta raskautta kieltänyt jonkin syyn takia.

Meillä ei siis odoteltu kuin sen verran kuin km vuoto kesti ja ilman kuukautisia alkoi uusi raskaus, joka nyt tuossa tepastelee kovaa vauhtia. Ja la on helppo määrittää ultran kautta ilman kuukautisiakin nykypäivänä.

Tosin istukka jouduttiin irroittamaan sitten leikkaussalissa, koska oli niin kiinni, voi olla että johtui tuosta, sitä ei voi kuitenkaan tietää varmaksi. Mutta joku oli lohdutellut samanlaisessa tilanteessa, että onpahan ainakin ollut kunnolla kiinnittynyt.

hupiaelämään täällä ollaan vuosien aikana käyty samaa keskustelua kroonisesta vauvakuumeesta. Joka kerta olen palannut tänne, vaikka olen vannonut aina sen raskauden olleen viimeisen. No, kai se eläkeikä jossain vaiheessa tässäkin tulee vastaan.

ja aivan samaa on ennekin keskusteltu, että ei se ikä autuaaksi tee, kukaan ei voi taata parikymppisen äidin elävän 75 vuotiaaksi, kun taas 40 kymppinen äiti tuntuu olevan jo haudan partaalla.

kukaan ei tiedä huomisesta päivästä, täytyy vain muistuttaa samalla itselleen, että meillä on vain tämä hetki.

Ja monen lapsen äitinä voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että jokaista olen rakastanut, rakastan edelleenkin totta kai, yhtä paljon. Muoto vain tietenkin muuttuu, koska pieni vauva tarvitsee äidin jatkuvaa hoivaa eri tavalla kuin parikymppinen lapsi, joka taas kyselee paljon elämän muita neuvoja ja ohjausta.

On hienoa nähdä lasten aikuistuminen, ja itsekin kyselen vieläkin omalta äidiltäni ohjeita asiaan kuin asiaan. Eikä kukaan osa tehdä niin hyvää ruokaa kuin oma äiti :heart: tuo asia ei koskaan muutu.

Elämä on joskus ihmeellistä, joskus raskasta, joskus ihanaa ja joskus hämmentävää. Mutta sitäkin rikkaampaa, vaikka jotkin kokemukset olisi valmis kyllä jättämään pois kokemuksien listalta.

aurinkoista päivän jatkoa kaikille!

jospa antaisi taas haaveiden viedä, ja uskaltautuisi elämään...

t: bugsy

 

heissan,

menkat alkoi tänään, ei oo miestä näkynyt ei kuulunut...jäin sitten vissiin lapsettomaksi, ei voi mitään. Seurailen kuitenkin palstaa silloin tällöin, mutta Äiti 74 voisitko laittaa mut sinne taustailjoihin kiitos ilmoittelen kyllä jos tilanne muuttuu...tsemppiä teille kaikille, olisin minäkin kovasti halunnut plussata joku päivä teidän seurassa

 

Lumikki, harmin paikka. Ihmeelisiä on miesten aivoitukset joskus. Jospa vanha palais tai löytäisit vaikka ihan uuden miehen ja ehtisit vielä lapsia saamaan! Tsemppiä ja hyvää jatkoa!

 

Tyydelille pahoittelut!

Samoin Lumikille! Jospa se elämä kuitenkin vielä jotenkin yllättäisi!

Me oltiin vielä joulukuussa sitä mieltä, että jäädään sovinnolla yksilapsiseksi perheeksi, mutta kun esikoinen kasvoi, ruvettiin näkemään sisaruksen olemassaolon hyvät puolet selvemmin. Eihän sitä voi toki taata, että sisarukset olisivat tulevaisuudessa läheisiä, mutta jotenkin tuntuu, että ainakin lapsena heistä olisi jotain seuraa toisilleen. Uskallan kuitenkin väittää, että me ollaan molemmat tilanteeseen tyytyväisiä myös näin, joten se ei ole "maailmanloppu" jos toista lasta emme saakaan.

Mä en ollenkaan allekirjoita tuota, että ainoa lapsi olisi automaattisesti jotenkin lellitty ja vierastan sitä ajatusta, että ainoat lapset olisivat itsekkäämpiä jne. Siitähän se on kiinni, miten lapsensa kasvattaa ja meillä ei ainakaan ole mitään aikomusta lelliä lastamme, vaikka ainoaksi jäisikin...

Mä aloitin Luget eilen ja sepä ei olekaan yhtään niin sotkuista puuhaa kuin kuvittelin. Tänä aamuna heräsin tavanomaisesta poikkeavaan päänsärkyyn ja olen ollut muutenkin kuin perseelle ammuttu karhu, joten ihan ilman sivuvaikutuksia ei ole ainakaan alkanut Noooo...ehkä se on sen arvoista!

 

Torstai Kp 2, mut eipä yllättänyt kun taisi sairastelujen takia mennä tää kierto harakoille.

Pahoitteluni Tyydelille, harmi että jouduit tänne palaamaan. Kovasti voimia sulle. Toivotaan, että pääset täältä poijes pikaisesti.

Jos meidän perhe jää yksilapsiseksi, niin taatusti ollaan silti onnellisia. Toki johonkin takaraivoon jää jäytämään tuo ajatus siitä pikkusisaruksesta, mutta eiköhän se ajan mittaan laannu. Ehkä meistä tulee sitten useamman lapsen isovanhempia Toivottavasti tuo ainokainen ei jätä tota lapsen tekoa näin myöhäiseksi tai sitten täytyy meijän elää tosi tosi vanhaksi, jotta näkis lapsenlapsensa.

Pahoittelut Lumikille, jospa se mies kuitenkin vielä ilmestyisi kuvioihin kun huomaa mistä jää paitsi.

Esterille isosti onnea (jos vielä täällä lueskelet)

Tervetuloa uusille palstailijoille!

 

Tottakai se on kiinni kasvatuksesta, mutta itse haluan lelliä. Kyllä mies sanoo aina, että nämä 9 muutakin on piloille lellitty. Tosin eihän nuorimmainen ole saanut vielä sitä kokea kuin puoli vuotta. Kyllä pikkaisen ikä on tuonnut järkeä, mutta näkyykö se käytännössä...jaa-a?
Äitiseiskanelonen
Sori ymmärsin väärin. En tiedä onko niistä sisaruksista aina aikuisikäisenä tukea. Toisilla on ja toisilla ei. Enemmän tukea saa ystävistä. Ei se suku vaan ystävät. Ei kannata ottaa stressiä tuleeko raskaaksi, koska sitten ainakin voi olla ettei tule. Kannattaa ajatella, että tulee jos tulee, niin stressi häviää. Tietty sitten kun menkat tulee, voi muutaman kyyneleen vuodattaa. Sitten on vaan taas ajateltava, että jos tämä seuraava kierto on se otollinen kierto.

 

Vesipossu ja Lumikki, pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta Ja Lumikille lisäksi isot tsemppihalit parisuhteen kimuranttiin tilanteeseen :hug:

Mitäs muille piinailijoille kuuluu?? Kukaan uskaltanut testailla vielä..?

Täällä ei mitään, ainakaan raskausoireisiin viittavaa... se rintojen arkuuskin tuntuu hävinneen ja tuttu alaselkäjomotus juuri ennen menkkoja tänään taas alkanut, että pelkäänpä sen tädin tänne maanantaina kurvaavan

 

Ei suurempia menkkatuntemuksia vielä, alaselkäkipuja oli muutama päivä mutta loppuivat, toissapäivänä kohtu supisteli kivuttomasti ihmettelin kovasti mistä vois johtua. Sormet syyhyis testiin mutta annetaan vielä olla muutama päivä, nyt siis kait kp 23-24 ja dpo 12, oon kuullu että aika monella saattaa tulla pitkiäkin kiertoja kierukan poiston jälkeen...