Mur-mur Kiitos onnen pipanoista 
. Mä muuten nimitän koiranruokaa pipanoiks, kun ne on sallaisia
no niin, pipanoita. Mun koira on syöny koko elämänsä samoja pipanoita! Kupillinen aamulla ja kupillinen illalla, yli 15 vuotta, samoja pipanoita. En oo koskaan antanu sille mitään extraa, en välipaloja enkä herkkuja. Vain jos oon opettanu sille temppuja, mutta silloinkin namipalat on yleensä ollu samoja pipanoita. Nyt se on vanhoilla päivillään oppinut kerjäämisen jalon taidon (ei multa, mutta muilta ja mieheltä). Minulta se ei kerjää, kun tietää sen olevan turhaa, mutta sepä onkin keksinyt konstin joka tehoaa myös muhun: se ei syö. Haistelee kuppia ja lähtee pois. Ennen nostin kupin pois jos ei kelvannut ja yleensä sitten illalla maistui taas. Mutta nyt kun se on jo niiiiiin vanha (ihmisen iässä jotain 110v.), mä en voi antaa sen olla syömättä kokonaan ettei kuihdu pois. Niinpä oon joutunut houkuttelemaan sitä syömään laittamalla pipanoiden joukkoon vaik activia-jugurttia. Niin on ovela se koira. Tämä juttu tuli mieleen noista pipanoista, kun kuurolla koiralleni juttelen: Syö syö, täällä on sulle ihania pinania, joita oot syöny 15 vuotta
Voi mur-mur, nyt huomasin sun toisen kirjoituksen. Mä lähetän SULLE niitä hyviä ja voimaannuttavia pianoita ja säteitä, sinä niitä nyt tarviit :hug:. Joten; roppakauhakuormaajakaupalla ihania pipania mur-mur herkälle ja tempperamenttiselle sisupussille :heart:.
Ottis tossa jo sanoikin, että on kumminki hyvä, että padot aukes, vaikka ei tietenkään oo ollenkaan kivaa, että tuli paha mieli. Mutta sä tosiaan saatkin olla ylpeä ittestäs, monessa mielessä. Hyvä kun oot menny juttelemaan, ne ammatti-ihmiset osaa semmoisia juttuja (en tie mitä, mut ne oikeesti osaa), mitä me tavalliset ei osata. Mä oon käyny aikoinaan kolmen vuoden psykoterapian, kolmesti viikossa kävin ja mä siellä pääasiassa puhuin. Kun se loppui ja voin paremmin, mä ihmettelin ääneen, että mitä ihmettä se terapeutti oikein mulle teki, kun minähän siellä enimmäkseen äänessä olin. Myöhemminkin olen käynyt juttelemassa, en kuitenkaan ihan noin intensiivisesti enää, mutta tarvittaessa. Ei kai ne turhaan opiskele monta vuotta. Onneks olet just tollanen ku oot, mur-mur. Huuto muuten saa happea liikkeelle palleasta, joten huutaminen oli ehkä hyväkin juttu. padot aukes, niin ku sanoit.
Ja mitä tulee tähän nettimustasukkaisuuteen, niin olen minäkin huomannut saman ilmiön. Mutta sä perustelit sen just niin kuin asia on. Onko parempi jos lukee kirjaa/ katsoo telkkaria/ kuuntelee kuulokkeista musiikkia ja kutoo tai ramppaa harrastuksissa (jumpissa, kielikurssilla, tanssikurssilla tai vaikka näytelmäkerhossa) kodin ulkopuolella tai tekee töitä kotona? Hah, sanon minäkin.
Iso lämmin luja rutistus sulle kultainen mur-mur :hug:.
. Mä muuten nimitän koiranruokaa pipanoiks, kun ne on sallaisia
no niin, pipanoita. Mun koira on syöny koko elämänsä samoja pipanoita! Kupillinen aamulla ja kupillinen illalla, yli 15 vuotta, samoja pipanoita. En oo koskaan antanu sille mitään extraa, en välipaloja enkä herkkuja. Vain jos oon opettanu sille temppuja, mutta silloinkin namipalat on yleensä ollu samoja pipanoita. Nyt se on vanhoilla päivillään oppinut kerjäämisen jalon taidon (ei multa, mutta muilta ja mieheltä). Minulta se ei kerjää, kun tietää sen olevan turhaa, mutta sepä onkin keksinyt konstin joka tehoaa myös muhun: se ei syö. Haistelee kuppia ja lähtee pois. Ennen nostin kupin pois jos ei kelvannut ja yleensä sitten illalla maistui taas. Mutta nyt kun se on jo niiiiiin vanha (ihmisen iässä jotain 110v.), mä en voi antaa sen olla syömättä kokonaan ettei kuihdu pois. Niinpä oon joutunut houkuttelemaan sitä syömään laittamalla pipanoiden joukkoon vaik activia-jugurttia. Niin on ovela se koira. Tämä juttu tuli mieleen noista pipanoista, kun kuurolla koiralleni juttelen: Syö syö, täällä on sulle ihania pinania, joita oot syöny 15 vuotta Voi mur-mur, nyt huomasin sun toisen kirjoituksen. Mä lähetän SULLE niitä hyviä ja voimaannuttavia pianoita ja säteitä, sinä niitä nyt tarviit :hug:. Joten; roppakauhakuormaajakaupalla ihania pipania mur-mur herkälle ja tempperamenttiselle sisupussille :heart:.
Ottis tossa jo sanoikin, että on kumminki hyvä, että padot aukes, vaikka ei tietenkään oo ollenkaan kivaa, että tuli paha mieli
. Mutta sä tosiaan saatkin olla ylpeä ittestäs, monessa mielessä. Hyvä kun oot menny juttelemaan, ne ammatti-ihmiset osaa semmoisia juttuja (en tie mitä, mut ne oikeesti osaa), mitä me tavalliset ei osata. Mä oon käyny aikoinaan kolmen vuoden psykoterapian, kolmesti viikossa kävin ja mä siellä pääasiassa puhuin. Kun se loppui ja voin paremmin, mä ihmettelin ääneen, että mitä ihmettä se terapeutti oikein mulle teki, kun minähän siellä enimmäkseen äänessä olin. Myöhemminkin olen käynyt juttelemassa, en kuitenkaan ihan noin intensiivisesti enää, mutta tarvittaessa. Ei kai ne turhaan opiskele monta vuotta. Onneks olet just tollanen ku oot, mur-mur. Huuto muuten saa happea liikkeelle palleasta, joten huutaminen oli ehkä hyväkin juttu. padot aukes, niin ku sanoit.Ja mitä tulee tähän nettimustasukkaisuuteen, niin olen minäkin huomannut saman ilmiön. Mutta sä perustelit sen just niin kuin asia on. Onko parempi jos lukee kirjaa/ katsoo telkkaria/ kuuntelee kuulokkeista musiikkia ja kutoo tai ramppaa harrastuksissa (jumpissa, kielikurssilla, tanssikurssilla tai vaikka näytelmäkerhossa) kodin ulkopuolella tai tekee töitä kotona? Hah, sanon minäkin.
Iso lämmin luja rutistus sulle kultainen mur-mur :hug:.
