Ottis
mur-mur Oikeassa olit. Tautihan mulla oli pukkaamassa päälle tai on jo tehnyt tuloaan kauan. Liekö vasta olleen luteaaliajan 'ansiota', että poskiontelo (oikea) oli nyt päässyt tulehtumaan, kun limakalvot olleet muutenkin turpeat. Vasen korvakäytävä on julmetun herkkä ja siellä pientä tulehduksen alkua. Antibioottikuurin sai 10 päiväks ja just nappasin ekan. Toivottavasti alkaa helpottamaan oloa pian.
Meillä oli äidillä kamalasti suonikohjuja ja taipumus niihin näyttää periytyneen monelle sisarukselle. Mullakin pieniä toisinaan kipeitä kyhmyjä jaloissa ja ainahan ne näkee varsinkin jos auringossa tiiraa. Viime sunnuntaina ukko otti mut sängyllä lukko-otteeseen eikä kurillaan päästänyt heti lähtemään ja kun riuhdoin vapautuakseni, tuntui vasemman polven ulkosyrjällä pieni naks ja kuinkas ollakaan siihen tuli julmettu verenpurkauma suoneen. Joskus on ihan mittättömästä kyykistelystä naksahtanut suoni reidestä ja silloinkin ajattelin, että jos tollainen 'naks' sattuis päässä ei se paljoa naurattas. Seisomatyö ei varmaankaan noita oireita helpota. Mullahan on nykyään ruumiillisesti helppo työ, mutt aikoinaan, kun tein oikein kunnon töitä, oli kipua jaloissa kyllä ja hyvät suonikohjun alun näkyvissä, vaikka en olekaan ylipainoinen.
Painosta puheenolleen. Mulla on nyt viikossa tullut painoa 1 kg lisää ja vähän ottaa päähän, kun se tuntuu ihan jämähtäneen siihen. Pitäis viitsiä liikkua enemmän, mutt nämä säät ei totisesti ole siihen houkutelleet. Tänään töissä sanoinkin, ett jos olis arvannut talvesta tulevan näin lämpimän ja sateisen, olis varmaan tullutkin aloitettua syksyllä lenkkeily. Nyt se jäi ihan siihen ajatukseen, ett lenkkeilyyn totuttuaan sitten vain ärsyttäs ku ei liukkauden vuoks pääsiskään lenkille. Tekosyy tietty, mutt ainahan niitä on oltava
.
Fiialiia Kurja tuo tilanne, ett joudut yksin lähteä hoitoihin. Tänne saat aina purkaa tuntojas ihan huoleti. Tsemppiä ja voimia päätöksen pitämiseen ja toteuttamiseen :kiss:.
Sarialeksandra Pahoittelut tädin tulosta :hug:. Tuo viesti meni multa eilen jotenkin ohi silmien. Clomeissa on se hyvä puoli, ett ne vaikuttaa parikin seuraavaa kiertoa eli on ihan hyvä pitää niistä välillä taukoa. Saattaa onnistumistakin helpottaa, kun stressiä nappien napsisimisesta on pois. Onnea alkaneeseen luomukiertoon :heart:!
ail Hienoa, ett syöpää ei löytynyt :kiss:. Kurja tilanne näemmä sinullekin, kun ei mies vauvahaaveelle lämpene. Toivottavasti saat ukon ajatukselle suotuisaksi kuitenkin.
Ninni69 Pahoittelut tädin tulosta sinullekin :hug:. Voi pimpula noita miehiä ku ovat tollasia jääriä. Kurja, ettei miehes ole vieläkään oikein ottanut tuulta purjeisiin.
Minäkin olin 38 v. ku tohon ukkooni törmäsin ja vaikka ei vauvakuume heti iskenytkään, oli heti alusta selvää, ett jos niin sattuisi, niin vauva saisi tulla. Mies ei kuitenkaan sitä tyyppiä mun mielestä ollut, ett olisin osannut silloin ajatella, ett asiasta (siitä, ett vauvaa ei noin vain tulekaan) tulisi mitään ongelmaa. Enkä mä enää omalta osaltani osaa ajatella onkokaan se ongelma ku onhan tässä jo niin kauan tahkottu, ett alkaa pian selkäytimeenkin iskostua tieto, ettei sitä vauvaa tuu.
En näillä omilla ajatuksillani haluais heikentää teidän muiden kuumeilua, mutt jollain tasolla uskon tän uskon puutteen helpottavan elämää. Meinaan silleen, ettei ole mitään tolkutonta hinkua, ett se vauva pitäiski just nyt saada aluilleen. Positiivista mulla tässä hetkessä on se, ett tätsy lähti tänään wegs ja tässä saa alkaa odotella uutta kiertoa ihan oikeasti ja ihmetellä vasta muutaman päivän päästä, yritetäänkö vaiko ei. Joululahjaahan tässä pitäis alkaa itselle ja ukolle nyt pykäämään, jos sen plussan muodossa haluaisi, mutt en halua siihen liikaa paineita ja stressiä laittaa.
Meillä oli äidillä kamalasti suonikohjuja ja taipumus niihin näyttää periytyneen monelle sisarukselle. Mullakin pieniä toisinaan kipeitä kyhmyjä jaloissa ja ainahan ne näkee varsinkin jos auringossa tiiraa. Viime sunnuntaina ukko otti mut sängyllä lukko-otteeseen eikä kurillaan päästänyt heti lähtemään ja kun riuhdoin vapautuakseni, tuntui vasemman polven ulkosyrjällä pieni naks ja kuinkas ollakaan siihen tuli julmettu verenpurkauma suoneen. Joskus on ihan mittättömästä kyykistelystä naksahtanut suoni reidestä ja silloinkin ajattelin, että jos tollainen 'naks' sattuis päässä ei se paljoa naurattas. Seisomatyö ei varmaankaan noita oireita helpota. Mullahan on nykyään ruumiillisesti helppo työ, mutt aikoinaan, kun tein oikein kunnon töitä, oli kipua jaloissa kyllä ja hyvät suonikohjun alun näkyvissä, vaikka en olekaan ylipainoinen.
Painosta puheenolleen. Mulla on nyt viikossa tullut painoa 1 kg lisää ja vähän ottaa päähän, kun se tuntuu ihan jämähtäneen siihen. Pitäis viitsiä liikkua enemmän, mutt nämä säät ei totisesti ole siihen houkutelleet. Tänään töissä sanoinkin, ett jos olis arvannut talvesta tulevan näin lämpimän ja sateisen, olis varmaan tullutkin aloitettua syksyllä lenkkeily. Nyt se jäi ihan siihen ajatukseen, ett lenkkeilyyn totuttuaan sitten vain ärsyttäs ku ei liukkauden vuoks pääsiskään lenkille. Tekosyy tietty, mutt ainahan niitä on oltava
.Fiialiia Kurja tuo tilanne, ett joudut yksin lähteä hoitoihin. Tänne saat aina purkaa tuntojas ihan huoleti. Tsemppiä ja voimia päätöksen pitämiseen ja toteuttamiseen :kiss:.
Sarialeksandra Pahoittelut tädin tulosta :hug:. Tuo viesti meni multa eilen jotenkin ohi silmien. Clomeissa on se hyvä puoli, ett ne vaikuttaa parikin seuraavaa kiertoa eli on ihan hyvä pitää niistä välillä taukoa. Saattaa onnistumistakin helpottaa, kun stressiä nappien napsisimisesta on pois. Onnea alkaneeseen luomukiertoon :heart:!
ail Hienoa, ett syöpää ei löytynyt :kiss:. Kurja tilanne näemmä sinullekin, kun ei mies vauvahaaveelle lämpene
. Toivottavasti saat ukon ajatukselle suotuisaksi kuitenkin.Ninni69 Pahoittelut tädin tulosta sinullekin :hug:. Voi pimpula noita miehiä ku ovat tollasia jääriä
. Kurja, ettei miehes ole vieläkään oikein ottanut tuulta purjeisiin. Minäkin olin 38 v. ku tohon ukkooni törmäsin ja vaikka ei vauvakuume heti iskenytkään, oli heti alusta selvää, ett jos niin sattuisi, niin vauva saisi tulla. Mies ei kuitenkaan sitä tyyppiä mun mielestä ollut, ett olisin osannut silloin ajatella, ett asiasta (siitä, ett vauvaa ei noin vain tulekaan) tulisi mitään ongelmaa. Enkä mä enää omalta osaltani osaa ajatella onkokaan se ongelma ku onhan tässä jo niin kauan tahkottu, ett alkaa pian selkäytimeenkin iskostua tieto, ettei sitä vauvaa tuu.
En näillä omilla ajatuksillani haluais heikentää teidän muiden kuumeilua, mutt jollain tasolla uskon tän uskon puutteen helpottavan elämää. Meinaan silleen, ettei ole mitään tolkutonta hinkua, ett se vauva pitäiski just nyt saada aluilleen. Positiivista mulla tässä hetkessä on se, ett tätsy lähti tänään wegs ja tässä saa alkaa odotella uutta kiertoa ihan oikeasti ja ihmetellä vasta muutaman päivän päästä, yritetäänkö vaiko ei. Joululahjaahan tässä pitäis alkaa itselle ja ukolle nyt pykäämään, jos sen plussan muodossa haluaisi, mutt en halua siihen liikaa paineita ja stressiä laittaa.
