Huomenia täältä!
On ollut sen verran traaginen viikonloppu, että en tiedä mistä aloittaisin.
No, ehkä parhaiten ymmärrätte, jos ilmoitan, että päivttäjä voi poistaa mminut tuolta yjöklubista!
Tässä pitkä tarina, joten varautukaa pituuteen ja yksityiskohtaiseen selostukseen tai skipatkaa yli, kummin vain. Mutta pakko on jonnekin nyt purkaa tätä tyhjyttää, joka on aika kummasti sanottu. Purkaa tyhjyyttä. Eihän siinä tyhjässä ole paljon purkamista, mutta kuitenkin tyhjyys huutaa niin kovaa, että korvia särkee.
Kävin siis perjantaina th:lla ultrassa tarkistuksella. Olin luottavaisin mielin, koska tiesin, että ovis oli tiedossa.
No, sinne ultraukseen mentiin, jossa ei näkynyt sikiön kasvua, sydänmen sykkeestä puhumattakaan.
Sitten siirryttiin vaginaultraan tarkentamaan, mutta sama homma. Th kyllä kokeili, että kohtu oli kasvanut, mutta eteenpäin ei ollut mennyt.
Nyt sitten vielä asian tekee vielä kaksinverroin pahemmaksi, että v.ultrassa näkyi toinenkin ruskuaispussi/raskauspussi, en tiedä kumpi. Th ensin meinasi, että jotenkin heijastaa toisen siihen viereen, mutta koska itselläni on epäidenttiset kaksoset, niin tunnistin kyllä heti, että kaksi pussia siellä oli ja väliseinä välissä.
Siis miten voi ihmisellä olla sellainen "tuuri", että saa liikkeelle tuollaisen paskan munasolun, joka ryökäle vielä jakaantuu kahdeksi, mutta on niin paska, että ei kumpaankaan tietenkään mitään muodostu, koska samasta paskasta munasolusta molemmat kappaleet. Eli tässä tapauksessa olisi olleet identtiset kaksoset tulossa.
Tiedän tämän myös siitä, että pe iltana alkoi ruskea pienen pieni vuoto, jonka ajattelin saaneen alkunsa vaginaultran ärsykkeestä. Mutta hyvä niin, että alkoikin, koska joudutti varmaankin tätä koko asiaa.
No eilen illalla alkoi tulemaan verta enemmän ja klo 8 aikoihin illalla tuli sitten supistuksia jotain alle puoli tuntia, ja sieltä alkoi tavaraa tulla ulos.
Vähän väliä kävin tarkistamassa "löydöksiä", joita alkoikin tulla, kaksin kappalein. Ensin kaksi pientä tasaista kiinteää möykkyä, lähdin lämpimään suohkuun helpottaakseni oloa. Siellä alkoikin tulla taas lisää tavaraa, eli nyt kaksin kappalein pussukoita. Ja sitten lisää pientä tavaraa, Kunnes jossain vaiheessa tuli aika suurikin möykky, olettaisin istukan olleen, joita tuli siis yksi.
Siellä vessan pöntöllä tuli sitten itkettyä ja olo on lievästi sanottuna pöllähtänyt.
Olen tässä elämän suurien taistelujen myötä kuitenkin oppinut, että kun asia on tapahtunut, niin sitä on turha jäädä tuleen makaamaan.
Nyt olen päättänyt, pöllähtäneestä olosta huolimatta, että teen päästöksen jatkossa nyt ja heti. Joko jatkan tätä venäläistä rulettia, jota raskautuminen aina jossain määrin on, tai sitten laitan pillit pussiin.
Jos jatkan yritystä, niin sillekin olen laittanut takarajaksi ensivuoden toukokuun lopun, jolloin täytyän 42. Eli puoli vuotta on aikaa. En tiedä miksi tuo raja tuntuu hyvältä. Kai jokin tietty päätetty raja on jotenkin sellainen, joka tuo asiaan lopullisuutta.
Jos sitten päätän olla yrittämättä tätä elämän uutta rakentelua, niin sitten suuntaan ajatukseni opiskeluihin. Mutta tiedän, että asia voi jäädä mieleen jonnekin sitten ajatuksena asustamaan.
Mutta kun en tiedä loppuuko vauvakuume koskaan. Vai tuleeko se aina vaan uudestaan ja uudestaan, kunnes luonto asettaa omat rajansa.
Nyt sitten maanataina th soittelee, koska silloin pe otettiin hcg vielä. On mielenkiintoista tietää, onko silloin jo alkanut laskemaan. Ja siksi tuo lukemakin oli aluksi niin korkea, koska kaksi siellä olisi ollut tulossa.
Kyllä tämä tuulimuna on niin perseestä, kun se huijaa vaan, eikä sitten annakaan yhtään mitään. Ensin se paska rakentaa kasin kappalein asumuksia tuonne, eikä sitten asukkaita koskaan ole tarkoitus niihin tullakaan.
Jos nyt päätän, että aloitan tämän matkan taas kerran, niin olen ai8konut hankkia clearbluen ovistestit. Eipä tarvitse miettiä viivojen vahvuuksia jne. VAikka tuossa oviksen bongailussa onnistuin kyllä viimeksikin.
Ja tietenkin olen jo lukenut tarinoita, kuinka toiset ovat raskautuneet heti ilman yksiäkään kuukautisia välissä. Ja kuinka toisilla taas on mennyt sitten vuosia uudelleen raskautumiseen.
Jossain vielä joku kirjoitti, että elimistö laittaisi uusilla kierroilla matkaan enemmänkin munasoluja, koska elimistö olisi otollisempi uuteen raskauteen. Mutta en tiedä uskoisiko tuota, vai oliko vaan jonkun omaa sepitettä.
Päivät olen nyt viettänyt netissä, vuoroin etsiskellen kohtalotovereita, joiden tarina on saanut nopeasti uuden ja paremman käänteen ja vuoroin olen käynyt etsiskelemässä työpaikkoja. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin haluaisin olla kotona lasten kanssa. Olen niin suunnittelevaa sorttia, että arvatkaa vaan olinko suunnitellut jo elämää taas kuinka pitkälle äitiyslomia myöten. Ja ajatuksella siitä, että olisin saanut olla kotona kun kaksoset lähtevät eskariin jne......
Päätöksiä opn nyt kuitenkin tehtävä, koska haluan olla asioideni kanssa ajantasalla ja on helpompi elää eteenpäin, kun on jokin suuntaviiva.
Arvatkaa vain, olenko jo miettinyt, että haen kaupasta jo nyt heti greippimehuakin. Kyllä tämä on niin perseestä joskus tämäm elämä.
Asian tekee vieläkin pahemmaksi se, että juuri pe saimme teidon, että vuosia kestäneen oikeusjuttujen jälkeen, joka kaikki alkoi siis hometalosta, joka ei ollut meidän onneksi, niin siitä vuosia vyöryneenä saimme lopullisesti asian päätökseen. Emme saaneet mitään korvauksia, mutta emme joutuneet maksamaan sentin senttiäkään, vaikka meillä viimeiseen asti oli uhka päällä kymmenien tuhansien eurojen vaateesta.
Eli mitä opin, sen, että hyviä asioita ei näköjään voi sattua samalle päivälle. Olisin ollut elämäni onnellisin päivä, kun asiat olisivat olleetkin ultrassa hyvin, mutta nyt tuo murskatieto murskasi myös tuon huojentavan uutisen, jota olemme vuosikausia odottaneet. Eli pitääkö aina yksistä hyvistä uutisista maksaa jollain sairaalla tavalla?
Tässä teille pitkää tarinaa ja sielun syvyyksistä kirjoitettuna. Koitan jatkaa jotenkin tästä eteenpäin. Pakkohan se on kerätä murskatun sydämen sirpaleet jostain tuolta pitkin lattiaa. Onneksi on tuo ihanimmista ihanin pieni tuolla, jonka hymy sulattaa nuo sirpaleet takaisin kokonaiseksi sydämeksi.
Toivotan teille ihunaisille parempia uutisia!
Palaillaan.
rinnanpäät vain kipiät jonhin verran(iltaa kohden kipeytyneet aina enempi)..lämmöt aamusta 37
