40+ so what wol.12

Tetu: Uskon kyllä että testi on edelleen ok, tosin myönnän etten ole kovin kokenut tässä lajissa. Jaksamista toivon!:wave:

Minni007: Paljon onnea piinaviikoille! :flower:

Nöpsön uutinen oli upea!!!

Olen illansuussa menossa gynelle, pitänee tehdä kaikista kysymyksistä pitkä lista niin että tulee rahalle vastinetta kun saa kaiken mitä mielessä on ulos. On tämä toivominenkin oma lajinsa, juuri kun sai ensin ovistestiin plussan niin seuraavaksi alkaa miettiä, mikä olisi se päivä jolloin seuraavaan testiin pääsisi.

Tästä parisuhde aiheesta vielä: olen toki samaa mieltä siitä kuin mur-mur että toivottomassa suhteessa ei kannata kärvistellä. Se on minusta sitten jokaisen yksityinen asia päättää omassa liitossa mikä on liikaa ja mitä vielä voi sietää. Itselläni on niin että vaikka tuntuu välillä että enemmän on tätä ryydyttävää aikaa kuin sitä tasaisempaa, niin mitä nyt olen muidenkin kokemuksia kuullut, epäilen, etteivät minun ongelmani vähenisi miestä vaihtamalla. Sitten saisi sijaan uudet ongelmat. Mutta toistan, minä en ole mikään sanomaan kenenkään muun liitosta ja siitä pitäisikö lähteä vai jäädä yhtään mitään.

 

Kesekeneräinen mie kun eka kertaa tonne lapsettomuuteen erikoistuneelle lääkärille varasin ajan vähän "anteeksi pyydellen" : ensin ikä ja sitten että voiko ja haluaako lääkäri vielä auttaa.. vastaanoton terveydenhoitaja heti iloisesti, että kyllä vaan minä näin uskon ja luetteli jo siinä heti erilaisia mahdollisuuksia. Lääkäri oli todella mukava ja asiallinen. Kertoi kyllä heti että 43 vuotiaalla hedelmällisyys laskee oleellisesti (mie justiin sillon 43)ja munasolujen laatu alkaa olla "past the due date" mutta että kyllä tässä vielä keinoja on

Se on vaan niin totta tuo "huomenna on varmaan paremmin" -ajattelu..ainakin meillä naisilla Niin kauan kun hyvien hetkien määrä ylittää huonojen määrän niin eiköhän siinä vielä toivoa ole (jos ei tosiaan ole kyse esim. väkivallasta) mutta henkilökohtasesti mulla oli tilanne enimmän osan 15 vuotista avioliittoa, että oli huonoja hetkiä ja sitte sellasia "ei mitään" -hetkiä(jotka tietty voidaan laskea huonoiksi) koska mies viihtyi niin hyvin tuolla kodin ulkopuolella. Kun pääsin kotiin kuopuksen kanssa niin oli itse paikalla noin tunnin ja lähti taas viettämään varpajaisi kavereiden kanssa. Ja valehtelematta se hetki määritti koko loppuavioliiton: mies ei tosiaan jaksannut olla kotona. kaverit ja remonitit + projektit oli tärkeämpiä ja kotiin tuli vaan huomauttelemaan, että "eipäs ole akka taas tiskannut" tai "ollanko sitä koko illan vaan katottu telkkaa". Eli miun olis pitänny kodin hengettärenä häärätä lasten kera sillä aikaa kun hän "harrasti" tai vietti ansaittua vapaa-aikaa kavereiden kanssa hörpötellen.. joka ainoa viikonloppu. Ei ollu meikäläisenkään motivaatio enää tosiaan 100% mutta voiko siitä syyttää ?? Ihan kaikki olis pitänny muistaa ja hoitaa ja pitää huolta. Ja annas olla jos jotain unohtu tai en ehtinny.. näin jälkeenpäin suorastaan säälin sitä naista joka olin kun annoin vaan kävellä itteni yli ja kohdella miten vaan..ei ollut fyysistä väkivaltaa mutta todella rumasti puhui ja olihan niitä naisia.. kuinka monta kaikkiaan en tiedä mutta kymmeniä veikkaisin.. tai sitte niitä samoja kymmeniä kertoja :kieh: Mutta nyt en sitä enää halua ajatella. Mulla on asiat mallillaan ja jos vielä sen pienen tähän..nyt olisi isäehdokas joka todella toivoo lasta koko sydämestään ja olisi hyvä ja osallistuva isä

 

Minut voi poistaa listalta.Tulimme siihen tulokseen mieheni kanssa että eiköhän nää lapset ollu tässä.Teidän juttuja käyn kuitenkin lukemassa ja kovasti teille plussatuulia toivottelen.

 

tetu - jos nyt dpo20-21, olisi siitä hedelmöittymisestä n. 2-3vko..
..eli: CB:n digihän näyttää silloin: "hedelmöittymisestä 2-3vko"
.. ja 3+ kun hedelmöittymisestä on ENEMMÄN, kuin 3vko..
(ja siullahan ei ihan vielä näin)

Toivon niin kovin, jotta kaikki OK!:kiss:

nöpsö, oikein hywäiseltä siellä siulla tilanne näyttää - jatkukoon se näin vajaa 9kk!!!:heart::kiss:


Parisuhteesta(mme)..VIELÄ

Onneksi meillä mieheni kera on k u i- t e n- h i n ollut sitä seesteisempää aikaa, kuin kauheita konflikteja/riitoja..en mie muutoin jaksaiskaan.

..niin..ja en miekään tiedä, paranisiko se vaihtamalla..ennemminhin sitten sinkkuna(olin 15v)..ja se aika ei ollunna pelkää surua ja murhetta - v a i k k a raskasta, niiiiiin raskasta välistä..kyllähän siinä vaan ne omat h y v ä t h i n puolensa oli.

 

ail - toivottelen siulle mitä parhainta jatkoa:kiss: ja ihania syyspäiviä!

 

tetu68 Uskoisin, että "raskaana 2-3 viikkoa" on ihan ok noilla sun päivillä =) :heart:!

Nöpsö Ihanaa =). Olet ihan varmasti raskaana :heart:! Peukutuksia, että riepupetterit pysyisivät kyydissä :kiss:.

Pikkutirri Voipi olla, ett työpaikan serveriltä on suljettu pääsy hömppäsivuille ja et sillä pääse tänne. Mulla oli niin, kun työkone oli yhteisessä verkossa, mutta nyt kun valitsen itse verkkoni työkoneelta, pääsen töistä tännekin. Harvemmin siellä kuitenkaan saumaa tulee omien juttujen vuoks koneella käydä. Tauoilla ihmisten pitäis kyllä päästä töistäkin ihan mille sivuille vaan.

Minni007 Kyllä miehen halaus hyvältä tuntui ja sainpa halin eilenkin, kun hän oli puhellut kaupassa käynnistä, mutta siitä ei näyttänyt tulevan mitään ja pistin sitten töpinäksi kysellen, ett mitä hän tarviikaan jos minä käyn kaupassa ja mies kysymään, ett saako hän lähteä mukaan. Kun vastasin, että "mikäs ettei", kipas mies yläkerrasta alakertaan ja halas samalla kun sanoi, että "kyllä onkin ihanaa käydä yhdessä kaupassa sinun kanssa.". On sellasta takkuamista ollut tämä elo, ett on kaupassakin käyty ehkä vain kerran viikossa yhdessä, mutt muuten erikseen.

Illalla mies sitten puheli Tytille nukkumaan mennessään, että:"tänä iltana et sitten valtaa koko sänkyä niin, ettei Ottis mahdu nukkumaan", sillä aamulla kiukuttelin miehelle, että kun enää ei edes sänkyyn pääse, kun siellä on niin ruuhkaa ja jos yrittäiski tilaa raivata itelleen, ei hän herää antamaan tilaa. Viime yönä sit viereensä yritin, mutt niin pahasti hän taas sätki, ett pakko mun oli vaihtaa sohvalle nukkumaan, kun aloin odotella seuraavaa 'sätkyä' eikä uni sitten ollut tulla. Miehelle aamulla sanoinkin, ett hänen pitäis tänään lekurilta kysyä voiko joku lääkkeistää aiheuttaa tuota jatkuvaa unissa sätkimistä. Ne ei ole enää tavallisia säpsähtelyjä, joita tulee kaikilla, kun on just nukahtamassa.

Keskeneräinen Peukuttelen, että simppaset olisivat osuneet aivan oikeaan saumaan :heart:!

Minni007 ja mur-mur Suhteessa ku suhteessa tulee varmasti aallonpohjia, mutt jos haluaa, niistä selviää. Eri asia jos aallonpohjia tuntuu tulevan liian taajaan, niinkuin meilläkin, niin kandee miettiä kannattaako jatkaa. Samat on mietteet siis mullakin kuin sulla mur-mur. Tsemppiä meille molemmille :kiss:.

 

tetu68 Tuo tarina miehestäs kuulostaa aivan samalta kuin yhden ystäväni mies heti sen jälkeen, kun lapsi oli syntynyt. Menivät naimisiin, kun raskaus havaittiin ja sen avioliiton myötä mies tavallaan käsitti 'vapauden' eli oikeuden elää niinkuin lystäsi, sillä hän oli uskovaisesta perheestä kotoisin ja elämä oli aiemmin ollut melko rajoittunutta. Itkun kautta ystävä miehestään erosi, mutta on taas kihloissa ja odottaa toista lasta.

Raskautumisesta: Luin tänään artikkelin ehkäisystä ennen vaihdevuosia ja siinä mainittiin, että 45-vuotiailla on 5 prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi vuoden sisään ilman ehkäisyä. Taitaa noihin tilastoihin vaikuttaa siis se kirjoitetaanko ehkäisystä vaiko yrityksestä tulla raskaaksi =).

Keskeneräinen Hyvä pointti toi, ettei ongelmat välttämättä katoais miestä vaihtamalla. Minä ainakin olen mieheni temperamentille liian flegmaattinen, jonka vois tulkita myös laiskuudeksi tai toimeen tarttumattomuudeksi, enkä kuitenkaan ole laiska sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan teen sen mitä tarvii ja jos energiaa piisaa, enemmänkin ja toisissa asioissa olen sitten vastaavasti huomattavasti tehokkaampi kuin minun mies. Riippuu ihan asioista, mitä ihminen arvostaa ja pitää tärkeinä. Mua ei kiinnosta pätkääkään koneet, autot eikä traktorit, mutt miestä kiinnostaa ja tietty olen alisuoriutuja hänen mielestään niihin liittyvissä jutuissa. Minä puolestani panostan ihmissuhteisiin ja ne on miehen mielestä ihan hömppää. Persoonallisuuskysymyksiä nämä. Pitäis vain osata tehdä kompromisseja.

 

ail Kurjalta kuulostava päätös, mutt jos se on okei teille molemmille, se on sitten okei =). Onnea teille uuteen vaiheeseen elämässä :kiss:.

 

tetu68 Sun listaaminen yrjöklubiin olikin kohtalaisen helppoa, sillä mulla oli jäänyt sieltä tietosi poistamatta elokuisen raskauden jälkeen. Nyt on kyssärinä enää mikä kp sulla on? Dpoksi laitoin tälle päivälle 21.

nöpsö Sinutkin lisäsin yrjöklubiin. Plussauspäiväksi laitoin tämän, vaikka se olis voinut olla jo pp8. Voin sen vaihtaa jos haluat. Tämänpäiväinen r-testisi vakuutti kuitenkin varmaankin skeptisimmänkin =). Mikäs sulla oli virallinen testipäivä? Sit toinen kyssäri, monesko yk tämä oli? Laitoin 2, kun en muistanut varmaksi monissako hoidoissa olette ennen riepupettereitä käynyt. Vinkkaa niin korjaan.

ON Minä mietin edelleen parisuhdeasioita. Kävin nimittäin tupskulla ja pihalle katellessani muistin miehen haaveen autotallista. Se on nyt ollut hänellä haaveissa 3 vuotta aikalailla tarkkaan tasan reikäreikä, mutt aina suunnitelmat ovat jääneet vain haaveen tasolle, kun niitä seesteisiä aikoja on ollut niin harvassa. Ts. meidän suhteen vakiintumisen mittari ei varmaankaan ole niinkään kihlat tai avioliitto, vaan se annanko miehelle ns. rakennusluvan omalle tontilleni. Siitä nimittäin olen pitänyt kiinni, ett hän ei tähän mitään rakennutta, ellei suhde ole ehjemmällä pohjalla. Samalla mietin, ett me molemmat ollaan jääräpäitä. Mieshän riitaantui mun kaksoseni kanssa vuosi tai pari sitten ja hänen jääräpäisyytensä tuntien pelkäsin mitä elämästä tuleekaan jos suhteeni kakkoseen vaikeutuu miehen kiukuttelun vuoksi. Lopulta tein selväksi, etten voi elää sellaisessa ristiriidassa, koska he molemmat ovat minulle niin tärkeitä. Tai taisipa siinä tulla esiin sekin vaihtoehto, että jos mies ei sovi riitaansa veljeni kanssa, hän saa luvan lähteä. Siinä paikassa oli miehen siis annettava periksi. Ts. kai mekin loppujen lopuksi osataan tehdä kompromisseja silloin, kun asia on toiselle tarpeeksi tärkeä. Ooops :ashamed: ja näyttäisi olevan niin, että minä olen loppujen lopuksi se, joka niitä kompromisseja vaatii, kun mies muuten vain luulee arjessa jyräävänsä kaiken niinkuin itse haluaa.

 

Olis kai sitte kp35 jos lasken päiväksi 1 sen vuodon "kunnolla" alkamisen plussauksen jälkeen..

 

Ok, tetu68.

 

Tetu68 Kp korjattu.

Mä taidan olla vähän laiskistunut viime kuukausina ton etusivun päivityksen kanssa, kun just huomasin, että siellä on ainakin AinoEmilia, Daria10, Taavi166, Morticia, Tirlittan1968, Viidenmamma ja Pikku-Äiti, joiden olis pitänyt kaiken järjen mukaan synnyttää, enkä ole heitä siirtänyt synnyttäneisiin :ashamed:. Sori!! Kysymys kuuluu siis mistä minä heidän tietonsa löydänkään?? Oliks se jotain Yes, we can??

 

Taavi166:n ja Mortician vauvojen syntymätiedot löytyivät 40+ odottajista. Jos joku noista muista tietää, niin olis kiva jos kertoisitte, että saan listaa ajan tasalle. Kiitos ja kumarrus. Lienee aika mennä kaffin keittoon =).

 

Niin siinä sitten kävi niin kuin odotinkin.... täti ryökäle tuli , nyt kp1 ja yk2

Maanantaina verikokeisiin ja sitten sinne klinikalle kun tulokset on tullu jos tulokset vielä sellaiset että kannattaa hoidot aloittaa, toivotaan parasta. Vaikka ei paljoo toivoakaan ollu niin pettymys aina suuri, no höh :O

 

Ottis, kiva että hali tuntui hyvältä, mutta eipä sillä pitkälle pötkitä miehen kannalta jos ei muuten muuta käyttäytymistä. Peesaan keskeneräistä etten voi täältä käsin sanoa että jättää tai ei, mutta sen uskallan sanoa, että jos liitossa lapsi kannattaa kaikki keinot yrittää esim. ulkopuolinen apu. (Mur-murille tsemiä) Vielä lisäys, jos siis ei ole väkivaltaa.

Tetu68:lle onnittelut yrjöklubiin pääsemisestä.

Jos viitsitte niin mut voi lisätä tuonne RKTT listalle ja dpo on 4. Vielä ei ole piinaa mahd. plussasta, katotaan miten ensiviikolla.

Tässä viidenmamman viestin alku odottajista

Meille syntyi 1.9 pikku prissi, 4310 ja 52 cm pitkä pötkylä

 

Minni007 Kiitos :kiss:. Saman tiedon löysin, kun selasin sivuston läpi ja tiedot jo päivitinkin. Enää on Daria10, Wiivi67, Tirlittan1968 ja AinoEmilia hukassa. Rominaksella näyttäisi olevan LA pian käsillä, joten pitänee pitää tuota toista sivustoa vähän silmällä, ett pysyn kärryillä .

 

anjamarita Pahoittelut tädin tulosta :hug:. Peukutuksia kokeisiin, ett tulokset olisivat suosiolliset :kiss:.

 

Daria10 ja Wiiwi67 ovat kadonneissa lampaissa tuolla odottajissa. Wiiwillä oli jotain häikkää silloin raskaudessaTirlittan1968 ei lödy enää nimimerkkiä. AinoEmilialle tuli km.

 

Minni007 Kiitos :hug:. Wiivi67n tilanne mua jäikin huolestuttamaan. Voi kurjuus Ainoemilian kohtaloa :'(.

ON Mies kotiutui sairaalakeikalta. Oli kysynyt siitä unissaan nytkähtelystä. Ei kuulema johdu lääkkeistä. Lääkitystä lisättiin aika rajusti, ett pääsis kortisonista eroon. Olivat keskustelleet myös kortisonin vaikutuksesta ärtyisyyten ja lekurin terkut kotiin olivat, ett pitää kertoa perheelle ja pyytää, ett ymmärtäisivät. Sanoin, ett vähän vaikea ymmärtää, kun kuuri kestää 10 vkoa, mutt kieltämättä helpotti tieto, ett mies on itsekin ongelmansa tiedostanut.

Mies yllätti tuomalla mulle mun lempparijuustoa ja -sidukkaa. Olipa ostanut kynttilöitäkin hirmuiset määrät ja työkäsineet tietenkin . Oikeasti olen samanlaisia ettinyt, jotka kesällä pilasin terassin öljyämisessä. Ja kissoille toi tietty ruokaa.

 

Heippaus!:heart:

On ollu oikein tuskaa ku en oo ehtin koneelle ja eilen niin poikki etten jaksanu ku kattoo elokuvan ja sit nukkumaan. On vapaa tänään ja huomenna.
Alkuvko siis töissä. Ja ti iltana sähly ja eilen jumppa. Lisäks fillarilla duuniin ma ja ke (11-12km/suunta) ja pari vähillä unilla nukuttua yötä niin ei yhtään tarvii ihmetellä syytä. Mutt se on sitä tervettä väsymystä se!! Enkä oo unilääkkeitä nyt tarvinnu enkä ottanu.. enkä nyt taas syö mitään lääkkeitä kun ovis ohi..

Tänään en oo poistunu kotoa muuta ku koirat lenkittään päivällä... imuroin sitte ja tein ruoan plus pesin pyykkiä... nyt makaan ja niin teen koko illan.. uloskaan ei viiti kun vettä sataa kuin aisaa!!!
nyt oireita ei oo viel minkäänlaisia paitti turvotusta mutta se varmaan johtunee syömisestä. Lisäks ihmettelin taas ett oviksen aikoihin parina päivänä tullut HIRVEE närästys vaivasi kun olin juonu kahvia.. sekin muuten kuulemma aiheuttaa keskenmenoja, jostain luin, joten oiskohan aihetta vähentää tai lopettaa muu kuin aamukahvi. Vaikuttaakohan myös itse raskautumiseen, kellään tietoa?

Se omasta, Tetu IHUNAA jotta sulla pikkinen matkassa, toivon kovasti ett nyt kestäisi! Tsemppiä siihen!!:hug:

 

Ottis, olen kuullut muistakin joille kortisoni on aiheuttanut ärtyisyyttä mutta on tuo tietysti pitkä aika ymmärtää.

Anjamaritalle pahoittelut ja onnea jatkoon!:flower:

Kävin siellä lääkärissä, ei antanut clomeja koska todistettavasti luomuovis tässä kierrossa tapahtui. Sain sen sijaan teroluteja (näkyy olevan niistäkin oma lista, pitänee käydä katsomassa) kierron 15.-24. päivälle että kierto hiukan pitenisi ja jos hedelmöittyminen tapahtuu, alkiolla olisi paremmat mahdollisuudet kiinnittyä. Tarkistettiin tapani laskea tädin alku ja kun tiputtelut jätettiin pois, päädyttiin siihen että tänään on juuri se 15. päivä ja pääsin heti napsimaan pilleriä. Nyt on tosi toiveikas olo! Ehkä tämä tästä!=)

Hyviä tuulia muillekin tähän iltaan - ja parisuhteeseen!:wave:

 

Minnille onnea myös piinailuun!:heart:

Nöpsöllä ´petterit´näyttävät kestävän!! Ihanaa!!! Peuk Peuk!!!

Juu minä myös samaa mieltä parisuhdesotkuista; jokainen itse päättää mitä kestää, minä aikanaan jäin lasten takia... nyt ollut toisistamme tukea pojan menetyksen jälkeen...ei ois yksin jaksanut! Toki oon saanu terapiaakin, mies eikä vanhempi veli halua mitään kekustelu apua... Ja mulla myös sellaisessa lapsensa menettädeinen tukiryhmä jossa en oo nyt kuiteskaan käynyt. Ystäväni on ollut mulla tukena alusta asti ku onnettomuus sattui... anteeks nyt aloin taas aiheesta mutt kun se niin paljo mielessä. Toki nyt on ollut helpompaa taas kun oon päässyt töihin takaisin ja on harrastuksiakin, uusikin, tuo VSP-treeni (tosi tehokas!)...
Mutta kyl se niin on ettei kaikkea vaan voi sietää eikä tarvitsekaan. (esimerkkinä Tetun tarina...ollut kestämistä sinulla!!)
VOIMIA HURJASTI KAIKILLE SUHTEEN KANSSA PAINIVILLE!!!!!:hug::heart:

 

Mur Mur ja Ottis!! Erityishalit teille!!!:hug::hug:

Mur Mur, kyllä luin sen juttuni su illalta ja oli kyllä aikamoista soperrusta, kuin hiprakassa kirjoitettu!!
Ja VOIMIA työhön, toivottavasti miehesi arvostaa sitä niinkuin kuuluukin!!!
Munkin mies välillä sellainen, että ärhentelee minusta ilman syytä (ei kyl hauku eikä moiti tekemättömistä töistä, joskus rahan käytöstä:ashamed:kun mulla tapana joskus shoppailla vaikkei oikein olis rahaakaan, kortilla siis...kohtuus kumminkii pysynny! Sit joskus mun kaljan juonnista sanonut.. ei niin paljo enää kuin ennen.. silloin kävin paljo enemmin baareissakin, nykyään ei edes tee mieli..)
Sitte saa tivaamalla tivata ett mikä on... välillä sit kyse onkin ollu siitä että herralla taas kipuisia enemmin, se kun hänellä jokapäiväistä...säälittää ku en pysty auttaa, joskus varovasti niskojaan hieronut).

Mutt nyt illanjatkot ihunat!!! Palaillaan!!!! Halit!!!!!!:hug:

 

Minnille hurrrrrjasti Onnen pipanoita matkaan!!!:heart::kiss::heart:

Minttu - kyllä se mies arvostaa työssäoloa..
..sitä vaan, jotta enkö ole sitten arvoinen jos kotona lastamme hoidan?..

Nämä on ihan miun rätnäilya kun en miestä saa suutaan avamaan(tuntojaan puhumaan) kuin TOSI HARVOIN!

..ja siittä kaffesta - max. 3 kupposta/vrk olisi passeli ja ei haittais raskauden yritystä.

Ei ole väkivaltaa tässä suhteessa - EI menis läpi!
..olen mie sen verta vahvaluonteinen ja ittiäni arvostava.

..ex-mies sitä yritti - näki "pikkupiruja" kun oli monta päivää ryypännyt:vampire:..kertaakaan ei lyönyt, kovasti uhkaili..ker-ran kyllä raskaana olessani piti seinää vasten ja käyttäytyi uhkaavasti..silloin huusin kovasti ja naapuri tuli apuun, soitti poliisit paikalle..veivät sitten miehen pahnoille yöksi
..ja vielä toisellahi kertaa hälle kyydin kamarille soitin..se oli miulle se merkki, jotta NYT RIITTI!

Sii-tä-hin vielä jaksoin hetken jatkaa yhteiseloa - oli niitä hyviähin hetkiä ja sinisilmäisesti nuorena, 22v ajattelin miehen muutavan tapojaan miun&vaavin vuoksi..eikä mitä..
..ja esikon ollessa 1.4v miulle riitti OIKIASTI ja mies sai häädön(miun toimesta)yhteisestä kodistamme - se tarina loppui siihen..ja sitä flikat, mie en ole katunut päivääkään!=)

Miulla oli illasta ihan p***e reikään asti tuntuva ovis - kauhean kipiää teki!:O(Tramal piti ottaa ihan)
..näin oli aina silloin "nuorempana"..nyt enää tosi harvoin.

Meitin poikanen sai tänään parvisängyn ja siellä hän nyt koettaa unta hieroa simmukkaan..on vaan niiiiiin j ä n n ä ä nukkua korkealla

Kellä täti hyökkäsi kylään, lämmin:hug:..ja++++++puhurit

läks just!:heart:

..mie hilipasen nyt saunaan - heissun hei:wave:

 

Kiitos vielä ihunaiset lohdutuksen sanoista/tsempeistä:kiss:..kyllä täällä jo ollaan ihan puheväleissä ja mukavaisesti ilta mennynnä=)

Sweet Dreams!