Rominas En vielä tiedä, täytyy joku päivä surffailla netissä. Sofienhan pitäisi olla sama testi kuin Apteekin oma ja tarkempikin, mutt silti musta tuntuu, ett viivanpaikkoja näyttävät turhan herkästi. Nyt on siis sellainen tunne, vaikka ennen olen ko. testit manannut ku ovat niin tylsiä, ett eivät edes haamua näytä :headwall:. Mutt jospa mulla todellakin oli kiinnittymisyrityksiä, kun eka haamu tuli dpo10. Jos näin olis, niin tilannehan olisi hyvä, sillä silloin meillä olisi km:n jälkeen olleista kierroista 3:ssä ns. käynyt tärppi eli hedelmöittyminen tapahtunut. Voitte vaan uskoa, ett kun otan Clomit ja Terot käyttöön, ett sittenhän mä vasta intaannunkin testailemaan ja mitä vielä
.
Outoa miten sitä suorastaan sekoaa, ett just heti pitäis saada tietää onko raskaana vaiko ei ja sit kun oravanpyörässä aikansa pyörii, ei vain osaa lopettaa testailua ennenkuin täti kirmasee paikalle. Täti on siis oikeastaan aika kiva tyyppi ku antaa jotain selvyyttä asioihin, vaikka mieluummin sitä soisi selkeän plussan puhuvan puolestaan.
mm Eilen oli juttua siitä tahtotilasta. Olen suurperheen nuorin tyttölapsi eli mulle jäi mm. vanhempieni huoltaminen ja hoivaaminen, kun he olivat jo vanhuksia. Aina olen tehnyt niitä 'äidin juttuja' ja lopulta olin omalle äidillenikin äiti ja eilen mökillä sen oivalsin, ett edelleenkin,
minä tahdon vain sitä mitä saan, kun muut saavat mitä tahtovat. Minun mottoni on aina ollutkin, että saan mitä tahdon, koska en osaa muuta toivoakaan. Esim. kaksoisveljeni on edelleen katkera kuulema köyhästä lapsuudestaan, kun ei ollut leluja jne. ja nyt hamstraa kaikkea mahdollista omille lapsilleen. Me elettiin samaa lapsuutta, ja kuitenkin minun mielestä meillä oli kaikkea mitä tarvittiin. Itseasiassa mulla oli maailman upein minimaatila pellon kulmassa, siellä kasvoi ihan oikeata kauraa, ruista, ohraa ja vehnää, joita oli isän kanssa idätetty pannuhuoneessa
. Mutt sitä siis yritän nyt sanoa, ett eilen oivalsin sen, että jos minä lapsen saan, siitä olen kiitollinen ja sitä takuulla tahdon, mutt myös, jos en lasta saa, minä opin haluamaan myös sitä tilaa, ts. olemaan tyytyväinen siihen mitä on. Olen ehkä äärimmäisen yksinkertainen tyyppi, mutt peräti toi mun mieheni on joskus sanonut, että olen helppo ihminen
.
Täällähän tulee hyvin herkästi nurjia puolia elämästä esitettyä ja ilmaistua asioita varmaan liiankin yksipuolisesti, mutt minun mielestä näiden keskustelupalstojen idea on nimenomaan siinä 'tuulettamisessa' ja ajatusten putsauksesta, ett taas sitä omaa arkeaan jaksaisi.