mur mur, mulla oli kans vuosi sitten kahdesti tuo lääkkeellinen. Eka onnistui hyvin, kun alkio oli noin 5 viikon ikäinen. Sain perjantaina mifegyne-lääkkeen, jonka jälkeen kohtu alkoi tyhjentyä puolen yön aikoihin. Istuin pöntöllä ja kaikenlaista verensekaista riekaletta tuli valtavasti parin tunnin ajan. Kivut oli aikamoiset ja luulin pyörtyväni. Luulin tuon vuodon olleen vasta alkua, mutta kun sunnuntaina menin varsinaiseen tyhjennykseen sairaalaan, ja pyysin ultrausta, lääkäri sanoikin kohdun olevan tyhjä. Selvisin siis aika vähällä tuosta.
Tulin heti seuraavassa kierrossa uudelleen raskaaksi, ja se olikin sitten vaikeampi tyhjennys, kun kohdussa oli alkio että myös munanjohtimessa, jota ei huomattu kun vasta 10. viikolla, jolloin vasen munanjohdin oli jo revennyt. Myös tässä antoivat ensin mifegynen, ja menin sitten tyhjennykseen sairaalaan. Tällä kertaa otin kaikki tarjotut lääkkeet, ja tavaraa tuli valtavasti ulos. Viikon päästä menin tk:n ultraan, joka väitti että kohtu ok. Hcg:tä en älynnyt pyytää. Jossain vaiheessa alkoi kovat vatsakivut, jolloin menimme sairaalan päivystykseen. Eivät löytäneet ku:ta, mutta hcg oli korkeahko. Parin päivän päästä jälleen päivystykseen, ja hcg noussut. Epäiltiin molaa, kävin röntgenissä. Syytä ei löydetty. Päädyttiin kaavintaan, mutta kontrollissa jälleen hcg jatkoi nousuaan. Lopulta vatsakivut oli niin kovat, että vaikeroin sairaalan käytävällä odotaessani jälleen kerran ultrausta. Onneksi vihdoin löysivät sen, ja pääsin heti leikkaukseen.
Tuosta ainakin opin, että hcg:tä kannattaa seurata tyhjennyksen jälkeen, ja vaatia kunnon ultraa. Tk:n ultrahan ei huomannut, vaikka kohtu oli verta täynnä, mikä lie vanha vekotin. Jos otat lääkkeet, kannattaa ottaa kaikki mitä tarjotaan, ettei jää kohtuun mitään riekaleita. Myös särkylääkettä kannattaa ottaa reippaasti, ja jäädä sairaalaan seurantaan yöksi!
Ja tuosta kävelystä, ite tykkäsin myös kävellä kuten Erka. En pystynyt makoilemaan, kiertelin vaan ympäri osastoa. Kukin luonteensa mukaan tietysti!
Erka, hyvin teet kun menet yksityiselle, en luottaisi enää tk:seen!
En ole noista kokemuksista paljon halunnut kirjoittaa, kun ovat niin kauheita vieläkin muistella.
Meillä vanhemmilla tuntuu olevan kivikkoinen tie, voimia kaikille omassa tilanteessa kamppaileville. Ja onnea plussista/haamuista
Itse oli eilen ultrassa, ja vielä kaikki hyvin. Sydän sykki, ja rukoilen että sykkii vielä loppuun asti. Noihin punktioihin ja muihin en aio lähteä. Uskon että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu!
Roosamari ja nuppunen rv 6+6 :heart: